Putousreissu Brasiliaan

Edellisestä putouspäivästä viisastuneena otimme

tarpeeksi evästä ja oman kulkuneuvon.
Vitsi, vitsi!

Iguazun reissumme kolmantena päivänä lähdimme ihailemaan putouksia Brasilian puolelta. Bussiliput ostimme edellisenä päivänä ekalta putousreissultamme palatessa. Niitä myytiin "kaupungin" polttopisteessä sijaitsevan bussiaseman kioskista. Reissun hinta menopaluulippuineen oli kahdelta yhteensä 17 €. Siihen ei sisältynyt kuitenkaan sisäänpääsymaksu itse luonnonpuistoon.
Linja-autoaseman pikku kioskeissa myydään bussimatkoja lähellä ja kaukana sijaitseviin Etelä-Amerikan kohteisiin. Täällä on tavallista matkustaa tuhansiakin kilometrejä bussilla. Matkamiehellä on mahdollista valita täysin vuoteeksi kallistuva istuin kaikkine aterioineen ja juomineen. Tai litteämmällä lompsalla voi matkustaa vaatimattomammin. Joka tapauksessa bussit on varustettu pitkän matkan reissuihin. Jos suhteuttaa kotimaamme matkoihin, voisi ajatella matkustavansa Suomen päästä päähän ja vielä takaisin esimerkiksi tullakseen Buenos Airesista Iguazulle.

Passintarkastukseen jonotteli muitakin kuin meikäläiset.
Heidän matkansa tosin eteni paljon sähäkämmin kuin meidän.

Ylitimme valtioiden välisen rajan muutaman kilometrin päässä Puerto Iguazun kylästä. Bussilastillisemme matkustajia marssitettiin passintarkastukseen. Takaisin kulkuneuvoon nousimme kymmenen metrin päässä siitä poistuttaessa. Linja-auton henkilökuntaan kuuluva mies keräsi passimme nippuun ja piti niitä hallussaan sen aikaa kun ajaa pouhasimme parin kilometrin matkan Brasilian rajamuodollisuuksiin.

Tällä matkalla ylitimme Iguazu-joen, jonka puolivälissä varsinainen raja kulkee. Brasilian raja-asemalla pysähdyttiin uudestaan. Kuski ja apumies lähtivät passiemme kanssa vötkistelemään kohti passintarkastusta rauhalliseen tapaan, sillä täällä kiirettä ei ole vielä keksitty. Bussikin oli jo lähtiessään 20min myöhässä. Maahantuloleiman saaminen kaikkiin passeihimme oli aikaaviepää hommaa, mutta lomallahan tässä ollaan. Viimein kuski saapui empanadan muruja viiksistään pyyhiskellen ja jakoi passimme takaisin. Loppumatka putouksille kesti vain vartin, joten koko hommaan kului reilu tunti, josta yli puolet rajamuodollisuuksissa.

Nyt putoukset nähtiin vastapäätä eilistä reissua.
Tuossa poukamassa eilen otimme vauhtia kohti luonnon vesihierontaa.
Argentiinan puolen ylempi näköalapolku kulkee vastapäisten putousten yläreunalla.

Brasilian luonnonpuiston porteilla ei ollut läheskään yhtä kova kuhina, kuin eilen Argentiinan puolella. Lipunoston jälkeen käveltiin bussiin, joka kuljetti meidät kohti putouksia. Matka kulki priimakuntoista asfalttitietä pitkin, mutta kesti yllättävän kauan. Avonaisen bussin toisessa kerroksessa meinasi jopa tulla ajoviimasta vilu, sillä päivä oli pilvinen.

Brasilian puolelta saa putouksista upean kokonaisnäkymän.
Kannatti ehdottomasti vierailla täälläkin.

Nousimme bussista enemmistöä seuraten, sillä jostain syystä lipunmyyjä ei antanut meille karttaa, jonka muut olivat saaneet. Olimme muutenkin vähän kuutamolla, ennen kuin joukkoa seuraten saavuimme nauttimaan ensimmäisistä näkymistä. Alkoi näyttää ja kuulostaa jo tutulta.

Edessä ikuisessa (?) sumupilvessä Devil's Throat.
Tuo vesihöyrypilvi näkyy lentokoneestakin, sillä kenttä sijaitsee lähellä putouksia.

Näköalapolku johdatteli putousalueen alaosasta kohti Paholaisen kitaa. Helikopterilennoilla olisi päässyt näkemään kaiken ylävinkkelistä, mutta rajansa kaikella. Näköalatasanteilla tungeksi sakkia niin paljon, että kyynärpäiden rajaaminen kuvista on tullut tutuksi.

Garganta del Diablo

Putouskorkeus vaihtelee 60-82 metrin välillä.

Kävelysilta lähelle putousten alaosaa. Taas kastuttiin.
Kameran paikka oli muovipussissa kun päästiin sillan päähän.

Viimein näköalapolku johti laajimman Union Falls'n juurelle. Siellä pääsi ihan lähelle vettä ja itse putousta. Näköalapaikalta lähti hissi "yläkertaan" josta putousta pääsi ihastelemaan ylhäältä päin.

Union Falls

Viimeiset silmäykset kohti maailman ihmettä.
Tämän kokemuksen muistaa aina.

Tänä aamuna rinkat oli pakattu ja lähdimme takaisin Buenos Airesiin. Hieman jo maan tavoille tottuneina emme odottaneetkaan lennon lähtevän ajoissa. Odottelimme pienen Iguazun kentän lähtöaulassa ja tuumimme, että olisi fiksua ilmoittaa isännällemme BA:iin, että ei odota meitä turhaan tulevan ajoissa. Majoituksemmehan ei taaskaan ole perinteinen hotelli vaan huoneisto tavallisesta asuintalosta. Nyt majoitumme eri taloon kuin BA:n ensiosuudella. Saman korttelin sisällä tosin ollaan. Mitenpä muutenkaan: kun yritimme soittaa Dario-patruunalle, ei terminaalissa löytynyt meille verkkoa! Täällä on eri meininki. Onneksi Dario oli itse meitä valistanut, että paikalliset LANin lennot ovat säännönmukaisesti myöhässä, joten ymmärsi varmaan.

Iguazun hotellimme Jasy Los Troncos oli mukava.
Majoituksien taso täällä oli aika vaatimaton,
joten nähtyämme muita tarjolla olevia, olimme tyytyväisiä valintaamme.