18.2.2014

Road to Hana

Hauska havaijinkielinen musiikki saa aina hymyn meidän huulille

 K kävi vähän surffaamassa ennen ajoreissua

Olemme automatkoilla täällä ilahduttaneet itseämme kuuntelemalla mauilaista radiokanavaa. Havaijin kieli on kyllä todella mainion kuuloista. Se on vähän kuin suomea, josta on jätetty pois kovat konsonantit ja ä ja ö. Tutun kuuloista ja lähes tuntuu, että ymmärtää, mutta ei kuitenkaan. Lähes tuttuja sanoja, mutta ei ymmärrä lauseiden merkitystä. "Kaali halaa kalaa hame mahaa" suunnilleen. Nauroimme, että monissa suomalaisissa illanvietoissa pikkutunneilla väki puhuu havaijia tietämättään.

Hanan tien rannikko on sateisimpia maailmassa ja sen näkee upean rehevästä kasvillisuudesta.
Eilen suoritimme Road to Hanan. "Suorittaa" on oikea sana vaikka matka edestakaisin ei ole kuin 56 mailia. Matkalla on 617 mutkaa ja 54 siltaa.

Hi guys, welcome to the road to Hana!
 K ja yksi 54 painorajotteisesta sillasta.


 Ajopäivän pituudeksi tuli 07.30 - 17.00. Samassa ajassa olisi ajanut Turusta Kemiin.
 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan kasitiestä puuttuvat mutkat ovat täällä.

 Olimme epäonnekkaita, sillä päivä oli pilvinen ja sinitaivas ja aurinko puuttuivat.
 Toisaalta eipä kuitenkaan satanut kuin ihan lopussa.

Tie kulkee aika uskomattomissa paikoissa vuoren rinteillä tiheän kasvillisuuden seassa.
 Ajoväylä on kapea ja silloilla mahtuu liikenne kulkemaan vain yhteen suuntaan.
Taaimmaisessa rinteessä tien väylä näkyy raitana puuston keskellä.

 
Taukopaikkamme Ke'anae oli mukava paikka

 Hanan tiellä ei hirveästi ole evästä tarjolla, mutta tuosta olisi saanut jätskiä



Wai'anapanapa State Park ja nimensä mukainen Black Beach. Täällä nautimme picnikpuistossa eväslounaan, koska ravintolapalveluja ei ole tarjolla.


Jane Wai'anapanapassa. Melkein kuin havaijinkieltä.

Wai'ananapapasta jatkoimme vielä Haleakala National Park at Kipahuluun.
  Paina nimet mieleesi, kysymme niitä sinulta kun tapaamme!
 Kipahulu on Hanan tien päätepiste.


Paikallisasutus matkan varrella oli tämän näköistä. Havaijin lippu muistuttaa USAn ja
Iso Britannian lippua. Kamehameha ihaili molempia valtioita niin, että halusi kopioida liput.
Kahdeksan raitaa kuvaavat Havaijin kahdeksaa pääsaarta.


Kahvit paluumatkalla.
 Bananabread oli kaksi muhkeaa palaa banaanikakkua.


Australiasta tuotuja värikkäitä eukalyptuspuita kasvoi 
Hanan tien varrella pienen metsikön verran.

Maanantaina annoimme auton jäähtyä rauhassa ja hiukan kuntoilimme. Mainiolla kuntosalillamme treenasimme tunnin heti aamusta ja sen jälkeen rauhoitumme Kihein rantahiekalla valaita tarkkailllen. Niitä voi nähdä täällä ihan rannaltakin paljain silmin tai ainakin kiikareilla.

 Valasvahti. Mauilaisen sananlaskun mukaan ryhävalaat ovat kuin suppilovahveroita.
 Yhden nähtyäsi näet koko ajan lisää. Päivän saldo: 10 ryhävalaan upeaa hyppyä!

Iltapäivällä otimme polkupyörät hotelliltamme ja pyöräilimme noin 11km päässä olevalla Big Beachille. Edestakainen matka 22km tässä kuumuudessa ja mäkimaastossa sai hien virtaamaan molemmilta ja kävi kuntoilusta. Reissun kruunasi Big Beachin lähes rantavedessä pylleröineet kolme ryhävalasveijaria, joiden temmellystä osuimme katsomaan. Hyppyihin kaverit eivät sentään innostuneet, mutta hurmasivat kansan muutenkin.


Big Beachin valassirkusta


Ennen paluumatkaa nautimme 2 x fish tacos. Aivan loistavat!


2 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Onpa mielettömiä maisemia!

Jaaskarit kirjoitti...

On se kyllä aivan uskomattoman vehreä rantatie! Tie on kuitenkin turvallinen ajaa sikäli, että ei tarvitse pelätä tieltä putoamista autolla. Tien kapeus ja vastaantuleva liikenne on taas eri juttu...