Ihana kaupunki, Ljubljana

 Ljubljanan linnavuori taustalla. Huoneistomme Mescanka

näkyy vaalean talon toisessa kerroksessa

Asuntomme, Mescanka, on ravintolakadun varrella. Todella kätevä sijainti. Varsinkin, kun baarien meteli ei iltaisinkaan häiritse.

 Linna oli pitkälle nykyaikaistettu. 

Tiloja oli muunnettu ravintoloiksi sekä näyttelytiloiksi.

Tämä kaupunki on todella miellyttävä elämys. Saapuessamme satoi saavista kaatamalla, mutta sen jälkeen onkin ollut pelkkää aurinkoa. Ei ole kuitenkaan ollut liian kuuma, joten vanhan kaupungin katuja on ollut mukava kierrellä.

Torilla käy kauppa.

Torilla yllätti pikkunälkä. Paikalliset näkyivät keskittyvän 

enimmäkseen saman kojun tienoille. Asetuimme pisimmän jonon jatkoksi. 

Onneksi jono veti hyvin.  Kävimme samassa paikassa lounaalla toisenakin päivänä. 

Aivan mahtavaa sapuskaa!

Kitkan Viisailla on slovenialaisia muikkuserkkuja.

Persiljavalkosipulipesto kalan päällä on mahtavaa!

 Tämänkin annoksen nimi oli suomalaisen suuhun taipumaton, 

mutta oli mahtavaa. Kahden ylläolevan annoksen yhteishinta oli 8 euroa.

Lohikäärmesillan pilareita vartioivat lohikäärmeet. 

Ne kuulemma heiluttavat häntäänsä, kun neitsyt  kävelee ohi.

Ei nähty heilutteluja.

Ljubljana on pieni kaupunki. Silti siellä riittää kauniita pikkukatuja käveltäväksi pariksi päiväksi. Tätä kaupunkia kyllä suosittelee mielellään.

 Presernov Trg on vaaleanpunaisen kirkon luona.
 Miten paikan nimi voi olla Trg?

Sieltä joen yli johtaa kolme siltaa vierekkäin.

Tässä kaupungissa siltoja on mukavin välimatkoin. Ei ole tietoa, kuinka paljon poliittista kädenvääntöä rakentamisessa on ollut, mutta kotikaupunkimme veroista 'entiijanpelluuta'  ei varmaankaan ole voinut olla. Kaikki keskikaupungin sillat tuli käveltyä parin päivän aikana moneen kertaan. 

Ljubljanan kuvatuimmat kulmat.

Preserenovan aukio.

Vanhankaupungin ostoskadulla on hiljaista.
Keskipäivän aurinko on ajanut porukat varjoisampaan jokirantaan.

Kongressin aukio

 Taas yksi silta. Ei varmaankaan edes 100m edellisestä.

 Jokirantaa

Eilen kävimme ostamassa junaliput kohti seuraavaa kohdettamme Itävallan Mallnitzia. Slovenia on ollut meille uusi maa ja uusi miljöö. Täällä toimii kaikki vähintäänkin yhtä hyvin kuin Suomessa.Paikat ovat aivan nuollun puhtaat joka paikassa, missä olemme liikkuneet. Merkillinen kieli vain hieman vieroksuttaa. Ihmiset, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä, ovat osanneet englantia hyvin. Ruoka on kaupassa hieman halvempaa ja ainakin leipää saa paljon edullisemmin kuin suomessa. Ravintoloissa syö myös edullisemmin kuin Suomessa. Vilkkaimmassa = kalleimmassa ravintolassa jokirannassa iso olut maksaa alle 3€, jos sellaista joku haluaisi.

Mukavista Slovenian kokemuksistamme huolimatta on todella mukavaa huomenna matkustaa Itävaltaan. Siellä sitä tuntee olevansa kuin kotonaan. Kielestäkin ymmärtää himpun verran enempi. Näiltä lämpimiltä ja melko alavilta seuduilta nousemmekin 600m ylemmäksi, joten ilmanala muuttuu takuulla. Sääennusteet ovat tosin lupailleet ainakin ensimmäisiksi päiviksi melko hyvää säätä sinnekin.

Hevoshullun päivä

 Lipican varsat syntyvät mustina tai ruskeina. 

3-7 vuoden ikäisinä ne ovat muuttuneet harmaanvalkoisiksi.

Slovenian kielen salat alkavat reilun viikon oleskelun jälkeen aukeamaan jo ihan auringon kirkkaaksi. Ljubljana tietty tarkoittaa "Rakastan janaa". Se on jonkun geometriaan hurahtaneen suoraviivaisen ihmisen ylistys tai sitten kysymys on vain kirjoitusvirheestä. Ihan totta puhuen paikannimet, joissa ei ole yhtään vokaalia vaan sen sijaan konsonantteja kaiken maailman korostusmerkeilla, ovat käsittämättömiä. Trieste, Piranin suuri naapurikaupunki Italian puolella, on sloveniaksi Trst.

Autoillessamme Piranista kohti Ljubjlanaa, yritti Jane osoitella matkalla näkyviä kyliä tai vuorenhuippuja. Kieli meni solmuun. Slovenian lounaisosassa, ihan Italian rajalla on pieni paikkakunta nimeltään Lipica. Se on kuuluisien lippizanhevosien syntyseutu. Hevoshullun Janen piti tietty päästä sinne.  Paikalla on sijainnut siittola 1580 luvulta lähtien, jossa rotua jalostetaan yhä. Lipizzanhevonen on kehitetty jo satoja vuosia sitten alkaneen korkeatasoisen kouluratsastuksen käyttöön. Kauniisiin ja hallittuihin liikkeisiin, kuten paikallaan juoksemiseen (piaffe) tai  takajaloilla hyppelyyn (courbette) kykenevät vain harvat rodut, joiden rakenteen pitää olla oikea. Kuten arvata saattaa noiden taidokkaiden liikkeiden alkuperä on sotahommissa, joissa hevoset oli opetettu tallomaan viholliset ja suojaamaan ratsastajaa. Lippizan-hevosen kehittäjä lisäsi andalusianhevoseen sopivia aineksia arabialaisista, napolilaisista ja muutamista muista oreista ja aikaan saatiin sopivan kompakti ja yhtenäisenvärinen rotu.

 Vain oriit "menevät kouluun". Tammat siirretään

siitostammoiksi. Kysymys ei ole älystä, vaan 

mammaloman aiheuttamasta pakollisesta treenitauosta.

Pääsimme seuraamaan treenejä. Ratsastusnäytökset ovat vain 

kolmesti viikossa, eivätkä sattuneet sopivasti kohdallemme.

Seurasimme muutaman ratsukon treenaamista maneesissa ja sen jälkeen kiersimme oppaan johdolla talleilla ja Lipicamuseossa.

Loppumatkalla kohti pääkaupunkia, ei näköaloja paljoa tarvinnutkaan osoitella sillä hurja ukkoskuuro taas osui kohdalle. Moottoritie lainehti ja näkyvyys oli todella huono. Kuulimme myöhemmin, että alkukesästä on ollut poikkeavan paljon sateita. Etenkin rannikolla, josta juuri tulimme, sateet ovat epätavallisia tähän aikaan vuodesta.

Tänään palautimme auton ja jatkamme lomaa julkisten kulkuvälineiden käyttäjinä. Kieltämättä tuntuu aika oudolta, kun autoa ei ole. Siitä huolimatta, että enimmän osan näistä lomistamme olemme olleet junien ja bussien varassa. Täällä keskellä Ljubljanan vanhaa kaupunkia ei autolla kylläkään olisi ollut mitään tekoa.

 

Polle saa palkkion.  VW Polo sai myös kiitokset hyvästä

palvelusta. Lommot eivät lisääntyneet.

Asetuimme asumaan ihan vanhankaupungin kuumaan ytimeen 100m:n päähän keskeisestä Presernov Trg:sta. Koska alue on autoilta kielletty, jouduimme sukeltamaan viimeiset sadat metrit kaatosateessa.

Ljubljanan kuulumisia tiedossa kunhan saamme kuvia. Sää kuulemma paranee...