Adios Uruguay!

Siinä on ennätys, 14 karvaturpaa.

Olisi syytä sopujen säilyä.

Etelä-Amerikan lomamme kaksi viimeistä päivää Montevideossa ovat sujuneet hyvin. Päivät ovat tosin olleet osittain pilvisiä ja aamuisin on on jopa vähän satanut, mutta lämmintä on riittänyt. Montevideo on ollut Buenos Airesin jälkeen rauhallisempi ja joka tavalla vaatimattomampi kaupunki. Kaikki on vähän pienempää. Jotenkin tämä on kuitenkin tuntunut mukavalta ja pohdimme tuossa rantapaseolla kävellessämme, että tämä kaupunki on sympaattinen. Kiva paikka. Pari kolme päivää riittää erittäin hyvin tämän katsastamiseen nähtävyyksiltään. Lisäksi tuo upea ranta-alue tietenkin mahdollistaa myös rantaloman viettämisen täällä.

Mercado del Puerton grilliravintolassa opimme taas uutta.
Älä istu liian lähelle grilliä tai poskipäät punoittavat
muutenkin kuin lasillisesta olutta.

Meille Montevideon kaksi hienointa juttua ovat olleet rantaramblan kävelyt ja juoksulenkit sekä sataman kauppahallin Mercado del Puerton grilliravintolat. Tällä reissulla on tullut syötyä liharuokaa varmaan vuoden edestä. Parillat, joilla lihat herkullisesti paistuvat, houkuttelevat piilevästä kasvissyöjästäkin esiin lihan himon. Mahtava sisäfileepihvi, jonka nautimme tänään puoliksi lisukkeineen maksoi yhteensä n. 17€. Pikku chorizo-makkara ja grillattu paprika alkupaloiksi nautittuna täydentävät nautinnon.

Avenida 18 de Julio

Ennen matkaamme välillä mietitytti kohteiden turvallisuus vaikka Argentiina ja Uruguay eivät varmaan Etelä-Amerikan hurjimpia kohteita olekaan. Ei täällä mitään ihmeellistä ole kohdattu ja normaalilla järjellä täälläkin ilmeisesti pärjää. Loppu on tuurista kiinni kuten joka puolella muuallakin. Täällä Montevideossa on tosin pistänyt suomalaiseen silmään ostoskeskusten ja pankkien vartijoiden toisinaan erittäin raskas aseistus ja vartijoilla on suojaliivit virkapaitojensa päällä. Erikoista oli myös, että monien katujen varsilla olevien tyylikkäiden kauppojen ovet ovat lukossa ja myyjä avaa ne vasta havaittuaan tulijan mielestään luotettavaksi.

La Pulperia oli hotellimme naapurissa ja siitä tuli kantaravintolamme iltaisin.
Ihastuimme siihen kertaheitolla.

Mielestämme suurin uhka turistille täällä on kuitenkin liikenne. Se on aika kaoottista. Jalankulkijaa ei kunnioiteta edes sen vertaa kuin Suomessa eikä kukaan näytä edes odottavan, että autot pysähtyisivät suojatien eteen.

Yksi Montevideon luxustakseista

Taksin kyydissä matkustaessa tuntuu välillä, että risteykseen ajetaan periaatteella, " se huutaa joka pelekää". Montevideossa taksit näyttävät pääosin muutenkin olevan todella kälysiä. Näihin takseihin verrattuna Yaris on tila-auto ja näissä on vielä viihtyvyyden varmistamiseksi matkustaja ja kuljettaja erotettu toisistaan rauta- ja muovipleksillä, jossa on erittäin hygieenisen näköinen liukuva metallikuppi, johon voi taksimatkansa maksaa. Sen sijaan itse taksilla ajaminen ei maksa juuri mitään kuten ei Buenos Airesissakaan.

Paikallinen poliisilaitos oli hyvässä maalissa

Yrittäjyys on kunniassaan näissä osittain varmaan hyvin köyhissä maissa. Monen näköisiä enemmän tai vähemmän tarpeellisia palveluita on tarjolla katujen varsilla. Taksiin mennessä ja pois noustessa on virallisia tai vähemmän virallisia oven avaajia, jotka odottavat vastineeksi kolikkoa tai paria. Liikennevaloissa tuulilasinpesijät saavat maailmasi näyttämään kirkkaammalta pientä korvausta vastaan. Paras oli Montevideon kävelykadulla kohtaamamme verenpaineenmittaaja, joka olisi mitannut paineemme pientä korvausta vastaan. Olemme kuitenkin olleet lomalla jo reilut pari viikkoa ja olo oli sen verran rentoutunut, että katsoimme palvelun sillä hetkellä tarpeettomaksi.

Tässä sitä nyt vietetään viimeistä iltaa tällä reissullamme. Meitä viihdyttävät mitä erilaisemmat ja mahtipontisemmimmat jalkapalloselostajien tavat huutaa "Gooool" Tyylejä on monia ja kaikki toisiaan parempia. Miten voi huutaa kahden minuutin ajan "Goooooooooooooooll"?

Kävelykadun puistikkoja

Kokonaisuutena reissu on ollut hieno. Kaikki kohteemme ovat olleet erilaisia ja ei voi muuta kuin olla tyytyväinen matkaan. Etelä-Amerikan bloggaukset loppuvat tältä erää tähän ja seuraava varma reissu on vasta kesällä. Katsotaan tuoko kevät jotain uutta ja yllättävää. Kiitos taas lukijoille ja kommentoijille. Aina joskus on kiva nähdä, että joku näitä raapustuksia ja kuvia katseleekin, kun klikkauksien määrä ylitti 10 000 tällä reissulla.

Iguazun putoukset muistamme aina

Buenos Airesin katukuhina teki vaikutuksen

Iltapäivän helteessä tuli ihan ensimmäiseksi mieleen kotimaan
kelit. Onneksi turistikojusta löytyi karvalakki tuliaisiksi.

Se on siinä.
Näkemiin Montevideo ja Etelä-Amerikka!

Putousreissu Brasiliaan

Edellisestä putouspäivästä viisastuneena otimme

tarpeeksi evästä ja oman kulkuneuvon.
Vitsi, vitsi!

Iguazun reissumme kolmantena päivänä lähdimme ihailemaan putouksia Brasilian puolelta. Bussiliput ostimme edellisenä päivänä ekalta putousreissultamme palatessa. Niitä myytiin "kaupungin" polttopisteessä sijaitsevan bussiaseman kioskista. Reissun hinta menopaluulippuineen oli kahdelta yhteensä 17 €. Siihen ei sisältynyt kuitenkaan sisäänpääsymaksu itse luonnonpuistoon.
Linja-autoaseman pikku kioskeissa myydään bussimatkoja lähellä ja kaukana sijaitseviin Etelä-Amerikan kohteisiin. Täällä on tavallista matkustaa tuhansiakin kilometrejä bussilla. Matkamiehellä on mahdollista valita täysin vuoteeksi kallistuva istuin kaikkine aterioineen ja juomineen. Tai litteämmällä lompsalla voi matkustaa vaatimattomammin. Joka tapauksessa bussit on varustettu pitkän matkan reissuihin. Jos suhteuttaa kotimaamme matkoihin, voisi ajatella matkustavansa Suomen päästä päähän ja vielä takaisin esimerkiksi tullakseen Buenos Airesista Iguazulle.

Passintarkastukseen jonotteli muitakin kuin meikäläiset.
Heidän matkansa tosin eteni paljon sähäkämmin kuin meidän.

Ylitimme valtioiden välisen rajan muutaman kilometrin päässä Puerto Iguazun kylästä. Bussilastillisemme matkustajia marssitettiin passintarkastukseen. Takaisin kulkuneuvoon nousimme kymmenen metrin päässä siitä poistuttaessa. Linja-auton henkilökuntaan kuuluva mies keräsi passimme nippuun ja piti niitä hallussaan sen aikaa kun ajaa pouhasimme parin kilometrin matkan Brasilian rajamuodollisuuksiin.

Tällä matkalla ylitimme Iguazu-joen, jonka puolivälissä varsinainen raja kulkee. Brasilian raja-asemalla pysähdyttiin uudestaan. Kuski ja apumies lähtivät passiemme kanssa vötkistelemään kohti passintarkastusta rauhalliseen tapaan, sillä täällä kiirettä ei ole vielä keksitty. Bussikin oli jo lähtiessään 20min myöhässä. Maahantuloleiman saaminen kaikkiin passeihimme oli aikaaviepää hommaa, mutta lomallahan tässä ollaan. Viimein kuski saapui empanadan muruja viiksistään pyyhiskellen ja jakoi passimme takaisin. Loppumatka putouksille kesti vain vartin, joten koko hommaan kului reilu tunti, josta yli puolet rajamuodollisuuksissa.

Nyt putoukset nähtiin vastapäätä eilistä reissua.
Tuossa poukamassa eilen otimme vauhtia kohti luonnon vesihierontaa.
Argentiinan puolen ylempi näköalapolku kulkee vastapäisten putousten yläreunalla.

Brasilian luonnonpuiston porteilla ei ollut läheskään yhtä kova kuhina, kuin eilen Argentiinan puolella. Lipunoston jälkeen käveltiin bussiin, joka kuljetti meidät kohti putouksia. Matka kulki priimakuntoista asfalttitietä pitkin, mutta kesti yllättävän kauan. Avonaisen bussin toisessa kerroksessa meinasi jopa tulla ajoviimasta vilu, sillä päivä oli pilvinen.

Brasilian puolelta saa putouksista upean kokonaisnäkymän.
Kannatti ehdottomasti vierailla täälläkin.

Nousimme bussista enemmistöä seuraten, sillä jostain syystä lipunmyyjä ei antanut meille karttaa, jonka muut olivat saaneet. Olimme muutenkin vähän kuutamolla, ennen kuin joukkoa seuraten saavuimme nauttimaan ensimmäisistä näkymistä. Alkoi näyttää ja kuulostaa jo tutulta.

Edessä ikuisessa (?) sumupilvessä Devil's Throat.
Tuo vesihöyrypilvi näkyy lentokoneestakin, sillä kenttä sijaitsee lähellä putouksia.

Näköalapolku johdatteli putousalueen alaosasta kohti Paholaisen kitaa. Helikopterilennoilla olisi päässyt näkemään kaiken ylävinkkelistä, mutta rajansa kaikella. Näköalatasanteilla tungeksi sakkia niin paljon, että kyynärpäiden rajaaminen kuvista on tullut tutuksi.

Garganta del Diablo

Putouskorkeus vaihtelee 60-82 metrin välillä.

Kävelysilta lähelle putousten alaosaa. Taas kastuttiin.
Kameran paikka oli muovipussissa kun päästiin sillan päähän.

Viimein näköalapolku johti laajimman Union Falls'n juurelle. Siellä pääsi ihan lähelle vettä ja itse putousta. Näköalapaikalta lähti hissi "yläkertaan" josta putousta pääsi ihastelemaan ylhäältä päin.

Union Falls

Viimeiset silmäykset kohti maailman ihmettä.
Tämän kokemuksen muistaa aina.

Tänä aamuna rinkat oli pakattu ja lähdimme takaisin Buenos Airesiin. Hieman jo maan tavoille tottuneina emme odottaneetkaan lennon lähtevän ajoissa. Odottelimme pienen Iguazun kentän lähtöaulassa ja tuumimme, että olisi fiksua ilmoittaa isännällemme BA:iin, että ei odota meitä turhaan tulevan ajoissa. Majoituksemmehan ei taaskaan ole perinteinen hotelli vaan huoneisto tavallisesta asuintalosta. Nyt majoitumme eri taloon kuin BA:n ensiosuudella. Saman korttelin sisällä tosin ollaan. Mitenpä muutenkaan: kun yritimme soittaa Dario-patruunalle, ei terminaalissa löytynyt meille verkkoa! Täällä on eri meininki. Onneksi Dario oli itse meitä valistanut, että paikalliset LANin lennot ovat säännönmukaisesti myöhässä, joten ymmärsi varmaan.

Iguazun hotellimme Jasy Los Troncos oli mukava.
Majoituksien taso täällä oli aika vaatimaton,
joten nähtyämme muita tarjolla olevia, olimme tyytyväisiä valintaamme.

Iguazun putoukset

Paholaisen kurkku, Garganta del Diablo, versio 1

Tietoliikenneyhteydet pelaavat taas mainiossa Los Troncos hotelllissamme. Kymmenen huoneen pikkuhotelli on noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Puerto Iguazun keskustasta ja se on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Aamiainen oli tosin sitä croisantti+hillo linjaa, mutta se ei ole kai erikoista täällä.

Kuuden kilometrin päässä putouksien alajuoksulla oli aika leppoisaa.
Tässä ollaan menossa veneeseen ja koskien halki kohti putouksia.

Vasemmalla näkyvät sumupilvet ovat suuren Paholaisen Kidan kuohuja.
Vesi pärskyy niin, ettei kameraa uskalla paljoa pitää näkyvillä.

Tänään lähdimme aamulla 09.00 bussilla keskustasta kohti Iguazun putouksia ja nimenomaan tälle Argentiinan puolelle. Bussi tuli täyteen ja sanomattakin on selvää, että oli kuuma, kun lämpöä oli heti aamusta yli +30. Täällä tarkenee. Vajaan puolen tunnin päästä saavuimme Puerto Iguazun kansallispuiston pääsisäänkäynnin eteen, joka oli bussin päätepysäkki. Porukkaa oli jo tuohon aikaan jonoksi saakka, mutta nopeasti selvisimme sisälle itse puistoalueelle. Sisäänpääsymaksu alueelle oli 100 Argentinan pesoa eli vähän reilu 17 euroa nykykurssilla.

Tuollaiseen suihkuun meidänkin veneemme ajoi

Pitkän pohdinnan jälkeen olimme buukanneet itsemme Great Adventure-nimiselle retkelle, jossa asiakkaat viedään ensin kuorma-auton lavalla viidakon läpi Iguazu-joen rantaan ja sieltä ajellaan moottoriveneillä vastavirtaan monta kilometriä itse putousten alle. Tuo automatka ei ollut kovin mielenkiintoinen nähtävyyksiltään, mutta oppaan kertoma info antoi kivaa taustatietoa itse putouksista ja niitä ympäröivistä sademetsistä. Venematka taas oli mukava ja huippukohta on tietysti itse putosten näkeminen ja suora fyysinen kokeminen, kun vene ajetaan ihan putousten alle. Porukat kastuvat takuuvarmasti totaalisesti ja meille annettinkin firman puolesta vedenpitävät säkit, johon sai pakata arvotavaransa.

Ylemmältä kävelyreitiltä

Oppaamme kertoi meille mm., että putoukset käsittävät 275 eri vesiputousta. Hän myös selitti kuinka paljon vettä virtaa putouksissa, mutta se ylitti jo käsityskykymme hänen käyttämiensä eri mittayksiköiden vuoksi. Ilman hänen infoaankin totesimme päivän aikana omin silmin, että paljon sitä vettä virtaa. Oppaan mukaan täällä on viime viikkoina satanut paljon ja vettä virtaa tavallista enemmän. Pari viikkoa sitten kuulemma suurimmalle putoukselle, Garganta del Diablolle, johtava reilun kilometrin pituinen kävelyreitti oli jouduttu sulkemaan, kun vesi oli noussut reitille. Reitti kulkee lähes kokonaan vesistön päälle rakennettua kävelysiltaa pitkin.


Itse putousten alle ajaminen oli mahtavaa! Tai ei siinä suoraan sen putoavan vesimassan alle ajeta, mutta niin lähelle, että jokainen kastui taatusti läpimäräksi. Matkustajia oli noin 30 ja kaikki olivat innoissaan kuin pikkulapset. Porukka huusi ja taputti käsiään ja pyysi kapteenia ajamaan aina uudelleen suihkun alle. Meidän veneemme kävi molempien pääputousten alla kastattamassa matkustajansa. Todella hauskaa ja on mukava vielä joskus innostua jostakin!

Surkeammissakin paikoissa on otettu valokuvia

Iguazu = Iso Vesi

Vene jätti meidät vettä valuvana putousten alemman kävelyreitin varrelle. Argentiinan kesä kuivaa sen minkä kastelee. Siitä jatkoimme matkaamme kävellen. Alueella kulkee kolme pääreittiä eli alempi reitti, ylempi reitti ja sitten junamatkan päässä on reitti, jota pitkin pääsee Garganta del Diablon kohdalle ihastelemaan lähietäisyydeltä Paholaisen Kitaa!

275 putousta ei mahdu yhteen kuvaan

Kaikki kolme reittiä mekin ehdimme päivän aikana tassutella läpi ja Puerto Iguazuun palasimme iltapäivällä jälleen bussilla. Eilen taisi tulla vähäteltyä tämän kylän suuruutta, kun tänään tarkemmissa tutkimuksissa ilmeni, että täällä on kahdet liikennevalotkin!

Iguazun luonnonpuiston alue on laaja ja suunniteltu kävelemiseen ja putosten ihailemiseen. Hyvät kävelyreitit kulkevat alueella ja junalla pääsee myös kulkemaan tarvittaessa. Kruununa on tietysti mahtavat putoukset, joita ei valokuvilla pysty tarpeeksi hyvin kuvaamaan. Kuvista jää puuttumaan se leveys, syvyys ja se aivan valtava pauhu, jonka putoavat vesimassat aiheuttavat. Jokainen yleensä kehuu omia matkakohteitaan, mutta kyllä Iguazun putoukset ovat upea paikka. Viime vuoden lopulla oli internetissä joku matkailuäänestys, jossa sai äänestää muistaaksemme maailman uutta seitsemää ihmettä. Iguazun putoukset pääsivät tälle listalle. Joku muukin oli lukenut nuo tulokset, sillä porukkaa on alueella todella paljon. Tosin puistoalue on niin laaja, että sinne myös mahtuu väkeä. Suosituissa valokuvauspaikoissa tosin joutuu hetken jonottamaan, että pääsee itse nappaamaan sen reissun hienoimman valokuvan.

20v hääpäivä Iguazun putouksilla

Huomenna turnee jatkuu ja olemme jo ostaneet bussiliput putouksille, mutta tällä kertaa matkustamme Brasilian puolelle. Tietojemme mukaan se on aika erilainen paikka ja kai maisemiltaan rajoitetumpi. Bussimatka kestää kuulemma noin tunnin ja itse alue on tietojemme mukaan huomattavasti pienempi kuin Argentiinan puolella. Totta vai tarua? Selvinnee huomenna.

Paholaisen kurkku, Garganta del Diablo, versio 2.
Takana on 8 tuntia kävelyä 36 asteen kuumuudessa.