Stilluptal ja Kasselerhütte

Postikortti Itävallasta lukijoillemme.

Keskiviikkona patikoimme Stilluptalissa, jonka perälle on Mayrhofenista noin 45min pituinen bussimatka. Tämä kohde ei sisälly ostamamme Mayrhofen Mobility Ticketin piiriin, vaan on yksityisten taksien aluetta. Päädyimme ottamaan bussikyydin Grüne Wand-nimiselle hüttelle, joka sijaitsee viimeisenä pysäkkinä laaksossa. Laaksoon liikennöi useampikin yrittäjä, mutta me päädyimme tähän ja ajoimme viimeiselle pysäkille saakka vaikka pois olisi voinut jäädä aiemminkin. Edestakainen kyyti päätepysäkille maksoi 12e/hlö.

Ennen nousua sai keventää vaatetusta ja ottaa vesihuikat

Valitsimme tällä kertaa kevyen puolipäiväpatikan, koska Mayrhofeniin saapui ystäviämme ja halusimme ehtiä takaisin kylään varhain iltapäivällä. Ilma oli aivan upea, näkyvyys hieno, joten patikastamme tuli mahtava!

Oli niin kaunis aamu ja hieno maisema, että Debytanttiakin tuppasi naurattamaan

 Vehreää maisemaa..

... ja vesiputouksia..

.. ja lunta, kalliota ja sinitaivasta.

 Joku voisi sanoa, että kaunista.

Debytantti on opetettu hyvin.

  "Hütte näkyy jo" kajahtaa komeasti: Kasselerhütte 2177m

Ensin nautimme hiukan omia eväitä.

Ja sen jälkeen siirryimme hütten terassille kahville ja struudelille.

 Aika kivaa terassitunnelmaa Stilluptalista!

Edestakainen pistäytyminen Kasselerhüttellä oli noin 11km pituinen korkeuseroa tuli vajaa 750m. Se on täydellinen puolipäiväpatikka hyvällä polulla ja kauniissa maisemissa. Laaksossa saa kyllä kulumaan koko päivänkin, kuten viime reissullamme koimme.  Tähän reissuun tuhrasimme vajaa neljä kallisarvoista lomatuntia.

Paluumatkalle oli kuitenkin lähdettävä. Reittejä olisi mennyt 
eteenpäinkin, mutta niitä ei suositeltu lumitilanteen vuoksi.

Stilluptal on käymisen arvoinen paikka!

"Joko ne palaavat? Vikkelää porukkaa."

Gamshütte

 Gamshüttelle patikoimme tiistaina

Tiistaina palasimme arkeen ja patikkarinteisiin. Menimme bussilla läheiseen Finkenbergin kylään, josta nousimme Herman Hecht Weg-nimistä polkua Gamshüttelle. Nousua Finkenbergistä tuli 1100 metriä, mutta Hermanin tie on niin mukava, että sitä käveli ihan ilokseen ylämäkeen. Joskus nuorina (4v sitten) tulimme saman reitin alaspäin, mutta nyt sitä oli todella miellyttävää nousta. Aiemmin käyttämämme Georg Herbolz Weg on huomattavasti jyrkempi nousu.

Ginzlingin suuntaan Gamshütteltä. Aika mukavat maisemat.

 Alppiruusuja 

Hienolla paikalla sijaitsevalta Gamshütteltä päätimme jatkaa eteenpäin kohti Elsalmia. Reitti oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi. Vähän huolehdimme debytantista, mutta aivan hienostihan tuo pärjää. Reitillä on muutama kapea kohta, jotka on varmistettu vaijereilla ja maisemat ovat aivan upeat. Hieno sää suosi tänään ja myös loppuviikolle on luvattu hyviä patikkailmoja.

Kapeimmat kohdat oli varmistettu vaijereilla

 Vielä silmäys taaksepäin

Itävalta esitteli debytantille tiistaina parhaita puoliaan.

Kapeaa, mutta mukavaa polkua kohti Elsamia, joka aukenee edessä

näkyvän solan jälkeen.

 Sitä ennen poristiin kuitenkin kiireimmät jutut.

Eihän tänne hättäilemmään ole tultu.

 Ja mikäs tuossa oli poristessa.

Elsalmilta laskeuduimme reittiä 534 Elsegg-nimiseen paikkaan.  Karttaamme oli merkitty bussipysäkki polun päähän Tuxin tielle. Ylläri, ylläri: ei pysäkistä tietoakaan. Kävelimme vilkasliikenteistä tietä pitkin viitisen minuuttia, kun samalle tieosuudelle sattui tulemaan nainen, joka avainnippu heiluen käveli jonnekin määrätietoisesti. K meni Korkeajännitys-lehdistä oppimallaan saksalla kysymään lähintä bussipysäkkiä ja nainen kertoi, että sinne on lähes 3 kilometriä.

 Ja Elsalm on alapuolellamme. Lammaslauma piiloilee varjossa

vasemmassa alareunassa.

 Ammut työssään kohtuullisssa maisemissa.

 Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä: Nainen heitti meidät omalla autollaan lähimmälle pysäkille ja kertoi matkalla, että karttaamme merkitty pysäkki on poistettu paikallistenkin harmiksi käytöstä jokin aika sitten. Hieno patikkapäivämme päättyi siis myös onnekkaasti! Olisi ollut surkeaa kävellä yli 17km pituisen patikan ja 1300 nousumetrin jälkeen helteistä ja kapeaa asfalttitietä monta kilometriä autojen vilistäessä ohitse.

Tuliko luvattua liikaa?

 Olemme saaneet vahvistuksen ja debytantti lähdössä ensimmäiselle alppipatikalleen

Pidämme matkustamisesta ja on aina hienoa, kun pääsee lähtemään ulkomaille kotoista arkea karkuun. Kaksi maata ovat kuitenkin jostakin syystä kaikkein mieluisimpia matkakohteita meille ja ne ovat Saksa ja Itävalta. Ei sitä oikein pysty selittämään, jossakin vaan viihtyy vielä paremmin kuin jossakin muualla. On hienoa olla taas Itävallassa ja Zillertalissa!

 Sunnuntaina piti sataa, mutta oli ihan mukava ilma.

 Ohitimme kauniin Brandbergin kylän reissullamme.

Zillergrundin näkymä oli utuinen

Brandberg

Kohteemme Kolmhaus, jonne tuli nousua 1200m.

 Ihan reipas reissu ja hiukan pelkäsimme,

 että tapoimmeko debytantin innostuksen alkuunsa?

Emme ehkä kuitenkaan.

 Zillertal näkyi mukavasti udun takaa ja oli lämmin.

Lauantaina matkustimme Mayrhofenin kylään ja saimme mieluisan vahvistuksen patikkaporukkaamme, kun kaverimme liittyi seuraamme viikoksi. Muuten päivä sujui normaalin kaavan mukaan eli asetuimme taloksi majapaikkaamme ja kaupassa piti käydä. Täällä on harvinaista kyllä kaupat auki sunnuntaisinkin, mutta emmehän me ehtineet sunnuntaina kaupoille.

 Kolmhausilta patikoimme Steinerkogelhasille mukavaa maisemareittiä

Sunnuntaina oli nimittäin patikkapäivän vuoro. Valitsimme kohteeksi Kolmhaus-nimisen hütten, jonne patikoimme Brandbergin kylän kautta. Korkeuseroa matkalle tuli 1200m, mutta pituutta emme tällä kertaa mittailleet. Tarpeeksi sitä kuitenkin oli, sillä lähdimme aamulla yhdeksältä ja palasimme iltapäivällä neljän jälkeen. Sää oli odotettua parempi emmekä saaneet sadetta niskaamme koko päivän aikana.

 Steinerkogelhaus sijaitsee mukavalla paikalla Mayrhofenin yllä

Majapaikkamme on nimeltään Apartments Mair Mayrhofenin keskustassa. Asunnossamme on yli 90 neliötä ja siinä on piiiiiitkä parveke kahdella seinustalla ja yksi pienempi parveke vielä erikseen varmuuden vuoksi, jos sovut särkyy. K laski askelmitalla, että meillä on parveketta mukavalla näköalalla noin 25 metriä. Tarvittaessa voi patikoida parveketta edestakaisin, jos ei jaksa lähteä rinteeseen.

 Terassilla oli mukava nauttia kahvit ja Kaiserschmarrln

Kolmhaus näkyy notkelmassa kuvan keskellä.

 Debytantti kyseli, että kävimmekö tosiaan tuolla?

Talon emäntä kysyi huoneistoa esitellessään, että voisimmeko kastella parvekkeen kukat tarvittaessa? Vastasimme joo, mutta emme olleet vielä nähneet parvekkeita. Tässäkin talossa on parvekekukkia itävaltalaiseen tyyliin eli paljon.

 Lupasimmeko liikaa? 25m kasteltavia kukkaistutuksia.

Mikä kruunasi hienon sunnuntain? Futiksen mm-finaali ja maailmanmestaruus Saksaan! Katsoimme matsin Mayrhofenin public viewingissä, jossa oli pääosin saksalaisia ja tunnelma oli katossa.

Maanantaina pidimme vapaapäivän patikoinnista ja lounastimme

 Zimmereben-nimisellä hüttellä Mayrhofenin yläpuolella. Taas oli luvattu sadetta,

 mutta aurinko paistoi kuumasti.

Päätimme siis lähteä Mayrhofenin maauimalaan.

 K ei unohtanut Deutschland-teemaa.

Kohti Zillertalia

 Majapaikkamme pihalla oli hevostila, kanoja ja vuohia. 

Pikkukilit karkasivat aina välillä aitauksestaan meitä tuijottelemaan 

ja emo kutsui niitä huolissaan takaisin.  Yleensä hävisimme tuijotuskilpailun.

 Lomamme Pustertal-osuus on lopussa ja lauantaina matkustamme junalla Itävaltaan Zillertalin laaksoon ja Mayrhofenin kylään. Keskiviikkona ja torstaina patikoimme kevyesti ja teimme 4-5 tunnin pituiset patikoitsijan perusreissut. Olemme kuitenkin saaneet näinäkin päivinä ihan riittävästi fyysistä haastetta ja jokaisen reissun päätteeksi on ollut sellainen olo, että jotain on tehty. Bertihütten kävely tehtiin Kreuzbergpassilta lähtien reittiä 124. Misurinan pikkukävely lähti järven rannalta länsipuolelle reitille 224 ja 222.

 Keskiviikkona kävimme Bertihüttellä. Reitti kulki taas uskomattomissa paikoissa

 ja askeleen vakaus oli paikoin tarpeen.

"Hütte näkyy jo" on lempihuudahduksemme. Tällä kertaa Bertihütte.

Torstaiaamuna Misurinan järvellä pilvet leikkivät

Lago di Misurina reittimme varrelta nähtynä. Heitimme rengasmatkan 
näköalareitillä vastapäätä samoja vuoria, joilla kuljimme viimeksi Misurinalla.

Pustertal on meille erittäin mieluinen patikkaloman kohde. Täällä riittää reittejä ja valinnanvaraa löytyy mielestämme monen tason patikoitsijoille. On polkuja, joissa voi revittää kropastaan irti kaiken ja testata korkeanpaikan sietokykyään tai sitten voi mennä hissillä tai bussilla upeille näköalapaikoille. Pustertal pysyy edelleen korkealla Jaaskareiden patikkakohteiden rankinglistalla!

 Torstain maisemia välillä ilman Misurinan järveä.
Näkymä Popenan laaksosta kohti Forc. Popenaa 2214m, jonne nousimme.

Tuleehan sitä välillä tuolla jyrkkää ja loputonta rinnettä kiivetessä mieleen, että onko tässä enää mitään järkeä? Maitohapot kiehuvat reisissä, lisähappi olisi tarpeen ja sydän kairaa itseään ulos rinnasta. Hiki kirvelee silmissä, on kylmä tai liian kuuma ja tekisi mieli huutaa täysillä kuruihin kaikumaan jyrkät ärräpäät. Onko tämä ihan hölmöläisten hommaa?

Epäuskon hetkellä kannattaa pysähtyä... 

...katsella hetken aikaa ympärilleen...

 

...ja todeta, että onhan tämä nyt mahtavaa olla
 täällä ja patikoida näissä maisemissa!
 Ei lainkaan hölmöläisten hommaa.

Perjantaiaamu oli odotettua kauniimpi. Lähdimme Höhlenstein/Landrosta suosittua

 reittiä Rienztalia pitkin kohti Zinnejä. Olimme iskussa ja suoritimme paljon ohituksia.

 Tuli oikein hyvä mieli.

Nousu  Wildgrabjochille oli paikoin kesän tähän saakka jyrkin
 (ei juuri tässä) ja koimme tunteita, joita kuvailimme aiemmin.
 Kylmän tuulen vuoksi pipo oli tarpeen ja samalla hikoilimme kuin saunassa.

Perjantaina kävimme sitten hiukan pidemmän reissun viimeisen Pustertalin päivän kunniaksi. Reitillemme Landro-Wildgrabjoch (reitti 10)-Innerfeldtal tuli mittaa 19km ja nousua noin 1km vähän vähemmällä laskeutumisella. Sää oli luvattua parempi ja edellisten päivien kevytpatikoiden jälkeen vaelluskenkä iski kipakasti Dolomiittien rinteeseen. Oli oikein mukava jäähyväispatikka Pustertaliin.

 Silloin kuuluu pysähtyä katselemaan

Wildgrabjochilla istuimme jonkin aikaa tuulesta huolimatta maisemia ihastelemassa

Jochilta hyvästelimme Zinnet tällä kertaa. Ehkä vielä joskus kohdataan?

 Zinnet varmaan ainakin säilyvät suunnilleen paikallaan.

Innerfeldtalissa oli jo vehreämpää ja tuulikin vaimeni

 Pustertalin viimeisen hüttelounaan nautimme Dreischüsterhüttellä.
 Aurinko paistoi ja terassi oli täynnä iloisia ihmisiä. Wunderschön!

Loma kuitenkin jatkuu ja kohde vaihtuu varmasti mieluiseen Itävaltaan. Säät Tirolissa ovat olleet huonoja, mutta toivotaan, että ne paranevat. Saamme myös vaellusporukkaamme vahvistuksia Suomesta kahdessakin eri saapumiserässä. Tervetuloa kaverit, me olemme valmiina!

 Arrivederci kaunis Pustertal!