Oahu ja Kauai

 Hawaiin lomamme on ohitse ja varhain torstaiaamuna alkaa pitkä kotimatkamme. Kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin ja loma on ollut hieno. Olemme onnistuneet tekemään kohteissamme mitä oli tarkoitus ja ilmat ovat suosineet. Ei auta, kotia kohti on lähdettävä, sillä tännekään ei varmaan voi jäädä. Siitäkin aiheutuisi erinäisiä ongelmia sekä kotona että varmaan ennen pitkää myös täällä.

Viime vuonna totesimme, että Hawaii on meille mieluisin käymistämme talvilomakohteista eikä mielipidettä tarvitse muuttaa vieläkään. Hawaii on meidän makuumme! Täällä on kaunista, siistiä, kaikki toimii yleensä kiitettävästi, palvelu on amerikkalaisen tehokasta ja ystävällistä ja lisäksi täällä on turvallisen tuntuista ainakin niihin vuorokauden aikoihin ja niillä alueilla missä me liikumme. Hintataso on kohonnut viime vuodesta euron heikkenemisen myötä, mutta edelleen täällä pystyy syömään ja juomaan tarkan lomalaisen budjetilla niin halutessaan. Mahdottoman suuri plussa tulee myös patikointimahdollisuuksista eikä ilmakaan ole tukahduttavan kuuma kuntoilemiseen.

Oahu vai Kauai? Tuohon on mahdoton vastata, sillä kyseessä on kaksi niin erilaista saarta. Tämän matkan mahtavimmat elämykset koimme ehdottomasti Kauailla Na Pali Coastilla, Waimea Canyonilla ja Kalalau Traililla. Ne ovat todella mieleenjääviä paikkoja ja lisäksi Oahu oli meille jo tuttu vuoden takaa. Mielenkiintoinen seikka on, että Oahulla on järisyttävät määrät japanilaisia, mutta Kauailla ja viime vuonna Mauilla heitä ei ollut nimeksikään.

Kauain luonto ja maisemat ovat aivan upeat ja hienommat mitä Oahulla vaikka myös Oahulla riittää hienoja paikkoja. Kauai on kuitenkin pieni saari ja pohdimmekin olisiko siellä riittänyt uutta tekemistä esim. vaikkapa pariksi viikoksi? Juttelimme parinkin amerikkalaisen kanssa, jotka pitivät Kauaita liian hiljaisena ja kaipasivat Oahun ja Honolulun sykettä! Joku taas mollaa Waikikin turistimassoja ja ruuhkaista rantaa. Onhan täällä porukkaa, ei siinä mitään. Kannattaa etsiä muita kohteita, jos tahtoo katsoa yksin autiota hiekkarantaa.

 Waikiki Beachilla voit ahdistua väenpaljoudesta tai

 heittäytyä mukaan rentoon rantatunnelmaan

Se on siinä, kotimatka kutsuu. Mukava, jos olet pistäytynyt katsomassa Hawaiin kuulumisiamme ja kiitos kommenteista! Ne ovat aina mukavia. Seuraava tiedossa oleva reissu on vasta kesäkuussa, mutta epäilemättä parin päivän päästä kotiutumisesta netin lentojen hakukoneet keväälle ovat ahkerassa käytössä, joten blogimme päivittynee varmasti ennen kesäkuuta.

Aloha ja Mahalo guys!

Breach!

 Perjantaina matkalla Kaena Pointille

Meillä on lomamme Oahun toisella osuudella käytössä vuokra-auto ja tarkoitus on kiertää saarta eikä pyöriä pelkästään Honolulun rannoilla. Ilmat ovat muuttuneet täällä hiukan epävakaisempaan suuntaan etenkin saaren muilla rannikoilla kuin Waikikilla ja Honolulun seudulla. Parina päivänä olemme muuttaneet ajosuunnitelmaamme, kun tiedossa on ollut, että North Shore ja Windward Shore ovat olleet sateisia. Olemme kurvailleet takaisin Honoluluun chillailemaan eikä sekään kaikista maailman hommista kurjinta ole.

 Tästä lähtee Kaena Point Trail. 5 km per suunta tasamaata.

Perjantaina kävimme patikoimassa Oahun saaren yhdessä etäisimässä kolkassa Kaena Pointissa. Ajomatkaa Kaena Point State Parkiin tuli reilu tunti. Ajoimme kohteeseen pohjoisrannikon Haleiwan kaupungin kautta, koska toinen reitti on matkaoppaiden ja hotellimme henkilökunnan mukaan "run down" -aluetta ja etenkin kirjat varoittelevat kohonneesta automurtomahdollisuudesta. Tarkoitus oli jatkaa Kaena Pointin jälkeen pitkin North Shorea, mutta taivas oli harmaan sateinen ja palasimme aurinkoiseen Honoluluun.

 Kohti saaren kaakkoiskolkkaa lintujensuojelualueella.

 Muusta rannikosta poiketen Kaena Pointissa oli täysin aurinkoista

Vuorovesialtaissa pulahtaminen voi olla hauskaa, jos jalkapohjat kestävät rosoiset kivet.

2 kertaa Hawaiian Monk Seal eli havaijinhylje. Uhanalainen laji, mutta sen verran verkkainen liikkeissään ainakin huilatessaan, että huonompikin kuvaaja onnistuu!

"Albatrossi, joka lepäämättä liitää" Kaena Pointilla on lintujen suojelualue

 ja siellä on mm. albatrossien pesimispaikkoja.

Lauantaina taas oli tarkoitus ajella saaren etelärannikon reitti, mutta käännyimme takaisin Waimanolon fishtacojen jälkeen, kun rannikolle oli annettu jopa myrskyvaroitus. Ajellaan sateessa sitten taas kotona.

 Eihän sitä tarvi sateeseen ajella, kun toisella rannalla paistaa.

 Onko pakko jos ei taho? Tuonne suuntaan ei sitten enää jatkettu.

 Lauantaina kävimme mm. Makapuu Pointilla.

 Ilma oli harmaampi kuin aiemmin matkallamme.

Täälläkin löytyy merivesialtaita.

Kuvassa suurimman vuoren Koko Head Craterin päälle kävelimme vuosi sitten

 Poikkesimme palatessa vielä Makapuu Pointille. Parkkipaikalta huipulle on noin puolen tunnin kävelymatka ja kohde on erittäin suosittu. Makapuu Pointin reitillä näimme tähän astisen reissumme hienoimman valasshown! Taisivat valaanveijarit olla viikonloppufiiliksissä, sillä parikymmentä hyppyä näimme merellä.

 Usein valasbongarit havahtuvat tähän, kun itse objekti on jo

 laskeutunut takaisin meren syvyyksiin ja vain vaahtopäät ovat näkyvillä. Lisäksi näkyy paljon puhalluksia ja vettä roiskuttavia evien läpsäytyksiä ja tietysti valaiden selkiä.

Muistat ehkä, että reissumme alkuvaiheessa valokuvaajallemme luvattiin Budweiser, jos hän saa napattua valokuvan hyppäävästä ryhävalaasta. Ei muuten ole maailman helpoin homma vanhalla Sony-pokkarilla, kun vakavasti otettavat valasbongarit vieressä jyräävät todella raskalla kalustolla ja pitkillä putkilla! Käsi Raamatulla voimme kuitenkin sanoa, että yritetty on! Sanonta "ikuinen optimisti" on saanut täällä uuden sisällön ja se on suomalainen turisti, joka yrittää rannalta napata pokkarilla valokuvan merellä hyppäävästä ryhävalaasta!

Sitten se napsahti meidänkin pokkariimme yli kahden

 viikon kyttämisen jälkeen!! BREACH!
 Kuva on otettu käsivaralta monen sadan metrin päästä.

Tästä paikasta em. kuva napattiin. Nyt kädet lepäävät puolen tunnin käsivaralta 

tähtäämisen jälkeen. Oikeiden valasbongareiden "raskassarja"

  pitkine putkineen on rajattu kuvan ulkopuolelle tekijänoikeussyistä.

Kohti Kauaita

 Oahulla on erinomaiset mahdollisuudet saada

 lomakuvan kaunisteeksi lierihattuinen japanilainen

 Neljä täyttä päivää Honolulussa on takana ja on aika siirtyä eteenpäin lomallamme. Huomenna aamulla lennämme Kauain saarelle Lihuen kaupunkiin Hawaiian Airlinesilla. Lento kestää n. 20min, joten selviämme hiukan vähemmällä kuin tänne tullessamme. Lentokentältä otamme vuokra-auton ja edessä on kokonainen viikko kehutulla Garden Islandilla. Rennot rantapäivät Waikikilla ja Ala Moana beachilla ovat sujuneet enemmän kuin hyvin, mutta on myös mukava lähteä katsomaan onko Kauai maineensa veroinen?

 Tätä kaikkea on Ala Moana Beach

ja Magic Island sen kupeessa.

 

Viikonlopun jälkeen täällä on rauhoittunut väkimäärän suhteen. Ilmeisesti ystävänpäiväviikonloppu oli joku juttu täällä ja porukkaa oli joka paikassa ihan simona. Nyt mahtuu paremmin vaikka ei meidän ihan kahdestaan keskenämme ole tarvinnut täällä vieläkään pyöriä. Lisäksi tapasimme Japanissa majailevat tuttavamme Tomin ja Pilvin, joten ohjelmaa on riittänyt. No, joka tapauksessa olemme entistä vakuuttuneempia, että Honolulu on rennon makee mesta ja täällä on vaikea ihan hirveästi ahdistua arkisista huolista.

 Täällä on ollut aivan huikeat ilmat.

 "Rupee hiljaksiin läski tummuun"

Lomamme siirtyy nyt myös hiukan "suorittavampaan" suuntaan aikaeron tasaamispäivien jälkeen. Kauailla ovat oikeastaan reissumme pääkohteeet Na Pali Coast ja Waimea Canyon. Käsittääksemme kummassakin saa kevyesti reisipeppujumppaa eikä niitä pysty ainakaan tyydyttävästi tsekkaamaan ihan vaan vuokra-auton etupenkillä istumalla.

 K lempipuuhassaan. Tilauksessa garlic shrimps
.

 Jotta ei totuus unohtuisi:
Hang Loose guys!

Auringonnousu Diamond Headilla

 Kello on aamulla 05.30. Hulluja nuo suomalaiset.

Maanantaina hyödynsimme aikaeron ja lähdimme katsomaan auringonnousua Diamond Headille. Herätys oli klo 05.00 ja 05.20 lähdimme kävellen kohti Diamond Headia. Pohdimme myös taksia tai bussia, mutta ne olisivat olleet todellista tuhlausta, sillä puistoalueen portille on matkaa hotelliltamme vain 4,2 km. Puisto aukeaa klo 06.00 ja sisäänpääsy maksaa 1 dollarin/hlö.

Taskulamppu oli tarpeen ja olimme osanneet varautua

Huipulle päästyämme Honolulu oli vielä yön valoissa

 Aamu valkeni hiljalleen

 Otimme homman kuntoilun kannalta ja olimme Diamond Headin huipulla tunti ja kuusi minuuttia lähdöstä. Huipulle tuli matkaa hotelliltamme 5,6 km. Kraatterin huipulle noustessamme etenemistämme yrittivät hidastaa kapealla polulla tietysti parijonossa madelleet ja sandaalein, lierihatuin ja selfiekepein varustautuneet sadat japanilaiset.

Maanantaiaamun aloituksemme oli elämys ja palasimme tietysti takaisinkin Waikikille kävellen. Waikikin rannassa piiskasimme itsemme vielä lihaskuntotreeniin nimeltään korttipakka, jonka K on bongannut Elixiasta. Se on oikein sopiva lomalaisen jumppa, joka ei vaadi kuin oman kropan ja korttipakan. Lievästi tyytyväisiä voitiin olla,  että aamulla puoli yhdeksään mennessä olimme käyneet vajaan 12 km pituisen kevytpatikan ja vetäneet reilun puolen tunnin lihaskuntotreenin. Näin täällä Hawaiin lomalla!

Ruutu on etunojapunnerrus. Olisimme halunneet 16 kg kahvakuulat mukaamme,

 mutta American Airlinesilta ei löytynyt yhteistyöhalua.

Ristillä kiusataan vatsalihaksia. Ässä on 14 ja kyykkyjä, punnerruksia,

 yleisliike burpeeta ja vatsalihaksia tulee 104 toistoa kutakin.

 Reilun puolen tunnin korttipakka pisti lomalaisen punottamaan.

  Vaan harvoinpa olemme treenanneet yhtä hienoissa puitteissa!

Kotimatkalla jäähdyttelimme Kalakaua Avenuella

Ihan räväkkä maanantai Hawaiilla!