Maisema vaihtui

Sunnuntaina kävimme vielä Buenos Airesissa San Telmon markkinoilla

Maisema on vaihtunut aika totaalisesti tämän päivän aikana. Buenos Airesin miljoonametropoli on vaihtunut Puerto de Iguazun pikkukaupungin katuihin. Matka sujui tälle reissulle ominaisesti eli lento oli tunnin myöhässä. Perillä kuitenkin ollaan ja huomenna on tarkoitus lähteä itse Iguazun putouksille ja tälle Argentiinan puolelle. Hotellimme täällä on aika erikoinen, mutta onneksi positiivisessa mielessä. Nettiyhteys on pätkivä ja sen vuoksi bloggaukset ovat tavallista lyhyempiä, mutta se on varmaankin vain hyvä juttu. Tämän bloggauksen osalta ongelmana on vielä akun loppuminen eikä adapteria ole löytynyt.

Sunnuntaina illastimme Don Julio-nimisessä erittäin viihtyisässä ravintolassa

Näkymä Don Julion avotuligrilliin.
Suomi on karppauksen kehitysmaa.

Näkymä lentokoneesta ennen laskeutumista Puerto Iguazuun.

Taksin kyydissä lentokentältä Puerto Iguazun kylään totesimme,
että argentiinalaisetkin ovat rallikansaa.
Lisäksi täällä mitä ilmeisemmin ei ole tolppavalvontaa ylinopeuksille.

Viidakkohotellimme Los Troncos.
Huoneemme kuvassa ylempänä.

Leveät ruuhkaiset kadut ovat muisto vain

Puerto Iguazun keskustan tunnelmia

Täältä rahanvaihtoliikkeestä löytyy vielä niitä nykyään
niin kovin kaivattuja markkoja.
Paavo Suuri arvoistensa joukossa.

Kylän keskustasta kävelimme kolmen maan rajan risteykseen.
Joen takana vasemmalla Paraguay ja oikealla Brasilia.
Keskellä näkyvä joki on Rio Parana ja oikealta tuleva Rio Iguazu.

Maamerkiltä kylään johtaa hieno paseo. Taustalla Brasiliaan menevä silta,
joka on varmasti maailman rumin.

Nyt taitaa loppua ak

Tango is Feeling!

Taksikuski sen tiesi

Uusi päivä koitti taas aamuvarhaisille kukkujille ennen aamuseiskaa. Takana oli eilisen päivän lepo ja poteminen. Joku argentiinalainen pöpö yritteli lannistaa pohjoisen asukit, mutta ehkäpä se saatiin kukistettua, sillä tänään olo on ollut hyvä. Eilen kävimme visiitillä paikallisessa "turistipoliklinikalla" ja myrkyt purevat. Kokemusta rikkaampana ja 3o € köyhempänä käymme uusiin koitoksiin.

Jardin Japonese

Ilahduttava aamuhavainto siitä, että kunnossa ollaan, sai meidät suunnittelemaan tutustumista tangon tyyssijaan San Telmon ja La Bocan kaupunginosiin. Koska yksi päivä menetettiin potemiseen, oli paineita vähän ottaa takaisin. Lähdimme huoneistoltamme kävellen kohti läheisiä puistoja. Buenos Airesissa on lukuisia puistoja, jotka ovat varjoisia keitaita helteen keskellä. Lenkkeilijät, koiran ulkoiluttajat ja penkeillä varjosta nauttivat kansoittavat puistot. Osa puistoista on aidoilla ympäröityjä omine sisäänkäynteineen. Piipahdimme japanilaisessa puutarhassa, joka keskellä kymmenkaistaisia liikenneväyliä oli rauhan tyyssija. Portilla oli pieni pääsymaksu, jossa virkailija ystävällisesti tähysteli luukun läpi ja kysyi: "Are you seniors?" . No vaikka hiukka eläkeläiseksi itsemme tunnettiinkin eilisen notkahduksen jälkeen, maksettiin silti täysi hinta. Jäi kuitenkin vähän hiertämään... että miksi se kysyi...?

Recoletan alueella asuu vaurasta väkeä.
Jalkakäytävät ovat leveät eikä koirankakkaa juurikaan löydy kengänpohjasta.

Tossu alkoi kulkemaan, joten marssimme Palermon kaupunginosasta Recoletaan ja sen suosittuun nähtävyyspaikkaan hautausmaalle. Recoletan hautausmaa herättää luterilaisen ilmapiirin keskellä kasvaneessa ristiriitaiset tunnelmat. Me hautaamme omaisemme syvälle maahan tai tuhkaamme, mutta katolisen kulttuurin tapa täällä on erilainen. Hautausmaa oli kuin pienoiskokoinen kaupunki täynnä hienoja "kirkkoja" tai muistomerkkejä. Jokainen niistä kuuluu jollekin suvulle tai perheelle. Monumenttien sisällä on komeita jalopuuarkkuja hopeaheloineen. Kuin näyteikkunoissa. Joissakin johtaa jyrkät portaat alas maan uumeniin, jonne arkut kai on viety. Poismenneiden omaisten valokuvia ja muistoesineitä on aseteltu hyllyille. Ja kaikki on lasiovien takana näkyvillä. Meille hieman makaaberin kokemuksen toinen puoli lienee se, että näin vainajat ovat vielä ikäänkuin edelleen läsnä.

Evitan haudalla on aina kukkia.

Recoletan hautausmaalla kävijöitä kiinnostaa useimmiten vierailla presidentin puolison Eva Perónin haudalla. Eva nousi argentiinalaisten suosikiksi, sillä hän nousi vaikuttavaan asemaan köyhästä syntyperästä. Evita eli elämänsä Argentiinalle ja kuoli vain 33-vuotiaana syöpään. Hänet haudattiin Duarten perhehautaan sen jälkeen kun hänen palsamoitu ruumiinsa oli lennätetty sotilasvallankaappauksen alta välillä Eurooppaan.

Recoletan hautausmaa on jotain muuta, mihin olemme tottuneet

Recoletasta ajelimme metrolla Microcentroon, eli ydinkeskustaan. Se vaikutti tänään suorastaan hiljaiselta, sillä nyt on paikallisten miniloma. Porukat ovat lähteneet kaupungista juhlimaan karnevaalia, ja ruuhkauttavat ulosmenotiet kohti rantakohteita. Lomaa piisaa täällä tiistaihin saakka. Sen huomasi metrossakin, jossa oli lähes autiota.

San Telmo on Buenos Airesin vanhaa kaupunkia.

Kävelimme Plaza de Mayolta (nk. keskusta) San Telmon kaupunginosaan. Muutaman tylsän näköisen korttelin jälkeen alkoi erottua hieman viihtyisämmän näköisiä kadunpätkiä. Mukulakivikadut ja matalat siirtomaatyyliset rakennukset näyttävät ankeiden peruskorttelien jälkeen mukavilta. Käytössämme olevat englanninkieliset opaskirjat käyttävät San Telmon näkymistä nimitystä "romantic".

Plaza Dorrego on pieni puistikko, jossa tangotanssijat esiintyvät
ja torimyyjät kaupittelevat tuotteitaan. Sisäänheittäjiä ruokapaikkoihin riittää.

Välimatkat ovat täällä sen verran pitkät, että siirtymiset kävellen paikasta toiseen kannattaa miettiä. Täällä nimittäin piisaa korttelia poikineen. Lisäksi pitää harkita, minkä alueen läpi on vähempi turvallista kävellä. Seuraava kohteemme La Bocan kaupunginosan pieni kortteli El Caminito sijaitsee köyhän kaupunginosan etelälaidalla. Kävelyetäisyys ei kilometreissä olisi ollut mahdoton, mutta turha ottaa riskiä kävellä köyhän korttelin läpi. Saimme muistutuksen asiasta majoituksemme isännältä ja toinen muistuttelija oli taksikuskimme, joka meidät San Telmon kaupunginosasta vei La Bocan ainoaan nähtävyyteen El Caminitoon.

Värikästä ja elinvoimaista. Sitä löytyy El Caminitolta.

Tämä kuskimme olikin varsin puhelias poikkeus aiemmista. Ensi töikseen hän lykkäsi käteemme karttoja, jotta tiesimme missä ajelimme. Sitten hän kysyi mistä olimme kotoisin. Kuultuaan että olimme Suomesta hän alkoi kaivella keskikonsolinsa säilytystilasta lukuisia valokuva-albumeita. (Samalla ajaen autoa). Viimein oikean kansion löydettyään hän näytti kuvan suomalaisesta Mikasta, joka oli ollut hänen kyydissään. Hänellä oli luulo, että Mika oli formulakuski, mutta meidän silmiimme ei kyllä samaa näköä kuuluisan kuskin kanssa löytynyt. No, emmehän me niin hyvin kaikkia suomalaisia tunne.

Caminitossa porukat on juosseet tarjousmaalien perässä

Taksikuskin seuraava paasaus koski paikkaa jonne olimme menossa: "Se on täynnä tangoa ja tunnelmaa". "Tänään kaikki iloitsevat ja juhlivat, vaikka ollaan köyhiä", hän sanoi englannin ja espanjan sekoituksella. Hän ehkä viittasi karnevaalijuhlaan. "Tango is feeling!", hän toisteli kerta toisensa perään katsellen meitä takapenkillä. Teki mieli sanoa, että asia selvä ja katso eteenpäin, mutta emme osanneet espanjaksi. Aina sopivin välein hän kehoitti meitä olemaan tarkkana ja seuraamaan, ettei meiltä varasteta mitään. Matkamme pituus ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta sen aikana hän ehti kehoittaa meitä tarkkaavaisuuteen ainakin kymmenen kertaa. Hän kertoi, että kaupunginosa on köyhä, mutta ihmiset ovat ystävällisiä. Meni perille. Reppuja ja laukkuja halattiin kiihkeästi.

El Caminito on Buenos Airesin turistien vetonaula.Tuohon kulmabaariin olisi vaikka voinut istahtaa kiireemmäksi aikaa

Caminiton kiertäminen ei vienyt kuin hetken. Sen verran pieni alue oli. Värikkäät talot ja pikkukaupat olivat varsin kuvauksellisia, mutta valitettavasti kuvaajan taito ei riitä tunnelman välittämiseen. Päädyimme lounaalle yhteen tangopaikkaan. Siellä upea tanssipari sekä pieni orkesteri viihdytti meitä varjon alla istuskelevia. Välillä tanssipari otti yleisöstä tangoposeerausasentoihin miehiä ja naisia. Pientä korvausta vastaan sai itsestään ottaa kuvan tangotanssijan kanssa.

Kuvan keskellä oleva haitarin soittaja kysyi meiltä, että mistä te olette kotoisin. Vastauksen kuultuaan herra silminnähden ilahtui ja
totesi suureen ääneen, että "Aaa, Keijo Rosberg!".

Muualla oli tänään rauhallista, mutta Boca kuhisi.
Syykin selvisi.

Kuuma Buenos Aires

Paikalliset elivät oikeassa ajassa ja Calle Uriarte oli aamulla hiljainen

Ei se ole pelkkää legendaa! Nimittäin se argentiinalainen pihvi. Eilen illalla menimme isäntämme suosituksesta La Dorita-nimiseen ravintolaan tässä Palermon kaupunginosassa. Todella viihtyisä ravintola ja tapamme mukaan olimme jälleen liian aikaisessa. Ravintola täyttyi kunnolla vasta, kun me jo lähdimme. Jane etenkin sai todella onnistuneen annoksen suurella grillatulla broilerin rintafileellä ja aivan älyttömän maukkailla grillatuilla vihanneksilla. K:n 200 gramman grillattu pihvi oli niin hyvä, että se mureni jo katseesta ja makukin oli erinomainen. Pihvi oli varmaan paikallisten mielestä lasten annos, koska tarjolla oli vastaava pihvi 400 gramman kokoisena. Ehkäpä sitten loppulomasta. Lisukkeena olleet espanjalaiset perunat eivät sitten olleet mitenkään erikoisia, joten kokonaisuus ei huudattanut ihan hirveätä hurraata. Hintaa lystille tuli argentiinalaisen punaviinipullon kanssa noin 36 euroa, joten ei ollut kovin pahasti hinnan kiroissa.

Aamulla meille kävi vanhanaikaisesti. Uni loppui ja ihmettelimme, että onpa vielä hiljaista. Lähdimme kävelylle tähän Palermon kaupunginosaan ennen aamupalaa. No pian huomasimme, että olimme unohtaneet siirtää kellot Argentiinan aikaan Uruguaysta tullessa, joten olimme tuntia edellä oikeaa aikaa. Vaan eipä se enää olisi nukuttanutkaan.

Täällä on palkattuja koiranulkoiluttajia. Mukavia näkyjä,
mutta varjopuolena jalkakäytävät on tosi pahasti "miinoitettuja"

Olemme näin ensituntumalta erittäin tyytyväisiä tähän majapaikkamme sijaintiin. Palermo on viihtyisän oloinen ja rauhallisen tuntuinen alue. Matalat värikkäät rakennukset puiden reunustamilla kaduilla näyttävät mukavilta. Kauppoja ja ravintoloita näyttää olevan paljon eikä tämä taida olla kaikkein pahinta hotellikeskittymää. Tuntuu olevan siis tosi mukava "barrios" eli lähiö. Asuinkatumme nimi on Calle Uriarte ja vastapäinen kadun toisella puolella oleva asuinrakennus parvekkeineen on varmaan vain noin 15 metrin päässä. Eilen illalla saimme parvekkella istuessamme seurata naapurin isännän pesukoneen korjaamista parvekkeella. Tänään iltapäiväkahvilla avecin kera meille aiheutti huonoa omatuntoa omalla parvekkeellaan kuntopyöräillyt naishenkilö. Tehokkuus oli huipussaan, kun rouva pyöräillessään teki samalla ompelushommia. Kuluuhan tuossa aika mukavasti naapuruston tapahtumia seuraillessa.

Tänään ostimme metrokortin ja lähdimme sitten Buenos Airesin kuumaan sydämeen. Kymmenen matkan kortti maksoi reilut neljä euroa. Isäntämme varoitteli vielä lähtiessämme metron taskuvarkaista ja pidimme tämän vakaasti mielessä. Ajoimme linjamme päätepysäkille noin vartissa ja olimme kirjaimellisesti Buenos Airesin kuumassa ytimessä. Yleensä emme käytä kohteissamme julkisia vaan kävellä lompustamme pitkiäkin päiväreissuja. Täällä on vaan niin pitkät välimatkat ja pirun kuuma, että ei tuollaisia reissuja kävele täällä erkkikään.

Aukion nimi on Plaza de Mayo ja punertava rakennus on Casa Rosada,
jossa Argentiinan presidentti työskentelee

Plaza de Mayolta toiseen suuntaan

Plaza San Martin. K on monta kuukautta netissä
ihaillut noita punakukkaisia puita
ja nyt se saa katsella niitä "himmoonsa".

Hellettä oli 36 astetta ja ihmisiä aivan järjetön määrä etenkin Calle Floridalla, joka on ydinkeskustan Microcentron kävely- ja ostoskatu. Siellä sitä kuitenkin tuli pyörittyä muutama tunti reppu selässä tai oikeastaan edessä varkaiden pelossa. Kyllä tarkeni meinaan, mutta juuri noiden asioiden vuoksi tänne on matkustettu, joten olemme hyvin tyytyväisiä ensimmäiseen kunnon päiväämme tässä kolmen ja puolen miljoonan asukkaan metropolissa.

El Obelisco Plaza de Republicalla.
Kaksi ilmeisesti paikallista rouvaa tuli varoittelemaan,
että täällä ei kannattaisi kuvata kamera esillä. Miten se muuten onnistuu?

Avenida 9 de Julio on oiva paikka rauhoittavalle autoajelulle.
Jostakin luimme, että neljätoistakaistainen Avenida olisi
Etelä-Amerikan levein ajoväylä.
Saa korjata jos ollaan väärässä.

Rauhallinen hetki Calle Floridalla, joka on keskustan Microcentron kävelykatu

Ihan keskustasta löytyy kuitenkin myös mukavan rauhallisia varjoisia puistoja

Tänään saimme kokemuksen myös asioinnista paikallisessa apteekissa. Janella on ollut silmissä jotain allergista reaktiota ja menimme kyselemään jotain lääkettä siihen vaivaan. Homma sujui muuten kaikin puolin mallikkaasti, mutta tulimme huomaamaan, että suomalainen tehokkuus- ja nopeusajattelu ei ole vielä ehtinyt tänne saakka ainakaan kyseiseen apteekkiin. Työvuorossa olleet pari farmaseuttia eivät olleet lähteneet tähän maailmaan "hättäilemmään". Onneksi ilmastointi pelasi ja oli mukavat tuolit.

Sataman aluetta eli Puerto Madero.
Erikoisen sillan nimi on Puente de la Mujer.

Iltapäivällä palasimme taas metrolla takaisin Palermoon ja oli aika kiva vaihteeksi tallustella Palermon rauhallisia katuja ydinkeskustan hulinan jälkeen. Nyt on edessä ne lomalaisen normaalit murheet. Lähtisikö vielä johonkin baariin iltapäiväkahville? Menisikö syömään tänään vähän eilistä myöhemmin? Ja ennen kaikkea se suurin kysymys, että mihin kaikista noista viihtyisän näköisistä ravintoloista illalla menisi syömään?

Hyvää tuulta - Buenos Aires

Montevideon rannassa riittää rantapaseota tallattavaksi

Montevideon päiväkävely taisi olla aika rasittava, sillä porukat väsähtivät aika totaalisesti illan pimetessä. Vai mahtoiko aikaero vaikuttaa osaltaan? Hotellihuoneemme rauhallisuuden takasi näkymä takapihan pensaiden joukkoon. Paluumatkan kynnyksellä palaamme samaan hotelliin ja pyysimme jo etukäteen huonetta vähän ylemmästä kerroksesta.

Playa Pocitos

Ennen aamupalaa lähdimme pienelle aamukävelylle Montevideon Ramblalle rantaan. Rantaviivaa kaupungissa riittää ja rantapaseolla liikkuminen näkyi olevan suuressa suosiossa aamutuimaan. Eri-ikäisiä vastaantulijoita leimasi yksi yhteinen piirre. Kaikki olivat lähteneet liikkeelle kuntoilumielessä. Kuka kävellen, kuka ihan tosissaan tossua toisensa eteen juoksuvauhtia pistellen. Ennen kahdeksaa lämpötilakin oli mukavasti 25 asteen kieppeillä ja tuuli puhalteli Atlantilta mukavasti. Kävelimme kohti Pocitos-rantaa, jonka alkuun hotelliltamme kävelee vartin verran. Siellä ranta oli kolattu puhtaaksi pullopostista ja ajopuista, jotta auringonottotyöläiset saivat aloittaa arpeetinsa. Tai-chi -voimistelijoiden porukka selvitteli hitaasti raajojaan eikä vasen ja oikea tuntuneet selviävän vielä tänäänkään. No, manjaana! Me suunnistimme takaisin hotlalle ja aamupalalle.

Montevideon Motivus kokoontuu aamujumpalle

Aamiaisesta voi mainita sen verran, että oli hyvä. Sitä emme osanneet odottaa, emmekä edes toivoa, sillä täkäläisten aamiainen mahtaa olla luokkaa rasvainen croisantti. Me sen sijaan nautimme munakokkelia, pekonia, tomaattia, juustoja ja leikkeleitä sekä jugurttia ja muroja hedelmäsalaatin kera. Makeannälkäisille croisantin mutustelijoille oli muikeaa pähkinätorttua ja niin - niitä voisarvia. Hillojen kera, tietty. Kahvihan täällä on lämpimän maidon kera aivan mahtavaa. Sitä pitää hörpätä heti useampi kuppi.

Ennen puoltapäivää lähdimme taksilla kohti satamaa ja lauttaterminaalia. Olimme eilen buukanneet ensimmäisen luokan laivaliput kohti Buenos Airesia. Satamamuodollisuudet menivät mukavasti ja muistuttivat check-in ja matkatavaranluovutuksineen ihan lentomatkustamista. Rinkat menivät ruumaan ja meikäläiset siirtyivät kohti passintarkastusta. Passimme saivat uudet leimat. Poistuimme Uruguaysta ja samantien saavuimme Argentiinaan, vaikkei vielä oltu edes laivassa! Nainen iski passiin Uruguayn leiman ja puolen metrin päässä viereisellä penkillä istunut herra löi Argentiinan tuloleiman. Laivassakin lentokoneteema jatkui. Turistiluokan matkustajat istuivat hieman tiiviimmin kuin me ekaluokan asiakkaat. Meillä oli loihakkaat nahkapenkit ja jalkatilaa yllin kyllin. Isoista ikkunoista näkyi ensin Uruguayn rantaa ja sittemmin pelkkää ruskeaa vettä ihan kuin Aurajoessa ja jossain horisontissa joku alus. Vesialue, jonka nyt lautalla ylitimme on siis itse asiassa mahtava jokisuu Rio de la Plata. 200 kilometriä vesireittiä taittui kolmessa tunnissa.

Saavumme Buenos Airesin satamaan

Buenos Aires horisontissa.
Etualalla olevalla laiturilla oli porukkaa kalassa.

Buenos Airesissa meitä odotti taksijono, jossa saimme viettää reilun vartin. Jonotus tapahtui aika tappavassa auringon porotuksessa, joten lippikset pääsivät heti hommiin. Taksissa laitoimme Nokialaisen navigaattorin päälle ja se löysi suomeksi perille ennen kuin taksin kuljettaja äkkäsi missä rakennuksemme on. Perillä meitä odotti iso huoneisto paikallisen asuinalueen keskellä. Nyt lähdemme tutkimaan onko se argentiinalainen pihvi pelkkää legendaa.

Meillä on aika iso parvekkeellinen huoneisto Palermon kaupunginosassa

Näkymä parvekkeelta. Naapurusto tuntuu olevan ihan paikallisasutusta.
Eipä puoli vuotta sitten ollut mielessäkään, että sitä joskus kävisi Buenos Airesissa.

Kauas on pitkä matka

Blogimme ensimmäinen kuva Uruguaysta.
Taksimatkalla lentokentältä hotellille.

Ja Uruguayn Montevideoon kai vielä piirun verran pitempi. Täällä kuitenkin ollaan ja elämä hymyilee taas. Perjantaisesta matkasuunnitelmashokista toivuttiin nopeasti, kun ymmärsimme, että ei se meille oikeastaan paljoakaan merkinnyt. Pari maksettua hotelliyötä meni hukkaan ja vähän jouduimme muuttamaan matkasuunnitelmaamme, mutta siinä kaikki. Toivotaan, että lentoyhtiö kustantaa jälkeenpäin turhat maksut takaisin. Itse asiassa tänään kun saavuttiin aamulla Montevideon Carrascon lentokentälle niin ajattelimme, että taisimme kuitenkin ainakin lentokentän puolesta jäädä voitolle. Kenttä on pieni, todella siisti ja kaikki pelasi kiitettävästi. Taksikin järjestyi heti tuloaulasta ja maksaa olisi voinut Uruguayn pesoilla, Argentiinan pesoilla tai euroilla/dollareilla. Luimme jostakin, että Carrascon lentokenttä on maailman kymmenen viihtyisimmän lentokentän joukossa emmekä ihmettele.

Astuimme hotellista kadulle ja näimme tämän.

On se vaan hienoa tulla suomalaisella talvi-iholla tänne helteeseen

26 tuntia kesti matka kotiovelta Montevideoon. Tätä päivää on helpottanut suuresti se, että yöllä saatiin kerrankin oikein kunnolla nukuttua koneessa. Lento Madridista Montevideoon kesti 12 tuntia ja näköjään sitä pystyy ihminen kunnolla nukkumaan istuvassa asennossa, kun on oikein väsynyt. Illalla Madridin kentällä odotellessamme katselimme lähtevien lentojen taulua ja siellä oli mm. Buenos Aires, Lima, Sao Paulo ja Santiago de Chilen kaltaisia kaupunkeja. Etelä-Euroopasta ihmiset taitaa lennellä näihin suomalaisille vähän outoihin kohteisiin samalla tavalla kuin meiltä Etelä-Eurooppaan.

Kävelimme ydinkeskustaan hiljaisten lähiöiden läpi
ja kulmakaupan myyjällä oli rauhallista

Ensimmäinen päivä täällä on mennyt hellettä ihmetellessä ja huominen laivamatkakin Buenos Airesiin käytiin ostamassa. Huomenna siis siirrymme sitten BA:iin ja menetimme siitä nyt sitten kaksi päivää, jotka otamme takaisin jäämällä sinne uudelleen Iguazzun putousten reissun jälkeen. Täällä on ollut pää vähän helteestä ja matkustamisesta pyörällä eikä tuo katuvilinäkään ihan totutun kotoisen rauhallista ole. Pieni maahan tämä Uruguay on jättimäisiin naapureihinsa Argentiina ja Brasiliaan verrattuna. Täällä on reilut kolme miljoonaa asukasta, joista noin 1,3 miljoonaa asuu täällä Montevideossa.

Täällä pojat vielä pelaavat palloa kaduilla.
Kaikilla ei varmaan ole tietokoneita.

Laivamatkan ostamisen ja valuutanvaihdon jälkeen kävelimme oikein kunnon reissun helteisessä kaupungissa. Lämpömittari näytti reilua 30 astetta ja jalat säikähtivät sandaaleista sen verran, että piti palata taksilla hotellille toiselta puolelta kaupunkia.

Rauhallisilla kaduilla lähes kaikki tervehtivät meitä.
Tämä isäntä kysyi espanjaksi, että mitä kuuluu?
Hän ei varmaan ymmärtänyt espanjankielistä vastausta
kemin murteella, että "ei mittää"

Taksissa sattui hauskasti, kun olemme kovasti pohtineet turvallisuusasioita tälle reissulle. Nettiä lukiessa tuntuu, että täällä on sula mahdottomuus selvitä ilman että vähintäänkin jotain omaisuutta varastetaan tai ainakin taksinkuljettajat viimeistään huijaavat rankimman jälkeen. No tämä meidän kuskimme ajoi "ihan yllättäen" varmaan juuri tänään suljettulle kadun pätkälle umpikujaan ja Jane meinasi jo hermostua kuljettajalle. Hotellilla maksu oli 112 Uruguayn pesoa eli reilu neljä euroa, joten siihen hintaan saa vaikka kerran umpikujaan "vahingossa" ajaakin.

Plaza Independencialta alkaa Avenida 18 de Julio

Hirveästi ei ole siis vielä ehditty kaupunkiin tutustua, mutta se korjaantuu sitten viimeistään loman loppupäivinä Argentiinasta palatessa. Sinne on kuitenkin vielä onneksi aikaa. Tänään käydään vielä syömässä ja sitten nukkumaan loputkin univelat pois. Aikaero Suomeen on neljä tuntia eli Suomessa on kello sen verran edellä. Huomenna Argentiinaan siirtyessä tulee eroa yksi tunti lisää, sillä Argentiina kuuluu eri aikavyöhykkeeseen ja eroa tulee viisi tuntia.

Tyypillinen näky täällä. Hienoa ja rähjäistä.

Plaza Fabini

Suuntana Etelä-Amerikka

Talvi on edennyt sen verran pitkälle, että kovasti odotettu matka Etelä-Amerikkaan alkaa olla edessä. Kyseessä on ensimmäinen omatoimimatkamme ko. mantereelle, joten itseäkin jänskättää vähän enemmän kuin perusreissulla Eurooppaan. Kohteemme ovat Argentiinassa pääkaupunki Buenos Aires ja Iguazun putoukset ja sen jälkeen reissu suuntautuu Uruguayhin kohti Colonia del Sacramentoa ja Montevideota. Vähän siirtymistä ja matkustelua siis odotettavissa, jotta ei mene liian helpoksi.

Lennämme Buenos Airesiin Madridin kautta. Kokonaisaikaa matkustamiselle kotiovelta ensimmäiseen majapaikkaan Buenos Airesissa menee varmaan vuorokauden verran ilman suurempia viivytyksiä. Huoneistohotellimme Terrazzas de Uriarten ystävällisen oloinen isäntä on sähköposteissaan luvannut järjestää meille nimikkotaksin lentokentälle, jolla pääsemme toivottavasti aikanaan joustavasti ja turvallisesti perille. Ajatus siitä, että lähtisi em. matkustamisen jälkeen miljoonakaupungin julkisen liikenteen vietäväksi helteeseen rinkat selässä ei tunnu houkuttelevalta.

Buenos Airesissa vietämme viikon, jonka jälkeen lennämme pohjoiseen Argentiinan ja Brasilian rajalla sijaitseville Iguazun putouksille. Pienen kaupungin nimi on Puerto Iguazu. Matkaa BA:sta Iguazulle tulee vajaat pari tuhatta kilometriä, joten lentäminen on meille ainoa mahdollinen matkustustapa. Viime hetken jännitystä meille on tarjonnut Puerto Iguazusta varaamamme hotelli, joka ei tällä viikolla ole vastannut mitään vahvistusviesteihimme sähköpostissa. Joko a) hotellia ei enää ole, b) se on tuplabuukannut meidät ulos tai c) kaikki on ok, mutta vastaus tulee manana..? Aika näyttää. Tuo on vaan niin pieni kaupunki ja siellä on paljon turisteja tähän aikaan, joten hyviä korvaavia majoituksia ei ole enää helppo löytää.

Putouksilta palaamme neljän päivän kuluttua lentäen takaisin Buenos Airesiin. Seuraavaa osaa matkastamme pohdimme kaikkein pisimpään, mutta lopulta päädyimme matkustamaan vielä samana päivänä laivalla Uruguayn puolelle kaupunkiin nimeltä Colonia del Sacramento. Tämä kaikki sillä edellytyksellä, että homma toimii ja lennot ovat aikataulussa...Argentiinan ja Uruguayn välissä on suuri vesistöalue (joki, suistoalue?) nimeltään Rio del Plata. Tällä välillä liikennöi mm. laivafirma nimeltään Buquebus ja sen toimistoon on tarkoitus suunnata ensimmäisinä Buenos Airesin päivinä ostamaan lippuja Coloniaan.

Coloniassa viivymme yhden yön ja jossakin vaiheessa seuraavaa päivää on tarkoitus siirtyä onnikalla (bussilla) viimeiseen kohteeseemme Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Bussireissu kestää netin mukaan pari kolme tuntia, joten se on ihan inhimillisen pituinen matka ja toivottavasti mielenkiintoinen. Harvoinpa sitä varmaan tulee ajeltua onnikalla Uruguayssa. Montevideossa vietämme kuusi päivää ja sitten alkaakin olla aika palata kohti Eurooppaa. Paluulentomme lähtee juuri Montevideosta, koska emme halunneet enää palata takaisin Buenos Airesiin vain paluulennon lähtöpaikan vuoksi.

Nämä kaikki ovat tässä vaiheessa kuitenkin vain suunnitelmia. Aika näyttää sitten miten toteutus onnistui. Ainakin ilmat näkyvät kuitenkin olevan inhimillisempiä kuin täällä Suomessa. Noilla leveysasteilla on nyt kesä ja lämmintä on ollut noin +30 asteen paikkeilla. Huom. etumerkki! Majapaikoissamme pitäisi olla nettiyhteydet ja vajaan kolmen viikon reissun aikana on varmaan aikaa bloggaamiseenkin jos yhteydet pelaa. Palataanpa asiaan sitten Buenos Airesista!

Siinä olisi passia, matkaoppaita, FinnairPlussaa,
hellepaitoja taustalla ja todistuksia keltakuumerokotuksistakin.
Nyt vaan pitäisi päästä sinne missä niitä tarvitaan.

Nyt sitten seuraa tämän bloggauksen hauskin osuus. Ylläoleva on kirjoitettu tänä aamuna ja nyt alkuillasta K katseli lentojamme netissä ja tuumasi, että "mitä h.....tiä? Check My Trip kertoi, että jatkolento Madridista oli lykkääntynyt päivällä ja kohdekin oli muuttunut eli Buenos Airesin sijasta lentokohteemme oli muuttunut Montevideoksi ja vieläpä päivää myöhemmin. Ainoa info Ebookersilta oli sähköpostiin lähetetty epäselvä viesti, joten täydet pisteet asiakaspalvelusta sille firmalle! Jos emme itse olisi huomanneet muutosta niin totuus olisi räjähtänyt silmille vasta lähtöselvityksessä. HALOO! Ebookersin palveluperiaatteen mukaisesti asiakkaalle ei näköjään tarvitse ihan vaikkapa puhelimitse ilmoittaa jos matkasi päämäärä muuttuu Buenos Airesista Montevideoksi ja vieläpä vuorokautta myöhemmin. Siellä samoilla nurkillahan ne varmaan on molemmat Helsingin konttorista katseltuna. Pääasia, että firma saatiin suljettua koko viikonlopuksi perjantai-iltana klo 18.00 ja sen jälkeen yhteyden saaminen esim. em. asian hoitamiseen oli oman kekseliäisyyden ja kohtuullisen hyvän kielitaidon varassa. Paljonkin tekisi mieli sanoa, mutta ei viitsi näin yleiselle foorumille. Voisi rähjätä, voisi huutaa ja haukkua kaikkia työtään tekeviä viattomia virkailijoita. So what, näiltä harmeilta välttyy ainoastaan pysymällä aina kotona ja se on vielä tylsempää.

Tämän hetken tiedon mukaan lähtö siis viivästyi päivällä ja lentokohde muuttui Montevideoksi. Lentokentältä on tarkoitus suunnata taksilla satamaan ja siitä laivalla Buenos Airesiin. Lisäkipinää siirtymiseen antaa se, että Urugayn peso on niin riskivaluutta, että sitä ei saa täältä Suomesta. Vieläköhän eurolle löytyy sen verran luottoa, että pääsee taksilla Montevideon lentokentältä laivaterminaaliin? Otamme varmuuden vuoksi mukaan vanhoja Kreikan drakhmoja.

Aika tavalla on sitten matkasuunnitelma muuttunut tästä aamusta. Jääköhän tuo edes tähän? Kotisohvan nurkassa on tämän matkan tiimoilta koettu jo aika tunteikkaita hetkiä ja nyt pohditaan voisimmeko jotenkin paikata tuon reilun vuorokauden, jonka tällä hetkellä näytämme menettävän pääkohteestamme Buenos Airesista. Televisiossa joku juuri kertoi henkilöstä, joka oli menettänyt tajuntansa useaksi päiväksi. Kuulostaisi tällä hetkellä mukavalta vaihtoehdolta. To be continued...