Auf geht's!

Missä niitä käveltäviä vuoria on?

Tarpeeksi kauan kun jaksaa odottaa niin aina lopulta ne kovasti kaivatut asiat tapahtuvat. Meidän kohdallamme se tarkoittaa, että tänään tultiin Innsbruckiin ja Alppikesä 2011 on valmis alkamaan. Tästä jatketaan huomenna junalla Italian puolelle Hochpustertaliin, mutta kyllä tässä jo alkaa tunnelma kohota, kun katselee noita upeita Innsbruckin kaupunkia ympäröiviä vuoria. Lennot tänne sujuivat hyvin ja laukutkin tulivat perille, joten ei muuta kuin Auf geht's! Menoksi!

Kamera sekosi ja kuvat menivät kai epäjärjestykseen.

Olikohan tämä kuva Helsinki-Vantaalta?

 Onko Suomessa jo hallitus?

Työpöytänä yhdistetty parvekkeen ovi ja ikkuna.

 Tänä vuonna halusimme lentää suoraan tänne Innsbruckiin ja se oli hyvä valinta. Vaivana oli välilasku Frankfurtiin, mutta siellä tuhraantui vajaa tunti eikä siihen maailma kaatunut. Vastaavasti täällä perillä pienellä Innsbruckin kentällä olimme jo kaupungin keskustaan menevässä bussissa laukkuinemme noin 5 minuutin päästä siitä, kun kone oli laskeutunut! Eipä olis itse pystynyt parempaan!

Ensimmäinen majoituspaikkamme on perussetti Pension Stoi, joka on 2 minuutin kävelyn päässä Innsbruckin Hauptbahnhofilta. Tässä ollaan vain 1 yö ja tarkoitus oli katkaista matkustaminen ja täydentää puuttuvia tarvikkeita. Ihan asiallinen ja mukava pension, mutta ei mikään ylellinen vaikka en ole ennen sinällään mukavalle parvekkeelle ikkunan kautta kiivennytkään. Mutta netti pelaa kuin unelma!

 Ensimmäiset shoppailut käytiin paikallisessa DM:ssä.

Ei hiki haise vaikka naama nousussa punottaisikin.

 Suomesta emme lähteneet kantamaan kahden kuukauden lastia shampoista aurinkovoiteisiin. Varsinkin K suurkuluttajana sai luvan ostaa kaikki lotionit paikan päältä. Saksalainen DM eli Drogerie Markt on kauppaketju, joka on erikoistunut hygieniatarvikkeiden, pesuaineiden, meikkien ym non-food tavaroiden myyntiin. Olemme tutustuneet valikoimaan lukuisilla Saksan reissuillamme ja varsinkin ketjun omat merkit Alverde ja Balea ovat ihastuttaneet sekä laadun että hintansa puolesta. Liikkeistä löytyvät kyllä kaikki markettihyllyjen niveat ja l'orealit, mutta paikalliset rainbowt ja pirkat ovat saaneet meistä  faninsa.

 Eikö muuten ole komea nosturi kuvan oikeassa alanurkassa?

Kävimme hankkimassa huomisen junataipaleemme matkaliput rautatieasemalla.Valitettavasti saatoimme ostaa lipun vain matkan alkuosalle sillä Itävallan rautatiet eivät myy lippuja ainakaan kaikille Italian osuuksille. Meillä on yksi junan vaihto rajan jälkeen Fortezzassa, jossa hyppäämme Veronaan menevään junaan. Se pysähtyy myös Innichenin pysäkillä. Pikku probleema on , että meillä on 6 minuuttia vaihtoaikaa ja saman verran aikaa ostaa lippu seuraavaan junaan. Olemme ilmoittaneet isäntäväellä tuloaikamme ja he ovat luvanneet hakea meidät asemalta. Aika pahalta näyttää, että meidän pitää soitella matkan varrelta ja ilmoittaa ettemme ehtineetkään ilmoittamaamme junaan. 

Grillattu kalkkunanleike

Tirolin pyttis eli Gröstl

Lähtö on lähellä

 Pakattavaa kertyy  

Onneksi tuo yläkuvan tavaraläjä on jo laukuissa. Pakkaaminen sinänsä ei ollut kova homma, mutta kodin laittaminen lähtökuntoon olikin jo täyden työpäivän mittainen urakka.

Ennen alppikohteita sopi verrytellä keskiaikaisen kaupungin tasaisissa tunnelmissa. Hyvältä tuntui hellepäivän aamuinen kierros kauniissa kulttuurimiljöössä. 

 Luostarin välikatu

 Kauniisti kunnostettua

 Tois puol jokke

 Kirjasto ja Vähätori

Vanha suurtori

Näihin maisemiin palataan sitten loppukesästä.

Alppimatka 2011: kohde-esittelyä

Kesäkuun alkupäivät lähestyvät. Silloin kotoisen tasaiset jokirannat jäävät taakse ja kävelyreissujen aloituskorkeuskin kotiportailta on 1200m. Alppihuiput häämöttävät jo ajatuksissamme ja viime kesän kuvilla olemme viritelleet itseämme lähtöfiilikseen.

Dolomiittien dallailua kesäkuussa 2010

Tulevana kesänä on taaskin K:n vuorotteluvapaan vuoksi mahdollista viipyä reissussa pitkään. Lähtöpäivästä paluuseen kuluu kaksi kuukautta. Ja toivoa sopii, että valitsemamme kohteet ovat yhtä antoisia kuin viime kesänäkin.

Seuraavassa matkan runko pääpiirteissään:

• lento Hki-Frankfurt-Innsbruck
• 1. yö Innsbruckissa
• 2. junalla Innichen-nimiseen kylään Hochpustertaliin, Etelä-Tiroliin (Italia) n. 3 vkoa
• 3. junalla Meranoon (Italia) 1vko
• 4. junalla ja bussilla Stubaitaliin, Neustiftin kylään (Itävalta) n. 4 vkoa
• bussilla Innsbruckiin, jossa viivytään pari päivää ennen paluuta

Turvaudumme julkisiin kulkuneuvoihin kuten vuosi sittenkin. Olisihan se ylellistä, jos olisi auto käytössä koko kesän. Siitä lystistä ei vain kannata maksella suolaisia hintoja, kun auto kuitenkin olisi useimmat päivät ihan joutilaana. Olemmehan pääasiassa liikuttamassa itseämme ja mieltämme. Lyhyillä lomilla sen sijaan auto on ollut meilläkin paikallaan. Ei kulu arvokkaita lomatunteja yhtään hukkaan junia odotellessa. Mutta nyt tulevana kesänä aika on ylellisyyttämme, kiirettä ei ole mihinkään.

Innsbruckista lähdemme junalla Brennerin solan kautta kohti Italiaa, jonka rajalle on matkaa 37 km. Rautatietä pitkin matka jatkuu kohti etelää edelleen nelisenkymmentä kilometriä, jolloin vaihdamme junaa joka ajelee kohti itää. Juna kulkee tuolloin Val Pusteriassa eli saksan kielisessä Pustertalissa. Tarpeeksi kauaksi kun sitä ajelee (60 km) ollaan jo Hochpustertalissa ja kylässämme Innichenissä. Laakso ei kutenkaan siihen pääty, vaan jatkamalla kylästämme vielä 7 km eteenpäin itään, ollaankin taas Itävallan rajalla.

Seiser Alm, Euroopan suurimpia alppilaitumia.
Langkofel ja Plattkofel ovat nuo terävät huiput taustalla

Ensimmäinen alppikohteemme Innichen on osaltaan valikoitunut kotikyläksemme senkin vuoksi, että pitkin Pustertalin laaksoa kulkee rautatie. Junalla pääsee kätevästi myös naapurikyliin. Pustertal on Etelä-Tirolin maakuntaa, vaikka onkin Italian valtion alueella. Valtaosa väestöstä puhuu saksaa. Kuten viime kesänäkin olemme taas valinnan edessä: käytämmekö paikoista saksan- vai italiankielisiä nimityksiä. Innichen on italiaksi San Candido ja sen naapurikylä Toblach on tutummalta kuulostava italialainen Dobbiaco, jossa murtomaahiihtojen maailmancup-hiihtojakin hiihdetään. Jos mukaan vielä lisätään jotain paikallisia murteita, kuten oli laita viime kesän Val Gardenassa, ollaan taas nimikylttien kanssa ihan ihmeissään.

Pilvisyys luo mielenkiintoisia efektejä

Dolomiiteillä Alpit näyttävät hieman erilaisilta. Näkymää rikkovat terävät torahammasvuoret ja toisaalta silmä lepää korkeilla alppilaitumilla. Ihan eri ihmisrotu ovat ne, jotka haluavat kiivetä noiden torahampaiden pystysuoria seinämiä ja valloittaa näkymät IHAN huipulta. Suurenmoiset ovat fiilikset myös silloin kun kun kohtaa tuollaiset älyttömän huimaavat jyrkänteet alarinteen suunnasta. Silloin perspektiiviä riittää sekä ylä- että alasuuntaan. Ollanhan "torahampaan" juurella usein jo parintonnin korkeudessa.

Viikon verran heinäkuun alussa oleskelemme Meranin kaupungissa, jossa välimerellinen ilmasto vaikuttaa jo Alppimaisemista huolimatta. Meran on viininviljelysaluetta ja kuuluisa myöskin terveyskylpylästään. Siellä voimme patikoida viinirinteillä.

Päätöskohde on Itävallan Stubaital, joka sijaitsee lähellä Innsbruckia. Majapaikkamme Neustift on vajaat 30 km Innsbruckista.

Valitettavasti tähän postaukseen ei ollut vielä uusia kuvia liitettäväksi. Viitseliäs lukija laittaa kuvahakuun kohdenimiä ja saa hyviä kuvia katseltavakseen. Emme nyt tähän viitsi laittaa toisten mestarilaukauksia.

Hyvää Pääsiäistä

Saksassa munatkin ovat suurempia

Pääsiäinen on alkanut täällä helteisissä merkeissä. Pyöräpäivän jälkeen eilen käveltiin koko päivä ihmettelemässä Berliinin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Hieno päivä siitäkin tuli. Täällä on porukkaa liikkeellä kyllä mahdottomat määrät. Ei me olla näköjään ainoita, jotka ovat tänne ajautuneet pyhien viettoon. Ja mahtaa olla kaupungin omaakin väkeä liikkeellä sankoin joukoin.

Tarkoitus oli mennä valtiopäivätalon kupoliin, mutta vartijat
huomasivat meidän olevan ISO JYTKYN maasta ja sisäänpääsy evättiin.
Ei sentään! Olisi pitänyt ilmoittautua viisi päivää etukäteen.


Näkymä Spree-joelle valtiopäivätalon takaa.
Valkoiset ristit ovat muistomerkkejä ihmisille,
jotka hukkuivat jokeen yrittäessään paeta Itä-Berliinistä länteen.

Rentoa meininkiä Spreen rannalla

Blogin juomaosuudessa esittelyssä Berliner Weisse, joka on maustettua vehnäolutta.
Parempaa kuin muumilimppari.

Holokaustin muistomerkki Brandenburg Torin vieressä

Ein Döner, bitte!

Taidekuvassa Berliner Dom

Kekkonen ja Fernsehturm

Avoautoilla ne Öykäilijät ajaa täälläkin. Trabantit pitävät
ihan kiitettävää prutkutusta mennessään

Potsdamer Platzilla pidetään suuret Berliini filmifestivaalit

Tänään kävimme päiväretkellä Potsdamin kaupungissa. Potsdam sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Berliinistä. Junamatka sinne kesti puolisen tuntia ja kannatti kyllä käydä. Tuli taas yksi saksalainen kaupunki tutuksi ja näitä viehättäviä taajamia tässä maassa tuntuu riittävän. Ohessa kuvasatoa Potsdamin reissusta ja upeasta Sanssoucin puistoalueesta, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Terassien yläpäässä siintää Sanssoucin palatsi

Tässä sama toisesta vinkkelistä. Oikeastaanhan tämä on
ihan pikkuinen mökki palatsien mittakaavassa.

Karyatidit kannattelevat linnan kattoa. Sans Souci tarkoittaa "ilman huolia".
Eli stressitöntä elämätä se kuningaskin tahtoi jo 300 vuotta sitten.


Koristeissa ei ole säästelty

Lintu vai kala?

Neues Palais, jonka Fredrik tunsi tarpeelliseksi rakennuttaa 2 km:n päähän ensimmäisestä kesämökistään. Tuliko ensimmäisestä sittenkin ihan liian pieni?

Puiston alueella on noin 60 kilometriä kävelyreittejä ja laajuus on 290 hehtaaria.
Välillä pisti nojailuttamaan

Potsdamin hollantilaiskortteli oli kotoinen ja viihtyisä. Preussin Fredrik Suuri kutsui alankomaalaisia käsityöläisiä avustamaan suuren palatsialueen rakentamisessa

ja antoi heille luvan rakentaa kaupunkiin oman korttelinsa.


Salaatitkin oli hollantilaisella juustolla höystettyjä


Se oikea Weissbier ilman makeutuksia ja taustalla Potsdamin Brandenburg Tor.
Tämä on myös tämänkertaisen reissun viimeinen kuva ja bloggaus.
Hyvän naantalilaisen ystävämme mielestä vehnäolut maistuu hammastahnalle, mutta saa aikaan hövelin käytöksen.

Thaimaan reissun jälkeen blogattiin, että seuraava matka on kesän alppireissu. Tämä Berliinin piipahdus nyt kuitenkin tuli tähän väliin, mutta seuraava on sitten ihan varmasti se odotettu alppireissu. Siihen liittyviä pohjustuksia tulee ennen kesäkuuta. Bis bald!

Berlin mit dem Fahrrad

Kohteena Schloss Charlottenburg. Aurinko paistaa, puut viheriöivät
ja loma aluillaan. Elämä hymyilee.

Eilen tehty suunnitelma piti ja tänään on tutustuttu Berliiniin pyöräillen. Vuokrattiin pyörät tästä hotelliltamme ja aamulla 09.00 jälkeen lähdettiin ja kotiuduttiin tuossa ennen viittä iltapäivällä. Oikein perinteiset mummopyörät saatiin ja selkä suorana polvet 90 asteen kulmassa on pyörää sotkettu ja tarkasteltu historiallisesti merkittäviä kohteita. Ei puuttunut kuin Lidlin muovipussi takatarakalta ja olisimme käyneet ihan paikallisista. Ja tuo ilma. Se on Saksassa aina mainio! Lämpöä on ollut reilusti yli 20 astetta ja ihan t-paidassa ja shortseissa on pärjätty. Tuleviksi päiviksi on luvattu lämpimämpää, joten ei meillä ole valittamista.

Schloss Charlottenburg oli ensimmäinen kohteemme


Näkymä linnan takaa suurelta puistoalueelta

Linnan jälkeen pyöräiltiin entiseen Itä-Berliiniin.
Maisemat olivat välillä aika karuja ja junarata kulki mukavasti pään yläpuolella.

Tänään on pyöräilty ihan reipas matka myös pituudeltaan. Etenkin kun suuri osa on ajettu tuolla suurkaupungin ruuhkassa. Tosin täällä autoilijoilta tuntuu enimmäkseen puuttuvan sellainen terve suomalainen sarvikuonomentaliteetti ja nämä huomioivat pyöräilijät liikenteessä ja mekin palasimme terveenä hotellille. Reissu suuntautui entiseen länteen, itään ja Mittessäkin tuli pyörittyä.

Viihtyisä biergarten, hienoja puita ja mielenkiintoisia Itä-Berliinin taloja

Tehtiin terävä havainto, että pyörällä ehtii enemmän kuin kävellen, joten pääsimme käymään sellaisissakin paikoissa, joihin viimeksi ei kävellen ehtinyt. Blogitoimitus toteaa iloisena, että tänään täällä Berliinissä on ollut aivan upea päivä ja lopettaa näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Näkymä Spree-joelle.
Oikealla rannalla näkyy pisin jäljellä oleva pätkä Berliinin muuria.
Kaukana siintää Alexanderplatz ja Fernsehturm.



Pisin jäljellä oleva pätkä muuria on 1, 3 km ja nimeltään East Side Gallery.
Muuri on täynnä taitelijoiden tulkintoja tapahtumista.
Kuvassa kuuluisa tapahtuma itäsaksalaisesta rajavartijasta, joka antaa periksi lännen houkutuksille ja hyppää piikkilankojen ylitse länteen kesken vartiovuoronsa.


Suurmiehet Breznev ja Honecker


Entisen Itä-Berliinin paraatikatu Karl-Marx Allee.
Melkein 100 metriä leveää katua reunustaa suuret elementtitalot
ja toisessa päässä on se kuuluisa tv-torni.


Tänään käytiin ihan varovasti ja pikaisesti vilkaisemassa Pariser Platzilla,
että Brandenburg Tor on paikallaan.


Currywürst on jo niin suuri käsite, että sille on täällä Berliinissä oma museokin


Tästä oli pakko ottaa kuva. Museosaari ja tv-torni taustalla.
Nyt tiedetään mistä Deutsche Wellen matkaohjelma Hin und Weg ottaa Berliinin kuvansa.

Siegessäulen näköalatasanteella jäi tänään käymättä.
Hitler kuulemma siirrätti Saksan sotajoukkojen voitonpatsaan Valtiopäivätalon edustalta nykyiseen paikkaansa Kesäkuun 17. päivän kadun varrelle.

Tällä kohdalla meinasimme kaatua pyörillämme. Biergarten! Että piti Saksassa löytyä Biergarten ja vielä ihan sattumalta! Cafe am Neuen See oli tuo todella viihtyisä paikka nimeltään ja siellä lunastimme päivän palkkion saksalaisina laatutuotteina.


Biergartenista on aika poistua, kun näkee strutseja keskellä miljoonakaupunkia.
No, tämä kaksikko kuitenkin patsasteli viereisessä eläintarhassa, mutta poistuimme kuitenkin hotelliimme.

Iso Jytky tuntuu Berliinissäkin!

Pääsiäisen vietto alkoi tiistain työpäivän päätteeksi heti ja välittömästi, kun suunnistimme auton keulan kohti Helsinkiä ja lentoasemaa. Kaunis ja aurinkoinen sää oli Suomessakin ajella, mutta Berliiniin tullessamme oli lämpöasteita heti reilusti enemmän. Yli kahtakymmentä näyttivät mittarit illalla puoli seitsemän aikaan kun lentomme laskeutui. Puut kukkivat ja viheriöivät ja nähtiin lähes täydessä lehdessä oleva koivukin.

Harvinaisen miellyttävä lento oli muuten pitkästä aikaa. Lento oli aikataulussaan ja koneessa kaikki sujui mukavasti. Ei ollut kovaäänisiä selittäjiä eikä kone tainnut olla edes täynnä. Kaikin puolin miellyttävä lento. Ennen lentoa kentällä nautittu olut muuten maistui erityisen maukkaalta: maksoihan tuoppi peräti 7,50€! Tuollaisen kiskonnan jälkeen on kyllä helpotus saapua tänne Saksan hanojen ääreen, josta maittavan kuohuvan saa 3 - 3,50 eurolla.

Ajelimme vartin matkan bussilla Zoon rautatieasemalle, josta kymmenen minuutin kävelyn jälkeen päädyimme hotelliimme Hampton by Hiltoniin. Hotelli on uusi ja huone kaikin puolin mukava. Siitäkin huolimatta, että paikallisjunakiskot menevät ikkunan edestä ja junia kulkee taajaan. Äänieristys on todella hyvä. Nettiyhteys on täällä ilmainen ja pelaa aivan loistavasti.

Nähtävyydet ovat seinällämme, jos vaikka ei muuten satuttaisi näkemään.

Ja kuinka ollakaan, ensimmäinen juttu mitä saamme nähdä televisiosta kun sen huoneessa avaamme: toimittajat kommentoivat Suomen vaalitulosta ja spekuloivat perussuomalaisten menestystä. Jytky!

Huomisen suunnitelmissa on vuokrata pyörät ja lähteä Piiitkälle kierrokselle ympäri kaupunkia. Sääennusteet lupaavat kaunista säätä ja blogiin on luvassa lisää kuvia.