Grasleitenpasshütte 2601m

Sunnuntain tunnelmaa Grasleitenhüttellä

Servus!

 Sunnuntaina Etelä-Tiroli esitteli meille yhä hienoimpia puoliaan mitä mukavimmalla tavalla. Kohteenamme oli Grasleitenpasshütte (2601m) ja reitille osuu myös jo meille aiemmin tuttu Grasleitenhütte (2134m). Sää oli upea ja oli pyhäpäivä, joten reitillä oli runsaasti porukkaa vaikka mekin olimme liikkeellä jo aamuvarhaisella.

 Tschamintal oli sunnuntaina kauneimmillaan

No, lähestyessämme Grasleitenhütteä aloimme kuulla jostakin iloista tirolilaismusiikkia! Kohta selvisi, että hüttellä oli kaksi musikanttia, joista toinen soitti kitaraa ja toinen haitaria. Ajatelkaa nyt, keskellä vuoria tiettömän matkan päässä olevan hütten pihalla kaksi kaveria soittaa mukavaa musiikkia koko pitkän pyhäpäivän!

 Grasleitenhütteltä kuuluu musiikkia!

Aika huikea Open Air Musik?

 Miljöön luulisi kelpaavan nirsommallekin.

Olimme liikkeellä aikaisin ja pysähdyimme mennessä aamukahville hüttelle. Patikkakenkä rupesi lyömään tahtia mukavien tirolilaisrallien tahdissa. Meillä oli kuitenkin lopullinen kohde vielä edessä, joten lähdimme juuri kun huomasimme, että tilaisuus muuttuikin jumalanpalvelukseksi. Soittajat lähtivät breikille, pappi otti hommat hoitaakseen ja sai varmaan myös kahvia juodakseen.

Sola keskellä on Molingnon Pass, josta laskeuduimme viikko sitten

 Ylös kohti Grasleitenpasshütteä

Meni taas hiihtohommiksi ennen hütteä

Olemme joskus aiemminkin sattuneet vuorilla hüttelle, jossa on menot parhaimmillaan. Välillä hiljennytään vakavampien asioiden äärelle ja papin lopetettua musiikki raikaa taas vuorilla. Ne ovat hienoja kokemuksia ja niin oli tämäkin! Tällä kertaa K ei joutunut kuitenkaan mukaan esitykseen kuten joskus on tapahtunut.

 Grasleitenpasshütte

 Speckknödel mit Gulasch und Polenta mit Gulasch, bitte schön

Grasleitenhüttellä oli runsaasti myös paikallisia, jotka olivat varmasti tienneet, että tarjolla on hyvää livemusiikkia. Monet istuivat paikallaan jo aamulla, kun pysähdyimme hüttellä ja jatkoivat iloista aurinkoista päivää iltapäivällä, kun palasimme oman reissumme käytyämme Grasleitenpasshütteltä alaspäin. Jos kovin monta olutta siemailee niin täytyy olla kovaa porukkaa, sillä hütteltä on aika rapsakka matka takaisin alas laaksoon ja tarjolla ei todellakaan ole takseja. Parin tunnin kohtuullisen raskaan paluumatkan aikana ehtii hyväkin tunnelma laimentua, kun haitarinsoitto vaimenee korvissa?

 Maisemat taas kohdillaan

Reissumme pituudeksi tuli noin 21 km ja korkeusmetrejä oli vajaa 1500 metriä. Olimme periaatteessa valmistautuneet vähän enempäänkin, mutta Grasleitenhütten tapahtuma sai meidätkin istumaan siellä aiottua kauemmin ja tingimme reissumme pituudesta. Kohtuullinen patikkareissu tuosta tuli muutenkin ja hüttetapahtuma musiikkeineen oli taas jotain mitä voi muistella kotona tammikuun pimeinä talvi-iltoina.

Soittajille soppaa vaan olivat pojat kyllä oluensa ansainneetkin!

Reittimme

Tierser Alpl ja Grasleitenhütte

 Maanantaina pilvet pelleilivät kanssamme.

 Näyttäisikö vai eikö näyttäisi?

 Maanantaina kävelimme pari pykälää vaativamman patikan sunnuntaihin verrattuna. Autoilimme aamulla ennen yhdeksää Weisslahnbadiin, johon on asunnoltamme muutama kilometri. Reittimme lähtöpaikalle olisi päässyt kävellenkin, mutta vuosien myötä olemme oppineet säästämään maantietä pitkin käveltäviä kilometrejä ja käytämme nämä askeleet mieluummin itse rinteisiin. Etenkin iltapäivällä väsyneenä patikalta palatessa parikin kilometriä asfalttia usein kuumassa säässä on joskus aika tuskaa.

 Tierser Alpl-hüttelle nousimme Bärenlochin vierustaa.

 Ei juurikaan tarvinnut pelätä ruohikosta tarttuvia punkkeja.

Loivasti nousevan laaksotien jälkeen päästiin sitten "oikeaan nousuun".

Weisslahnbadista lähdimme kävelemään pitkin Tschamintalia, joka päättyy suunnilleen kuuden kilometrin jälkeen vuorenrinteeseen ja Y-risteykseen. Valittavaksi tulee reitti vasemmalle Tierser Alpl Hüttelle tai oikealle Grasleitenhüttelle. Laakson pohjalla kulkeva reitti oli loivasti nousevaa metsätietä, jonka pituus tuntui paluumatkalla laskusuuntaan aika tappavalta tottumattomille jaloille. Tschamintal on kaunis laakso, mutta pilvet leikkivät kanssamme eivätkä suostuneet avaamaan koko panoramaa vaan vilauttelivat vuoren kulmaa aina vähän sieltä täältä. Sama jatkui koko päivän emmekä päässeet alhaalla roikkuneiden pilvien vuoksi täysillä ihastelemaan avoimia maisemia. Toisaalta ei myöskään satanut ja hienon jännittävyysasteenhan nuo pilvet lisäsivät.

 Kukkahattutäti ja jyrkkä pudotus, mutta vaijerit varmistavat

"Hütte näkyy jo!". Lähtöpaikan opasteen arvioitu aika oli 3t 50 min. 

Saavuimme kohteeseen 2t 40minuutissa.

Tierser Alpl on uusi rakennus ja paikalla oli kovasti patikoitsijoita.

 Useimmat näkyivät tulevan Seiser Almin puolelta, josta

 reitit ovat helpompia kuin Tiersin suunnasta.

 Seiser Alm on tuttu vuodelta 2010, jolloin asuimme kuukauden Ortisein kylässä.

 Nyt pilvet häiritsivät maisemaa, mutta Plattkofel sinnitteli näkyvissä.

Kohti Grasleitenhütteä ja Tierser Alpl jää vasempaan nurkkaan

2500 metrissä on vielä vähän lunta

K seisoo Molignonpassilla 2604m ja näyttää reittiä kohti Grasleitenpasshüttea, joka sijaitsee kahden vuoren notkelmassa. Sinne ei nyt menty, mutta varmasti vielä menemme.

Grasleitenhütte sijaitsee aika huikealla paikalla, mutta on jokamiehen saavutettavissa.

 Jossakin paikassa trittsicherheit eli askelvarmuus on eduksi.

Päiväreissumme pituudeksi tuli reilut 20km ja korkeuseroja oli vajaa 1500m. Matkan pituus ja varsinkin loivahko alamäki tuntui hiukan jaloissa autolle palatessa ja tiistain lepopäivä on ollut tarpeen. Välillä korkeimmissa kohdissa tuuli sen verran kylmästi, että jouduimme vetämään jatkolahkeet shortseihimme, laittamaan pitkähihaista ylle eikä Janen pipokaan ollut liikaa. Oli päässyt vuoden aikana unohtumaan, että epävakaalla säällä 2500m korkeudessa voi olla todella kylmää. No, varusteet olivat kuitenkin tietysti mukana, joten ei siinä muuta ollut kuin pukeutumisen vaiva.

 Takaisin autolla ihan reippaan reissun jälkeen.

Matkan kokonaispituus reilut 20km, korkeusvaihtelu 1500m.