Sateinen Samstag

Niinkuin terävät lukijamme huomaavat, ovat sadepäivien bloggaukset ihan vaan lämpimikseen horisemista. Niin tänäänkin. Koko päivän on satanut, ja jos nyt jotain tahoa voi tästä onnitella niin Mr Meteo oli pitkästä aikaa ihan tismalleen oikeassa. Me olemme kokeneet kuitenkin niin yltäkylläisen kauniita ja kirkkaita vaelluspäiviä, että tämä ei enää meitä masenna. Nyt kun on jo alkuilta ja sade on lakannut, saattaa nähdä että huiput ovat peittyneet lumeen.

Aamulla kauppareissun jälkeen pinkaistiin juoksulenkille Hippachiin ja takaisin. Kastuttiin yltä päältä, mutta nythän on kesä. Sen jälkeen jatkoimme hikoilua PhysioTherm -saunassa.

Näitä saa tilattua olohuoneen nurkkaan ylläolevasta linkistä

Aiemminkin blogissamme mainittu infrapunasauna ei varmaankaan suomalaisten mielestä ansaitse tulla mainituksi 'saunaksi'. Saunan kotimaana (kyseenalaisesti) Suomessa ei varmaankaan noita hikimajoja myydä. Silti ne ovat tehneet läpilyönnin ainakin Keski-Euroopassa. Majoitustalossamme vaatekaapin kokoinen kaksipaikkainen koppi sisältää kaksi peräseinässä olevaa infrapunavastusta, joiden eteen istutaan ja tällätään selkäranka vastuksen kohdalle. Halutessaan saa ohjeet kuunnella kabiinin automaattisista kajareista useammalla kielellä tai lukea kabiinin seinästä. Vastukset lämpiävät ja kymmenen minuutin kuluttua alkaa hiki virrata vaikka koppi muuten on lämmennyt hädin tuskin yli 30 asteiseksi.

Istujaa vastapäätä olevat vastukset pitävät huolen siitä, ettei kylpijä tunne kylmää jaloissaan tai etupuolellaan. Vastusten lämpötilaa voi säätää, jos alkaa liikaa kuumottaa. Selkärankaa lämmittävät vastukset kiihdyttävät verenkiertoa ja valmistajan mukaan täten poistavat kuona-aineita kehosta. Saman tekee tietysti suomalainenkin sauna, jossa kuumuuden saa kokea koko kehollaan. Löylyssä ei tosin jaksa kovin pitkään kärvistellä ilman happihyppyä. Infrapunasaunassa jaksaa kuitenkin istuskella valmistajan suosittaman 30min ilman, että tulee tarvetta lähteä jäähylle happea haukkaamaan. Jos juttuseuraa ei ole, voi saunassa vaikka lukea tai ratkoa sudokua, mikäli ei hikoile ihan sikana, kuten toinen meistä, jonka verenkierto kiihtyy ihan formulamalliin. Se on todettu patikassakin.

Keittokattilan kansi aukesi tänään leikiten ja samaa soppaa riittää vielä huomiseksikin. Jos ketään kiinnostaa ja vaikka ei kiinnostaisikaan, tulee tässä muutama kuva majapaikastamme.

Ruokala


Blogin kuvatoimitus


Kartanlukijan paikka
Futiskatsomo

Parveke

Kookospähkinä keittiössä

Eilisiltana parvekkeella odoteltiin sadetta

Olemme saaneet tänään sadekuuroja ja auringonpaistetta. Isompaa vaellusta ei ole nyt mielekästä pariin päivään ilmeisesti tehdä, sillä sääennuste ei lupaa poutaa. Ukkoskuuroja ja sadetta on tiedossa ja lisäksi lämpötila laskee niin, että sunnuntaina on "freezing level" 2500m:ssä. Eli jos sattuu olemaan oikein korkealla, voi sade tulla lumena. Matkamme alkupäivinä Dolomiiteilla oli parina päivänä jäätymistaso niinkin alhaalla kuin 1500m. Silloin olivat ihan lähirinteetkin lumessa.

Ihan pakko oli tähänkin bloggaukseen saada vuorikuva. Vaikka sitten kaukaa hakien.
Viisi viikkoa sitten Dolomiiteillä satoi lunta.

Pirttipäivä tuli siis tästä. Kävimme aamupäivällä kaupungilla shoppailun yrittelyssä. Mutta ei siitä mitään tullut, kun ihmisellä on vääränlaiset kintut. Sopivia shortseja ei löytynyt. Saatiinpahan kuitenkin kulkea ihmisjoukossa, jota täällä näkyy päiväsaikaan pääkadulla riittävän. Kotimatkalla poikkesimme taas Gasserissa, jossa pyysimme siivuttamaan koneella valmiiksi paikallista ihanaa speckiä: parmankinkun tapaista herkkua. Ostimme mukaan myös puodissa valmistettua perunasalaattia. Eilen hankittujen paikallisten juustojen kera meillä on tänäänkin herkkuhetki tiedossa.

Tiroler Speck von Gasser.
Tutustu lisää tästä .

Liikuntapuoli on tänään ollut kerrassaan olematonta. Astelimme kotoamme katsoen laakson oikeaa reunaa metsän rajassa kulkevaa polkua pitkin Ramsaun kylään. Polku on käytännössä tasamaata ja miellyttävästi varjoisassa metsässä. Se ohittaa paikallisen festarimestan Erlebnissennerein ( elämysmeijerin) ja kuulimme kuinka viikonlopun festaritapahtuman tähdet Bergcasanovat tekivät soundcheckiä. Kolmen päivän aikana casanovat ja monet muut kokoonpanot soittavat volksmusiikkia. Olemme kuulleet useimpia pumppuja täällä ollessamme ravintoloiden ja hotellien lavoilla, joihin on ollut ilmainen sisäänpääsy.

Bergcasanovat viihdyttävät Brygg'n Standlilla

Paluumatkan tallustelimme tuttua Zillerpromenadia jokivartta myöden. Lenkkimme jälkeen oli aika nauttia lounasta. Ja tässä tulee se kookospähkinä. Jotain puutteita asunnossamme on: yhteen kattilaan ei löydy kantta. Keittokattilan puuttuva kansi korvattiin eilen ruokalautasella. Jääkaapissa "kansi" oli kuitenkin imeytynyt kattilan päälle niin tiukkaan ettei sitä saanut millään pois kattilan päältä.

Ei millään irti!

Talosta etsittiin kapeinta mahdollista teräasetta, jolla lautanen olisi saatu kammettua pois. Ei onnistunut. Tollo Peloton tuli ajatelleeksi imukuppia. Nyt sellaista tarvittaisiin, mutta mistä sellaisen tähän hätään. Hetken raksutti ja sitten kylppäriin...

Tällä kuivataan suihkukaapin seinät...

...tai nostetaan kattilan kansi

"Simpsalapim!" Eikä tarvinnut tänäänkään jäädä ilman keittoa. Eikä tarvinnut edes käyttää dynamiittia, jolla kookospähkinä laulussa yritettiin avata. Lounasmaisemat ovat tosin joinakin päivinä olleet hieman paremmat.

Tältä näyttää tänään klo 17.20

Verryttelyä Mayrhofenissa

Kotimme Landhaus Gasser. Meidän asunnon parveke on alempi oikealla.

Viime vuodesta tuttuun kylään on kotiuduttu aika nopeasti. Asunto on oikein hyvä. Aika paljon samanoloinen kuin edellinenkin. Huoneisto on samankokoinen ja siinä on hyvänkokoinen tupakeittiö ja kaksi makuuhuonetta, joista toinen toimii "varastona". Parvekkeita ei ole enää kuin yksi, mutta se on suuri. Puuttuva toinen parveke on korvattu kolmella telkkarilla.

Näkymä parvekkeeltamme Mayrhofenin kylään ja Zillertalin laaksoon.

Mayrhofenissa on reilut 4000 asukasta, joten kylä ei ole suuren suuri. Turistien määrä varmaan kuitenkin moninkertaistaa asukkaiden määrän. Tämä on reilusti alempana kuin Ortisei (1200m) eli "vain" vajaa 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Täältä on siis periaattessa pitempi matka korkealle kuin Ortiseista. Toisaalta olemme varmaan reilun kolmen viikon aikana saadulla korkean paikan leirillä tulleet tosi kovaan kuntoon... Kylässämme on kaikki tarpeellinen ja ruokakauppojakin on peräti kolme! Ei varmaankaan kuolla kuukaudessa nälkään eikä janoon.

Kolmen kaupan kylässä asiakas on Kuningas.

Tänään käytiin sellainen verryttelypatikka, että jalat huomaisivat lepopäivien olevan ohi. Lähdettiin aamulla puoli yhdeksän jälkeen ja noustiin viime vuodelta tuttu nousu reilut 600 metriä Steinerkogelhausille, joka on hütte kylän yläpuolella. Siitä jatkettiin sitten meille uuteen kylään Brandbergiin, jossa emme olleet käyneet aiemmin.

Näkymä Steinerkogelhausilta.
Mayrhofen lähempänä ja naapurikylä Finkenberg kauempana.

Brandberg on erittäin pieni, mutta nätti kylä. Saksaa puhuva mies tuli kysymään meiltä missä olimme kävelleet ja huomasin, että kuukaudessa on oppinut paremmin kuuntelemaan ja ymmärtämään saksaa. Aiemminhan meillä oli se systeemi, että Jane ymmärsi kysymykset ja kertoi minulle mitä pitää vastata, koska hän ei osaa taas puhua saksaa. Näin se toimii.

Brandbergin kylä ja kaikki sen noin 10 taloa.

Kotiin palattiin puolen päivän jälkeen. Suihku, lounas ja kylälle kauppaan. Oli aivan mahdottoman kuuma. Yhdelläkään alppilomalla ei ole ollut niin kuuma kuin tällä viikolla. Mutta me ei valiteta. Kokemuksesta tiedetään, että sitten kun se sadepilvi asettuu oikein mukavasti tuohon vuorien väliin kylän päälle niin se ei lähde siitä sitten millään. Viime vuonna se makasi siinä täällä viikon. Tänään näimme enemmän sinitaivasta ja hienoja alppihuippuja kuin viime vuonna koko viikon aikana. Huomiseksi on luvattu taas hienoa ilmaa ja aiomme lähteä taas aikaisin aamulla reissuun. Neljäksi pitää vaan palata kotiin katsomaan Saksa- Argentiina matsia.

Niin, yksi muutos tässä asunnossa on entiseen nähden. Kisastudiosohva puuttuu. Se on korvattu auringonottoon tarkoitetulla parvekkeelta tuodulla rantatuolilla, jossa on mukava löhötä keskellä tupakeittiön lattiaa ja katsoa mm-futista puolimakaavassa asennossa. Vähän naurattaa vaikka peli ei erikoinen olisikaan.
Eilen tuli muuten kuukausi täyteen vuorotteluvapaata. Hienoa aikaa.

Näkymä Brandbergista Zillergrundiin. Ensin harmittelimme kuvassa näkyvää utua.
Mutta oikeastaanhan tämä on ihan hieno kuva!
Kuvaamataidonope voisi käyttää tätä ilmaperspektiivin opetuskuvana!

Auf Wiedersehen Gröder Tal - Val Gardena

Seiser Almin hevoset antavat meille onnenpotkun tuleville lomaviikoille uudessa paikassa

Tämä päivä on ollut varsin kevyt, noin kuntoilumielessä. Ainakin kun vertaa vaelluspäiviimme. Aamupäivällä kamat keräiltiin kasoihin ja soviteltiin laukkuihin. Puoliltapäivin lenkki ja lounas. Sen jälkeen kylälle jäätelöannokselle. Loppupäivä onkin mennyt sen ihmettelyssä, että jotain on erilailla. Niin! Tänään ei tullut futista. K:kin jouti lueskelemaan kirjaa.

Näytä suurempi kartta

Lähdemme huomenaamulla bussilla Brixeniin, josta nousemme junaan. Junan päätepysäkki on München, mutta jäämme pois Innsbruckin jälkeen Jenbachin asemalla. Siellä vaihdamme junaan, joka kulkee Zillertalia pitkin. Rata päättyy kohdekaupunkiimme Mayrhofeniin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan olemme iltapäivällä puoli kolmen aikaan perillä.

Huoneiston olemme varanneet Landhaus Gasserista, jonka omistaja on luvannut tulla meitä junalle vastaan. Linkistä pääsee suomenkielisen Booking.com -sivuille, jossa kuviakin talosta.