What a Whale Day!

Happy Whale Day guys!

Perjantaina aamulla lensimme Mauin saarelle. Lentoaika oli puolisen tuntia ja terminaaliin koneesta käveltyämme laukut pyörivät jo hihnalla, joten kaikki sujui kuin rasvattuna. Bussilla suhautimme Dollar-autovuokraamoon. Otimme auton alle ja menoksi kohti Kihei-nimistä saaren osaa Mauilla. Maui Coast- hotelliimme saavuimme puolilta päivän ja saimme heti huoneen. Näkymät huoneestamme eivät ole samaa luokkaa kuin Honolulussa, mutta muuten hotelli on rannan parhaimmistoa. Täällä on jopa hyvin varusteltu kuntosali, jota olemme hyödyntäneet molempina kuluneina päivinä.

 World Whale Dayn paraatin iloiset kulkijat

Jo matkaa suunnitellessamme huomasimme kohteessamme järjestettävän World Whale Dayn. Sen kunniaksi oli aamulla hauska paraati, joka sulki kadun tunniksi. Paraatilaiset marssivat kilometrin matkan kentälle, jossa oli tori kaikkine herkkuineen. Syömistä, shoppailua ja lasten leikkipaikkoja oli koko urheilukenttä täynnä.

Pelastetaan valaat vaikka korkeilla loikilla.
Tyynenmeren valaskanta voi tällä hetkellä hyvin, mutta koskaan tärkeää asiaa ei korosteta tarpeeksi.

 Mauin merialueilla talvehtii yli puolet pohjoisen Tyynenmeren valaista.

Havaijin vedet, etenkin Mauin eteläpuolella, ovat Pohjoisen Tyynenmeren ryhävalaiden talvehtimisaluetta. Niiden pyynti on ollut aikoinaan paikallisten elinkeino. Nykyään valaista saadaan tuloja turismin kautta. Talvikuukausina monet venefirmat kuljettavat matkailijoita pienen matkan päähän rannikosta. Näillä pikkuristeilyillä valashavainnot ovat niin taattuja, että luvataan uusi matka, jos valaita ei nähdä.

Merenneidot sukellusbussissaan

Whooa! Mahtava valas näkyvissä! Rekankokoinen merieläin on mykistävä elämys.

 Ei - vaan kaksi!

 Saimme nähdä muutaman upean ryhävalaan hypynkin.  Meillä oli tuuria, sillä hyppyjä ei usein näe näin läheltä.  Onneksi kuvaajan sormikin sattui olemaan laukaisimella.  Aika mykistävä kokemus! Etenkin, kun paluumatkalla näimme kahden ryhävalaan hyppäävän vierekkäin yhtäaikaa, mutta silloin ei kamera ehtinyt mukaan.

 SPLÄSH! Tuosta ei uimahyppääjä olisi ylpeä.
Ryhävalaiden hyppyjen syytä ei tunneta. 

Kolme teoriaa on:

1. Ne viestittävät jotain, sillä 40 tonnin painoisen otuksen läjähdys kuuluu etäälle. 

2. Ne puhdistavat ihoaan loisista.

3. Ne vain nauttivat elämästä ja loikkivat huvikseen.  

Meidän mielestä nro 3 on oikea, sillä tuleehan se aika nyt pitkäksi ihan vaan aina uppeluksissa

Valaat tulevat Mauin merialueille talvisin Alaskan vesiltä jopa 8000 km.

Ne paastoavat tämän koko puolen vuoden ajan. Poikaset ovat näillä matalilla ja lämpimillä vesillä turvassa pedoilta. Toisaalta naaraat voivat joutua suojelemaan jälkikasvuaan kosiskelevilta uroksilta. Urokset tappelevat naaraista mahtailemalla monin eri keinoin. 

Kun pyrstö näkyy, niin kuono osoittaa kohti pohjaa.

Valas katoaa näkyvistä ainakin vähäksi aikaa.

Valaan hengitystiheys on 7-13 minuutin välein.

Saimme kuunnella myös ryhävalaiden ääntelyä veteen lasketun hydrofonin kautta.

Vain urokset laulavat. Niiden laulut ovat monimutkaisia ulinoita, viserryksiä ja voihkaisuja.

Ne kestävät n. 20 minuuttia ja pysyvät periaatteessa samanlaisina.

On tutkittu, että mahdollisesti valaat siirtävät niiden mukana jotain aikaisempien

sukupolvien historiaa.

Osallistuimme Pacific Whale Foundationin valasajelulle. Liput (40$/hlö) ostimme suoraan Ma'alean satamasta pikku kojusta. Samasta pienestä satamasta lähti myös aluksemme. Meillä oli tuuria, sillä n. 100 asiakasta vetävään alukseen tuli tällä kertaa vain 30 matkustajaa. Tilaa oli ja paikkaa pystyi vaihtamaan niin nopeasti, kuin omat jalat vain reagoivat. Välillä valaita näkyi perässä ja välillä keulassa. Asiantunteva selostus oli mukavan selkeää.

Lähellä venettä. Valas sukeltaa juuri veneemme alle. Vartalon varjo näkyy vedessä. Valaan pyrstön alapuoli on jokaisella yksilöllä ainutlaatuinen kuin ihmisen sormenjälki.

Veneen henkilökunnan mukaan meillä oli harvinaislaatuista tuuria, sillä valaat tulivat ihan aluksen viereen. Muutama niistä myös alitti paattimme. Meille vakuutettiin, että se ei ole tavallista ja siitä kieli myös henkilökunnan käytös. He kuvasivat lähellä uivia eläimiä yhtä innokkaasti kuin muutkin.

Näimme myös kolme upeaa valaan loikkaa. Nämä elämykset olivat matkamme päätavoitteet ja upeaa oli ne nähdä.

Ajelimme vielä Lahainan kaupunkiin lounaalle.

Samala sulattelimme upeaa valaspäiväämme.

Honolulu on makee mesta!

 Tämä on selvinnyt meille muutamassa päivässä.

 King's Village

Havaijin lomamme ensimmäinen osa alkaa olla lopuillaan. Huomenna aamulla lennämme Mauin saarelle ja Honolulu ja Oahun saari saa jäädä 6 päiväksi. Tarkoitus oli täällä katsella suurkaupunkia ja yrittää palata ihmiseksi 12 tunnin aikaeron jäljiltä ja olemme tainneet onnistua. Löydämme hotellille ilman karttaa ja parina iltana olemme jaksaneet jo lähteä ulos syömäänkin, joten suunta on oikea.

 Hi guys! I am Jane from Finland and I'm for the first (but not the last)time in Hawaii!

Hi guys! I am K from Finland and it's nice

 to be here in Hawaii without pipo.

 You guys have big buildings down here!

Olemme myös ehtineet kulttuuriesityksiin

Bloggauksiin laitamme aina joskus asiaakin. Tiesitkö, että hawaijin kielessä on vain 12 kirjainta, joista viisi on vokaaleja ja loput konsonantteja. Konsonantin jälkeen tulee aina jokin vokaali. Sanat muistuttavat toisiaan niin paljon, että täällä menee Kalakauat, Kanapalit ja  Kapiolanit ihan sekaisin. Suomalaisen on toisaalta helppo lausua nimet siten kuin ne kirjoitetaankin.

 Onko K lyhyt vai surffilaudat suuria?

Hawaijin tunnetuin henkilö ulkomaita myöten kautta historian on Duke Kahanamoku (Duke Paoa Kahinu Mokoe Hulikohola Kahanamoku). Hän voitti olympikultaa uinnissa v. 1912. Finaalissa hän oli niin ylivoimainen, että ehti pysähtyä ja katsoa taakseen. Voitti silti kahdella metrillä. Myöhemin hän tuli tunnetuksi nykyaikaisen surffauksen kehittäjänä. Tiesitkö mikä on hänen  surffausennätyksensä? Ainakin pitäisi tietää. Duke on vuonna 1917 surffannut täälläkin harvinaisella 35-jalkaisella aallolla one mile and a quarterin (pari kilsaa) ja ratsasti aallolla rantaan saakka. Kuinkahan pitkälle Duke olisi surffannut, jos ei rantahiekka pysäyttänyt?

 Kuvan oikeassa alareunassa laudalta tippuva ei ainakaan ole Duke Kahanamoku.

Hi guys! Where are you guys from? Tätä täällä kuulee. Jotenkin se sopii tähän miljöseen ja olemme nauttineet meiningistä. Honolulu on hieno suurkaupunki upeine rantoineen ja yksi makeimmista paikoista, jossa olemme käyneet.

 Täällä on ihmisillä erikoinen tapa ottaa aurinkoa vatsaan ja takareisiin.

 Hiukan pohdimme miten tuo kokoonpano toimii toisinpäin?

Huomenna siis lennähdämme Hawaiian Airlinesilla Mauin saarelle. Lento kestää noin 40 minuuttia ja lomamme saa taas uutta sisältöä. Luvassa on saaren kiertelyä ja ehkä niitä odotettuja ryhävalaita, joita Honolulun rantavesissä ei näe!

Eron hetki on kaunis. Barbara jää

 Honoluluun, mutta erosimme ystävinä kuten on tapana!

Hi guys! I've heard you have early flight to Maui

 so may I suggest you a dinner on the lanai?

Aurinkoa Ala Moanalla

Tätä nautimme aamukahvin kera parvekkeellamme

Keskiviikon ohjelmassa oli kävely Ala Moanaan. Upea sää vain jatkuu, vaikka ennusteet ovat heikompaa luvanneetkin. Emme valita.

Tarjolla on kaikenlaista kyytiä katamaraanilla: tunnin kierros 20$, merielämän tutkimista,

vauhtikruisailu, auringonlaskuspesiaali... Ja varmaan aika monta muutakin.

Ala Moanan rannassa on Magic Island -niminen puistoalue.

Siellä paikalliset grillailevat, ja pelailevat nurmialueilla.
 Kateeksi käy täkäläisiä.

Magic Islandilta  näkymä kohti Ala Moana Beachia.

Ala Moana Beach on japanilaisten hääparien suosittu kuvausmesta.

Muutaman tunnin aikana pareja poseerasi rannalla ainakin parikymmentä.

Isona surffaajaksi.

Merihenkistä elämää.

 Ala Moana Beach on laaja ja siisti ranta.

Ala Moanan ostarin alakerrassa saa syödä mitä vain haluaa.

 Kumpi kulkuneuvo olisi parempi? 

Jaaskarit eivät osanneet vastata ja taaskin käveltiin kämpille.

Asuessasi Havaijin Hiltonissa sinun ei tarvitse pulikoida samassa pikku Tyynessä meressä

muiden kanssa. Hiltonilaisille on tehty ihan oma tyynehkö meri without sharks.

Perjantaina lennämme Mauin saarelle. Loman ensimmäinen osa kokonaisine rantapäivineen Honolulussa on ohi ja jatkossa "suoritamme" enemmän. Palataan asiaan Mauilta!

Nämä metrinpituiset veijarit uiskentelivat aivan rantavedessä.

Waikiki News

 Tämä se karisti viimeisetkin unihiekat silmistä heti aamulla.

Aiemmin on tainnut tulla jo ilmi, että meillä on täällä ongelmana saada uni riittämään aamuun saakka. Tänään kuitenkin nukuimme jo kuuteen saakka aamulla, joten ehkä asia on paranemassa. Meille tuodaan sanomalehti aamuisin ja lehteä on kiva selailla aamukahvia nauttiessa. Tänään hätkähdimme uutista, jonka mukaan 10-jalkainen hai kierteleee Waikiki beachin tuntumassa ja on havaittu jo kaksi kertaa viimeisen kolmen päivän sisällä. Siis kymmenjalkainen hai! No, '10-foot' tarkoittaa ehkä kuitenkin hain pituutta ja on noin kolme metriä eurooppalaisessa mittakaavassa eikä kymmenjalkaista haita. Okei, ollaan vielä vähän aikaerosta väsyneitä.

 Upean sään ansiosta toivuimme uutisesta ja lähdimme

 Diamond Headille. Tuppasi naurattamaan.

Tällä reitillä ei tarvinnut vaelluskenkiä vaikka betonipäällystettä

ei ihan loppuun saakka riittänytkään.

Rannan yläpuolella pörrää helikopteri pitkin päivää ja K väittää nähneensä tv-ohjelman, jossa mm. juuri haiden liikkeitä tarkkaillaan koptereista uimarantojen yllä. Havaijilla tapahtui viime vuonna 14 ihmiseen kohdistunutta haihyökkäystä ja samaisen sanomalehden mukaan Mauin saarella hai oli eilen törmännyt surffilautailijaan ja pudottanut tämän mereen. Emme ylireagoi koskaan, mutta kävimme tänään asennuttamassa paikallisessa sähköliikkeessä keltaiseen Barbaraamme liiketunnistimet alapinnalle. Barbara kaikilla herkuilla.

Menomatkalla sai vielä mennä rauhassa, mutta palatessa oli jo ruuhkaa.

Tänään kävimme Diamond Headilla, joka on tulivuoren kraatteri ihan Waikikin kupeessa. Päivä oli taas aurinkoinen ja pilvetön ja huipulta oli upeat maisemat Honolulun kaupunkiin ja osaan muutakin Oahun saarta. Reitin alkuun hurautimme bussilla kymmenen minuutin matkan hotellin kulmalta. The Bus maksaa 2,50$ henkilöltä ja samaan hintaan saa käyttää lippua vielä muutaman tunnin ostamisen jälkeenkin. Vaihtoaika ilmenee lipusta.

 Kalderan muoto näkyi hyvin vähän ylempää.

Kuvauksellinen majakka

Aamuvirkut meikäläiset olivat "trail headillä" jo puoli yhdeksältä aamulla. Kävely oli alppiolosuhteisiin verrattuna tasamaata. Alkuvaihe oli päällystettyä kävelytietä ja rinteessäkin helppoa. Osa noususta kulki valaistussa tunnelissa ja viimeiset pätkät noustiin metallisia portaita pitkin. Kävely huipulle kesti puoli tuntia. Olimme tyytyväisiä aikaiseen lähtöömme, sillä paluumatkalla polku oli jo lähes mustanaan ihmisiä.

 Kyllä tuosta vedestä hain helikopterista erottaa. Miten ne muuten voi varmasti tietää,

 että kyseessä on varmuudella juuri se sama yksilö? Lehdessä lukikin, 

että ei se varmaa olekaan, sillä puuttuu vielä kattava merkitsemisjärjestelmä.

 Näköalatasanteilla on aika vähän tilaa, joten ne kaikki menijät joutuivat kyllä jonottamaan paikkaansa parhaimmille kuvausmestoille. Palatessamme alas huomasimme että parkkipaikka oli jo täynnä autoja ja uudet autolla tulleet joutuivat odottamaan jonossa vapautuvia paikkoja. Meikäläisiä bussin tuomia se ei haitannut.

Diamond Headilta oli huikeat maisemat Honoluluun

 Ja muuallekin saarelle

Täällä näyttäisi olevan pääosin amerikkalaisia, kanadalaisia ja japanilaisia turisteja. Japanilaisten kanssahan ei juuri tarvitse turista, mutta kyllä nämä jenkit ja kanadalaiset ovat small talkin mestareita. Sivusta kuunnelleena saa todistaa heidän selvittävän juuri tapaamilleen kanssaturisteille veljensä soitto- ja laulutaitoja (ei kuulemma ole kaksiset) tai taivastelevan yhdessä Nova Scotian upeita värejä johonkin vuodenaikaan. Kiitos passiivisen kielitaidon nuo jutut kyllä ymmärtää kuunnellen, mutta ihan toinen juttu olisi osallistua keskusteluun. Sitäpaitsi ainakin Janen velipojan musikaaliset kyvyt ovat ihan kehuttavat.

 Takaisin alhaalla ja Pepsi light maistui

Palasimme bussilla Waikiki beachille ja menimme heti

 testaamaan Barbaraan asennetut liiketunnistimet.

 Niinpä niin, siis monta kertaa näiden ensimmäisten päivien aikana ujoilevat Jaaskarit ovat joutuneet vastailemaan jenkkien tai kanadalaisten kaikenlaisiin kysymyksiin bussipysäkillä, rannalla tai kadulla. Suomessa jos menet oudolta ihmiseltä kyselemään jotain niin olet humalassa tai hullu, mutta nämä ne eivät ujostele. Ei siinä mitään, se on ihan hauskaa, kun alkuhämmennyksestä selviää.

"Nyt hälyttää, mutta signaali on tosi heikko. Ei Barbaran alla ole varmaan mitään isoa.

 Varmaan vaan suurehko parvi ruotsalaisia hapansilakoita".

Kohti sporttista elämää!

 Täällä sitä mietitään pää punaisena, 

kuinka Suomelle saadaan mitaleita olympialaisissa?

Maanantaiaamuna heräsimme klo 04.00 aamuyöllä. Kyllä, molemmat samaan aikaan ja olimme virkeitä kuin peikkoset. Vahinko, että siihen aikaan on vaikea keksiä mitään kovin järkevää tekemistä. Pari tuntia sinnittelimme ennen kuin hotellimme alakerrassa oleva mainio ravintola Egg's n Things avasi ovensa aamulla klo 06.00.


 Emme kuitenkaan ole ilmeisesti ainoita uniongelmaisia, sillä suosittuun ravintolaan oli pieni jono jo mennessämme ja paikka oli täynnä japanilaisia viimeistä pöytää myöten. Siis hei, jono klo 06.00 aamulla! Suomessa siihen aikaan on enintään taksijonoja ja on vielä normaalista kohonnut riski saada jonossa typerykseltä turpaansa. Henkilökunta sekoili tilauksessamme ja saimme kolme munakasta pannukakkuineen tilaamamme kahden sijaan. Mikäs siinä, syömäänhän tänne on tultu!

Parit pannarit ja munakkaat ennen kuin tuli vielä kolmannet.

 Päiväohjelmaan oli merkitty kävelyreissu Honolulu downtowniin ja Chinatowniin. Chinatowniin tulee hotelliltamme noin 7 km ja suurkaupungin helteisillä kaduilla tuo matka edestakaisin oli riittävä liikuntasuoritus tälle päivälle. Downtownin satamasta palasimme kohti Ala Moanaa, jonka ostoskeskuksen food courtilla nautimme lounasta.

 Tiesitkö muuten mikä on havaijilainen promilletesti?

 Lausu viisi kertaa nopeasti peräkkäin ex-kuningattaren nimi virheettömästi:

Lydia Liliʻu Loloku Walania Wewehi Kamakaʻeha. Onnistuitko?

 Hyvää ja turvallista matkaa!

 Tuossa rakennuksessa istuu täälläkin varmasti erehtymätön Korkein oikeus.

Kamehameha I oli Havaijin kuningas 1800-luvun paikkeilla.

 Vaatetuksesta päätellen vaatimattomuus ei kuulunut herran hyveisiin.

Ala Moanalta hyppäsimme trolley-bussiin, joka parin dollarin hintaan toi meidät viimeiset kilometrit Waikikille takaisin. Jalkavaivaisuusvuoro on näemmä tällä erää siirtynyt Janelle, jonka kantapohjakivut yllättivät pari viikkoa sitten.

Honolulun Chinatownissa

 Mitähän pahaa rouva on tehnyt?
 Viinimarjamehua sukulaisille ilman lisenssiä?

Chinatownista jatkoimme matkaamme satamaan.

 Taustalla Aloha Tower.

 Olet varmaan joskus miettinyt miltä näyttää mies, joka on löytänyt viihtyisän baarin käveltyään 3 tuntia 30 asteen helteessä suurkaupungin asfalttiviidakossa? Vastaus on edessäsi.

 Paluumatkalla poikkesimme Ala Moana beachille

Tuleva vuokra-autommekin odotteli meitä satamassa. Takapenkillä on vielä tilaa,

 jos olet nurkilla niin soittele ja saatat päästä kyytiin!

K ja Barbara. Olemme ristineet uimapatjamme Barbaraksi.

 Honolulu on rento paikka eikä kadulla kävelevä herrasmies

 Barbaran kanssa herätä suuria tunteita ohikulkijoissa.

Olemme muuten tänään ottaneet piiitkän askeleen kohti sporttisempaa lomaelämää Honolulussa! Miten niin? Illalla istuimme parvekkeella auringon laskua ihailemassa. Nautimme sushia ja kuohuviiniä ja katselimme, kun naapuritalossa sijaitsevassa kuntosalissa ihmiset spinningpyöräilevät rytmikkään musiikin tahdissa ohjaajan kannustaessa. Huomenna otamme taas askeleen pidemmälle kohti sporttielämää ja jätämme sushin pois. Ehkä.

Jaaskareiden kuntoilua Honolulussa.

Aurinko laski Honolulussa tänäänkin.