Tango is Feeling!

Taksikuski sen tiesi

Uusi päivä koitti taas aamuvarhaisille kukkujille ennen aamuseiskaa. Takana oli eilisen päivän lepo ja poteminen. Joku argentiinalainen pöpö yritteli lannistaa pohjoisen asukit, mutta ehkäpä se saatiin kukistettua, sillä tänään olo on ollut hyvä. Eilen kävimme visiitillä paikallisessa "turistipoliklinikalla" ja myrkyt purevat. Kokemusta rikkaampana ja 3o € köyhempänä käymme uusiin koitoksiin.

Jardin Japonese

Ilahduttava aamuhavainto siitä, että kunnossa ollaan, sai meidät suunnittelemaan tutustumista tangon tyyssijaan San Telmon ja La Bocan kaupunginosiin. Koska yksi päivä menetettiin potemiseen, oli paineita vähän ottaa takaisin. Lähdimme huoneistoltamme kävellen kohti läheisiä puistoja. Buenos Airesissa on lukuisia puistoja, jotka ovat varjoisia keitaita helteen keskellä. Lenkkeilijät, koiran ulkoiluttajat ja penkeillä varjosta nauttivat kansoittavat puistot. Osa puistoista on aidoilla ympäröityjä omine sisäänkäynteineen. Piipahdimme japanilaisessa puutarhassa, joka keskellä kymmenkaistaisia liikenneväyliä oli rauhan tyyssija. Portilla oli pieni pääsymaksu, jossa virkailija ystävällisesti tähysteli luukun läpi ja kysyi: "Are you seniors?" . No vaikka hiukka eläkeläiseksi itsemme tunnettiinkin eilisen notkahduksen jälkeen, maksettiin silti täysi hinta. Jäi kuitenkin vähän hiertämään... että miksi se kysyi...?

Recoletan alueella asuu vaurasta väkeä.
Jalkakäytävät ovat leveät eikä koirankakkaa juurikaan löydy kengänpohjasta.

Tossu alkoi kulkemaan, joten marssimme Palermon kaupunginosasta Recoletaan ja sen suosittuun nähtävyyspaikkaan hautausmaalle. Recoletan hautausmaa herättää luterilaisen ilmapiirin keskellä kasvaneessa ristiriitaiset tunnelmat. Me hautaamme omaisemme syvälle maahan tai tuhkaamme, mutta katolisen kulttuurin tapa täällä on erilainen. Hautausmaa oli kuin pienoiskokoinen kaupunki täynnä hienoja "kirkkoja" tai muistomerkkejä. Jokainen niistä kuuluu jollekin suvulle tai perheelle. Monumenttien sisällä on komeita jalopuuarkkuja hopeaheloineen. Kuin näyteikkunoissa. Joissakin johtaa jyrkät portaat alas maan uumeniin, jonne arkut kai on viety. Poismenneiden omaisten valokuvia ja muistoesineitä on aseteltu hyllyille. Ja kaikki on lasiovien takana näkyvillä. Meille hieman makaaberin kokemuksen toinen puoli lienee se, että näin vainajat ovat vielä ikäänkuin edelleen läsnä.

Evitan haudalla on aina kukkia.

Recoletan hautausmaalla kävijöitä kiinnostaa useimmiten vierailla presidentin puolison Eva Perónin haudalla. Eva nousi argentiinalaisten suosikiksi, sillä hän nousi vaikuttavaan asemaan köyhästä syntyperästä. Evita eli elämänsä Argentiinalle ja kuoli vain 33-vuotiaana syöpään. Hänet haudattiin Duarten perhehautaan sen jälkeen kun hänen palsamoitu ruumiinsa oli lennätetty sotilasvallankaappauksen alta välillä Eurooppaan.

Recoletan hautausmaa on jotain muuta, mihin olemme tottuneet

Recoletasta ajelimme metrolla Microcentroon, eli ydinkeskustaan. Se vaikutti tänään suorastaan hiljaiselta, sillä nyt on paikallisten miniloma. Porukat ovat lähteneet kaupungista juhlimaan karnevaalia, ja ruuhkauttavat ulosmenotiet kohti rantakohteita. Lomaa piisaa täällä tiistaihin saakka. Sen huomasi metrossakin, jossa oli lähes autiota.

San Telmo on Buenos Airesin vanhaa kaupunkia.

Kävelimme Plaza de Mayolta (nk. keskusta) San Telmon kaupunginosaan. Muutaman tylsän näköisen korttelin jälkeen alkoi erottua hieman viihtyisämmän näköisiä kadunpätkiä. Mukulakivikadut ja matalat siirtomaatyyliset rakennukset näyttävät ankeiden peruskorttelien jälkeen mukavilta. Käytössämme olevat englanninkieliset opaskirjat käyttävät San Telmon näkymistä nimitystä "romantic".

Plaza Dorrego on pieni puistikko, jossa tangotanssijat esiintyvät
ja torimyyjät kaupittelevat tuotteitaan. Sisäänheittäjiä ruokapaikkoihin riittää.

Välimatkat ovat täällä sen verran pitkät, että siirtymiset kävellen paikasta toiseen kannattaa miettiä. Täällä nimittäin piisaa korttelia poikineen. Lisäksi pitää harkita, minkä alueen läpi on vähempi turvallista kävellä. Seuraava kohteemme La Bocan kaupunginosan pieni kortteli El Caminito sijaitsee köyhän kaupunginosan etelälaidalla. Kävelyetäisyys ei kilometreissä olisi ollut mahdoton, mutta turha ottaa riskiä kävellä köyhän korttelin läpi. Saimme muistutuksen asiasta majoituksemme isännältä ja toinen muistuttelija oli taksikuskimme, joka meidät San Telmon kaupunginosasta vei La Bocan ainoaan nähtävyyteen El Caminitoon.

Värikästä ja elinvoimaista. Sitä löytyy El Caminitolta.

Tämä kuskimme olikin varsin puhelias poikkeus aiemmista. Ensi töikseen hän lykkäsi käteemme karttoja, jotta tiesimme missä ajelimme. Sitten hän kysyi mistä olimme kotoisin. Kuultuaan että olimme Suomesta hän alkoi kaivella keskikonsolinsa säilytystilasta lukuisia valokuva-albumeita. (Samalla ajaen autoa). Viimein oikean kansion löydettyään hän näytti kuvan suomalaisesta Mikasta, joka oli ollut hänen kyydissään. Hänellä oli luulo, että Mika oli formulakuski, mutta meidän silmiimme ei kyllä samaa näköä kuuluisan kuskin kanssa löytynyt. No, emmehän me niin hyvin kaikkia suomalaisia tunne.

Caminitossa porukat on juosseet tarjousmaalien perässä

Taksikuskin seuraava paasaus koski paikkaa jonne olimme menossa: "Se on täynnä tangoa ja tunnelmaa". "Tänään kaikki iloitsevat ja juhlivat, vaikka ollaan köyhiä", hän sanoi englannin ja espanjan sekoituksella. Hän ehkä viittasi karnevaalijuhlaan. "Tango is feeling!", hän toisteli kerta toisensa perään katsellen meitä takapenkillä. Teki mieli sanoa, että asia selvä ja katso eteenpäin, mutta emme osanneet espanjaksi. Aina sopivin välein hän kehoitti meitä olemaan tarkkana ja seuraamaan, ettei meiltä varasteta mitään. Matkamme pituus ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta sen aikana hän ehti kehoittaa meitä tarkkaavaisuuteen ainakin kymmenen kertaa. Hän kertoi, että kaupunginosa on köyhä, mutta ihmiset ovat ystävällisiä. Meni perille. Reppuja ja laukkuja halattiin kiihkeästi.

El Caminito on Buenos Airesin turistien vetonaula.Tuohon kulmabaariin olisi vaikka voinut istahtaa kiireemmäksi aikaa

Caminiton kiertäminen ei vienyt kuin hetken. Sen verran pieni alue oli. Värikkäät talot ja pikkukaupat olivat varsin kuvauksellisia, mutta valitettavasti kuvaajan taito ei riitä tunnelman välittämiseen. Päädyimme lounaalle yhteen tangopaikkaan. Siellä upea tanssipari sekä pieni orkesteri viihdytti meitä varjon alla istuskelevia. Välillä tanssipari otti yleisöstä tangoposeerausasentoihin miehiä ja naisia. Pientä korvausta vastaan sai itsestään ottaa kuvan tangotanssijan kanssa.

Kuvan keskellä oleva haitarin soittaja kysyi meiltä, että mistä te olette kotoisin. Vastauksen kuultuaan herra silminnähden ilahtui ja
totesi suureen ääneen, että "Aaa, Keijo Rosberg!".

Muualla oli tänään rauhallista, mutta Boca kuhisi.
Syykin selvisi.