Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maui. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maui. Näytä kaikki tekstit

7.3.2014

Oahu ja Maui

 Arki on koittanut eikä työpaikoilla ole enää tarvinnut Hang Loosea heilutella.
 Tunnelma on muutenkin ollut pikkuriikkisen apeampi.

Havaiji teki meihin sen verran suuren vaikutuksen, että ensimmäisen kerran blogihistoriassamme palaamme matkaamme vielä kotoa käsin. Matkalla bloggaukset ovat usein illalla "äkkiä repäistyjä ja kuvat mukaan" ja nyt tuntui, että voisi yrittää kertoa saarista vähän enemmänkin. Tiedä sitten onnistummeko, mutta yritetään. Lisäksi jotkut ovat kyselleet  kumpi oli mukavampi saari tai kummalle menisitte mieluummin niin yritetään vastata näihinkin.

 Honolulussa voit erinomaisesti yhdistää kaupunki- ja rantaloman.
Kuvassa Waikiki Beach hotelleineen.

Vehreässä suurkaupungissa on puistoja, patsaita, kukkaistutuksia ja vokaalit arvossaan

19 päiväämme perillä jakautuivat näin: 6 päivää Oahulla Honolulussa, 6 päivää Mauin saarella auton kanssa ja lopuksi 7 päivää Oahulla auton kanssa. Olemme tuohon rytmitykseen yhä tyytyväisiä emmekä sitä muuttaisi. Jos joku pakottaisi muuttamaan jotain niin eka Honolulun osuudesta voisi siirtää yhden päivän Mauille. Mielestämme noin pitkä aika kannattaa jakaa useammalle saarelle kuin vain yhdelle. Meille kaksi saarta oli sopiva, mutta tapasimme matkalla myös ranskalaisen, joka oli samassa ajassa käynyt läpi Oahun, Mauin, Kauin ja Big Havaijin ja vaikutti tyytyväiseltä. Lennot saarten välillä ovat tosi lyhyitä, mutta ainahan lentokentällä aikaa kuluu tsekkauksiin ja turvatarkastuksiin. Lennot ovat periaatteessa edullisia, mutta jos sinulla ei ole amerikkalaista luottokorttia, joudut ostamaan liput esim. Supersaverin kautta ja silloin ne maksavat harmittavasti enemmän kuin suoraan Hawaiian Airlinesin sivuilta.

 Teimme tietoisen päätöksen, että tähän bloggaukseen emme laita lainkaan 
turkoosia vettä ja valkohiekkaisia rantoja. Voit halutessasi tulla katsomaan
 niitä meille ja tarjoamme sinulle kolmen tunnin kuvashown unelmarannoista.

Oahun saari oli ensimmäinen kohteemme, koska lentomme oli Honoluluun. Tutustuimme Oahulla hotellialueemme Waikikin lisäksi Honolulun Down Towniin, eteläisen Oahun eli South Shoren kohteisiin sekä Windward Siden ja pohjoisen Oahun eli North Shoren rantoihin. Honolulun kaupunkiin tutustuimme kävellen ja etelä- ja pohjoissaaren rannikkoreissut autoiltiin. Saarihan on aika pieni ja välimatkat ovat lyhyet. Honolulun kaupungissa liikenne on kuitenkin ruuhkaista ja myös maaseudulla aikaa tuhraantuu ajamiseen ja maisemien ihastelemiseen sen verran, että ei kannata suunnitella liian pitkiä päivämatkoja. Autoon kannattaa varata evästä mukaan, sillä on kiva pysähtyä jonnekin näköalapaikalle tai rannalle pitämään taukoa.

 Honolulussa suurkaupungista on näin pitkä matka rannalle.

Sekä eteläisen että pohjoisen Oahun ajoreiteillä maisemat ovat upeita. Hienoja rantoja, rehevän vihreitä poimuvuoria ja turkoosia vettä. Tiet ovat hyväkuntoisia ja liikenne sen verran verkkaista, että pysähdellä voi aina halutessaan. Lisäksi erityisen hienoille näköalapaikoille on usein tehty parkkipaikat, joihin on helppo pysähtyä maisemia katselemaan.

Opaskirjoista löytyy myös useita vaihtoehtoja patikointiin sekä pohjoisella että eteläisellä Oahulla. Me käväisimme parilla kukkulalla saaren maisemia ihastelemassa, mutta laakso- ja metsäpatikoinneille emme nyt oikein syttyneet. Varmasti ihan hienoja metsiä ja vesiputouksia, mutta jotenkin meistä tuntuu, että olemme nähneet tarpeeksi hienoja vesiputouksia esim. Alpeilla. Nämä ovat valintakysymyksiä ja kun kaikkea ei ehdi niin täytyy valita sillä hetkellä kiinnostavimmat.

 Jaaskarit viihtyivät Honolulussa

Seuraavassa Oahun parhaat kokemukset meille eikä välttämättä parhausjärjestyksessä:
  • Honolulun rento suurkaupunki, jossa on hienot uimarannat (esim. Waikiki Beach ja Ala Moana Beach)
  • eteläisellä reitillä Koko Head Crater, Makapuu Point ja Kailua Beach. Monien matkailijoiden suosikkikohteeseen Hanauma Bayhin emme tällä kertaa ehtineet, mutta valokuvatttua se kyllä tuli kauempaa.
  • pohjoinen reitti eli North Shore oli kokonaisuutena hieno ja ehkä vielä kauniimpi kuin eteläinen.
 Honolulun laitakaupunkia Tantalus Roadin näköalapaikalta kuvattuna. 
Taustalla näkyy hyvin Koko Head Crater, jonka huipulle patikoimme. 
Sieltäkin on hienoja kuvia, mutta emme laita niitä tähän, 
koska niissä näkyy turkoosia vettä ja valkohiekkaisia rantoja.
Mauin saari oli rauhallinen kokemus Honolulun jälkeen. Asuimme saaren osassa nimeltä Kihei, joka ei ollut oikeastaan kaupunki eikä kylä vaan laajalle levinnyt taajama-alue Mauin etelärannikolla. Varsinaista keskustaa ei ole vaan kilometri toisensa perään tasaisesti liikkeitä, kauppoja, ravintoloita, hotelleja ja paikallisasutusta. Saarelta löytyy kaupunkejakin esim. viihtyisän näköinen vanha pääkaupunki Lahaina tai arkisempi Kahului, jossa lentokenttäkin sijaitsee, mutta valitsimme Kihein sen sijainnin vuoksi. Tiesimme, että liikumme Mauilla autolla päivittäin ja esim. Lahainasta olisi ollut retkikohteisiimme selvästi pidemmät ajomatkat hitailla maanteillä kuin Kiheiltä. Pelkästään asuinkohteena Lahaina pienenä tiiviinä kaupunkina olisi voinut olla jopa parempi kuin Kihei, mutta yhteydet ratkaisivat. Erikoinen juttu oli, että Oahulla oli aivan mahdottomat määrät japanilaisia, mutta Mauilla emme nähneet heitä juuri lainkaan.

 Mauilla hienoa olivat ryhävalaat! Jos niitä ei hetkeen näkynyt,
 niin voi katsella läntisen Mauin vuoristoa aikansa kuluksi 
eikä siinäkään silmä sairastanut.

 Mauillakin meillä oli kaksi selkeää ajolenkkiä retkipäivillemme eli läntinen Maui, jossa mm. Lahaina sijaitsee ja pohjoinen rannikko, jossa kulkee Road to Hana. Lisäksi on Itäsaaren keskiosa, jossa sijaitsee Haleakala National Park tulivuorineen. Autoilu poikkesi Oahusta, sillä Road to Hana päättyy Kipahulun kylään ja siitä eteenpäin kulkee enintään jonkinlainen kärrytie. Rengasreittiä ei siis pysty käytännössä ajamaan. Samoin läntisellä Mauilla Lonely Planetin mukaan tie menee hyvin kapeaksi jyrkkine putouksineen, mutta tästä meillä ei ole omaa kokemusta. Kaveri on kyllä tien ajanut eikä pitänyt sitä mitenkään erityisen pahana. Joka tapauksessa Mauilla ajaminen on erilaista kuin Oahulla sikäli, että selkeitä rengasreittejä ei ole niin vaivatonta ajaa ja matka taittuu vielä hitaammin kuin Oahulla.

 Rantamaisemien vastapainoksi oli tällaista

Mauin parhaat palat meille on helppo nimetä: ryhävalaat, Haleakalan tulivuori ja Road to Hana. Ehkäpä vielä juuri tässä järjestyksessä. Mauilla myydään talvikuukausina joka puolella retkiä aluksille, jotka vievät ihmisiä ihastelemaan ryhävalaita. Retki kestää yleensä pari tuntia ja hintaan saa näkemistakuun, sillä niin paljon valaita lähivesissä uiskentelee. Oahulla muuten vastaavia retkiä markkinoitiin todella vähän, vaikka ryhävalaita sielläkin on. Mekin näimme niitä rannalta kymmeniä toisella Oahun jaksollamme. Haleakalan tulivuori oli unohtumaton kokemus ja olimme onnekkaita, kun pilviverho lopulta väistyi sen verran, että pääsimme näkemään kuunmaisemia.

 Haleakalalla olimme kuunmaisemissa. Tunti autoilua ja olimme
 Iao Valleyssa suhteellisen rehevän kasvillisuuden seassa.

Jos olisi pakko mennä vain toiselle saarelle tällä tiedolla niin kummalle? Vastaamme Oahu, joka on kokonaisuutena vähän monipuolisempi kuin Maui. Mauilla on ehkä reissun kaksi hienointa kokemusta ryhävalaat ja Haleakala, mutta Oahulla on kokonaisuutena enemmän ainakin meidän makuumme. Arvostamme mukavaa Honolulua ja sen kahta hyvää uimarantaa. Honolulussa voit viettää suurkaupunkilomaa ja rantalomaa mielestämme hienoissa puitteissa. Vain Kalakaua Avenue erottaa rannat ja rennon suurkaupungin. Ajoretket pohjoiseen ja etelään ovat selkeitä ja tiet hyväkuntoisia ja ne pystyy ajamaan ilman, että pitää tehdä u-käännös ja tulla samaa tietä takaisin. Molemmat reitit ovat täynnä upeita maisemia vuorineen ja tien vieressä on kauniita hiekkarantoja ja turkoosia vettä.

Chinaman's Hat on erikoisen näköinen saari Oahulla

Olitpa sitten Oahulla tai Mauilla niin luvassa on rentoa lomatunnelmaa.
 Hang Loose!
Autoilu saarilla on mukavaa, mutta matkoihin kannattaa
 varata vähän enemmän aikaa kuin Suomessa

Molemmat saaret olivat meille mieluisia lomakohteita. Aasiassa monessa paikassa harmittaa tietynlainen likaisuus (poislukien Singapore), Etelä-Amerikassa piti olla korostetun tarkkana omasta turvallisuudesta, mutta Havaijilla ei oikein tökkinyt mikään. Se on mukavaa, kun lomalla ei ärsytä mikään. Harvaan kohteeseen meille on jäänyt niin voimakas halu palata mahdollisimman pian uudelleen kuin Havaijille. Oikeastaan vain Alpeille ja lempikaupunkiimme Müncheniin ja molemmissa on ollut onni päästä käymään aika monta kertaa. Nyt se on Havaijin osalta viimeisen kerran Aloha ja Mahalo! Siis tältä talvelta...

 Havaijin saaret iskivät meihin tällä voimalla!



22.2.2014

Mieluusti Mauilla

Hyväntuulisuus taattu. Havaijilainen musiikki on poskettoman hauskaa.
 Monet naurut on täällä naurettu.

Tällä hetkellä olemme jo Oahulla, mutta eletäänpä vielä hetki Mauin viimeisen päivän tunnelmissa.
Honolua Bay

Viimeisenä Mauin päivänämme otimme suunnan länteen. West Mauilla tapahtuu ja siellä asuvat rikkaat ja kuuluisat. (Kuulemma). Halusimme vielä iltapäiväksi takaisin rannalle, "kotikonnuille" Kiheihin, joten emme lähteneet kiertämään koko länsipäätyä. Taktiikkamme oli ajaa suoraan äärimmäiseen kääntöpisteeseemme ja lähteä sieltä tulemaan takaisin päin. Ajomatkaa kertyi reilut sata kilometria edestakaisin.

Täällä on taivaanrannanmaalareille loistomestat.

Honolua Bayn surffimestoilla pysähdyimme kuvaamaan kaukana jyrkänteen alapuolella olevia surffareita. Viimein näimme omin silmin hienoja pitkiä surffeja. Aalloilla ratsastaminen ei liene kovin helppoa, mutta upeasti monet saivat pitkän surffin.

Helppoa kuin heinekenin teko. On ne aika mestareita.
 Ensimmäistä kertaa näimme kunnon surffaamista omin silmin.

 Muut jäivät vielä odottelemaan täydellisempää aaltoa.

Tarkasti parturoidut rikkaiden lähiöalueet ja golf-paratiisit leimasivat läntisen rannan maisemaa entisen pääkaupungin Lahainan pohjoispuolella. Joka pensaalla ja ruohonkorrella oli varmastikin tarkasti mietitty paikkansa. Lahaina olisi ollut ehkä ihan kiva paikka, mutta Kanapali ja sen pohjoispuoliset alueet eivät ole meidän mestoja.

Dragon's Teeth oli jännittävien kivimuodostelmien niemi Kapaluassa.

 Samalta niemeltä 

Vielä viimeiset valasbongaukset Mauilla. Niitä nähtiin tällä saarella paljon!

 Maui Coast Hotelin allasbaarin johtajalla oli sopivan rento asenne.

 
 West Maui mountains. Monena päivänä Mauilla
 oli utuista tai pilvistä, mutta lähtöaamu oli kirkas.

Ehdittiin sitten vielä Kihein rannalle iltapäivän aurinkoon.
 Kuvassa kotirantaamme Kiheillä.

Yllättävin juttu täällä ovat olleet aivan surkeat nettiyhteydet ainakin kaikissa meidän hotelleissamme. Aivan aataminaikaiset. Sivun lataaminen kestää kuin Iisakin kirkon rakentaminen. Kuinka kauan se muuten kesti? Tämä blogattiin hätäisesti hotellin aulassa, kun huoneessa ei pääse nettiin lainkaan. Hotelli on luvannut korjaajan, jota ei ole vielä näkynyt. Huolestumme, jos ovellemme ilmestyy sähköputkimies Jim Carrey ja huutaa: "Hi guys, I'am your cable guy"! Silloin meidät hukka perii.

Ota rennosti. K:n uusi t-paita sen kertoo!
 Maui oli rento ja mukava mesta ja hyvää vaihtelua Honolulun kiireeseen.


19.2.2014

Haleakala National Park

Welcome to Haleakala Natural Park!
 It doesn't look good guys but Hang Loose!

Tiistaina lähdimme autoilemaan Haleakala National Parkiin eli Halekala tulivuoren kraatteriin ja luonnonpuistoon. Säät täällä ovat olleet pilvisiä ja olemme miettineet tälle reissulle sopivaa päivää. Sääennusteet ovat samanlaisia joka päivälle, joten päätimme lähteä tänään.

Ajoimme puolitoista tuntia Kiheistä Haleakala Visitors Centerille ja Mauin saaren korkeimmalle kohdalle Haleakala vuoren huipulle 3400 metrin korkeuteen. Uramme helpoin Dreitausender. Sää oli aivan surkea, mutta aika kokeneina alppipatikoitsijoina elättelimme toiveita, että pilvet edes vilauttasivat meille näkymiä tulivuoren kraatteriin. Surkealta näytti.

 Haleakalan Sliding Sands Trail oli hyytävän kylmä. Siis todella kylmä, varmaan pakkasta ja vettä/pikkurakeita satoi! Meillä oli sentään asialliset varusteet ja säälimme jenkkejä,
 jotka pyörivät Centerin pihalla shortseissa, sandaaleissa ja t-paidoissaan.
 Jotkut olivat ottaneet toki mukaan rantapyyhkeet ja niillä olikin täällä käyttöä,
 mutta varmaan eri syystä kuin oli ajateltu.

 Olimme sopineet, että käymme huipulta 45 min alaspäin katsomassa jos sää selkenee tai pääsisimme pilvimassan alle. Noin 20 min kävelyn jälkeen tuuli vain yltyi ja alkoi veden sijaa sataa jäätävää tihkua. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Palasimme Visitor's Centerille ja täytyy myöntää, että manasimme huonoa tuuriamme.

 Lähdimme autolla paluumatkalle ja ajattelimme, että otamme
 edes yhden iloisen valokuvan tältä retkeltä! Sinitaivasta näkyy!

Lähdimme paluumatkalle alaspäin ja olimme toki pettyneitä, kun emme nähneet yhtään mitään odottamastamme Haleakalan tulivuoren kraatterista. Olimme kuin uitetut koirat ja eka kertaa lomallamme auton lämmityslaite puhalsi lämmintä ilmaa. Päätimme poiketa vielä yhdelle näköalapaikalle heti huipulta lähdön jälkeen nimeltään Kalahaku Overlook. Vaatteet märkinä ja valmiiksi pettyneinä ajoimme auton parkkiin. Koimme yllätyksen, joka vuoristossa on aina mahdollista.

Siis mitä ihmettä??? Onko K ajanut sumussa toiselle planeetalle?
 Onhan se toki hyvä kuski, mutta silti!

Kalahaku Overlookilla saimme taas kerran todistaa pilvien liikkumisen ihmeitä. Olemme kiivenneet Alpeilla pilvien yläpuolelle, nähnet upeita maisemia niiden alta, mutta tällä kertaa meille avautui sivusta aivan uskomattomat maisemat. Aivan kuin eri planeetalta. Seisoskelimme maisemapaikalla puolisen tuntia ja kuvasimme maisemaa eri valoissa ja eri pilvimuodostelmissa. Joku taisi välillä käydä nostamassa alas vajonneet alaleukamme paikoilleen. Seuraavat kuvat ovat Haleakalan tulivuoren kraatterista eivätkä kaipaa kuvatekstejä. Aivan huikeaa!











Kuvat eivät ole käsiteltyjä, väritettyjä eikä muutakaan. Tuollaista siellä oli.
 Uskomaton maisema!

Paluumatkalla ajoimme vielä yhden nähtävyyden, Iao Valleyn, kautta Kiheihin
Kaksi eri maailmaa: tulivuoren kraatteri ja rehevä laaksoviidakko. 
Upea Mauin saari tarjoaa maisemia kuunmaisemista sademetsään!

Tänäänkin kannatti kääntää se viimeinen kortti ja käydä katsomassa se viimeinen mesta.
 Never give up guys!


18.2.2014

Road to Hana

Hauska havaijinkielinen musiikki saa aina hymyn meidän huulille

 K kävi vähän surffaamassa ennen ajoreissua

Olemme automatkoilla täällä ilahduttaneet itseämme kuuntelemalla mauilaista radiokanavaa. Havaijin kieli on kyllä todella mainion kuuloista. Se on vähän kuin suomea, josta on jätetty pois kovat konsonantit ja ä ja ö. Tutun kuuloista ja lähes tuntuu, että ymmärtää, mutta ei kuitenkaan. Lähes tuttuja sanoja, mutta ei ymmärrä lauseiden merkitystä. "Kaali halaa kalaa hame mahaa" suunnilleen. Nauroimme, että monissa suomalaisissa illanvietoissa pikkutunneilla väki puhuu havaijia tietämättään.

Hanan tien rannikko on sateisimpia maailmassa ja sen näkee upean rehevästä kasvillisuudesta.
Eilen suoritimme Road to Hanan. "Suorittaa" on oikea sana vaikka matka edestakaisin ei ole kuin 56 mailia. Matkalla on 617 mutkaa ja 54 siltaa.

Hi guys, welcome to the road to Hana!
 K ja yksi 54 painorajotteisesta sillasta.


 Ajopäivän pituudeksi tuli 07.30 - 17.00. Samassa ajassa olisi ajanut Turusta Kemiin.
 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan kasitiestä puuttuvat mutkat ovat täällä.

 Olimme epäonnekkaita, sillä päivä oli pilvinen ja sinitaivas ja aurinko puuttuivat.
 Toisaalta eipä kuitenkaan satanut kuin ihan lopussa.

Tie kulkee aika uskomattomissa paikoissa vuoren rinteillä tiheän kasvillisuuden seassa.
 Ajoväylä on kapea ja silloilla mahtuu liikenne kulkemaan vain yhteen suuntaan.
Taaimmaisessa rinteessä tien väylä näkyy raitana puuston keskellä.

 
Taukopaikkamme Ke'anae oli mukava paikka

 Hanan tiellä ei hirveästi ole evästä tarjolla, mutta tuosta olisi saanut jätskiä



Wai'anapanapa State Park ja nimensä mukainen Black Beach. Täällä nautimme picnikpuistossa eväslounaan, koska ravintolapalveluja ei ole tarjolla.


Jane Wai'anapanapassa. Melkein kuin havaijinkieltä.

Wai'ananapapasta jatkoimme vielä Haleakala National Park at Kipahuluun.
  Paina nimet mieleesi, kysymme niitä sinulta kun tapaamme!
 Kipahulu on Hanan tien päätepiste.


Paikallisasutus matkan varrella oli tämän näköistä. Havaijin lippu muistuttaa USAn ja
Iso Britannian lippua. Kamehameha ihaili molempia valtioita niin, että halusi kopioida liput.
Kahdeksan raitaa kuvaavat Havaijin kahdeksaa pääsaarta.


Kahvit paluumatkalla.
 Bananabread oli kaksi muhkeaa palaa banaanikakkua.


Australiasta tuotuja värikkäitä eukalyptuspuita kasvoi 
Hanan tien varrella pienen metsikön verran.

Maanantaina annoimme auton jäähtyä rauhassa ja hiukan kuntoilimme. Mainiolla kuntosalillamme treenasimme tunnin heti aamusta ja sen jälkeen rauhoitumme Kihein rantahiekalla valaita tarkkailllen. Niitä voi nähdä täällä ihan rannaltakin paljain silmin tai ainakin kiikareilla.

 Valasvahti. Mauilaisen sananlaskun mukaan ryhävalaat ovat kuin suppilovahveroita.
 Yhden nähtyäsi näet koko ajan lisää. Päivän saldo: 10 ryhävalaan upeaa hyppyä!

Iltapäivällä otimme polkupyörät hotelliltamme ja pyöräilimme noin 11km päässä olevalla Big Beachille. Edestakainen matka 22km tässä kuumuudessa ja mäkimaastossa sai hien virtaamaan molemmilta ja kävi kuntoilusta. Reissun kruunasi Big Beachin lähes rantavedessä pylleröineet kolme ryhävalasveijaria, joiden temmellystä osuimme katsomaan. Hyppyihin kaverit eivät sentään innostuneet, mutta hurmasivat kansan muutenkin.


Big Beachin valassirkusta


Ennen paluumatkaa nautimme 2 x fish tacos. Aivan loistavat!