Adios Uruguay!

Siinä on ennätys, 14 karvaturpaa.

Olisi syytä sopujen säilyä.

Etelä-Amerikan lomamme kaksi viimeistä päivää Montevideossa ovat sujuneet hyvin. Päivät ovat tosin olleet osittain pilvisiä ja aamuisin on on jopa vähän satanut, mutta lämmintä on riittänyt. Montevideo on ollut Buenos Airesin jälkeen rauhallisempi ja joka tavalla vaatimattomampi kaupunki. Kaikki on vähän pienempää. Jotenkin tämä on kuitenkin tuntunut mukavalta ja pohdimme tuossa rantapaseolla kävellessämme, että tämä kaupunki on sympaattinen. Kiva paikka. Pari kolme päivää riittää erittäin hyvin tämän katsastamiseen nähtävyyksiltään. Lisäksi tuo upea ranta-alue tietenkin mahdollistaa myös rantaloman viettämisen täällä.

Mercado del Puerton grilliravintolassa opimme taas uutta.
Älä istu liian lähelle grilliä tai poskipäät punoittavat
muutenkin kuin lasillisesta olutta.

Meille Montevideon kaksi hienointa juttua ovat olleet rantaramblan kävelyt ja juoksulenkit sekä sataman kauppahallin Mercado del Puerton grilliravintolat. Tällä reissulla on tullut syötyä liharuokaa varmaan vuoden edestä. Parillat, joilla lihat herkullisesti paistuvat, houkuttelevat piilevästä kasvissyöjästäkin esiin lihan himon. Mahtava sisäfileepihvi, jonka nautimme tänään puoliksi lisukkeineen maksoi yhteensä n. 17€. Pikku chorizo-makkara ja grillattu paprika alkupaloiksi nautittuna täydentävät nautinnon.

Avenida 18 de Julio

Ennen matkaamme välillä mietitytti kohteiden turvallisuus vaikka Argentiina ja Uruguay eivät varmaan Etelä-Amerikan hurjimpia kohteita olekaan. Ei täällä mitään ihmeellistä ole kohdattu ja normaalilla järjellä täälläkin ilmeisesti pärjää. Loppu on tuurista kiinni kuten joka puolella muuallakin. Täällä Montevideossa on tosin pistänyt suomalaiseen silmään ostoskeskusten ja pankkien vartijoiden toisinaan erittäin raskas aseistus ja vartijoilla on suojaliivit virkapaitojensa päällä. Erikoista oli myös, että monien katujen varsilla olevien tyylikkäiden kauppojen ovet ovat lukossa ja myyjä avaa ne vasta havaittuaan tulijan mielestään luotettavaksi.

La Pulperia oli hotellimme naapurissa ja siitä tuli kantaravintolamme iltaisin.
Ihastuimme siihen kertaheitolla.

Mielestämme suurin uhka turistille täällä on kuitenkin liikenne. Se on aika kaoottista. Jalankulkijaa ei kunnioiteta edes sen vertaa kuin Suomessa eikä kukaan näytä edes odottavan, että autot pysähtyisivät suojatien eteen.

Yksi Montevideon luxustakseista

Taksin kyydissä matkustaessa tuntuu välillä, että risteykseen ajetaan periaatteella, " se huutaa joka pelekää". Montevideossa taksit näyttävät pääosin muutenkin olevan todella kälysiä. Näihin takseihin verrattuna Yaris on tila-auto ja näissä on vielä viihtyvyyden varmistamiseksi matkustaja ja kuljettaja erotettu toisistaan rauta- ja muovipleksillä, jossa on erittäin hygieenisen näköinen liukuva metallikuppi, johon voi taksimatkansa maksaa. Sen sijaan itse taksilla ajaminen ei maksa juuri mitään kuten ei Buenos Airesissakaan.

Paikallinen poliisilaitos oli hyvässä maalissa

Yrittäjyys on kunniassaan näissä osittain varmaan hyvin köyhissä maissa. Monen näköisiä enemmän tai vähemmän tarpeellisia palveluita on tarjolla katujen varsilla. Taksiin mennessä ja pois noustessa on virallisia tai vähemmän virallisia oven avaajia, jotka odottavat vastineeksi kolikkoa tai paria. Liikennevaloissa tuulilasinpesijät saavat maailmasi näyttämään kirkkaammalta pientä korvausta vastaan. Paras oli Montevideon kävelykadulla kohtaamamme verenpaineenmittaaja, joka olisi mitannut paineemme pientä korvausta vastaan. Olemme kuitenkin olleet lomalla jo reilut pari viikkoa ja olo oli sen verran rentoutunut, että katsoimme palvelun sillä hetkellä tarpeettomaksi.

Tässä sitä nyt vietetään viimeistä iltaa tällä reissullamme. Meitä viihdyttävät mitä erilaisemmat ja mahtipontisemmimmat jalkapalloselostajien tavat huutaa "Gooool" Tyylejä on monia ja kaikki toisiaan parempia. Miten voi huutaa kahden minuutin ajan "Goooooooooooooooll"?

Kävelykadun puistikkoja

Kokonaisuutena reissu on ollut hieno. Kaikki kohteemme ovat olleet erilaisia ja ei voi muuta kuin olla tyytyväinen matkaan. Etelä-Amerikan bloggaukset loppuvat tältä erää tähän ja seuraava varma reissu on vasta kesällä. Katsotaan tuoko kevät jotain uutta ja yllättävää. Kiitos taas lukijoille ja kommentoijille. Aina joskus on kiva nähdä, että joku näitä raapustuksia ja kuvia katseleekin, kun klikkauksien määrä ylitti 10 000 tällä reissulla.

Iguazun putoukset muistamme aina

Buenos Airesin katukuhina teki vaikutuksen

Iltapäivän helteessä tuli ihan ensimmäiseksi mieleen kotimaan
kelit. Onneksi turistikojusta löytyi karvalakki tuliaisiksi.

Se on siinä.
Näkemiin Montevideo ja Etelä-Amerikka!

Hasta la vista, Buenos Aires!

Porteñot ovat kuntoiluporukkaa

Näkemiin, mutta välttämättä ei hyvästi. Kyllä Buenos Aires meille ihan mieluinen matkakohde on ollut. Tänne voisi aivan hyvin joskus palata osana jotain Argentiinan matkaa, sillä muitakin houkuttelevia kohteita tässä maassa on kuin Iguazun putoukset. Esimerkiksi Patagoniaan olisi mielenkiintoista mennä vaeltamaan. Reissumme alku oli meille epäonninen lentomuutosten ja yhden päivän sairastamisen vuoksi, mutta sen jälkeen olemme viihtyneet täällä Buenos Airesissa päivä päivältä paremmin.

Hedelmäkauppias availi kojuaan aamukävelyllämme

Kaupunki on tullut tutummaksi eikä joka kadun nurkassa tarvitse enää seisoa peukalo suussa ihmettelemässä minne menisi. Tosin viikko tälläisessa metropolissa on sellainen turistin pintaraapaisu eikä tässä Buenos Airesin asiantuntijaksi ole mitään edellytyksiä tekeytyä. Joka tapauksessa meille jää täältä positiivinen fiilis ja ehkäpä vielä joskus palataan! Vähän lähempänä tämä tosin voisi olla, mutta sille ei taida olla tehtävissä paljoakaan.

Tyylikkäästi maalatut bussit ovat katujen väriläiskiä

Tänään taisi jollakin olla häät

Viimeisenä päivänämme täällä käveltiin! Ensin aamulla lähdimme kävelylle ennen aamupalaa tähän Palermon alueelle. Päädyimmekin aamupalalle paikallisen kuppilaan ja nautimme todella maukkaan aamiaisen paahtoleivillä ja makeilla croisanteilla. Ehkä reissun paras annos! Sen jälkeen lähdimme vielä kerran katselemaan kaupunkia ja vajaan parin tunnin kuluttua huomasimme kävelleemme Palermosta ydinkeskustan Microcentron kävelykaduille.

Ohitimme myös Plaza de la Republican ja El Obeliscon

Google kertoo matkaksi vain seitsemän kilometriä, mutta ruuhkaisilla kaduilla tuo oli meille kohtuulinen suoritus. Täällä on tosin lämpötila tippunut noin kymmenen astetta viime viikosta. Päivällä jokin mittari näytti +25 astetta, joten oli sopiva ilma kävellä ja katsella uusia katuja.

Calle Floridalla lämpötila oli noussut jo +33 asteeseen

Mistä me olemme Buenos Airesissa pitäneet? Todellisen suurkaupungin ilmapiiristä. Ihmiset ovat täällä samanlaisia kuin muuallakin ja kaikki pelaa samalla tavalla kuin muuallakin. Taksilla liikkuminen on todella halpaa. Keskustan alueen puistot ovat hienoja. Ravintolat ovat tyylikkäitä ja palvelu on yleensä todella ystävällistä.

Juomatauolla

Ravintolassa syöminen on edullista suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Jostakin luimme, että Buenos Aires on Etelä-Amerikan eurooppalaisin suurkaupunki. Voisi ollakin, sillä täällä tuntee olevansa Etelä-Amerikassa ja samalla kuitenkin kaupunki voisi olla vaikka Madrid tai Barcelona.

Gauchojen tanssia opetellaan jo nuorena

Mistä me emme ole pitäneet? Koiranjätöksiä jalkakäytävillä on vähän väliä ja muutenkaan katujen siisteys ei ole aina kehuttavaa. Jätekasat näköjään odottavat katujen reunoilla jäteautoa ja toisinaan ne haisevat helteessä. Paikallisten ihmisten erilaisista varoitteluista aiheutunut jonkinlainen varovaisuuden tunne etenkin metrossa. Tälle tosin ei ole onneksi mitään omakohtaisia kokemuksia. Yksi ryöstö tosin tapahtui eräällä metromatkallamme, kun ihmiset juoksivat toisesta vaunusta meidän vaunuumme ja kertoivat, että toisessa vaunussa ryöstetään juuri sillä hetkellä vanhempi pariskunta. Emme tiedä mitä silloin tapahtui, koska emme nähneet tapausta, mutta näköjään täällä saattaa tulla ryöstetyksi keskellä junavaunua kesken matkaa. Toisaalta tuo voi tapahtua missä tahansa suurkaupungissa ja myös Suomessa. Espanjaa täällä olisi muuten hyvä osata edes hiukan. Itse emme osaa kunnolla edes numeroita espanjaksi ja välillä olemme olleet ihan kuutamolla. Siltikään ei ole kärsitty vilua, nälkää tai janoa.

Bocassa kävimme jälleen taksilla.
Kymmenen minuutin taksikyyti maksoi noin neljä euroa.

Rakennus Boca Juniorsin väreissä. Futismatsissa jäi käymättä,
koska se tuntui nyt liian mutkikkaalta. Isäntämme mukaan
turisti ei voi ostaa futismatsiin pelkkää ottelulippua
vaan pitäisi ostaa koko paketti kuljetuksineen ja stadionesittelyineen.
Too much this time.

Huomenna aamulla palaamme Uruguayn puolelle, sillä menemme laivalla Colonia del Sacramento-nimiseen kaupunkiin. Laivamatka kestää tunnin ja vartin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti yöpyä siellä, mutta nyt jatkamme suoraan bussilla Montevideoon. Bussimatka kestää reilut pari tuntia. Sellaista on siis edessä, mutta nyt on aika päättää viimeinen bloggaus täältä Buenos Airesista. Hasta luego!

Viimeinen tango Buenos Airesissa

Takaisin Buenos Airesiin

Pala Buenos Airesia lentokoneen ikkunasta

Toiseksi viimeinen päivämme Buenos Airesissa on vietetty hiukan kuntoillen ja "shoppaillen". Aamulla otimme viimein itseämme niskasta kiinni ja lähdimme kahdeksan jälkeen aamulenkille läheiselle puistoalueelle nimeltään Parque 3 de Febrero. Edellisen illan päivällinen kaipasi vielä sulattelua ja juoksu oikeastaan maistui yllättävänkin mukavalta. Kamera oli mukana, koska emme olleet aiemmin käyneet ko. puistossa ja kuvaustaukojen aikana sai sopivasti hetken hengähdysaikaa. Ei se mitään oikeata urheilua ollut, mutta näin lomalaiselle sopivaa kuntoilua ja mielen virkistystä. Selvisi, että paikalliset ovat innokasta kuntoilukansaa, sillä niin paljon oli hölkkääjiä, kävelijöitä ja rullaluistelijoita. Kelpaahan noissa maisemissa kuntoilla kesäpäivän aamuna.

Huoneistohotellimme Gold Soho Suites tarjoaa mukavan huoneiston
lisäksi tyylikkään kattoterassin Buenos Airesin näkymillä

Valkoiset nahkasohvat ja kaikki. Olisi grillauspaikatkin,
mutta olemme tyytyneet ravintoloiden vaatimattomiin antimiin.

On täällä Palermon kaupunginosan alueella ihan pilvenpiirtäjiäkin.
Joka suunnalla niitä vielä nousee lisää. Naapuriin on tulossa 25 kerroksinen asuintalo.

Jäiköhän K:lla aurinkolasit huoneeseen?

Ruokailu on useimmille lomailun tärkeimpiä elementtejä. Meillä alkupäiviä himmensi hieman vatsatauti, mutta sen jälkeen ruokahalut onneksi palasivat. Emme kuitenkaan näköjään ole läheskään paikallisella tasolla. Olemme ravintoloissa syödessämme silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä katselleet näiden ruoka-annosten kokoa. Aivan järkyttävän kokoisia annoksia! Olemme pohtineet, että ovatko ne tarkoitettu useammalle henkilölle, mutta ei se siltäkään näytä. Joskus näkee lasten jakavan jättipihvin keskenään, mutta kyllä aikuiset näkyvät tilaavan annoksensa itselleen. Eilen näimme perheen tilaavan alkuruuaksi munakasta ja chorizo-makkaroita. Pääruuaksi jokaiselle tuli tuhti tuuman paksuinen ja vähintään neljänneskiloinen pihvi. Niin se vain näkyi katoavan lautaselta. Aikuisilta ja lapsilta. Liha on ehdottomasti se pääasia annoksessa. Lisukkeisiin ei sitten olekaan aina kiinnitetty niin kovasti huomiota. Ei varmaan tarvitsekaan, jos tempaiset vaikkapa 400gr jämäkkää argentiinalaista härkää. Lisäksi täällä syödään myöhään, joten ei siinä heti seitsemän jälkeen aamulla vielä kaurapuuroa kaipaa.

Jossakin välissä täällä on päässyt hämärtymään
kuinka paljon yksi ihminen voi syödä kerralla

Siinä on nyt puolikas broileri grillattuna ja sen alla kaksi isoa grillattua pihviä.
Lisukkeena iso lautasellinen grillattuja vihanneksia.
Koko paketin hinta oli noin 20 euroa ja siinä olisi ollut täysi työ kahdelle aikuiselle.

Tänään kuulimme reissullamme ensimmäisen kerran suomea muilta kuin itseltämme. Metrossa matkalla majapaikkaamme joku rouva katseli meitä hetken aikaa, kun juttelimme ja totesi, että täällähän on suomalaisia. Hän kertoi jo usean vuoden ajan asuneensa talvikuukaudet täällä Buenos Airesissa tangon tanssimisen vuoksi. Tango tuntui olevan hänelle intohimo ja työ täällä, mutta emme tulleet kysyneeksi oliko hän joku esiintyvä tangotanssija täällä. Jossakin sivulauseessa hän kuitenkin antoi ymmärtää, että tanssikeikkaa pukkaa aina aamuneljään saakka.

Aamulenkillä oli mukava pysähtyä venyttelemään pohkeita

Parque 3 de Febrero on kaunis puistoalue

Olimme tänään puoli päivää myös tosiaan "shoppailemassa". Reissun tuloksena pöydällä on nyt Argentiinan maajoukkueen pelipaita eikä mitään muuta. Ei sitten vaan löytynyt juuri sopivia juttuja ainakaan vielä tänään. Matkakassa kiittää. Hintataso täällä on halvempi kuin Suomessa, mutta rahaa täälläkin tavarat maksaa eikä Argentiina todellakaan mikään Thaimaa ole hintatason puolesta. Keskustan ostos- ja kävelykatuja kulkiessa sitä unohtuu helposti ihmettelemään suunnatonta ihmisvilinää, kielten sekamelskaa ja päällekkäin kuuluvia musiikkiesityksiä. Buenos Airesissa tuntee olevansa Etelä- Amerikan suurkaupungissa.

Matkaoppaan mukaan Parque de 3 Febrero on päivisin
ihana paikka, mutta öisin vältettävä

Vakava junaonnettomuus yhdellä BA:n juna-asemista on ollut viime päivien ainoa uutisaihe. Yli 50 kuolonuhria vaatinut onnettomuus on nostanut vihaa ja kapinamielialaa näissä kiihkeissä etelä-amerikkalaisissa. Mielenosoituksia turvallisuuskysymyksistä piittaamatonta hallitusta ja viranomaisia vastaan on jatkunut onnettomuudesta lähtien. Omasta näkökulmastakin junaliikenne täällä kaupunkialueella näyttää aika leväperäiseltä. Junien ylikulkualueet ovat paikoin vartioimattomia, keskellä vilkasta asuinaluetta, kuten täällä Palermossa. Vaikkka junien vauhti taajama-alueella ei kovin suuri olekaan, ihmetyttää että junavaunujen ovet ovat jatkuvasti auki ja porukkaa istuskelee täysissä junissa jopa vaunujen portailla. Junaliikenne näkyy olevan kaikkialla ongelmissa!

Maisema vaihtui

Sunnuntaina kävimme vielä Buenos Airesissa San Telmon markkinoilla

Maisema on vaihtunut aika totaalisesti tämän päivän aikana. Buenos Airesin miljoonametropoli on vaihtunut Puerto de Iguazun pikkukaupungin katuihin. Matka sujui tälle reissulle ominaisesti eli lento oli tunnin myöhässä. Perillä kuitenkin ollaan ja huomenna on tarkoitus lähteä itse Iguazun putouksille ja tälle Argentiinan puolelle. Hotellimme täällä on aika erikoinen, mutta onneksi positiivisessa mielessä. Nettiyhteys on pätkivä ja sen vuoksi bloggaukset ovat tavallista lyhyempiä, mutta se on varmaankin vain hyvä juttu. Tämän bloggauksen osalta ongelmana on vielä akun loppuminen eikä adapteria ole löytynyt.

Sunnuntaina illastimme Don Julio-nimisessä erittäin viihtyisässä ravintolassa

Näkymä Don Julion avotuligrilliin.
Suomi on karppauksen kehitysmaa.

Näkymä lentokoneesta ennen laskeutumista Puerto Iguazuun.

Taksin kyydissä lentokentältä Puerto Iguazun kylään totesimme,
että argentiinalaisetkin ovat rallikansaa.
Lisäksi täällä mitä ilmeisemmin ei ole tolppavalvontaa ylinopeuksille.

Viidakkohotellimme Los Troncos.
Huoneemme kuvassa ylempänä.

Leveät ruuhkaiset kadut ovat muisto vain

Puerto Iguazun keskustan tunnelmia

Täältä rahanvaihtoliikkeestä löytyy vielä niitä nykyään
niin kovin kaivattuja markkoja.
Paavo Suuri arvoistensa joukossa.

Kylän keskustasta kävelimme kolmen maan rajan risteykseen.
Joen takana vasemmalla Paraguay ja oikealla Brasilia.
Keskellä näkyvä joki on Rio Parana ja oikealta tuleva Rio Iguazu.

Maamerkiltä kylään johtaa hieno paseo. Taustalla Brasiliaan menevä silta,
joka on varmasti maailman rumin.

Nyt taitaa loppua ak

Kuuma Buenos Aires

Paikalliset elivät oikeassa ajassa ja Calle Uriarte oli aamulla hiljainen

Ei se ole pelkkää legendaa! Nimittäin se argentiinalainen pihvi. Eilen illalla menimme isäntämme suosituksesta La Dorita-nimiseen ravintolaan tässä Palermon kaupunginosassa. Todella viihtyisä ravintola ja tapamme mukaan olimme jälleen liian aikaisessa. Ravintola täyttyi kunnolla vasta, kun me jo lähdimme. Jane etenkin sai todella onnistuneen annoksen suurella grillatulla broilerin rintafileellä ja aivan älyttömän maukkailla grillatuilla vihanneksilla. K:n 200 gramman grillattu pihvi oli niin hyvä, että se mureni jo katseesta ja makukin oli erinomainen. Pihvi oli varmaan paikallisten mielestä lasten annos, koska tarjolla oli vastaava pihvi 400 gramman kokoisena. Ehkäpä sitten loppulomasta. Lisukkeena olleet espanjalaiset perunat eivät sitten olleet mitenkään erikoisia, joten kokonaisuus ei huudattanut ihan hirveätä hurraata. Hintaa lystille tuli argentiinalaisen punaviinipullon kanssa noin 36 euroa, joten ei ollut kovin pahasti hinnan kiroissa.

Aamulla meille kävi vanhanaikaisesti. Uni loppui ja ihmettelimme, että onpa vielä hiljaista. Lähdimme kävelylle tähän Palermon kaupunginosaan ennen aamupalaa. No pian huomasimme, että olimme unohtaneet siirtää kellot Argentiinan aikaan Uruguaysta tullessa, joten olimme tuntia edellä oikeaa aikaa. Vaan eipä se enää olisi nukuttanutkaan.

Täällä on palkattuja koiranulkoiluttajia. Mukavia näkyjä,
mutta varjopuolena jalkakäytävät on tosi pahasti "miinoitettuja"

Olemme näin ensituntumalta erittäin tyytyväisiä tähän majapaikkamme sijaintiin. Palermo on viihtyisän oloinen ja rauhallisen tuntuinen alue. Matalat värikkäät rakennukset puiden reunustamilla kaduilla näyttävät mukavilta. Kauppoja ja ravintoloita näyttää olevan paljon eikä tämä taida olla kaikkein pahinta hotellikeskittymää. Tuntuu olevan siis tosi mukava "barrios" eli lähiö. Asuinkatumme nimi on Calle Uriarte ja vastapäinen kadun toisella puolella oleva asuinrakennus parvekkeineen on varmaan vain noin 15 metrin päässä. Eilen illalla saimme parvekkella istuessamme seurata naapurin isännän pesukoneen korjaamista parvekkeella. Tänään iltapäiväkahvilla avecin kera meille aiheutti huonoa omatuntoa omalla parvekkeellaan kuntopyöräillyt naishenkilö. Tehokkuus oli huipussaan, kun rouva pyöräillessään teki samalla ompelushommia. Kuluuhan tuossa aika mukavasti naapuruston tapahtumia seuraillessa.

Tänään ostimme metrokortin ja lähdimme sitten Buenos Airesin kuumaan sydämeen. Kymmenen matkan kortti maksoi reilut neljä euroa. Isäntämme varoitteli vielä lähtiessämme metron taskuvarkaista ja pidimme tämän vakaasti mielessä. Ajoimme linjamme päätepysäkille noin vartissa ja olimme kirjaimellisesti Buenos Airesin kuumassa ytimessä. Yleensä emme käytä kohteissamme julkisia vaan kävellä lompustamme pitkiäkin päiväreissuja. Täällä on vaan niin pitkät välimatkat ja pirun kuuma, että ei tuollaisia reissuja kävele täällä erkkikään.

Aukion nimi on Plaza de Mayo ja punertava rakennus on Casa Rosada,
jossa Argentiinan presidentti työskentelee

Plaza de Mayolta toiseen suuntaan

Plaza San Martin. K on monta kuukautta netissä
ihaillut noita punakukkaisia puita
ja nyt se saa katsella niitä "himmoonsa".

Hellettä oli 36 astetta ja ihmisiä aivan järjetön määrä etenkin Calle Floridalla, joka on ydinkeskustan Microcentron kävely- ja ostoskatu. Siellä sitä kuitenkin tuli pyörittyä muutama tunti reppu selässä tai oikeastaan edessä varkaiden pelossa. Kyllä tarkeni meinaan, mutta juuri noiden asioiden vuoksi tänne on matkustettu, joten olemme hyvin tyytyväisiä ensimmäiseen kunnon päiväämme tässä kolmen ja puolen miljoonan asukkaan metropolissa.

El Obelisco Plaza de Republicalla.
Kaksi ilmeisesti paikallista rouvaa tuli varoittelemaan,
että täällä ei kannattaisi kuvata kamera esillä. Miten se muuten onnistuu?

Avenida 9 de Julio on oiva paikka rauhoittavalle autoajelulle.
Jostakin luimme, että neljätoistakaistainen Avenida olisi
Etelä-Amerikan levein ajoväylä.
Saa korjata jos ollaan väärässä.

Rauhallinen hetki Calle Floridalla, joka on keskustan Microcentron kävelykatu

Ihan keskustasta löytyy kuitenkin myös mukavan rauhallisia varjoisia puistoja

Tänään saimme kokemuksen myös asioinnista paikallisessa apteekissa. Janella on ollut silmissä jotain allergista reaktiota ja menimme kyselemään jotain lääkettä siihen vaivaan. Homma sujui muuten kaikin puolin mallikkaasti, mutta tulimme huomaamaan, että suomalainen tehokkuus- ja nopeusajattelu ei ole vielä ehtinyt tänne saakka ainakaan kyseiseen apteekkiin. Työvuorossa olleet pari farmaseuttia eivät olleet lähteneet tähän maailmaan "hättäilemmään". Onneksi ilmastointi pelasi ja oli mukavat tuolit.

Sataman aluetta eli Puerto Madero.
Erikoisen sillan nimi on Puente de la Mujer.

Iltapäivällä palasimme taas metrolla takaisin Palermoon ja oli aika kiva vaihteeksi tallustella Palermon rauhallisia katuja ydinkeskustan hulinan jälkeen. Nyt on edessä ne lomalaisen normaalit murheet. Lähtisikö vielä johonkin baariin iltapäiväkahville? Menisikö syömään tänään vähän eilistä myöhemmin? Ja ennen kaikkea se suurin kysymys, että mihin kaikista noista viihtyisän näköisistä ravintoloista illalla menisi syömään?