Naturpark Schlern-Rosengarten

 

  Latemarvuoristo keskiviikkona. Ajoimme tunnin

  vuoriston toiselle puolelle Obereggeniin.

Patikkalomamme ensimmäiset kaksi viikkoa alkavat olla takana. Huomenna matkustamme Itävaltaan ja vaihdamme majoituksemme Stubaitalin laaksoon Neustiftin kylään. Schlern-Rosengartenin luonnonpuistoalue Dolomiiteilla teki vaikutuksen. Tämä on unenomaisen kaunista aluetta ja kun ilmatkin olivat enemmän kuin hyvät niin enempää ei voi patikkalomalta pyytää. Vaellusreitit ovat hyvässä kunnossa ja niitä ylläpidetään jatkuvasti. Hüttetarjontaa löytyy riittävästi pieninkin välimatkoin ja alueella on myös hissejä, joilla pääse liikkumaan halutessaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan lounas hütten terassilla

 auringonpaisteessa pilvien yläpuolella piristää mukavasti arkea

Parissa viikossa olemme ehtineet jaloitella läpi lähes kaikki ne alueen vaellusreitit, joilla ei tarvita Klettersteig-varusteita. Pari reittiä kävelimme uudelleen, mutta kyllä täällä käveltäviä reittejä meille pariksi viikoksi riitti. Oma auto tosin helpotti liikkumista ja pääsimme kauempiinkin kohteisiin. Vaellusbusseista meillä ei siis ole kokemusta, mutta näkyvät ne kulkevan ja pysäkeillä oli aina aamuisin vaeltajia bussia odottelemassa.

 Toissapäivänä ajomatkallamme kotiin otimme kyytiin kaksi keski-ikäistä saksalaisrouvaa, jotka liftasivat tien vieressä. Heillä oli kanssamme sama matka ja olisivat joutuneet odottamaan seuraavaa bussia lähes tunnin. Itsellämmekin on samoja kokemuksia tien vierellä väsyneenä bussin odottamisesta ja kerran itsekin liftin saaneena tarjosimme samaa palvelusta toisillekin.

 Karer See

Keskiviikkona ajoimme noin tunnin ajan Obereggeniin ja kävimme patikoimassa  Latemarhüttellä (2671m). Obereggen on laskettelualuetta, joten alkureitti hüttelle ei ole mitenkään kaksinen. Tiesimme tämän toki jo etukäteen, mutta netin valokuvat Latemarhüttestä saivat meidät lähtemään sinne. Hissilinjojen jälkeen maisemat kaunistuivat ja polku tuli mukavammaksi. Itse hüttellä ja sieltä lähteneellä reitillä Gamsschartelle oli hienot maisemat, mutta taas todettiin: ei nuo osittain hiihtoalueilla kulkevat nousu- ja laskureitit ole meidän juttuja.

Tirolilaisnuorukainen haravoi niittojälkeä ja takana näkyvä haflingerhevonen

kajautti komeita hirnahduksia kaikille mökin ohittajille.
 Voiko olla perinteisempää ja kauniimpaa alppimaisemaa?

Loma on ollut niin onnistunut, että tuoreeseen

 lehmänläjäänkin astuminen on vaan naurattanut

 Torstaina kävimme uusintana Schlernhausilla ja sen viereisen Petz-vuoren huipulla. Sää suosi ja paluumatkalla iltapäivällä oli ehkä jo liiankin kuuma. Hienojen ilmojen vuoksi olemme pitäneet kahden viikon aikana vain kaksi välipäivää patikoinnista. Ei valiteta, sillä ehtii se vielä muuttuakin. Huomenna kuitenkin muutamme Itävaltaan ja ainakin alkupäiviksi luvataan edelleen huikeaa kesäsäätä. Palataan asiaan ihanasta Itävallasta!

Kanojen innoittamina mekin menimme nokkimaan lounasta Sesselschweigelle

Bärenfallin nousureitti Schlernhausille mennessä on kulkemisen arvoinen

 Torstaina hyvästelimme Dolomiittien spitzet toistaiseksi

Täyden kympin keskiviikko

 Keskiviikkona meille oli tarjolla maisemien ilotulitusta

Jos maanantaina pilvet makasivat alhaalla ja pitivät piilossa Dolomiittivuoria niin keskiviikkona esirippu oli nostettu ylös ihan kunnolla ja maisema oli esteetön ihailtavaksi. Aurinko paistoi sinitaivaalta, harvat pilvet pysyttelivät korkealla, lämpötila oli sopiva alppipatikointiin ja maisemat...niin ne maisemat? No, kuvataanpa asiaa vaikka niin, että tänään on ollut yksi patikointihistoriamme hienoimmista päivistä maisemienkin puolesta.

 Bärenfalle

 

Bärenfallen jälkeen nousu jatkuu kohti Schlernhausea

 Schlernhause

 Video Petzin huipulta

Nousimme tutulta Weisslahnbadin parkkipaikalta Bärenfallea pitkin noin 800m ylöspäin ja sen jälkeen reitti jatkui hiukan tasaisempana kohti Schlern-vuorta ja Schlernhausea. Nousu oli kohtuullisen rasittava, mutta näkymät Rosengarteniin ja Rotwandiin päin palkitsivat jo aamusta. Maisema muuttui päästyämme Bärenfallen loppuun (2000m)  ja reitti alkoi kiertää kohti Schlernhausea. Tuulikin pääsi jo puhaltamaan raikkaammin ja pipo oli paikallaan.

 Petz-vuoren huipulta (2563m) oli mukavat maisemat

Euroopan suurin alppiniitty Seiser Alm, Langkofel, Plattkofel,

 Seceda ja paljon muutakin kaunista

Schlernhaus alhaalla

Korkein lumihuippuinen vuori keskellä on Marmolada

Tiersin puolelta opaste antaa aika-arvioksi Schlernhauselle 3t 50 min. Omalla reitillämme ei monta ihmistä ollut, mutta saapuessamme hüttelle alkoi väkimäärä lisääntyä. Paikka on helpommin saavutettavissa Seiser Almin puolelta nk. Touristensteigia pitkin. Jatkoimme vielä Schlernhauselta hiukan ylöspäin Petz-nimiselle vuoren huipulle ja viimeistään sieltä avautui eteemme yksi hienoimmista patikkanäkymistämme varmaan koskaan. Ei olisi malttanut lähteä takaisin alas, mutta emme me sinnekään voineet jäädä.

 Lounaan jälkeen lähdimme paluumatkalle

Maisemien puolesta patikointiharrastuksen voisi lopettaa tänään, sillä hirveästi paljon parempaa ei voi olla enää tarjolla. Jos joskus päättäisi lyödä vaelluskengät neljän tuuman naulalla seinään kiinni ja tehdä sitä ennen hienon vaelluksen niin se päivä voisi olla tällainen. No, olemme kuitenkin päättäneet jatkaa, koska meillä on lomaakin vielä lähes 4 viikkoa jäljellä ja uskomme, että vastaavaa herkkua on tarjolla jatkossakin!

Iltapäiväkahvit Sesselschweige-almilla

Jos tämä olisi ollut jäähyväispatikkamme niin data olisi ollut tällainen

 Viimeiset tuumailut ennen Bärenfallen laskua.

 "Kyllä me jatketaan harrastusta katkeraan loppuun saakka"