14.7.2011

Pikkukävelyitä

Näin jyrkillä niityillä heinänteko on käsityötä

Eilisen päivän vaelluksen ideana oli käydä vähän lyhyempi reissu ja tulla iltapäiväksi kämpille lököilemään. Aamukin aloitettiin kiireettömästi, joten vasta yhdeksän maissa olimme Mildersissä nousureitin alapäässä. Neustift on laajalle levinnyt kaupunki, jolla on useita kyläkeskuksia. Me asumme Neustift Dorfissa (=kylä). Milders on samaan kaupunkiin kuuluva kyläkeskittymä vajaan parin kilometrin päässä meiltä.

Vaelluksen kohde oli Mildersin kohdalla reilun 1800m:n korkeudessa oleva Brandstatt Alm, jossa tavoitteena oli nauttia lounas. Nyt oli päätetty, että mitään isompaa kierrosta tai huipun valloitusta ei tällä kertaa tehdä. Ja olihan tuo 800 metrinkin jyrkkä nousu ja lasku ihan kelpo aamujumppa.

Milders 1500 metrin korkeudesta.
Neustift jää vasemman puolen vuoren rinteen taakse

Brandstatt Almille menee perille asti hyväkuntoinen metsäautotie. Halusimme välttää tietä pitkin talsimista ja vaihtoehtona oli erittäin jyrkkä pakerrus metsän ja heinäpeltojen yli. Alkumatkasta polku lähes katosi hakkuuaukion vallanneiden vadelmapensaiden alle. Vatut eivät olleet vielä kypsiä, joten ei saanut niidenkään syömisestä veruketta pysähtyä hengästyttävässä nousussa. Onneksi vattupensaat jäivät alarinteeseen, sillä shortsit jalassa ei ole erityisen miellyttävää kulkea tihessä kasvillisuudessa. Heinää kasvavien ketojen ja niittyjen läpi kulkiessa tulee muistutettua itseänsä illan punkkisyynistä. Niitä pirulaisia kun on täälläkin paratiisissa.

Brandstatt Alm 1810m

Ensimmäinen tunti kului puuskutuksen ja hienkuivailun merkeissä. Mutta niinpä sitten olimmekin jo välietappimme Auffang Almin (1620m) pihassa. Kartan mukaan vaelluspolku jatkui siitä jyrkästi ylärinteeseen vielä parisataa korkeusmetriä kohti kohdettamme. Keltaiset viitat sen sijaan opastivat kulun tielle ja tottelimme viitoitusta. Harmitti hieman, sillä olimme kuitenkin joutuneet tien tallaajiksi. Tiesimme polun varmasti jossain lähellä menevän, mutta emme tohtineet lähteä sitä haeskelemaan, ettei tulisi turhaa pummia. No, sujuihan se kävely vaihteeksi tielläkin. Tähän asti olemme saaneet käyttöömme hyvät vaelluskartat, jotka ovat vähintään tarkkuutta 1: 25 000. Täällä olemme joutuneet tyytymään Berliinistä hankittuun karttaan, joka on kylläkin taattua Kompass-laatua, mutta tarkkuudeltaan vain 1:50 000. Luotimme siihen, että täältä paikan päältä saamme tarkan kartan, mutta kylän kaikki karttoja kauppaavat liikkeet myyvät täsmälleen samaa versiota, mikä meillä jo on.

Almin jääkaappi
Olimme Brandstatt Almin ensimmäiset asiakkaat ja henkilökunnalle taisi tulla kiire laittaa padat porisemaan. Meillä ei ollut mitään hoppua, sillä aurinko lämmitti ja nälkää oli hyvä vielä kasvattaa. Oikein himohaikkerit olisivat jatkaneet matkaa vielä ylöspäin Seblasspitzelle 2500m tai Brennerspitzelle 2900m.

Kyllä tätä ennen nälkää kannattikin kasvattaa.
Vihreän salaatin osuus onneksi on vähän pienempi.


Lounaan jälkeen lähdimme alamäkeen ja kuinka ollakaan: tuolta yläsuunnasta olikin opastus sille reitille, jota Auffang Almilla turhaan haimme. Pääsimme siis nopeinta tietä alas Mildersiin eikä laskeutumiseen mennyt aikaa kuin kolme varttia. Laaksoon päästyämme alkoi tihkuttaa hieman vettä. Reipas marssi kanavan vartta kulkevaa kevyenliikenteenväylää kämpille Neustiftiin oli sähäkkä lopetus lounaskävelyllemme. Totesimme taas, että ei täällä vuorilla tunnissa eikä parissakaan saa mitään reissua tehtyä. Meilläkin aikaa kului lounaineen yli neljä tuntia.

Tässä loma-asuntomme Haus Artho. Erittäin mukava huoneisto ja iso parveke
Tänne on retken jälkeen mukava palata.
Tänään oli palauttavan laaksokäveleskelyn aika. Sateisen yön jälkeen pilvet olivat alhaalla ja tiedossa oli sadetta päivän mittaankin. Kävelimme vuolaasti virtaavan Ruetz-joen vierustaa ja vehreiden maalaisniittyjen halki kohti Fulpmesin kaupunkia. Kamera unohtui harmillisesti kotiin, mutta pitää käydä uusimassa reissu myöhemmin. Fulpmesin kirkkoa vastapäätä nautimme kakkukahvit ja palasimme samaa reittiä. Tuli opeteltua Stubaitalin eri kylien nimiä ja bongailtua uusien vaellusreittien alkupisteitä.

2 kommenttia:

Missis L. kirjoitti...

Terveiset Lontoosta! Me käveltiin eilen paikallisella vuorella , eli Parliament Hillille mentiin katselemaan kaupunkinäkymää. Illalla oltiin Royal Albert Hallissa BBC Proms -festivaalin avajaiskonsertissa ja toiselta parvelta oli huisat näkymät. Nii ja konserttikin oli hyvä! Upeita maisemakuvia taas teil ja hauskat jutut, kiitos!

Jaaskarit kirjoitti...

Hei! Kiva kuulla että Ääniräätäli availee ääntään tännekin suuntaan. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja mahtavalta tuo teidän konserttinne. Meillä jatkuu enimmäkseen ruumiinkulttuurin ja luonnonihmeiden seuraamisen merkeissä. Tosin huomenna dorfplatzilla saa taas kuulla tirol-humppaa ja sinnehän tietty mennään! Niin, ja parhaillaan televisio esittää Hansi Hinterseenin kauneimmat hetket -ohjelmaa. Ja wohl!
-J-