Uusi ura Uruguayssa

Sunnuntaina Montevideo esitteli parhaita puoliaan

Sunnuntaiaamuna luulimme olevamme lähes ainoat liikkeellä olevat, sillä jo aamuseitsemältä istuimme taksissa matkalla lauttasatamaan. Tälläkin kertaa majoitusisäntämme ennakkoon tilaama kuljettaja oli lähes puoli tuntia sovittua aiemmin paikalla. Laukut oli pakattu, joten pääsimme matkaan hyvissä ajoin. Auton kyydissä aamuvarhaisen Buenos Airesin kaduilla saimme havaita, että suurkaupunki ei nuku koskaan. Edellisenä iltana menimme syömään jo puoli kymmenen maissa, eikä ruokapaikoissa ollut juurikaan porukkaa. Tarjoilija tuumaili, että viikonloppuisin tullaan hieman myöhemmin syömään.

Seitsemältä taksin ikkunoista saimme todeta, että osalta porteñoista (buenosairesilaisista) oli koko yö kulunut viihteellä. Nuorisoporukoita vaelteli pitkin katuja kohti metroasemaa hilpeästi ja väsyneen tyytyväisesti puhellen. Plaza Italialla (isompi keskusalue seudullamme) istui ihmisiä vielä olutpullot edessään baarissa, vaikka aurinko alkoi olla jo korkealla. Täällä ei ilmeisesti suunnitella ravintoloiden aukioloaikojen supistamista.

Bussin ikkunasta kuvasimme värikkäitä rakennuksia matkan varrelta

Buquebusin lauttaterminaali oli tyylikäs aloituspaikka joen ylitykselle. Mahtoi olla ensimmäinen kuljetuksemme tällä reissulla, joka lähti aikataulun mukaisesti. Vajaan sadan kilometrin jokiylitys kesti noin tunnin ja Uruguayn puolella Coloniassa noustiin bussiin. Tosin satamaterminaalissa laukkuja odotellessa sattui päivän ensimmäinen hauska juttu. K odotteli laukkuhihnan vieressä rinkkojamme, kun hihnan toiselle puolelle asteli hänen vanha kaverinsa. Totta se oli, kyllä maailma on joskus pieni. K:n kaveri oli rouvansa kanssa kuuden viikon mittaisella kiertomatkalla Etelä-Amerikassa ja nyt he olivat matkalla Buenos Airesista Uruguayn suosittuun rantalomakohteeseen nimeltä Punta del Este.

Bus fully air-conditioned.
Joskus mopo on parempi.

Parin tunnin ajomatka Coloniasta Montevideoon sujui kivasti Uruguayn maisemia katsellessa. Osa matkasta oli maksullista moottoritietä ja välillä reitti kulki aika lähellä rannikkoa. Maisemat olivat kovin maalaismaisia ja tasasta aakeeta laakeeta oli paljon erilaisine viljelyksineen. Olisi voinut olla vaikka Pohjanmaalta, mutta tietenkään täällä ei ollut likikään yhtä vauraan näköistä ja oloista kuin äveriäällä Pohjanmaalla.

Montevideo horisontissa

Päivän toinen huvittava juttu oli viinipullonavaajan etsiminen. Ostimme huoneeseemme pullon uruguyalaista punaviiniä ja sitten huomasimme, että Leatherman on Suomessa eikä huoneessa ollut avaajaa. Tässä ihan naapurissa on erittäin laadukas ja suuri ostoskeskus nimeltään Punta Carretas. Jane kirjoitti korkkiruuvin espanjankielisen nimen (sacacorchos) paperille ja K lähti toiveikkaana kauppaan. Kaikkea muuta tuosta erittäin hyvin varustellusta ostarista ja ruokakaupasta löytyy, mutta ei viinipullonavaajaa. Parhaimmillaan kolme henkilökunnan ystävällistä ihmistä penkoi hyllyjä ja etsi avaajaa, mutta turhaan.

Ei se siihen päättynyt, sillä hotellissamme on ravintola ja seuraavaksi sinne. Taas espanjankielinen paperilappu peliin ja ystävällinen kaveri reagoi toiveita herättävän iloisesti huudahtaen "Si, si" ja katosi keittiöön. Sitten alkoi näyttää heikommalta, kun astialaatikoita auottiin ja suljettiin ja paikalle alkoi kerääntyä lisää henkilökuntaa. Lopulta keittiöstä palasi yksi kaveri, joka anteeksipyytävänoloisena kertoi, että " sorry sir, we have one girl here who have this (ja näyttää samalla käsillään viinipullon avaamista korkkiruuvilla) but she is not here now". Tuumailimme, että täällä voisi aueta uusi menestyksekäs ura korkkiruuvikauppiaana, jos tilaisi niitä kontillisen vaikkapa laivalla Suomesta. Etsimme luotettavaa yhteistyökumppania takuuvarmaan huippubisnekseen Uruguayssa!

Sacacorchos à la Jaaskarit.
Isollakaan rahalla ei virallista versiota irronnut.

Where were You "one girl"? Ehkä hän on tänään töissä, sillä äsken kävellessämme ravintolamme ohitse huomasimme, että pöytiin oli katettu viinilasit.

Täällä lähes jokaisella on kainalossaan termospullo ja
kädessään nahkalla verhoiltu kuppi.
Kupissa on yrttisekoitusta, johon lisätään termarista kuumaa vettä.
Uute imetään pillillä, jonka alapäässä on siivilä.
Kaupassa yrttisekoituksia näkyy olevan joka lähtöön.
Juoman nimi on 'mate'.

Tänään oli aurinkoinen päivä ja olemme kävelleet Montevideon rantaramblaa kaupungin vanhaan keskustaan ja takaisin. Täällä on aivan upea rantapaseo ja me emme ole nähneet noin pitkää ja leveää rantabulevardia missään muualla. Jostakin luimme, että se olisi noin 20 kilometrin pituinen ja meiltäkin tulee matkaa tuonne vanhaan keskustaan reilut kuusi kilometriä. Hieno paikka viettää kaunista kesäpäivää, mutta on siellä väkeäkin.

Plaza Zabalalla nautimme hiukopalaa varjossa. Hyvänkokoiset
empanadat jauheliha- ja juustosipulitäytteellä maksoivat noin euron kappale.

Kävelykadulla oli rauhallisempia ja vilkkaampia pätkiä

Montevideon vanha kaupunki Ciudad Viejo oli samanoloinen kuin kaupunki muutenkin meidän kokemuksemme mukaan. On hienoja kunnostettuja rakennuksia ja sitten on ihan rähjäisiä rakennuksia.

Vilkkaassa alkupäässä oli katukauppiaitakin

Kävelykatu oli viihtyisä ja sen lopussa oli mainio kauppahalli, joka oli täynnä ravintoloita avotuligrilleineen. Ihmisiä oli tietysti huomattavasti vähemmän kuin Buenos Airesissa, sillä onhan tämä paljon pienempi kaupunki.

Sataman lähellä oleva loppupää oli rauhallinen. Tänään täällä kuuli paljon saksan kieltä,
joten olisiko joku risteilijä jättänyt saksalaiset matkustajansa päiväksi Montevideoon.

Laadukkaan näköisiä kauppoja ja ravintoloita oli runsaasti ja ehkäpä niihin voi tutustua paremmin tulevina päivinä, kun tänne on luvattu sateisempia päiviä jatkossa. Montevideo on mukavan oloinen kaupunki!

Yksi monista kauppahallin parilloista. Jos kauppahalliin mennessä
ei vielä ole nälkä niin siellä se varmuudella tulee.

Kauas on pitkä matka

Blogimme ensimmäinen kuva Uruguaysta.
Taksimatkalla lentokentältä hotellille.

Ja Uruguayn Montevideoon kai vielä piirun verran pitempi. Täällä kuitenkin ollaan ja elämä hymyilee taas. Perjantaisesta matkasuunnitelmashokista toivuttiin nopeasti, kun ymmärsimme, että ei se meille oikeastaan paljoakaan merkinnyt. Pari maksettua hotelliyötä meni hukkaan ja vähän jouduimme muuttamaan matkasuunnitelmaamme, mutta siinä kaikki. Toivotaan, että lentoyhtiö kustantaa jälkeenpäin turhat maksut takaisin. Itse asiassa tänään kun saavuttiin aamulla Montevideon Carrascon lentokentälle niin ajattelimme, että taisimme kuitenkin ainakin lentokentän puolesta jäädä voitolle. Kenttä on pieni, todella siisti ja kaikki pelasi kiitettävästi. Taksikin järjestyi heti tuloaulasta ja maksaa olisi voinut Uruguayn pesoilla, Argentiinan pesoilla tai euroilla/dollareilla. Luimme jostakin, että Carrascon lentokenttä on maailman kymmenen viihtyisimmän lentokentän joukossa emmekä ihmettele.

Astuimme hotellista kadulle ja näimme tämän.

On se vaan hienoa tulla suomalaisella talvi-iholla tänne helteeseen

26 tuntia kesti matka kotiovelta Montevideoon. Tätä päivää on helpottanut suuresti se, että yöllä saatiin kerrankin oikein kunnolla nukuttua koneessa. Lento Madridista Montevideoon kesti 12 tuntia ja näköjään sitä pystyy ihminen kunnolla nukkumaan istuvassa asennossa, kun on oikein väsynyt. Illalla Madridin kentällä odotellessamme katselimme lähtevien lentojen taulua ja siellä oli mm. Buenos Aires, Lima, Sao Paulo ja Santiago de Chilen kaltaisia kaupunkeja. Etelä-Euroopasta ihmiset taitaa lennellä näihin suomalaisille vähän outoihin kohteisiin samalla tavalla kuin meiltä Etelä-Eurooppaan.

Kävelimme ydinkeskustaan hiljaisten lähiöiden läpi
ja kulmakaupan myyjällä oli rauhallista

Ensimmäinen päivä täällä on mennyt hellettä ihmetellessä ja huominen laivamatkakin Buenos Airesiin käytiin ostamassa. Huomenna siis siirrymme sitten BA:iin ja menetimme siitä nyt sitten kaksi päivää, jotka otamme takaisin jäämällä sinne uudelleen Iguazzun putousten reissun jälkeen. Täällä on ollut pää vähän helteestä ja matkustamisesta pyörällä eikä tuo katuvilinäkään ihan totutun kotoisen rauhallista ole. Pieni maahan tämä Uruguay on jättimäisiin naapureihinsa Argentiina ja Brasiliaan verrattuna. Täällä on reilut kolme miljoonaa asukasta, joista noin 1,3 miljoonaa asuu täällä Montevideossa.

Täällä pojat vielä pelaavat palloa kaduilla.
Kaikilla ei varmaan ole tietokoneita.

Laivamatkan ostamisen ja valuutanvaihdon jälkeen kävelimme oikein kunnon reissun helteisessä kaupungissa. Lämpömittari näytti reilua 30 astetta ja jalat säikähtivät sandaaleista sen verran, että piti palata taksilla hotellille toiselta puolelta kaupunkia.

Rauhallisilla kaduilla lähes kaikki tervehtivät meitä.
Tämä isäntä kysyi espanjaksi, että mitä kuuluu?
Hän ei varmaan ymmärtänyt espanjankielistä vastausta
kemin murteella, että "ei mittää"

Taksissa sattui hauskasti, kun olemme kovasti pohtineet turvallisuusasioita tälle reissulle. Nettiä lukiessa tuntuu, että täällä on sula mahdottomuus selvitä ilman että vähintäänkin jotain omaisuutta varastetaan tai ainakin taksinkuljettajat viimeistään huijaavat rankimman jälkeen. No tämä meidän kuskimme ajoi "ihan yllättäen" varmaan juuri tänään suljettulle kadun pätkälle umpikujaan ja Jane meinasi jo hermostua kuljettajalle. Hotellilla maksu oli 112 Uruguayn pesoa eli reilu neljä euroa, joten siihen hintaan saa vaikka kerran umpikujaan "vahingossa" ajaakin.

Plaza Independencialta alkaa Avenida 18 de Julio

Hirveästi ei ole siis vielä ehditty kaupunkiin tutustua, mutta se korjaantuu sitten viimeistään loman loppupäivinä Argentiinasta palatessa. Sinne on kuitenkin vielä onneksi aikaa. Tänään käydään vielä syömässä ja sitten nukkumaan loputkin univelat pois. Aikaero Suomeen on neljä tuntia eli Suomessa on kello sen verran edellä. Huomenna Argentiinaan siirtyessä tulee eroa yksi tunti lisää, sillä Argentiina kuuluu eri aikavyöhykkeeseen ja eroa tulee viisi tuntia.

Tyypillinen näky täällä. Hienoa ja rähjäistä.

Plaza Fabini