Meidän munamies

Aamiaskokkimme, Dome, munakkaan paistaja = paikallinen munamiehemme.
Huomaa pikantti huulipuna. (Tämä tiedoksi pumadamiehelle!)

Loma on jatkunut täällä aivan mainioissa merkeissä. Khao Lak tuntuu aina vaan mukavammalta paikalta mitä pidemmälle loma etenee. Täällä on aivan mahtavan rauhallista. Ruoka on hyvää ja kevyttä ja kuntoiltukin on lähes päivittäin, joten liiallinen lomapöhö on pysynyt toivottavasti loitolla. So, alles gut!

Kuten Thaimaan matkaajat tietävät, ei hotelliaamiaisten suhteen täällä yleensä tarvitse pettyä. Repertuaaria on laidasta laitaan aina paistetuista nuudeleista jugurttiin ja väliin mahtuu ikuiset pekonit ja paahtoleivät. Tuoreet melonit, ananakset ja muut hedelmät saavat aamiaisen tuntumaan "kevyeltä", vaikka ihanuuksia tulee tankattua normaali arkiaamiaiseen verrattuna kolminkertaisesti.

Yleisnäkymää aamiasalueelta




Ihanat tuoreet vihannekset. Superhyvää!


Ja lopuksi pikku kakkunen

Tänne sattui muutama tuttavapariskunta osittain samaan aikaan ja keskiviikkona isännät lähtee kalareissulle! Pitkähäntävene kuljettajineen on vuokrattu ja ruokaa ja juomaakin löytyy kuulemma jossakin saaressa päivän aikana riippumatta mahdollisesta kalasaaliista. J. saa ansaitun vapaapäivän ja viettää laatuaikaa itsensä kanssa.

Tässä poukamassa asustaa ainakin kaksi pientä haita. Ne uiskentelevat rantavedessä ja turistit yrittävät ottaa niistä kuvia. Onkohan isi- ja äitihai jossain lähettyvillä?

Tänään muuten satoi iltapäivällä ja ukkosti ja salamatkin räiskyi, kun kävelimme rantaa pitkin hotlalle. Mutta täällä on sama kuin Itävallassa ja Saksassa. Sade ei jostakin syystä kastele lainkaan. Kuuma oli sateesta huolimatta.

Sitä kun pari viikkoa elää toisen kanssa 24/7 ihan iholla niin hyvätkään jutut ei ihan aina aiheuta ansaittuja "selkäkeikkanauruja". Tänään oltiin rannalla baarissa lounaalla ja samaan pöytään sattui suomalainen herrasmies tarinoimaan. Hän oli ollut joskus yksin pakettimatkalla ja joutunut jakamaan hotellihuoneen toisen tuntemattoman suomalaismiehen kanssa. Herrat oli olleet kirjautumassa sisään hotelliin, kun mies oli huomannut kämppäkaverin kirjoittavan kaavakkeeseen nimeä "Antti Virtanen" (nimi muutettu!). No tämähän kysyi, että miksi sinä kirjoitat lappua minulle ja toinen oli katsellut hölmistyneenä takaisin ja todennut olevansa Antti Virtanen. Siinäpä sitten 2 anttivirtasta jakoi huoneen keskenään. Loman lopussa huoneen lasku kuulemma oli nimellä Mr. and Mrs. Antti Virtanen, mutta tarina ei kerro kumpi oli kumpi. Lomalla ne siis naurattaa huonommatkin jutut.

Sade uhkaa, mutta ei haittaa. Hotelli häämöttää majakan toisella puolella.

Sadepilvet tekevät hienon valaistuksen.

Rillit huurussa

Aamupalapöydästä voi katsella Andamaanienmerelle.
Se on tuo vesistö uima-altaiden takana.

Aamupalalta ei tarvi poistua nälkäisenä

Tänään on otettu rennommin liikunnan kannalta, sillä Personal Trainer myönsi välipäivän pitkistä rantakävelyistä ja kuntoilusta. Tosin sillä ehdolla, että käydään museossa vaikkakin surullisessa sellaisessa, koska aamulla suuntasimme Khao Lakin Tsunami-museoon. Tämä alue tuhoutui täysin tsunamissa vuonna 2004 ja kuvat ja videot katastrofin jälkeen on karua katseltavaa.

Poliisivene 813 on jätetty tsunamin muistomerkiksi museon lähettyville.
Vesi kuljetti tuon suuren laivan mantereelle 2 kilometrin päähän meren rannasta.

Valokuva hotellimme kohdalta tsunamin jälkeen

Päivemmällä vätkyteltiin sitten ihan vaan rantakävelylle tavoitteena löytää mukava paikka auringonottoon ja ruokailuun. Löytyihän niitä vaikka kuinka ja yhteen sitten hinasimme itsemme muutamaksi tunniksi nauttimaan aivan upeasta ja kuumasta päivästä.

Tuon nyt ymmärtää tyhmempikin.

Lekotellessa napattu foto. Turku kuulemma -24.
Khao Lak 60 astetta lämpimämpää.
Mutta on se vaan lottovoitto syntyä Suomeen.

Kaverimme Iso M on opettanut kuvaamaan reissussa syödyt ruoka-annokset.
Tällä kertaa filmiä paloi Spicy Seafood-salaattiin. Oli muuten perhanan hyvää.

Lomalaisella on lomalaisen murheet. Ilmastoidusta huoneesta ulos tropiikin kuumuuteen ja kosteuteen astuttaessa rillit vetää ihan täysin huuruun moneksi minuutiksi. Onneksi katse on sitten kirkastunut päivän mittaan ainakin tähän saakka.

Siitä sitten vaan paljasta jalkaa toisen eteen ja takaisin kohti hotellia ja arkisia murheita.
Minnehän kiiruhtaisi illalla syömään? Ja menisikö illalla baariin katsomaan Bundesliigan matsia Dortmund-St.Pauli?

Ouh aurinkoinen...= O Sole Mio

Hotellialueemme laguunivirityksiä

Eilisen pienet auringon säälimättömät täsmäiskut olivat vastoin toiveitamme vielä aamulla jäljellä. Aika vaikea on käsittää, miten aurinko meidät noin salakavalasti saalisti, mutta kokemuksen ja varovaisuuden yhdistelmästä huolimatta hieman epäonnistuimme. Pienet punaiset viipaleet ihosta piti piilottaa kun taas suunnistimme rantakävelylle. Onko lomalaisen suurempi ongelma se että ihosta on 1% vähän auringon polttama vai se, että 99% on ihan olminvalkoista? Jostain palmunlehvien välistä tuo säälimätön mollukka vain porasi ihoon arvaamatta liikaa säteilyä. Vaikka kuinka luulimme olevamme varjossa. Varovaisena pitää näemmä olla, edelleen.

Laskuvesi paljastaa kauniit kalliot

Aamu alkoi jo ennen seitsemää, jolloin kävimme aamu-uinnilla. Altaan vesi oli kuin linnunmaitoa ja varmaan joku avantouinninystävä olisi saanut ikävän yllätyksen. Aamiaisen jälkeen suunnistimme taas kävelylle rantaa pitkin. Nyt vesi oli aika korkealla ja tultuamme n. 40 minuutin kävelyn jälkeen eilen mainitulle "förille" ei huvittanut kahlata joen poikki sillä virta oli kova ja todennäköisesti olisi mennyt uimiseksi.

Kävelimme hieman eilistä kääntöpaikkaamme edemmäksi ja siellä vastaan tuli vieläkin leveämpi joki tai laguunin suu. Käännyimme ja palasimme hotellille takaisin. Rantakävelyä tuli parisen tuntia. Aikaan tosin sisältyi pieni tinkaussessio rantakauppiaiden kanssa. J osti perinteiset rannekorut, jotka jokaisella thai-matkaajalla tulee olla.

Rantakaupustelijoita täällä on todella vähän. Meidän hotellimme rannalla ei ole näkynyt yhtään ja kävelyreitillämme pitkin rantaa on heitä ollut vain muutama. Muutenkin kylällä saa kävellä ihan rauhassa tyrkyttäjiltä. Samuilla ärsytti kättelemään tuppaavat räätälit ja kaiken maailman sisäänheittäjät. Täällä saa kulkea illalla ihan rauhassa.

Rantakävelyjen jälkeen otimme taas kunnon hiki-irroituksen hotlan salilla.

Suokävelyn tyylinäyte

Vatsalihaksia muistutellaan olemassaolosta

Parvekekaffet, torakkamyrkky ja scrabble


Paikallinen hyvinvoiva kerjäläinen

Mikä on muuttunut?

Tiistai-iltapäivän näkymä työpaikan ikkunasta

No, oliskohan kaikki. Näin sitä singahdettiin singha-maahan. Paukkupakkasista oli vain kymmenen tunnin lennähdys itään ja näkymät ikkunasta muuttuivat. TUI:n lento toimi moitteettomasti ja keskiviikkona klo 14 paikallista aikaa olimme Phuketin kentällä. Vielä tässä samoilla silmillä lähes mennään ja laitan vain kokeeksi pari kuvaa, että tulee yhteys testatuksi. Välillä yhteys katkeaakin, joten peukut ylös. Perusteellisempia stooreja tulee sitten myöhemmin.

Ja tämä näkyy kahden metrin päästä parvekkeemme ulkopuolella nyt

Huoneessamme riittää tilaa. Neliöitä on arviolta n. 40.


Rantapyyhkeet odottavat


Eiköhän täällä pari viikkoa kulu
.