Plettenberg Bay

 Robberg Nature Reserve on mukava patikkakohde ja reittejä löytyy moneen makuun

Loma jatkuu Plettenberg Bayssa, jossa vietimme viime talvenakin muutaman päivän. Tässä on tullut parin loman aikana sellainen tunne, että se on aika lailla sama mistä rantakohteesta täällä Etelä-Afrikan eteläkärjessä majoituksen valitsee, sillä takuuvarmaa laatua tuntuu olevan tarjolla. Kauniita maisemia, hienoja rantoja, tyylikkäitä hyvätasoisia ravintoloita ja edullista ruokaa. Tästä eteläkärjestä ei ensimmäisenä tule mieleen Afrikka muuten kuin safarilla nähtävistä upeista villieläimistä.

 Yksi nähtävyys Robbergilla ovat hylkeet. Jossakin esitteessä todetiin, että

 "hyvällä onnella voit nähdä valkohain nappaavan hylkeen".

 Jäimme miettimään, että kenen näkökulmasta tuo oli kirjoitettu?

Perjantaina hikoilimme hiukan reissun aikana hankittua matkapöhöä vähemmäksi patikoimalla Robbergin luonnonpuistossa. Kuljimme pisimmän reitin, joka on noin 10 km. Reiteistä kaksi muuta vaihtoehtoa ovat lyhyempiä. Meillä meni matkaan aikaa kolmisen tuntia, kun reitti oli paikoin hidaskulkuinen etenkin, kun mukana ei ole patikkakenkiä vaan liukastelimme mm. kivikoissa lenkkareilla.

 Meidän mielestämme Robberg Trail on maisemiltaan aivan vertailukelpoinen Havaijin Kauain saaren Kalalau Trailiin, jota pidetään yhtenä maailman kauneimmista

 Mainio Aquavit Guesthouse järjesti lauantaina winetastingin for returning guests. Meidän lisäksi paikalla oli kolme brittipariskuntaa ja tietysti isäntäpariskunta. Täällä on puitteet kohdallaan.

Addon kansallispuisto oli sen verran mukava kokemus meille, että varasimme sunnuntaille  safariajelun Plettenberg Game Reservestä, joka on noin 2200 hehtaarin kokoinen luonnonpuistoalue 20 minuutin ajomatkan päässä Plettenbergistä. Alueella ei saa ajaa omalla ajoneuvolla vaan jeepissä matkataan oppaan johdolla eläimiä bongailemassa. Alueella ei kuitenkaan ollut "jeepiruuhkaa" ja käsityksemme mukaan luonnonpuisto ja safaritoiminta siellä on ainakin vielä aika pienimuotoista. Kaksi ja puoli tuntia kestänyt tapahtuma oli mukava kokemus ja näimme ekaa kertaa luonnossa leijonia, kirahveja, sarvikuonoja ja virtahepoja. Ei niitä Turussa tule kadulla vastaan.

 Oppaan mukaan virtahepo on Afrikan vaarallisin eläin.

Seuraavaksi siirrymme Etelä-Afrikan viinialueen sydänmaille Franschhoekiin viininmaistelun pariin. Ei sekään ihan kurjaa hommaa ole vaikka emme itseämme ihan suoranaisesti suurten viinigurujen tai viinitietäjien joukkoon laskekaan. Usein riittää se, että on pirunmoinen into yrittää?

Afrikan hyeenakoira ei ole mikään mukava sohvakaveri

 Safarijutut päättyvät tällä kertaa tähän ja palaamme asiaan viinialueelta

Surffaajien Jeffreys Bay ja matka Pletteen

 Jeffreys Bayn hotellihuoneessamme olimme kirjaimellisesti rannalla

Tämähän alkaa tuntua lomalta! Addon luonnonsuojelualueella vietettyjen päivien jälkeen oli ihana jättää auto hetkeksi parkkiin ja keskittyä valtameren aaltojen kohinaan. Jeffreys Bay on saanut nimensä parisataa vuotta sitten paikalle saapuneen kauppiaan mukaan. Tiettävästi hän oli ensimmäinen valkoinen, joka asettui sinne. Hippiaikojen siivittämänä paikan poikkeuksellisen hienot surffausaallot nousivat maailmankuuluiksi.

 Köyhien townshipit ovat Etelä-Afrikan synkempi puoli

CNN on rankannut matkailusivuillaan Jeffereys Bayn maailman toiseksi parhaaksi surffauspaikaksi Havaijin Oahulla sijaitsevan Pipelinen jälkeen. Tämän pallonpuoliskon talven aikana aallot ovat parhaimmillaan ja heinäkuussa koko maailman surffikansa kerääntyy juuri hotellimme African Perfectionin edustalle seuraamaan ammattilaissurffareitten taitoja. Supertubes on tuon ranta-alueen nimi.

Hotellimme kohdalla australialainen Mick Fanning joutui hain hyökkäyksen kohteeksi vuonna 2015 tapahtuneissa kisoissa. Mies oli odottamassa sopivaa aaltoa, kun hai hyökkäsi. Tintattuaan haita kuonoon hän sai käännettyä laudan itsensä ja hain väliin ja hai häipyi siksi aikaa, että kilpailun turvahenkilöstö sai surffarin nostettua vesiskootterin päälle. Katso tallenne tästä. Porukassa on aina kavereita, joilla on ainakin puheissaan suuremmat teot ja saavutukset kuin muilla, mutta haluamme olla kuulemassa, jos joku laittaa tuosta paremmaksi. Ihan normikaverilla saattaisi tuossa tilanteessa olla uikkareiden persus ruskeana.

Delfiineitä oli kiva katsella hotellihuoneen parvekkeelta

Jeffreys Bayn anti meille oli jylhän hieno meri, mahtava hotellihuone sekä hyvät ruokapaikat. Rantaa riitti käveltäväksi ja delfiiniparvit uivat edestakaisin rannan suuntaisesti. Hotellimme kohdalla rannassa oli kallioiden muodostamia altaita, joissa saattoi pulahtaa. Varsinainen paraatiranta Dolphin Beach oli kylän keskustassa. Upeita laguuneita ja flamingojen kansoittamia kosteikkoja oli molemmilla puolilla kaupunkia.

 Auringonnousu ennen kello kuutta

Matkalla Jeffreys Baysta Plettenbergiin St Francis Bay

Itse Jeffreys Bay ei ollut erityisen kuvauksellinen, mutta jos on surffaaja tai wannabesurffaaja, löytää varmasti lukuisista outlet-myymälöistä Billabongin tai Rip Curlin vaatteita edullisesti.

 Tsitsikamma Storms River Bridgen näkymä

Hotellin henkilökunta suositteli ruokapaikkoja, jotka kävimme kaikki testaamassa. Emmekä pettyneet kertaakaan. Ja näkyiväthän ne olevan kärjessä myös Tripadvisor-rankingissa. Olemme todellakin päässeet Etelä-Afrikan lomailun makuun myös ruokailun suhteen. Vaikka randin kurssi euron suhteen on vähän vahvistunutkin viime aikoina niin täällä herkuttelee edelleen todella edullisesti. Viikko täällä on vahvistanut ajatustamme siitä, että Etelä-Afrikka on käymistämme talvilomakohteista selkeä numero yksi.

Tuna Carpaccio

 Strutsin filettä

 Springbokkia eli hyppyantilooppia, mutta fileenä lautasella rauhallista

Robberg Nature Reserve

 Parkkipaikallakin voi nautiskella maisemista

Noin 8 kilometriä Plettenberg Baysta sijaitsee Robberg Nature Reserve, joka on suosittu nähtävyys ja ulkoilukohde alueella. Muutaman kilometrin pituinen niemi ulottuu merelle rannikosta ja tarjoaa mukavia reittejä patikointiin ja hienoja maisemia. Alueelle kannattaa mennä autolla ja pääsymaksu sisälle oli nyt 40 randia/hlö.

 Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja annamme muurahaistakuun

Robbergilla näimme satoja hylkeitä. Kovaääninen hylkeiden
 "honotus" ja pistävä haju ulottui Witsandille saakka.

Robbergilla voi hiukan patikoida ja valittavana on kolme eri pituista reittivaihtoehtoa. Lyhin reitti on 2,1 km, keskimmäinen 5,5km ja pisin reilut 9 km eli jokaiselle jotakin. Jokaisessa reitissä merta kohti kuljetaan Robbergin pohjoisreunaa ja takaisin päin palataan niemen toista reunaa. Me valitsimme reitiksemme keskimmäisen vaihtoehdon, joka on nimeltään Witsand Circuit.

  Yhteinen merkkipäivä oli tällä kertaa täällä ja sen kunniaksi kaverikuva

Ainakin Witsand Circuit ja sitä lyhyempi Gap Circuit olivat lähes jokamiehen käveltävissä. Kaikkein huonojalkaisimmille muutama kivinen nousu saattaa tuottaa vaikeuksia. Korkeuseroja reitillämme ei ollut kuin ehkä joku 150 metriä eli tasamaata sai kävellä enimmäkseen. Ruoansulattelureissu kulinaristilomalla.

Suurin kiusa reitillä tulikin yllättävästä suunnasta. Olimme lukeneet, että Robbergilla on todella ärhäköitä muurahaisia, mutta ohitimme tiedon periaatteella, että muurahaisiin on suomalainen tottunut. Nämä olivatkin eri veijareita. Todella vikkelät muurahaiset ehtivät kiinni kenkiin kävelyvauhdissakin ja siitä ne lähtivät nousemaan ylöspäin. Muutama pääsi puraisemaan aika pistävästi pohkeesta. Menomme oli huvittavan näköistä, kun kävelimme eteenpäin ja samalla joutui huiskimaan kädellään nilkkoihin ja pohkeisiin muurahaisia poistaakseen. Valokuvaamaan pysähtyminen oli vaikeaa, mutta noissa maisemissa pakollista.

Viivyimme reitillä vajaa 3 tuntia, mutta suurin osa ajasta meni kuvaamiseen, muurahaisista huolimatta. Kääntökohdassamme Witsandilla muurahaiset loppuivat ja paluumatka saaren toista reunaa sujui huomattavasti vaivattomammin eikä kävellessä tarvinnut suorittaa sen suurempia voimisteluliikkeitä.

 Robbergin luonnonsuojelualue on hieno paikka

Aquavit Guest Housessa  meillä oli todella huolehtiva isäntäpariskunta. Emäntä Linda suositteli meille joka illalle Plettenbergin mielestään parhaimpia ravintoloita ja varasi pöydät niihin. Luotettavaksi todettu taksi odotti ovellamme lähtiessä ja sama kuljettaja odotti ravintolassa, kun lopettelimme jälkiruokaamme. Ei Plettessä mitään vaaraa koettu, mutta majapaikkamme sijaitsi suuren townshipin lähellä, joten pimeän aikaan oli varminta liikkua taksilla.

Viimeisenä Plettenbergin iltana ruokailimme Zinzissä

 African Platter

Illallinen näissä maisemissa