19.2.2014

Haleakala National Park

Welcome to Haleakala Natural Park!
 It doesn't look good guys but Hang Loose!

Tiistaina lähdimme autoilemaan Haleakala National Parkiin eli Halekala tulivuoren kraatteriin ja luonnonpuistoon. Säät täällä ovat olleet pilvisiä ja olemme miettineet tälle reissulle sopivaa päivää. Sääennusteet ovat samanlaisia joka päivälle, joten päätimme lähteä tänään.

Ajoimme puolitoista tuntia Kiheistä Haleakala Visitors Centerille ja Mauin saaren korkeimmalle kohdalle Haleakala vuoren huipulle 3400 metrin korkeuteen. Uramme helpoin Dreitausender. Sää oli aivan surkea, mutta aika kokeneina alppipatikoitsijoina elättelimme toiveita, että pilvet edes vilauttasivat meille näkymiä tulivuoren kraatteriin. Surkealta näytti.

 Haleakalan Sliding Sands Trail oli hyytävän kylmä. Siis todella kylmä, varmaan pakkasta ja vettä/pikkurakeita satoi! Meillä oli sentään asialliset varusteet ja säälimme jenkkejä,
 jotka pyörivät Centerin pihalla shortseissa, sandaaleissa ja t-paidoissaan.
 Jotkut olivat ottaneet toki mukaan rantapyyhkeet ja niillä olikin täällä käyttöä,
 mutta varmaan eri syystä kuin oli ajateltu.

 Olimme sopineet, että käymme huipulta 45 min alaspäin katsomassa jos sää selkenee tai pääsisimme pilvimassan alle. Noin 20 min kävelyn jälkeen tuuli vain yltyi ja alkoi veden sijaa sataa jäätävää tihkua. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Palasimme Visitor's Centerille ja täytyy myöntää, että manasimme huonoa tuuriamme.

 Lähdimme autolla paluumatkalle ja ajattelimme, että otamme
 edes yhden iloisen valokuvan tältä retkeltä! Sinitaivasta näkyy!

Lähdimme paluumatkalle alaspäin ja olimme toki pettyneitä, kun emme nähneet yhtään mitään odottamastamme Haleakalan tulivuoren kraatterista. Olimme kuin uitetut koirat ja eka kertaa lomallamme auton lämmityslaite puhalsi lämmintä ilmaa. Päätimme poiketa vielä yhdelle näköalapaikalle heti huipulta lähdön jälkeen nimeltään Kalahaku Overlook. Vaatteet märkinä ja valmiiksi pettyneinä ajoimme auton parkkiin. Koimme yllätyksen, joka vuoristossa on aina mahdollista.

Siis mitä ihmettä??? Onko K ajanut sumussa toiselle planeetalle?
 Onhan se toki hyvä kuski, mutta silti!

Kalahaku Overlookilla saimme taas kerran todistaa pilvien liikkumisen ihmeitä. Olemme kiivenneet Alpeilla pilvien yläpuolelle, nähnet upeita maisemia niiden alta, mutta tällä kertaa meille avautui sivusta aivan uskomattomat maisemat. Aivan kuin eri planeetalta. Seisoskelimme maisemapaikalla puolisen tuntia ja kuvasimme maisemaa eri valoissa ja eri pilvimuodostelmissa. Joku taisi välillä käydä nostamassa alas vajonneet alaleukamme paikoilleen. Seuraavat kuvat ovat Haleakalan tulivuoren kraatterista eivätkä kaipaa kuvatekstejä. Aivan huikeaa!











Kuvat eivät ole käsiteltyjä, väritettyjä eikä muutakaan. Tuollaista siellä oli.
 Uskomaton maisema!

Paluumatkalla ajoimme vielä yhden nähtävyyden, Iao Valleyn, kautta Kiheihin
Kaksi eri maailmaa: tulivuoren kraatteri ja rehevä laaksoviidakko. 
Upea Mauin saari tarjoaa maisemia kuunmaisemista sademetsään!

Tänäänkin kannatti kääntää se viimeinen kortti ja käydä katsomassa se viimeinen mesta.
 Never give up guys!


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä mihinkä eilinen kommentti hävisi matkalla maailman toiselle puolelle. En jaksa enää uudelleen kirjoittaa, mutta sen sanon, että sikäläinen musiikki toi yht'äkkiä mieleen Alppien hyttemusiikin (edelleen vaikeuksia saks. yyn kaa!) Aivan todella hengästyy teidän kertomusten kanssa. Luettu on tämä viimeinenkin, mutta nyt alkaa meillä maratonkatselu tv:tä, tänään koko päivän toiveikasta suomivoittoa olympialaisista.(Y) 8-). Enpä tiedä kuinka hymiöt ilmenevät, mutta ohjeista katsoin....
Katselen kyllä olisiko Skype lyönnissä. Kaikkea, kaikkea riemullista kokemista teille edelleen. (olenpa viihdyttänyt itseäni katselemalla Mayrhofenin reissua!?! :-D

Jaaskarit kirjoitti...

Aloha, ystävämme!
Netin maailma on ihmeellinen. Tämän bloggerin kommentointi on teille lukijoille yksi esterata ja varsinainen kompurointi on kyllä näillä huonoilla yhteyksillä bloggaaminen. Hotellimme on kaikin puolin korkeatasoinen, mutta nettikapasiteetti on kyllä 20 vuotta aikaansa jäljessä. Kuvat ovatkin nyt huomattavasti pienennetty, jotta ne saatiin ylipäätään ladattua.

Nämä alohamusiikit ovat riemastuttavia! Jo pelkästään niiden takia on ilo ajella autolla ja kuunnella Hawaiji-kanavaa 93,5 FM.

Tsemppiä kisakatsomoon!
J&K

Tiina kirjoitti...

Silloin ei vissiin tarjota snapseja kun Dreitausenderin valloitus tapahtuu autolla ajaen..?

Mahtavat maisemat, kuten myös edellisessä postauksessa Hana Roadin rannat ja rehevät metsät. Kateeksi käy!

Jaaskarit kirjoitti...

Ei Alpenverein olisi tuosta varmaan diplomia myöntänyt, joten emme vaatineet snapsejakaan. Kuuma kaakao olisi kelvannut kylläkin vaikka helpoa meillä oli puolialastomiin jenkkeihin verrattuna. Oikeasti olisimme kävelleet pidemmälle, mutta Janen tulehtunut kantapää kipeytyi taas eikä viitsitty jääsateessa jatkaa. Ei ole meillä Alpeilla varmaan koskaan ollut noin kylmä kuin tuolla.

Anonyymi kirjoitti...

Huikeita elämyksiä! Olin varma, että siellä on joku kameran erikoisominaisuus päällä, kun tuollasia värejä on ikuistettuna. Täällä on ollut huikeaa mustarastaan keväinen viserrys ja työviikon loppumisen läheisyys:) Eli ei mitään varsinaista tunteiden vuoristorataa;) Likat

Tiina kirjoitti...

Ihan mieletöntä! Kävipä hyvä tuuri, että pilvet hieman rakoilivat, kun niiden takaa paljastui noin mielenkiintoinen maisema :) Tuo pilvisen sään ennalta-arvaamattomuus on niin tuttua, kun jo tässä meidän lähivuorella on sattunut noita pilvien sekaan joutumisia, vaikka huippu onkin vain 1150m. Kyllä tonne tarttis joskus päästä ite käymään :)

Jaaskarit kirjoitti...

Likoille ja M:lle hyvää tulevaa viikonloppua. Ei muuten ollut kameran erikoisominaiuus päällä. Vähän valo vaihteli pilvien liikkumisen myötä ja vaikka aurinko ei todellakaan paistanut niin sen valo jostakin kajasti!

Jaaskarit kirjoitti...

Terve Tiina ja oli siellä aika uskomattomat maisemat! Tällä kertaa kävi tuuri pilvien kanssa, mutta monesti on vaellettu alusta loppuun usvassa. Sen vuoksi tuollaiset tuntuukin niin hienolta kuten varmasti tiedätte. Hienoja ovat muuten teidänkin maisemat siellä Mijaksen kupeessa!