Kuuma Buenos Aires

Paikalliset elivät oikeassa ajassa ja Calle Uriarte oli aamulla hiljainen

Ei se ole pelkkää legendaa! Nimittäin se argentiinalainen pihvi. Eilen illalla menimme isäntämme suosituksesta La Dorita-nimiseen ravintolaan tässä Palermon kaupunginosassa. Todella viihtyisä ravintola ja tapamme mukaan olimme jälleen liian aikaisessa. Ravintola täyttyi kunnolla vasta, kun me jo lähdimme. Jane etenkin sai todella onnistuneen annoksen suurella grillatulla broilerin rintafileellä ja aivan älyttömän maukkailla grillatuilla vihanneksilla. K:n 200 gramman grillattu pihvi oli niin hyvä, että se mureni jo katseesta ja makukin oli erinomainen. Pihvi oli varmaan paikallisten mielestä lasten annos, koska tarjolla oli vastaava pihvi 400 gramman kokoisena. Ehkäpä sitten loppulomasta. Lisukkeena olleet espanjalaiset perunat eivät sitten olleet mitenkään erikoisia, joten kokonaisuus ei huudattanut ihan hirveätä hurraata. Hintaa lystille tuli argentiinalaisen punaviinipullon kanssa noin 36 euroa, joten ei ollut kovin pahasti hinnan kiroissa.

Aamulla meille kävi vanhanaikaisesti. Uni loppui ja ihmettelimme, että onpa vielä hiljaista. Lähdimme kävelylle tähän Palermon kaupunginosaan ennen aamupalaa. No pian huomasimme, että olimme unohtaneet siirtää kellot Argentiinan aikaan Uruguaysta tullessa, joten olimme tuntia edellä oikeaa aikaa. Vaan eipä se enää olisi nukuttanutkaan.

Täällä on palkattuja koiranulkoiluttajia. Mukavia näkyjä,
mutta varjopuolena jalkakäytävät on tosi pahasti "miinoitettuja"

Olemme näin ensituntumalta erittäin tyytyväisiä tähän majapaikkamme sijaintiin. Palermo on viihtyisän oloinen ja rauhallisen tuntuinen alue. Matalat värikkäät rakennukset puiden reunustamilla kaduilla näyttävät mukavilta. Kauppoja ja ravintoloita näyttää olevan paljon eikä tämä taida olla kaikkein pahinta hotellikeskittymää. Tuntuu olevan siis tosi mukava "barrios" eli lähiö. Asuinkatumme nimi on Calle Uriarte ja vastapäinen kadun toisella puolella oleva asuinrakennus parvekkeineen on varmaan vain noin 15 metrin päässä. Eilen illalla saimme parvekkella istuessamme seurata naapurin isännän pesukoneen korjaamista parvekkeella. Tänään iltapäiväkahvilla avecin kera meille aiheutti huonoa omatuntoa omalla parvekkeellaan kuntopyöräillyt naishenkilö. Tehokkuus oli huipussaan, kun rouva pyöräillessään teki samalla ompelushommia. Kuluuhan tuossa aika mukavasti naapuruston tapahtumia seuraillessa.

Tänään ostimme metrokortin ja lähdimme sitten Buenos Airesin kuumaan sydämeen. Kymmenen matkan kortti maksoi reilut neljä euroa. Isäntämme varoitteli vielä lähtiessämme metron taskuvarkaista ja pidimme tämän vakaasti mielessä. Ajoimme linjamme päätepysäkille noin vartissa ja olimme kirjaimellisesti Buenos Airesin kuumassa ytimessä. Yleensä emme käytä kohteissamme julkisia vaan kävellä lompustamme pitkiäkin päiväreissuja. Täällä on vaan niin pitkät välimatkat ja pirun kuuma, että ei tuollaisia reissuja kävele täällä erkkikään.

Aukion nimi on Plaza de Mayo ja punertava rakennus on Casa Rosada,
jossa Argentiinan presidentti työskentelee

Plaza de Mayolta toiseen suuntaan

Plaza San Martin. K on monta kuukautta netissä
ihaillut noita punakukkaisia puita
ja nyt se saa katsella niitä "himmoonsa".

Hellettä oli 36 astetta ja ihmisiä aivan järjetön määrä etenkin Calle Floridalla, joka on ydinkeskustan Microcentron kävely- ja ostoskatu. Siellä sitä kuitenkin tuli pyörittyä muutama tunti reppu selässä tai oikeastaan edessä varkaiden pelossa. Kyllä tarkeni meinaan, mutta juuri noiden asioiden vuoksi tänne on matkustettu, joten olemme hyvin tyytyväisiä ensimmäiseen kunnon päiväämme tässä kolmen ja puolen miljoonan asukkaan metropolissa.

El Obelisco Plaza de Republicalla.
Kaksi ilmeisesti paikallista rouvaa tuli varoittelemaan,
että täällä ei kannattaisi kuvata kamera esillä. Miten se muuten onnistuu?

Avenida 9 de Julio on oiva paikka rauhoittavalle autoajelulle.
Jostakin luimme, että neljätoistakaistainen Avenida olisi
Etelä-Amerikan levein ajoväylä.
Saa korjata jos ollaan väärässä.

Rauhallinen hetki Calle Floridalla, joka on keskustan Microcentron kävelykatu

Ihan keskustasta löytyy kuitenkin myös mukavan rauhallisia varjoisia puistoja

Tänään saimme kokemuksen myös asioinnista paikallisessa apteekissa. Janella on ollut silmissä jotain allergista reaktiota ja menimme kyselemään jotain lääkettä siihen vaivaan. Homma sujui muuten kaikin puolin mallikkaasti, mutta tulimme huomaamaan, että suomalainen tehokkuus- ja nopeusajattelu ei ole vielä ehtinyt tänne saakka ainakaan kyseiseen apteekkiin. Työvuorossa olleet pari farmaseuttia eivät olleet lähteneet tähän maailmaan "hättäilemmään". Onneksi ilmastointi pelasi ja oli mukavat tuolit.

Sataman aluetta eli Puerto Madero.
Erikoisen sillan nimi on Puente de la Mujer.

Iltapäivällä palasimme taas metrolla takaisin Palermoon ja oli aika kiva vaihteeksi tallustella Palermon rauhallisia katuja ydinkeskustan hulinan jälkeen. Nyt on edessä ne lomalaisen normaalit murheet. Lähtisikö vielä johonkin baariin iltapäiväkahville? Menisikö syömään tänään vähän eilistä myöhemmin? Ja ennen kaikkea se suurin kysymys, että mihin kaikista noista viihtyisän näköisistä ravintoloista illalla menisi syömään?