21.7.2011

Speckin alkulähteillä

Pinnistalin maisemia

Eilen illalla olimme viettämässä tirolilaista iltaa Neustiftin kulttuurikeskuksessa, mutta siitä huolimatta tänään aamulla kahdeksan jälkeen lähdimme vaellusreissullemme silmät kirkkaina ja naama harjattuna. Tapahtuma piti alkujaan olla kylän keskusaukiolla, mutta epävakaan sään vuoksi se oli siirrettu sisätiloihin. Hauska ilta musiikkeineen ja tansseineen, joka päättyi hyvissä ajoin, jotta ihmiset pääsevät ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan vaelluspäivään.
Laaksonpohjaa oli mukava käveleskellä

Tällä kertaa säästämme lukijat reissun tarkoilta yksityiskohdilta ja todetaan, että reitti Neustift-Neder-Pinnistal-Karalm-Innsbrucker Hütte ja sama takaisin kesti 8 tuntia ja oli pituudeltaan noin 20 km. Nousua ja laskua tuli kumpiakin noin 1400 metriä. Ilma oli pilvinen/aurinkoinen ja hienommassakin ilmassa on vaellettu, mutta pari tapahtumaa sai meidän suut makeasti messingille.

Matkan puolivälissä Pinnistalin pohjukan soratietä kävellessämme ihmettelimme, että mikä maja tuolla noin 100 metriä ylempänä on keskellä ei mitään. Pieni maja keskellä metsää, mutta huomasimme, että siellä ihminen liikkui ja vaatteita oli kuivumassa. Samalla majassa ollut ihminen alkoi soittaa trumpettia majan terassilla todella kauniisti!
Sitten rävähti!
Joku soitti aivan ihanasti trumpettia majasta tuolta metsän kätköistä
.

Seisoimme ihmeissämme keskellä autiota Pinnistalin soratietä, sillä siihen aikaan ei näkynyt todellakaan muita kulkijoita ja saimme kuunnella hienon trumpettiesityksen. Kaveri soitti reilun minuutin mittaisen upean trumpettisoolon, joka kaikui mukavasti kapean Pinnistalin vuorten seinämistä ja me kuuntelimme tätä esitystä laakson pohjalla. Soiton loputtua taputimme raivokkaasti ja huusimme Bravota ja Vielen Dankea ja taisimme tehdä urheilukatsomosta tuttuja aaltojakin. Ehkäpä tämän vuoksi saimme vielä encoren? Toinen hieno kappale trumpetilla soitettuna keskellä kaikuvia Alppeja. Mahtavan mukavaa, mutta ei siinä vielä kaikki!

Sekin selvisi tänään mistä tulee sanonta
"luja tahto vie läpi harmaan kiven".

Juhlista pitää kuitenkin poistua niiden ollessa parhaimmillaan ja meillä oli matkaa jäljellä. Jonkin matkaa kuljettuamme soratiellä meitä vastaan kävelee kolme pientä porsasta! Monen näköistä kulkijaa on näillä reiteillä tullut vastaan, mutta ei vielä koskaan aiemmin ihan oikeita porsaita. Ainakaan sellaisia, joista se näkyy heti ulospäin.

No voi hyvät hyssykät!
Eikö me lähdetty sieltä juhlista jo ennen kymmentä?


"Tiesitteko te suomalaiset, että Tirolista
saa aivan erinomaista kanaa tai kalkkunaa"?


Jonkin ajan kuluttua tosin selvisi, että velipontevat olivat lähteneet karkuteille Karalmilta. Ehdimme tovin aikaa kuitenkin ihmetellä, että mihin olemme oikein tulleet, kun ensin meille soitetaan trumpettia rinteiltä ja sen jälkeen kolme pientä punaista porsasta kävelee vastaan metsätiellä. Oliko niihin Gösser-oluisiin sekoitettu sittenkin jotakin vahvempaa edellisenä iltana?

Innsbrucker Hütte vajaassa 2400 metrissä.
Kävimme koskettamassa seinää ja palasimme samaa reittiä takaisin.


Pinnistal paluumatkalla

Ei ollut, ja sen jälkeen meno rauhoittui. Johan sitä siinä olikin. Kävimme tavoitteessamme Innsbrucker Hüttellä ja palatessa ruokailimme Karalmilla ja söimme speckknödeleitä erittäin huonolla omallatunnolla...Onneksi näimme vilahduksen tiellä tapaamastamme triosta, joten ne eivät olleet vielä joutuneet patikoitsijoiden energian lähteeksi.

Jos siinä ei ollut tarpeeksi niin tänään näimme noin kymmenpäisen vuorikaurislauman vuoren rinteellä. Niitä on tosi vaikea havaita, koska niillä on hyvä suojaväri ja ne ovat pieniä verrattuna massiiviisiin vuoriin. Eivätkä ne tule suorastaan esittäytymään ihmisille. Olivatko ne kauriita vai gemssejä tms. niiin siihen ei meidän asiantuntemus vielä riitä, joten todetaan, että iso kaurislaumakin tuli nähtyä kaiken muun lisäksi.

Näitä kaipasimme jo Italiassa, mutta halpalentoyhtiö Tirol Wings
ei operoi siellä.
Tänään oli Neustiftin lennonjohdossa ruuhkaa,
kun hurjapäitä oli ilmassa parhaimmillaan kymmenkunta.


Siinä sitä on parvekemeteorologillekin selittämistä.
Aurinko paistaa ja vettä sataa
ja on sinitaivasta ja ukkospilveä.
Onneksi olimme jo havaintoparvekkeellamme.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luettu taas teidän "satumaisia" tapahtumia. Trumpetin soitto laivan etukannelta satamaa kohti on elämys, mutta tuo tietenkin menee vielä paremmax! Täällä soi parast aikaa taivaan urut, jumalaton (!?) ukkosenilma.
Juuri lähti Leenan-päivä kahvivieraat ennenkuin pamahti....

Jaaskarit kirjoitti...

Viime vuonna muuten kävimme Leenan-päivän kunniaksi sillä sinun mukaasi nimetyllä hüttellä Mayrhofenissa! Tänä vuonna olemme käyneet toisen vaeltajalegendan hüttellä täällä Stubaitalissa, mutta siitä joskus myöhemmin. Hyvää nimpparia!