Hasta la vista, Buenos Aires!

Porteñot ovat kuntoiluporukkaa

Näkemiin, mutta välttämättä ei hyvästi. Kyllä Buenos Aires meille ihan mieluinen matkakohde on ollut. Tänne voisi aivan hyvin joskus palata osana jotain Argentiinan matkaa, sillä muitakin houkuttelevia kohteita tässä maassa on kuin Iguazun putoukset. Esimerkiksi Patagoniaan olisi mielenkiintoista mennä vaeltamaan. Reissumme alku oli meille epäonninen lentomuutosten ja yhden päivän sairastamisen vuoksi, mutta sen jälkeen olemme viihtyneet täällä Buenos Airesissa päivä päivältä paremmin.

Hedelmäkauppias availi kojuaan aamukävelyllämme

Kaupunki on tullut tutummaksi eikä joka kadun nurkassa tarvitse enää seisoa peukalo suussa ihmettelemässä minne menisi. Tosin viikko tälläisessa metropolissa on sellainen turistin pintaraapaisu eikä tässä Buenos Airesin asiantuntijaksi ole mitään edellytyksiä tekeytyä. Joka tapauksessa meille jää täältä positiivinen fiilis ja ehkäpä vielä joskus palataan! Vähän lähempänä tämä tosin voisi olla, mutta sille ei taida olla tehtävissä paljoakaan.

Tyylikkäästi maalatut bussit ovat katujen väriläiskiä

Tänään taisi jollakin olla häät

Viimeisenä päivänämme täällä käveltiin! Ensin aamulla lähdimme kävelylle ennen aamupalaa tähän Palermon alueelle. Päädyimmekin aamupalalle paikallisen kuppilaan ja nautimme todella maukkaan aamiaisen paahtoleivillä ja makeilla croisanteilla. Ehkä reissun paras annos! Sen jälkeen lähdimme vielä kerran katselemaan kaupunkia ja vajaan parin tunnin kuluttua huomasimme kävelleemme Palermosta ydinkeskustan Microcentron kävelykaduille.

Ohitimme myös Plaza de la Republican ja El Obeliscon

Google kertoo matkaksi vain seitsemän kilometriä, mutta ruuhkaisilla kaduilla tuo oli meille kohtuulinen suoritus. Täällä on tosin lämpötila tippunut noin kymmenen astetta viime viikosta. Päivällä jokin mittari näytti +25 astetta, joten oli sopiva ilma kävellä ja katsella uusia katuja.

Calle Floridalla lämpötila oli noussut jo +33 asteeseen

Mistä me olemme Buenos Airesissa pitäneet? Todellisen suurkaupungin ilmapiiristä. Ihmiset ovat täällä samanlaisia kuin muuallakin ja kaikki pelaa samalla tavalla kuin muuallakin. Taksilla liikkuminen on todella halpaa. Keskustan alueen puistot ovat hienoja. Ravintolat ovat tyylikkäitä ja palvelu on yleensä todella ystävällistä.

Juomatauolla

Ravintolassa syöminen on edullista suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Jostakin luimme, että Buenos Aires on Etelä-Amerikan eurooppalaisin suurkaupunki. Voisi ollakin, sillä täällä tuntee olevansa Etelä-Amerikassa ja samalla kuitenkin kaupunki voisi olla vaikka Madrid tai Barcelona.

Gauchojen tanssia opetellaan jo nuorena

Mistä me emme ole pitäneet? Koiranjätöksiä jalkakäytävillä on vähän väliä ja muutenkaan katujen siisteys ei ole aina kehuttavaa. Jätekasat näköjään odottavat katujen reunoilla jäteautoa ja toisinaan ne haisevat helteessä. Paikallisten ihmisten erilaisista varoitteluista aiheutunut jonkinlainen varovaisuuden tunne etenkin metrossa. Tälle tosin ei ole onneksi mitään omakohtaisia kokemuksia. Yksi ryöstö tosin tapahtui eräällä metromatkallamme, kun ihmiset juoksivat toisesta vaunusta meidän vaunuumme ja kertoivat, että toisessa vaunussa ryöstetään juuri sillä hetkellä vanhempi pariskunta. Emme tiedä mitä silloin tapahtui, koska emme nähneet tapausta, mutta näköjään täällä saattaa tulla ryöstetyksi keskellä junavaunua kesken matkaa. Toisaalta tuo voi tapahtua missä tahansa suurkaupungissa ja myös Suomessa. Espanjaa täällä olisi muuten hyvä osata edes hiukan. Itse emme osaa kunnolla edes numeroita espanjaksi ja välillä olemme olleet ihan kuutamolla. Siltikään ei ole kärsitty vilua, nälkää tai janoa.

Bocassa kävimme jälleen taksilla.
Kymmenen minuutin taksikyyti maksoi noin neljä euroa.

Rakennus Boca Juniorsin väreissä. Futismatsissa jäi käymättä,
koska se tuntui nyt liian mutkikkaalta. Isäntämme mukaan
turisti ei voi ostaa futismatsiin pelkkää ottelulippua
vaan pitäisi ostaa koko paketti kuljetuksineen ja stadionesittelyineen.
Too much this time.

Huomenna aamulla palaamme Uruguayn puolelle, sillä menemme laivalla Colonia del Sacramento-nimiseen kaupunkiin. Laivamatka kestää tunnin ja vartin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti yöpyä siellä, mutta nyt jatkamme suoraan bussilla Montevideoon. Bussimatka kestää reilut pari tuntia. Sellaista on siis edessä, mutta nyt on aika päättää viimeinen bloggaus täältä Buenos Airesista. Hasta luego!

Viimeinen tango Buenos Airesissa

Kuuma Buenos Aires

Paikalliset elivät oikeassa ajassa ja Calle Uriarte oli aamulla hiljainen

Ei se ole pelkkää legendaa! Nimittäin se argentiinalainen pihvi. Eilen illalla menimme isäntämme suosituksesta La Dorita-nimiseen ravintolaan tässä Palermon kaupunginosassa. Todella viihtyisä ravintola ja tapamme mukaan olimme jälleen liian aikaisessa. Ravintola täyttyi kunnolla vasta, kun me jo lähdimme. Jane etenkin sai todella onnistuneen annoksen suurella grillatulla broilerin rintafileellä ja aivan älyttömän maukkailla grillatuilla vihanneksilla. K:n 200 gramman grillattu pihvi oli niin hyvä, että se mureni jo katseesta ja makukin oli erinomainen. Pihvi oli varmaan paikallisten mielestä lasten annos, koska tarjolla oli vastaava pihvi 400 gramman kokoisena. Ehkäpä sitten loppulomasta. Lisukkeena olleet espanjalaiset perunat eivät sitten olleet mitenkään erikoisia, joten kokonaisuus ei huudattanut ihan hirveätä hurraata. Hintaa lystille tuli argentiinalaisen punaviinipullon kanssa noin 36 euroa, joten ei ollut kovin pahasti hinnan kiroissa.

Aamulla meille kävi vanhanaikaisesti. Uni loppui ja ihmettelimme, että onpa vielä hiljaista. Lähdimme kävelylle tähän Palermon kaupunginosaan ennen aamupalaa. No pian huomasimme, että olimme unohtaneet siirtää kellot Argentiinan aikaan Uruguaysta tullessa, joten olimme tuntia edellä oikeaa aikaa. Vaan eipä se enää olisi nukuttanutkaan.

Täällä on palkattuja koiranulkoiluttajia. Mukavia näkyjä,
mutta varjopuolena jalkakäytävät on tosi pahasti "miinoitettuja"

Olemme näin ensituntumalta erittäin tyytyväisiä tähän majapaikkamme sijaintiin. Palermo on viihtyisän oloinen ja rauhallisen tuntuinen alue. Matalat värikkäät rakennukset puiden reunustamilla kaduilla näyttävät mukavilta. Kauppoja ja ravintoloita näyttää olevan paljon eikä tämä taida olla kaikkein pahinta hotellikeskittymää. Tuntuu olevan siis tosi mukava "barrios" eli lähiö. Asuinkatumme nimi on Calle Uriarte ja vastapäinen kadun toisella puolella oleva asuinrakennus parvekkeineen on varmaan vain noin 15 metrin päässä. Eilen illalla saimme parvekkella istuessamme seurata naapurin isännän pesukoneen korjaamista parvekkeella. Tänään iltapäiväkahvilla avecin kera meille aiheutti huonoa omatuntoa omalla parvekkeellaan kuntopyöräillyt naishenkilö. Tehokkuus oli huipussaan, kun rouva pyöräillessään teki samalla ompelushommia. Kuluuhan tuossa aika mukavasti naapuruston tapahtumia seuraillessa.

Tänään ostimme metrokortin ja lähdimme sitten Buenos Airesin kuumaan sydämeen. Kymmenen matkan kortti maksoi reilut neljä euroa. Isäntämme varoitteli vielä lähtiessämme metron taskuvarkaista ja pidimme tämän vakaasti mielessä. Ajoimme linjamme päätepysäkille noin vartissa ja olimme kirjaimellisesti Buenos Airesin kuumassa ytimessä. Yleensä emme käytä kohteissamme julkisia vaan kävellä lompustamme pitkiäkin päiväreissuja. Täällä on vaan niin pitkät välimatkat ja pirun kuuma, että ei tuollaisia reissuja kävele täällä erkkikään.

Aukion nimi on Plaza de Mayo ja punertava rakennus on Casa Rosada,
jossa Argentiinan presidentti työskentelee

Plaza de Mayolta toiseen suuntaan

Plaza San Martin. K on monta kuukautta netissä
ihaillut noita punakukkaisia puita
ja nyt se saa katsella niitä "himmoonsa".

Hellettä oli 36 astetta ja ihmisiä aivan järjetön määrä etenkin Calle Floridalla, joka on ydinkeskustan Microcentron kävely- ja ostoskatu. Siellä sitä kuitenkin tuli pyörittyä muutama tunti reppu selässä tai oikeastaan edessä varkaiden pelossa. Kyllä tarkeni meinaan, mutta juuri noiden asioiden vuoksi tänne on matkustettu, joten olemme hyvin tyytyväisiä ensimmäiseen kunnon päiväämme tässä kolmen ja puolen miljoonan asukkaan metropolissa.

El Obelisco Plaza de Republicalla.
Kaksi ilmeisesti paikallista rouvaa tuli varoittelemaan,
että täällä ei kannattaisi kuvata kamera esillä. Miten se muuten onnistuu?

Avenida 9 de Julio on oiva paikka rauhoittavalle autoajelulle.
Jostakin luimme, että neljätoistakaistainen Avenida olisi
Etelä-Amerikan levein ajoväylä.
Saa korjata jos ollaan väärässä.

Rauhallinen hetki Calle Floridalla, joka on keskustan Microcentron kävelykatu

Ihan keskustasta löytyy kuitenkin myös mukavan rauhallisia varjoisia puistoja

Tänään saimme kokemuksen myös asioinnista paikallisessa apteekissa. Janella on ollut silmissä jotain allergista reaktiota ja menimme kyselemään jotain lääkettä siihen vaivaan. Homma sujui muuten kaikin puolin mallikkaasti, mutta tulimme huomaamaan, että suomalainen tehokkuus- ja nopeusajattelu ei ole vielä ehtinyt tänne saakka ainakaan kyseiseen apteekkiin. Työvuorossa olleet pari farmaseuttia eivät olleet lähteneet tähän maailmaan "hättäilemmään". Onneksi ilmastointi pelasi ja oli mukavat tuolit.

Sataman aluetta eli Puerto Madero.
Erikoisen sillan nimi on Puente de la Mujer.

Iltapäivällä palasimme taas metrolla takaisin Palermoon ja oli aika kiva vaihteeksi tallustella Palermon rauhallisia katuja ydinkeskustan hulinan jälkeen. Nyt on edessä ne lomalaisen normaalit murheet. Lähtisikö vielä johonkin baariin iltapäiväkahville? Menisikö syömään tänään vähän eilistä myöhemmin? Ja ennen kaikkea se suurin kysymys, että mihin kaikista noista viihtyisän näköisistä ravintoloista illalla menisi syömään?