Adios Uruguay!

Siinä on ennätys, 14 karvaturpaa.

Olisi syytä sopujen säilyä.

Etelä-Amerikan lomamme kaksi viimeistä päivää Montevideossa ovat sujuneet hyvin. Päivät ovat tosin olleet osittain pilvisiä ja aamuisin on on jopa vähän satanut, mutta lämmintä on riittänyt. Montevideo on ollut Buenos Airesin jälkeen rauhallisempi ja joka tavalla vaatimattomampi kaupunki. Kaikki on vähän pienempää. Jotenkin tämä on kuitenkin tuntunut mukavalta ja pohdimme tuossa rantapaseolla kävellessämme, että tämä kaupunki on sympaattinen. Kiva paikka. Pari kolme päivää riittää erittäin hyvin tämän katsastamiseen nähtävyyksiltään. Lisäksi tuo upea ranta-alue tietenkin mahdollistaa myös rantaloman viettämisen täällä.

Mercado del Puerton grilliravintolassa opimme taas uutta.
Älä istu liian lähelle grilliä tai poskipäät punoittavat
muutenkin kuin lasillisesta olutta.

Meille Montevideon kaksi hienointa juttua ovat olleet rantaramblan kävelyt ja juoksulenkit sekä sataman kauppahallin Mercado del Puerton grilliravintolat. Tällä reissulla on tullut syötyä liharuokaa varmaan vuoden edestä. Parillat, joilla lihat herkullisesti paistuvat, houkuttelevat piilevästä kasvissyöjästäkin esiin lihan himon. Mahtava sisäfileepihvi, jonka nautimme tänään puoliksi lisukkeineen maksoi yhteensä n. 17€. Pikku chorizo-makkara ja grillattu paprika alkupaloiksi nautittuna täydentävät nautinnon.

Avenida 18 de Julio

Ennen matkaamme välillä mietitytti kohteiden turvallisuus vaikka Argentiina ja Uruguay eivät varmaan Etelä-Amerikan hurjimpia kohteita olekaan. Ei täällä mitään ihmeellistä ole kohdattu ja normaalilla järjellä täälläkin ilmeisesti pärjää. Loppu on tuurista kiinni kuten joka puolella muuallakin. Täällä Montevideossa on tosin pistänyt suomalaiseen silmään ostoskeskusten ja pankkien vartijoiden toisinaan erittäin raskas aseistus ja vartijoilla on suojaliivit virkapaitojensa päällä. Erikoista oli myös, että monien katujen varsilla olevien tyylikkäiden kauppojen ovet ovat lukossa ja myyjä avaa ne vasta havaittuaan tulijan mielestään luotettavaksi.

La Pulperia oli hotellimme naapurissa ja siitä tuli kantaravintolamme iltaisin.
Ihastuimme siihen kertaheitolla.

Mielestämme suurin uhka turistille täällä on kuitenkin liikenne. Se on aika kaoottista. Jalankulkijaa ei kunnioiteta edes sen vertaa kuin Suomessa eikä kukaan näytä edes odottavan, että autot pysähtyisivät suojatien eteen.

Yksi Montevideon luxustakseista

Taksin kyydissä matkustaessa tuntuu välillä, että risteykseen ajetaan periaatteella, " se huutaa joka pelekää". Montevideossa taksit näyttävät pääosin muutenkin olevan todella kälysiä. Näihin takseihin verrattuna Yaris on tila-auto ja näissä on vielä viihtyvyyden varmistamiseksi matkustaja ja kuljettaja erotettu toisistaan rauta- ja muovipleksillä, jossa on erittäin hygieenisen näköinen liukuva metallikuppi, johon voi taksimatkansa maksaa. Sen sijaan itse taksilla ajaminen ei maksa juuri mitään kuten ei Buenos Airesissakaan.

Paikallinen poliisilaitos oli hyvässä maalissa

Yrittäjyys on kunniassaan näissä osittain varmaan hyvin köyhissä maissa. Monen näköisiä enemmän tai vähemmän tarpeellisia palveluita on tarjolla katujen varsilla. Taksiin mennessä ja pois noustessa on virallisia tai vähemmän virallisia oven avaajia, jotka odottavat vastineeksi kolikkoa tai paria. Liikennevaloissa tuulilasinpesijät saavat maailmasi näyttämään kirkkaammalta pientä korvausta vastaan. Paras oli Montevideon kävelykadulla kohtaamamme verenpaineenmittaaja, joka olisi mitannut paineemme pientä korvausta vastaan. Olemme kuitenkin olleet lomalla jo reilut pari viikkoa ja olo oli sen verran rentoutunut, että katsoimme palvelun sillä hetkellä tarpeettomaksi.

Tässä sitä nyt vietetään viimeistä iltaa tällä reissullamme. Meitä viihdyttävät mitä erilaisemmat ja mahtipontisemmimmat jalkapalloselostajien tavat huutaa "Gooool" Tyylejä on monia ja kaikki toisiaan parempia. Miten voi huutaa kahden minuutin ajan "Goooooooooooooooll"?

Kävelykadun puistikkoja

Kokonaisuutena reissu on ollut hieno. Kaikki kohteemme ovat olleet erilaisia ja ei voi muuta kuin olla tyytyväinen matkaan. Etelä-Amerikan bloggaukset loppuvat tältä erää tähän ja seuraava varma reissu on vasta kesällä. Katsotaan tuoko kevät jotain uutta ja yllättävää. Kiitos taas lukijoille ja kommentoijille. Aina joskus on kiva nähdä, että joku näitä raapustuksia ja kuvia katseleekin, kun klikkauksien määrä ylitti 10 000 tällä reissulla.

Iguazun putoukset muistamme aina

Buenos Airesin katukuhina teki vaikutuksen

Iltapäivän helteessä tuli ihan ensimmäiseksi mieleen kotimaan
kelit. Onneksi turistikojusta löytyi karvalakki tuliaisiksi.

Se on siinä.
Näkemiin Montevideo ja Etelä-Amerikka!

Uusi ura Uruguayssa

Sunnuntaina Montevideo esitteli parhaita puoliaan

Sunnuntaiaamuna luulimme olevamme lähes ainoat liikkeellä olevat, sillä jo aamuseitsemältä istuimme taksissa matkalla lauttasatamaan. Tälläkin kertaa majoitusisäntämme ennakkoon tilaama kuljettaja oli lähes puoli tuntia sovittua aiemmin paikalla. Laukut oli pakattu, joten pääsimme matkaan hyvissä ajoin. Auton kyydissä aamuvarhaisen Buenos Airesin kaduilla saimme havaita, että suurkaupunki ei nuku koskaan. Edellisenä iltana menimme syömään jo puoli kymmenen maissa, eikä ruokapaikoissa ollut juurikaan porukkaa. Tarjoilija tuumaili, että viikonloppuisin tullaan hieman myöhemmin syömään.

Seitsemältä taksin ikkunoista saimme todeta, että osalta porteñoista (buenosairesilaisista) oli koko yö kulunut viihteellä. Nuorisoporukoita vaelteli pitkin katuja kohti metroasemaa hilpeästi ja väsyneen tyytyväisesti puhellen. Plaza Italialla (isompi keskusalue seudullamme) istui ihmisiä vielä olutpullot edessään baarissa, vaikka aurinko alkoi olla jo korkealla. Täällä ei ilmeisesti suunnitella ravintoloiden aukioloaikojen supistamista.

Bussin ikkunasta kuvasimme värikkäitä rakennuksia matkan varrelta

Buquebusin lauttaterminaali oli tyylikäs aloituspaikka joen ylitykselle. Mahtoi olla ensimmäinen kuljetuksemme tällä reissulla, joka lähti aikataulun mukaisesti. Vajaan sadan kilometrin jokiylitys kesti noin tunnin ja Uruguayn puolella Coloniassa noustiin bussiin. Tosin satamaterminaalissa laukkuja odotellessa sattui päivän ensimmäinen hauska juttu. K odotteli laukkuhihnan vieressä rinkkojamme, kun hihnan toiselle puolelle asteli hänen vanha kaverinsa. Totta se oli, kyllä maailma on joskus pieni. K:n kaveri oli rouvansa kanssa kuuden viikon mittaisella kiertomatkalla Etelä-Amerikassa ja nyt he olivat matkalla Buenos Airesista Uruguayn suosittuun rantalomakohteeseen nimeltä Punta del Este.

Bus fully air-conditioned.
Joskus mopo on parempi.

Parin tunnin ajomatka Coloniasta Montevideoon sujui kivasti Uruguayn maisemia katsellessa. Osa matkasta oli maksullista moottoritietä ja välillä reitti kulki aika lähellä rannikkoa. Maisemat olivat kovin maalaismaisia ja tasasta aakeeta laakeeta oli paljon erilaisine viljelyksineen. Olisi voinut olla vaikka Pohjanmaalta, mutta tietenkään täällä ei ollut likikään yhtä vauraan näköistä ja oloista kuin äveriäällä Pohjanmaalla.

Montevideo horisontissa

Päivän toinen huvittava juttu oli viinipullonavaajan etsiminen. Ostimme huoneeseemme pullon uruguyalaista punaviiniä ja sitten huomasimme, että Leatherman on Suomessa eikä huoneessa ollut avaajaa. Tässä ihan naapurissa on erittäin laadukas ja suuri ostoskeskus nimeltään Punta Carretas. Jane kirjoitti korkkiruuvin espanjankielisen nimen (sacacorchos) paperille ja K lähti toiveikkaana kauppaan. Kaikkea muuta tuosta erittäin hyvin varustellusta ostarista ja ruokakaupasta löytyy, mutta ei viinipullonavaajaa. Parhaimmillaan kolme henkilökunnan ystävällistä ihmistä penkoi hyllyjä ja etsi avaajaa, mutta turhaan.

Ei se siihen päättynyt, sillä hotellissamme on ravintola ja seuraavaksi sinne. Taas espanjankielinen paperilappu peliin ja ystävällinen kaveri reagoi toiveita herättävän iloisesti huudahtaen "Si, si" ja katosi keittiöön. Sitten alkoi näyttää heikommalta, kun astialaatikoita auottiin ja suljettiin ja paikalle alkoi kerääntyä lisää henkilökuntaa. Lopulta keittiöstä palasi yksi kaveri, joka anteeksipyytävänoloisena kertoi, että " sorry sir, we have one girl here who have this (ja näyttää samalla käsillään viinipullon avaamista korkkiruuvilla) but she is not here now". Tuumailimme, että täällä voisi aueta uusi menestyksekäs ura korkkiruuvikauppiaana, jos tilaisi niitä kontillisen vaikkapa laivalla Suomesta. Etsimme luotettavaa yhteistyökumppania takuuvarmaan huippubisnekseen Uruguayssa!

Sacacorchos à la Jaaskarit.
Isollakaan rahalla ei virallista versiota irronnut.

Where were You "one girl"? Ehkä hän on tänään töissä, sillä äsken kävellessämme ravintolamme ohitse huomasimme, että pöytiin oli katettu viinilasit.

Täällä lähes jokaisella on kainalossaan termospullo ja
kädessään nahkalla verhoiltu kuppi.
Kupissa on yrttisekoitusta, johon lisätään termarista kuumaa vettä.
Uute imetään pillillä, jonka alapäässä on siivilä.
Kaupassa yrttisekoituksia näkyy olevan joka lähtöön.
Juoman nimi on 'mate'.

Tänään oli aurinkoinen päivä ja olemme kävelleet Montevideon rantaramblaa kaupungin vanhaan keskustaan ja takaisin. Täällä on aivan upea rantapaseo ja me emme ole nähneet noin pitkää ja leveää rantabulevardia missään muualla. Jostakin luimme, että se olisi noin 20 kilometrin pituinen ja meiltäkin tulee matkaa tuonne vanhaan keskustaan reilut kuusi kilometriä. Hieno paikka viettää kaunista kesäpäivää, mutta on siellä väkeäkin.

Plaza Zabalalla nautimme hiukopalaa varjossa. Hyvänkokoiset
empanadat jauheliha- ja juustosipulitäytteellä maksoivat noin euron kappale.

Kävelykadulla oli rauhallisempia ja vilkkaampia pätkiä

Montevideon vanha kaupunki Ciudad Viejo oli samanoloinen kuin kaupunki muutenkin meidän kokemuksemme mukaan. On hienoja kunnostettuja rakennuksia ja sitten on ihan rähjäisiä rakennuksia.

Vilkkaassa alkupäässä oli katukauppiaitakin

Kävelykatu oli viihtyisä ja sen lopussa oli mainio kauppahalli, joka oli täynnä ravintoloita avotuligrilleineen. Ihmisiä oli tietysti huomattavasti vähemmän kuin Buenos Airesissa, sillä onhan tämä paljon pienempi kaupunki.

Sataman lähellä oleva loppupää oli rauhallinen. Tänään täällä kuuli paljon saksan kieltä,
joten olisiko joku risteilijä jättänyt saksalaiset matkustajansa päiväksi Montevideoon.

Laadukkaan näköisiä kauppoja ja ravintoloita oli runsaasti ja ehkäpä niihin voi tutustua paremmin tulevina päivinä, kun tänne on luvattu sateisempia päiviä jatkossa. Montevideo on mukavan oloinen kaupunki!

Yksi monista kauppahallin parilloista. Jos kauppahalliin mennessä
ei vielä ole nälkä niin siellä se varmuudella tulee.

Hyvää tuulta - Buenos Aires

Montevideon rannassa riittää rantapaseota tallattavaksi

Montevideon päiväkävely taisi olla aika rasittava, sillä porukat väsähtivät aika totaalisesti illan pimetessä. Vai mahtoiko aikaero vaikuttaa osaltaan? Hotellihuoneemme rauhallisuuden takasi näkymä takapihan pensaiden joukkoon. Paluumatkan kynnyksellä palaamme samaan hotelliin ja pyysimme jo etukäteen huonetta vähän ylemmästä kerroksesta.

Playa Pocitos

Ennen aamupalaa lähdimme pienelle aamukävelylle Montevideon Ramblalle rantaan. Rantaviivaa kaupungissa riittää ja rantapaseolla liikkuminen näkyi olevan suuressa suosiossa aamutuimaan. Eri-ikäisiä vastaantulijoita leimasi yksi yhteinen piirre. Kaikki olivat lähteneet liikkeelle kuntoilumielessä. Kuka kävellen, kuka ihan tosissaan tossua toisensa eteen juoksuvauhtia pistellen. Ennen kahdeksaa lämpötilakin oli mukavasti 25 asteen kieppeillä ja tuuli puhalteli Atlantilta mukavasti. Kävelimme kohti Pocitos-rantaa, jonka alkuun hotelliltamme kävelee vartin verran. Siellä ranta oli kolattu puhtaaksi pullopostista ja ajopuista, jotta auringonottotyöläiset saivat aloittaa arpeetinsa. Tai-chi -voimistelijoiden porukka selvitteli hitaasti raajojaan eikä vasen ja oikea tuntuneet selviävän vielä tänäänkään. No, manjaana! Me suunnistimme takaisin hotlalle ja aamupalalle.

Montevideon Motivus kokoontuu aamujumpalle

Aamiaisesta voi mainita sen verran, että oli hyvä. Sitä emme osanneet odottaa, emmekä edes toivoa, sillä täkäläisten aamiainen mahtaa olla luokkaa rasvainen croisantti. Me sen sijaan nautimme munakokkelia, pekonia, tomaattia, juustoja ja leikkeleitä sekä jugurttia ja muroja hedelmäsalaatin kera. Makeannälkäisille croisantin mutustelijoille oli muikeaa pähkinätorttua ja niin - niitä voisarvia. Hillojen kera, tietty. Kahvihan täällä on lämpimän maidon kera aivan mahtavaa. Sitä pitää hörpätä heti useampi kuppi.

Ennen puoltapäivää lähdimme taksilla kohti satamaa ja lauttaterminaalia. Olimme eilen buukanneet ensimmäisen luokan laivaliput kohti Buenos Airesia. Satamamuodollisuudet menivät mukavasti ja muistuttivat check-in ja matkatavaranluovutuksineen ihan lentomatkustamista. Rinkat menivät ruumaan ja meikäläiset siirtyivät kohti passintarkastusta. Passimme saivat uudet leimat. Poistuimme Uruguaysta ja samantien saavuimme Argentiinaan, vaikkei vielä oltu edes laivassa! Nainen iski passiin Uruguayn leiman ja puolen metrin päässä viereisellä penkillä istunut herra löi Argentiinan tuloleiman. Laivassakin lentokoneteema jatkui. Turistiluokan matkustajat istuivat hieman tiiviimmin kuin me ekaluokan asiakkaat. Meillä oli loihakkaat nahkapenkit ja jalkatilaa yllin kyllin. Isoista ikkunoista näkyi ensin Uruguayn rantaa ja sittemmin pelkkää ruskeaa vettä ihan kuin Aurajoessa ja jossain horisontissa joku alus. Vesialue, jonka nyt lautalla ylitimme on siis itse asiassa mahtava jokisuu Rio de la Plata. 200 kilometriä vesireittiä taittui kolmessa tunnissa.

Saavumme Buenos Airesin satamaan

Buenos Aires horisontissa.
Etualalla olevalla laiturilla oli porukkaa kalassa.

Buenos Airesissa meitä odotti taksijono, jossa saimme viettää reilun vartin. Jonotus tapahtui aika tappavassa auringon porotuksessa, joten lippikset pääsivät heti hommiin. Taksissa laitoimme Nokialaisen navigaattorin päälle ja se löysi suomeksi perille ennen kuin taksin kuljettaja äkkäsi missä rakennuksemme on. Perillä meitä odotti iso huoneisto paikallisen asuinalueen keskellä. Nyt lähdemme tutkimaan onko se argentiinalainen pihvi pelkkää legendaa.

Meillä on aika iso parvekkeellinen huoneisto Palermon kaupunginosassa

Näkymä parvekkeelta. Naapurusto tuntuu olevan ihan paikallisasutusta.
Eipä puoli vuotta sitten ollut mielessäkään, että sitä joskus kävisi Buenos Airesissa.

Kauas on pitkä matka

Blogimme ensimmäinen kuva Uruguaysta.
Taksimatkalla lentokentältä hotellille.

Ja Uruguayn Montevideoon kai vielä piirun verran pitempi. Täällä kuitenkin ollaan ja elämä hymyilee taas. Perjantaisesta matkasuunnitelmashokista toivuttiin nopeasti, kun ymmärsimme, että ei se meille oikeastaan paljoakaan merkinnyt. Pari maksettua hotelliyötä meni hukkaan ja vähän jouduimme muuttamaan matkasuunnitelmaamme, mutta siinä kaikki. Toivotaan, että lentoyhtiö kustantaa jälkeenpäin turhat maksut takaisin. Itse asiassa tänään kun saavuttiin aamulla Montevideon Carrascon lentokentälle niin ajattelimme, että taisimme kuitenkin ainakin lentokentän puolesta jäädä voitolle. Kenttä on pieni, todella siisti ja kaikki pelasi kiitettävästi. Taksikin järjestyi heti tuloaulasta ja maksaa olisi voinut Uruguayn pesoilla, Argentiinan pesoilla tai euroilla/dollareilla. Luimme jostakin, että Carrascon lentokenttä on maailman kymmenen viihtyisimmän lentokentän joukossa emmekä ihmettele.

Astuimme hotellista kadulle ja näimme tämän.

On se vaan hienoa tulla suomalaisella talvi-iholla tänne helteeseen

26 tuntia kesti matka kotiovelta Montevideoon. Tätä päivää on helpottanut suuresti se, että yöllä saatiin kerrankin oikein kunnolla nukuttua koneessa. Lento Madridista Montevideoon kesti 12 tuntia ja näköjään sitä pystyy ihminen kunnolla nukkumaan istuvassa asennossa, kun on oikein väsynyt. Illalla Madridin kentällä odotellessamme katselimme lähtevien lentojen taulua ja siellä oli mm. Buenos Aires, Lima, Sao Paulo ja Santiago de Chilen kaltaisia kaupunkeja. Etelä-Euroopasta ihmiset taitaa lennellä näihin suomalaisille vähän outoihin kohteisiin samalla tavalla kuin meiltä Etelä-Eurooppaan.

Kävelimme ydinkeskustaan hiljaisten lähiöiden läpi
ja kulmakaupan myyjällä oli rauhallista

Ensimmäinen päivä täällä on mennyt hellettä ihmetellessä ja huominen laivamatkakin Buenos Airesiin käytiin ostamassa. Huomenna siis siirrymme sitten BA:iin ja menetimme siitä nyt sitten kaksi päivää, jotka otamme takaisin jäämällä sinne uudelleen Iguazzun putousten reissun jälkeen. Täällä on ollut pää vähän helteestä ja matkustamisesta pyörällä eikä tuo katuvilinäkään ihan totutun kotoisen rauhallista ole. Pieni maahan tämä Uruguay on jättimäisiin naapureihinsa Argentiina ja Brasiliaan verrattuna. Täällä on reilut kolme miljoonaa asukasta, joista noin 1,3 miljoonaa asuu täällä Montevideossa.

Täällä pojat vielä pelaavat palloa kaduilla.
Kaikilla ei varmaan ole tietokoneita.

Laivamatkan ostamisen ja valuutanvaihdon jälkeen kävelimme oikein kunnon reissun helteisessä kaupungissa. Lämpömittari näytti reilua 30 astetta ja jalat säikähtivät sandaaleista sen verran, että piti palata taksilla hotellille toiselta puolelta kaupunkia.

Rauhallisilla kaduilla lähes kaikki tervehtivät meitä.
Tämä isäntä kysyi espanjaksi, että mitä kuuluu?
Hän ei varmaan ymmärtänyt espanjankielistä vastausta
kemin murteella, että "ei mittää"

Taksissa sattui hauskasti, kun olemme kovasti pohtineet turvallisuusasioita tälle reissulle. Nettiä lukiessa tuntuu, että täällä on sula mahdottomuus selvitä ilman että vähintäänkin jotain omaisuutta varastetaan tai ainakin taksinkuljettajat viimeistään huijaavat rankimman jälkeen. No tämä meidän kuskimme ajoi "ihan yllättäen" varmaan juuri tänään suljettulle kadun pätkälle umpikujaan ja Jane meinasi jo hermostua kuljettajalle. Hotellilla maksu oli 112 Uruguayn pesoa eli reilu neljä euroa, joten siihen hintaan saa vaikka kerran umpikujaan "vahingossa" ajaakin.

Plaza Independencialta alkaa Avenida 18 de Julio

Hirveästi ei ole siis vielä ehditty kaupunkiin tutustua, mutta se korjaantuu sitten viimeistään loman loppupäivinä Argentiinasta palatessa. Sinne on kuitenkin vielä onneksi aikaa. Tänään käydään vielä syömässä ja sitten nukkumaan loputkin univelat pois. Aikaero Suomeen on neljä tuntia eli Suomessa on kello sen verran edellä. Huomenna Argentiinaan siirtyessä tulee eroa yksi tunti lisää, sillä Argentiina kuuluu eri aikavyöhykkeeseen ja eroa tulee viisi tuntia.

Tyypillinen näky täällä. Hienoa ja rähjäistä.

Plaza Fabini