Hasta la vista, Buenos Aires!

Porteñot ovat kuntoiluporukkaa

Näkemiin, mutta välttämättä ei hyvästi. Kyllä Buenos Aires meille ihan mieluinen matkakohde on ollut. Tänne voisi aivan hyvin joskus palata osana jotain Argentiinan matkaa, sillä muitakin houkuttelevia kohteita tässä maassa on kuin Iguazun putoukset. Esimerkiksi Patagoniaan olisi mielenkiintoista mennä vaeltamaan. Reissumme alku oli meille epäonninen lentomuutosten ja yhden päivän sairastamisen vuoksi, mutta sen jälkeen olemme viihtyneet täällä Buenos Airesissa päivä päivältä paremmin.

Hedelmäkauppias availi kojuaan aamukävelyllämme

Kaupunki on tullut tutummaksi eikä joka kadun nurkassa tarvitse enää seisoa peukalo suussa ihmettelemässä minne menisi. Tosin viikko tälläisessa metropolissa on sellainen turistin pintaraapaisu eikä tässä Buenos Airesin asiantuntijaksi ole mitään edellytyksiä tekeytyä. Joka tapauksessa meille jää täältä positiivinen fiilis ja ehkäpä vielä joskus palataan! Vähän lähempänä tämä tosin voisi olla, mutta sille ei taida olla tehtävissä paljoakaan.

Tyylikkäästi maalatut bussit ovat katujen väriläiskiä

Tänään taisi jollakin olla häät

Viimeisenä päivänämme täällä käveltiin! Ensin aamulla lähdimme kävelylle ennen aamupalaa tähän Palermon alueelle. Päädyimmekin aamupalalle paikallisen kuppilaan ja nautimme todella maukkaan aamiaisen paahtoleivillä ja makeilla croisanteilla. Ehkä reissun paras annos! Sen jälkeen lähdimme vielä kerran katselemaan kaupunkia ja vajaan parin tunnin kuluttua huomasimme kävelleemme Palermosta ydinkeskustan Microcentron kävelykaduille.

Ohitimme myös Plaza de la Republican ja El Obeliscon

Google kertoo matkaksi vain seitsemän kilometriä, mutta ruuhkaisilla kaduilla tuo oli meille kohtuulinen suoritus. Täällä on tosin lämpötila tippunut noin kymmenen astetta viime viikosta. Päivällä jokin mittari näytti +25 astetta, joten oli sopiva ilma kävellä ja katsella uusia katuja.

Calle Floridalla lämpötila oli noussut jo +33 asteeseen

Mistä me olemme Buenos Airesissa pitäneet? Todellisen suurkaupungin ilmapiiristä. Ihmiset ovat täällä samanlaisia kuin muuallakin ja kaikki pelaa samalla tavalla kuin muuallakin. Taksilla liikkuminen on todella halpaa. Keskustan alueen puistot ovat hienoja. Ravintolat ovat tyylikkäitä ja palvelu on yleensä todella ystävällistä.

Juomatauolla

Ravintolassa syöminen on edullista suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Jostakin luimme, että Buenos Aires on Etelä-Amerikan eurooppalaisin suurkaupunki. Voisi ollakin, sillä täällä tuntee olevansa Etelä-Amerikassa ja samalla kuitenkin kaupunki voisi olla vaikka Madrid tai Barcelona.

Gauchojen tanssia opetellaan jo nuorena

Mistä me emme ole pitäneet? Koiranjätöksiä jalkakäytävillä on vähän väliä ja muutenkaan katujen siisteys ei ole aina kehuttavaa. Jätekasat näköjään odottavat katujen reunoilla jäteautoa ja toisinaan ne haisevat helteessä. Paikallisten ihmisten erilaisista varoitteluista aiheutunut jonkinlainen varovaisuuden tunne etenkin metrossa. Tälle tosin ei ole onneksi mitään omakohtaisia kokemuksia. Yksi ryöstö tosin tapahtui eräällä metromatkallamme, kun ihmiset juoksivat toisesta vaunusta meidän vaunuumme ja kertoivat, että toisessa vaunussa ryöstetään juuri sillä hetkellä vanhempi pariskunta. Emme tiedä mitä silloin tapahtui, koska emme nähneet tapausta, mutta näköjään täällä saattaa tulla ryöstetyksi keskellä junavaunua kesken matkaa. Toisaalta tuo voi tapahtua missä tahansa suurkaupungissa ja myös Suomessa. Espanjaa täällä olisi muuten hyvä osata edes hiukan. Itse emme osaa kunnolla edes numeroita espanjaksi ja välillä olemme olleet ihan kuutamolla. Siltikään ei ole kärsitty vilua, nälkää tai janoa.

Bocassa kävimme jälleen taksilla.
Kymmenen minuutin taksikyyti maksoi noin neljä euroa.

Rakennus Boca Juniorsin väreissä. Futismatsissa jäi käymättä,
koska se tuntui nyt liian mutkikkaalta. Isäntämme mukaan
turisti ei voi ostaa futismatsiin pelkkää ottelulippua
vaan pitäisi ostaa koko paketti kuljetuksineen ja stadionesittelyineen.
Too much this time.

Huomenna aamulla palaamme Uruguayn puolelle, sillä menemme laivalla Colonia del Sacramento-nimiseen kaupunkiin. Laivamatka kestää tunnin ja vartin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti yöpyä siellä, mutta nyt jatkamme suoraan bussilla Montevideoon. Bussimatka kestää reilut pari tuntia. Sellaista on siis edessä, mutta nyt on aika päättää viimeinen bloggaus täältä Buenos Airesista. Hasta luego!

Viimeinen tango Buenos Airesissa

Tango is Feeling!

Taksikuski sen tiesi

Uusi päivä koitti taas aamuvarhaisille kukkujille ennen aamuseiskaa. Takana oli eilisen päivän lepo ja poteminen. Joku argentiinalainen pöpö yritteli lannistaa pohjoisen asukit, mutta ehkäpä se saatiin kukistettua, sillä tänään olo on ollut hyvä. Eilen kävimme visiitillä paikallisessa "turistipoliklinikalla" ja myrkyt purevat. Kokemusta rikkaampana ja 3o € köyhempänä käymme uusiin koitoksiin.

Jardin Japonese

Ilahduttava aamuhavainto siitä, että kunnossa ollaan, sai meidät suunnittelemaan tutustumista tangon tyyssijaan San Telmon ja La Bocan kaupunginosiin. Koska yksi päivä menetettiin potemiseen, oli paineita vähän ottaa takaisin. Lähdimme huoneistoltamme kävellen kohti läheisiä puistoja. Buenos Airesissa on lukuisia puistoja, jotka ovat varjoisia keitaita helteen keskellä. Lenkkeilijät, koiran ulkoiluttajat ja penkeillä varjosta nauttivat kansoittavat puistot. Osa puistoista on aidoilla ympäröityjä omine sisäänkäynteineen. Piipahdimme japanilaisessa puutarhassa, joka keskellä kymmenkaistaisia liikenneväyliä oli rauhan tyyssija. Portilla oli pieni pääsymaksu, jossa virkailija ystävällisesti tähysteli luukun läpi ja kysyi: "Are you seniors?" . No vaikka hiukka eläkeläiseksi itsemme tunnettiinkin eilisen notkahduksen jälkeen, maksettiin silti täysi hinta. Jäi kuitenkin vähän hiertämään... että miksi se kysyi...?

Recoletan alueella asuu vaurasta väkeä.
Jalkakäytävät ovat leveät eikä koirankakkaa juurikaan löydy kengänpohjasta.

Tossu alkoi kulkemaan, joten marssimme Palermon kaupunginosasta Recoletaan ja sen suosittuun nähtävyyspaikkaan hautausmaalle. Recoletan hautausmaa herättää luterilaisen ilmapiirin keskellä kasvaneessa ristiriitaiset tunnelmat. Me hautaamme omaisemme syvälle maahan tai tuhkaamme, mutta katolisen kulttuurin tapa täällä on erilainen. Hautausmaa oli kuin pienoiskokoinen kaupunki täynnä hienoja "kirkkoja" tai muistomerkkejä. Jokainen niistä kuuluu jollekin suvulle tai perheelle. Monumenttien sisällä on komeita jalopuuarkkuja hopeaheloineen. Kuin näyteikkunoissa. Joissakin johtaa jyrkät portaat alas maan uumeniin, jonne arkut kai on viety. Poismenneiden omaisten valokuvia ja muistoesineitä on aseteltu hyllyille. Ja kaikki on lasiovien takana näkyvillä. Meille hieman makaaberin kokemuksen toinen puoli lienee se, että näin vainajat ovat vielä ikäänkuin edelleen läsnä.

Evitan haudalla on aina kukkia.

Recoletan hautausmaalla kävijöitä kiinnostaa useimmiten vierailla presidentin puolison Eva Perónin haudalla. Eva nousi argentiinalaisten suosikiksi, sillä hän nousi vaikuttavaan asemaan köyhästä syntyperästä. Evita eli elämänsä Argentiinalle ja kuoli vain 33-vuotiaana syöpään. Hänet haudattiin Duarten perhehautaan sen jälkeen kun hänen palsamoitu ruumiinsa oli lennätetty sotilasvallankaappauksen alta välillä Eurooppaan.

Recoletan hautausmaa on jotain muuta, mihin olemme tottuneet

Recoletasta ajelimme metrolla Microcentroon, eli ydinkeskustaan. Se vaikutti tänään suorastaan hiljaiselta, sillä nyt on paikallisten miniloma. Porukat ovat lähteneet kaupungista juhlimaan karnevaalia, ja ruuhkauttavat ulosmenotiet kohti rantakohteita. Lomaa piisaa täällä tiistaihin saakka. Sen huomasi metrossakin, jossa oli lähes autiota.

San Telmo on Buenos Airesin vanhaa kaupunkia.

Kävelimme Plaza de Mayolta (nk. keskusta) San Telmon kaupunginosaan. Muutaman tylsän näköisen korttelin jälkeen alkoi erottua hieman viihtyisämmän näköisiä kadunpätkiä. Mukulakivikadut ja matalat siirtomaatyyliset rakennukset näyttävät ankeiden peruskorttelien jälkeen mukavilta. Käytössämme olevat englanninkieliset opaskirjat käyttävät San Telmon näkymistä nimitystä "romantic".

Plaza Dorrego on pieni puistikko, jossa tangotanssijat esiintyvät
ja torimyyjät kaupittelevat tuotteitaan. Sisäänheittäjiä ruokapaikkoihin riittää.

Välimatkat ovat täällä sen verran pitkät, että siirtymiset kävellen paikasta toiseen kannattaa miettiä. Täällä nimittäin piisaa korttelia poikineen. Lisäksi pitää harkita, minkä alueen läpi on vähempi turvallista kävellä. Seuraava kohteemme La Bocan kaupunginosan pieni kortteli El Caminito sijaitsee köyhän kaupunginosan etelälaidalla. Kävelyetäisyys ei kilometreissä olisi ollut mahdoton, mutta turha ottaa riskiä kävellä köyhän korttelin läpi. Saimme muistutuksen asiasta majoituksemme isännältä ja toinen muistuttelija oli taksikuskimme, joka meidät San Telmon kaupunginosasta vei La Bocan ainoaan nähtävyyteen El Caminitoon.

Värikästä ja elinvoimaista. Sitä löytyy El Caminitolta.

Tämä kuskimme olikin varsin puhelias poikkeus aiemmista. Ensi töikseen hän lykkäsi käteemme karttoja, jotta tiesimme missä ajelimme. Sitten hän kysyi mistä olimme kotoisin. Kuultuaan että olimme Suomesta hän alkoi kaivella keskikonsolinsa säilytystilasta lukuisia valokuva-albumeita. (Samalla ajaen autoa). Viimein oikean kansion löydettyään hän näytti kuvan suomalaisesta Mikasta, joka oli ollut hänen kyydissään. Hänellä oli luulo, että Mika oli formulakuski, mutta meidän silmiimme ei kyllä samaa näköä kuuluisan kuskin kanssa löytynyt. No, emmehän me niin hyvin kaikkia suomalaisia tunne.

Caminitossa porukat on juosseet tarjousmaalien perässä

Taksikuskin seuraava paasaus koski paikkaa jonne olimme menossa: "Se on täynnä tangoa ja tunnelmaa". "Tänään kaikki iloitsevat ja juhlivat, vaikka ollaan köyhiä", hän sanoi englannin ja espanjan sekoituksella. Hän ehkä viittasi karnevaalijuhlaan. "Tango is feeling!", hän toisteli kerta toisensa perään katsellen meitä takapenkillä. Teki mieli sanoa, että asia selvä ja katso eteenpäin, mutta emme osanneet espanjaksi. Aina sopivin välein hän kehoitti meitä olemaan tarkkana ja seuraamaan, ettei meiltä varasteta mitään. Matkamme pituus ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta sen aikana hän ehti kehoittaa meitä tarkkaavaisuuteen ainakin kymmenen kertaa. Hän kertoi, että kaupunginosa on köyhä, mutta ihmiset ovat ystävällisiä. Meni perille. Reppuja ja laukkuja halattiin kiihkeästi.

El Caminito on Buenos Airesin turistien vetonaula.Tuohon kulmabaariin olisi vaikka voinut istahtaa kiireemmäksi aikaa

Caminiton kiertäminen ei vienyt kuin hetken. Sen verran pieni alue oli. Värikkäät talot ja pikkukaupat olivat varsin kuvauksellisia, mutta valitettavasti kuvaajan taito ei riitä tunnelman välittämiseen. Päädyimme lounaalle yhteen tangopaikkaan. Siellä upea tanssipari sekä pieni orkesteri viihdytti meitä varjon alla istuskelevia. Välillä tanssipari otti yleisöstä tangoposeerausasentoihin miehiä ja naisia. Pientä korvausta vastaan sai itsestään ottaa kuvan tangotanssijan kanssa.

Kuvan keskellä oleva haitarin soittaja kysyi meiltä, että mistä te olette kotoisin. Vastauksen kuultuaan herra silminnähden ilahtui ja
totesi suureen ääneen, että "Aaa, Keijo Rosberg!".

Muualla oli tänään rauhallista, mutta Boca kuhisi.
Syykin selvisi.