Ensitunnelmia Meranista

Ehdittiin jo eka päivänä Meran 2000 -vuorelle.

Sieltä kävelimme pitkän taipaleen Hirzer-vuorelle.

Alhaalla kaupungissa on ihan eri meiningit kuin vuorella.
Helteinen rantapaseo muistuttaa, että ollaan sentään Välimeren maassa, Italiassa.

Meran Kurhaus on kaupungin kaunein ja kuvatuin rakennus.
Siellä järjestetään mm. konsertteja, näyttelyitä ja konferensseja.

Aika tavalla ovat maisemat vaihtuneet tässä viimeisten päivien aikana täällä Etelä-Tirolissa. Lauantaina matkattiin sujuvasti junalla Meraniin ja täällä on nyt oltu pari päivää. Julkisen liikenteen käyttäminen on täällä halpaa. Ostimme Innichenistä Etelä-Tirolin alueen Mobilcardin viikoksi ja se maksoi 22 euroa/hlö. Sillä saa sitten viikon ajan ajella vapaasti kaikilla junilla ja busseilla koko maakunnan alueella ja meillähän tuo haukkui hintansa jo lähes junamatkassa Pustertalista tänne.

Meran on Etsch-laaksossa.
Lähin suurkaupunki on 30 km päässä oleva Bolzano

Meran on ihan oikea noin 35000 tuhannen asukkaan kaupunki, joten kaupunkimiljöö on täysin erilainen kuin Pustertalin pikku kylissä. Meran sijaitsee vain noin 320 metrin (vrt. Innichen noin 1200m) korkeudessa ja tässä ympärillä on vuoria, joiden huippu on yli kolmessa kilometrissä, joten maisemat täälläkin ovat aika hulppeat. Täällä on jo selkeästi erilainen ilmasto kuin noissa korkealla sijaitsevissa alppikohteissa eli selvästi lämpimämpää. Palmupuut ovat täällä puita vaan ja vuorten rinteet ovat täynnä viiniviljelmiä. Omenaviljelmiä on myös runsaasti ja nähtiinpä tänään lenkkarikävelyllä aprikoosipuitakin. Eli kyllä tämä miljöö siltä osin poikkeaa selkeästi esim. Pustertalista.

Viinirinteitä
Jos Siwasta ostamassasi omenassa on tarra, jossa lukee Süd Tirol,
on se peräisin meidän kulmilta.

Tappeinerweg on kaupungin panoraamatie,
jolla on ihan mukavasti pituutta tasamaan kävelylenkille

Patikoiminen täällä on tietysti hyvinkin erilaista kuin noissa pienissä alppikylissä. Ensinnäkin pääsy reitin alkupisteeseen vaatii liikkumista julkisilla tai omaa autoa ja kaupungin ja vuorten välinen korkeusero aiheuttaa sen, että hissiä on lähes pakko käyttää etenkin, jos haluaa mennä kovin korkealle.

Tälle Hirzerin harjanteelle kipuaminen kävi neljän tunnin
patikoimisen jälkeen liikunnasta. Viimeiset kymmenet metrit tultiin
neljää raajaa käyttäen. Alamäki ei ollut sen helpompi

Sunnuntaina kävimme ensimmäisen patikan täällä ja bussia käytettiin mennen tullen ja hissillä tulimme sitten huipulta alaspäin. Reissuun tuhraantui bussimatkoineen kaikkiaan noin 10 tuntia ja se oli vähän ajateltua enemmän. Täällä meillä ei ole niin hirveitä tavoitteita patikoimisen suhteen vaan tämä on vähän sellainen "hengähdyskohde"" kahden pääpatikkakohteen välillä. Vaan siltä se näyttää, että vuorille täälläkin joudutaan. On nuo maisemat vaan niin mainiota ja sääkin suosii tällä viikolla, joten ylös mäkeen vaan Meranin kaupunkia kuitenkaan unohtamatta!

Meranissa on iso laukkarata. Valitettavasti parhaillaan kisoissa on kesätauko.
Täytyy tyytyä kasvihevosiin.