Aloha!

 Aamu sarastaa Waikikilla. Ennen seitsemää aamuvirkut ovat liikkeellä

 ja Jaaskarit kyttäävät parvekkeeltaan. Mikä taloyhtiö tahtoo meidät eläkeläisinä?

Otsikkoon voisi laittaa pari naureskelevaa hymiötä, jos haluaisi kuvata fiiliksiä. Ei nyt kuitenkaan laiteta, laitetaan aurinkoisia valokuvia Honolulusta Oahun saarelta Havaijilta!  Matka Helsingistä Aston Waikiki Circle hotelliin kesti 27 tuntia, mutta perillä ollaan, joten matka meni hyvin. Lontoossa tuuli niin rajusti, että sai pidellä penkistä kiinni koneen laskeutuessa, kun puhurit tuntuivat kuskaavan konetta miten halusivat. Los Angelesiin tulimme tunnin myöhässä ja saimme jännätä riittääkö vaihtoaika, kun suunnitellusta 3 tunnista tippui heti yksi pois. Riitti se vaikka maahantulomuodollisuudet jenkkeihin ovat kyllä todella perusteelliset. Ainakin kun on kiire jatkolennolle, niin tuntuu, että eikö vähempikin riittäisi? Perjantaina työpäivän aikana Honolulu tuntui vielä kaukaiselta jutulta, mutta täällä olemme! Aloha from Honolulu!

Waikiki beachin rantabulevardi on täydellinen paikka operoidun akilleksen kuntouttamiseen.

 Onneksi Kela suostui viimein maksamaan tämän kuntoutusmatkan meille molemmille!

Viime yönä makasimme unihorroksessa neljä tuntia ja heräsimme aamulla 05.00. Täällähän on ihan päinvastainen aika kuin Suomessa. Aikaeroa on 12 tuntia eli, kun Suomessa on ilta niin täällä on aamu ja nokkelasti päätellen päinvastoin. Emme ole ainoita aamuvirkkuja, sillä parvekkeemme alapuolella olevalla Waikiki beachilla ja Kalakaua Avenuen rantakadulla oli lähes aamukuntoilijoiden ruuhka aamulla kuuden jälkeen. Surffarit valuivat lautojensa päällä hiljaksiin meloen ja uiden kauemmas rannasta aaltoja odottelemaan.

 Surffarin perusasento.

 "Bad boys, bad boys". Ei ole helppoa pahiksilla

 beachilläkaan näköjään eikä tarvi ollakaan.

 Hotellimme sijaitsee aivan rannassa. Huoneen parveke (= lanai) on merelle päin ja näkymiä tähtäilemme toiseksi ylimmästä 13. kerroksesta, joten ensimmäiset 6 päivää tällä lomalla saamme seurata aitiopaikalta Waikiki beachin rantaelämää. Jos aikaero alkaa rasittamaan (huom. uudet kielioppisäännöt!!), voimme toki täkäläiset yöt katsella hiihtoa ja curlingia Sotshista ja nukkua päivät verhojen takana?

 Havaijin surffarilegenda Duke Kahanamoku. Fanit tuovat yhä leitä idolinsa patsaalle. 

K on sen verran tarkka muotoseikoista, että kävimme aamulla ilmoittautumassa

 Dukelle ja kerroimme saapuneemme 6 päiväksi hänen reviirilleen.

 

 Iltapäiväkaffet lanailla eli parvekkeella.

 Tänään ei ollut surffareille tällä rannalla aaltoja.

Sunnuntai on ollut lepopäivä. Hiukan olemme yrittäneet kävellä yli vuorokauden matkasta jäykistyneitä jalkoja ja selkää vetreämmiksi, mutta muuten emme ole tehneet mitään. Huomaa, että kroppa ihmettelee eikö nyt kuuluisi nukkua? Muutenkaan olo ei ole normaalin partaveitsen terävä. Päivä on ollut silti mitä upein. Täällähän on myös "talvi" eli marras- tammikuussa sataa vähän enemmän kuin muina kuukausina. Varsinaista sadekautta kuten Aasiassa täällä ei kuitenkaan käsittääksemme ole. No, tänään aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on ollut yli 30 pykälää, joten olemme jättäneet päikkärit väliin ja menemme samoilla silmillä maaliin asti.

Taustalla näkyvä kukkulan huippu Diamond Head on lähipäivien kohteemme. Amerikkalaiset tuntuvat pitävän sitä päiväretkenä, mutta meistä se näyttäisi parin tunnin reissulta.

" Mitä? No en varmasti ole menossa rannalle"! No okei, iltapäivällä rentouduimme

 Waikiki beachilla ja kelluskelimme meressä 3 dollarin uimapatjalla. Onneksi American Airlines ja Finnair suostuivat antamaan yhden istuinpaikan veloituksetta patjallemme paluumatkalle.

 Auringonlasku Honolulussa. "Ei paha"

 Tästä jatketaan!