Stubaital maksoi velkansa

 Olimme Stubaitalissa vuonna 2011 neljän viikon ajan ja onnistuimme silloin viettämään täällä Tirolin kylmimmän kesän 50 vuoteen. Yritämme olla yleensä elämässä aika tarkkoja ja Stubaital jäi meille velkaa henkiseen kirjanpitoomme ilmojen puolesta. Kahden täällä vietetyn viikon aikana Stubaital maksoi velkansa korkojen kera, sillä tällä kertaa kaikki oli toisin. Säiden haltia on Itävallassa reilu kuten kaikki muukin meininki ja sen vuoksi me taidammekin täällä niin hyvin viihtyä.

 Perjantaina emme enää kävelleet hampaat irvessä

 vaan nautimme kauniista almeista

Galtalmille olimme erityisen tervetulleita

Matkamme alkoi päivälleen kuukausi sitten ja sanotaan nyt vielä kerran, että olemme saaneet nauttia koko kuukauden ajan Keski-Eurooppaa hellineestä lämpöaallosta. Ilmat ovat olleet aivan huikeat ja järkeville ihmisille jopa liian kuumia vaelluskelejä. Säiden puolesta tämä on ehdottomasti paras kahdeksasta kesästä, jotka olemme täällä viettäneet. Ihan poikkeuksellinen.

Pitkän loman viimeiset päivät eivät koskaan ole niitä kaikkein hauskimpia päiviä eikä niin ole ollut nytkään. Kaverimme ovat palanneet kotiin kukin vuorollaan ja me viimeiset mohikaanit olemme vielä jäljellä. Kotimatka alkaa huomenna siirtymisellä Innsbruckiin ja seuraavana päivänä on edessä paluulento Suomeen. Blogituttavamme Tiina on samaan aikaan Innsbruckissa, jossa olemme sopineet tapaavamme. Monia yhteisiä reittejä on toistemme jalanjäljissä kuljettu ja oppia otettu puolin ja toisin. On siis hauska tavata ihan livenä ja jakaa kokemuksia.

Loma on siis lopussa ja olet ehkä huomannut, että olemme kesän aikana aikamme kuluksi silloin tällöin vähän pyöriskelleet vuorilla jaloittelemassa ja kiviä potkiskelemassa.

Suunto Ambitin tilastot näyttävät että olemme kävelleet 107h, 316km ja nousumetrejä on kertynyt 23646m. Ihan rehellisesti sanottuna maanantaina ei tarvitse ensimmäiseksi Elixiassa kävellä jalkaprässiin.

 Usko tai älä niin K päätyi Almin salaattiin...

..siis salaatti? Oikeasti annoksen nimi oli Almsalat!

Alppipatikat, Tirol Heute ja kaikki muukin rakkaaseen harrastukseemme liittyvä on nyt siis ohitse ainakin vuodeksi. Onneksi loppukesän ja syksyn aikana on edessä mielenkiintoisia matkoja taas erilaisiin kohteisiin, joten ei tässä ole suurta syytä suruun emmekä aio valella itseämme bensiinillä. Mukavaa, jos olet jaksanut seurata blogiamme ja katsella kuvia suurista aurinkoisista kivistä!

Nadine Apartment on ehkä tasokkain huoneisto, jossa olemme asuneet

 Se on sitten taas tällä kertaa tässä.

I sing a Liad für di

 Tirolin lippu.

 "Tirol, du bist mein Heimatland".

Kuukauden alppilomamme on lopussa ja huomenna matkustamme Pitztalista Innsbruckiin. Yksi yö siellä ja pyhäiltana myöhään kotia kohti. Monesti olemme viimeisissä bloggauksissa syyllistyneet ruikutukseen, kun pitää palata kotiin, mutta nyt emme tee sitä.

Kuukauden aikana on ollut aikaa värkätäkin reiteillä

 vaikka reittiennätyksiä tavoitellaan.

Hienoahan Suomeen ja arkeen on palata. Pääsee töihin. Näkee kauas, kun ei ole turhia vuoria edessä. Loppuu turhanpäiväinen ihmisten tervehtiminen, kun naapuri mieluummin katselee kengän kärkiään ohitse kävellessään kuin sanoisi vaikka Guten Morgen suomeksi. Täällä ei myöskään ilmeisesti arvosteta esim. ruokaa ja juomaa samalla tavalla kuin Suomessa, koska se on täällä reilusti halvempaa kuin meillä kotona.

Viimeisen päivän patikan otimme varman päälle  

ja kävimme uudelleen Kaunergrathüttellä.

 Oli vähän kiire pakkaamaan. 14 km ja 1200 korkeusmetriä.

Täällä ihmiset eivät osaa huolehtia tavaroistaan. Kauppaan mennessä auto jätetään käyntiin ulkopuolelle tai korkeintaan sammutetaan moottori ja jätetään ikkunat auki ja avaimet virtalukkoon. Myllyllä (=bussipysäkillä) olemme seuranneet leivän paistamista ja  eräs aamu huomasimme, että tapahtumaan liittyvät tarvikkeet, oluet ja muut juomat ovat hataran lauta-aidan takana, joka on suljettu riippulukolla, joita Honkkari myy Suomessa vitosella.

 Vuorikiipeilijä. Nuo ne on ÄIJIÄ.

Mitähän tuo vastaa, kun lehtimyyjä soittaa takataskussa olevaan

 kännykkään ja kysyy onko paha paikka?

Pitztal oli mukava paikka. Pidimme siitä, että useilla reiteillä pääsee ihan mahtavien jäätiköiden viereen tai jopa jäätikölle kävelemään. Upeita maisemia ja korkeille reiteille pääsee hisseillä tai ilman. Oli myös matalampia almireittejä, joilla ei tarvinnut roikkua vaijereissa, jos ei sellaista halua. Tämän kesän aikana lumi ei ole ehtinyt sulamaan korkeilta paikoilta ja paikalliset päivittelevät lumen määrää yläreiteillä. Isäntämme ei muista koskaan nähneensä heinäkuussa lunta tässä kotivuorella Hochzeigerilla. Kovasti on kyllä lumi parin viikon aikana sulanutkin. Sen totesimme tämän päivän uusintavaelluksellamme Kaunergrathüttelle. Kesän viimeiset lumialueet luisuteltiin läpi ja todettiin ne jo paljon kutistuneemmaksi.

Aika kiva paikka ottaa rennosti. Dont worry be Happy!

Tänään Kaunergrathütellä ei ollut legendoja.

 Ei muuten tarvinnut fleeceäkään.

Pitztal on pitkä laakso ja sen vuoksi oli välillä hiukan rasittavaa käyttää ilmaista vaellusbussia, koska matka Jerzensistä laakson päätyyn kesti noin 50 minuuttia. Sama matka kahdesti päivässä raskaan vaelluksen lisäksi ei aina ollut herkkua. Omalla autolla kuljettaessa tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Hüttejä tai almeja ei myöskään ollut mielestämme ihan niin paljon kuin esim. Virgentalissa. Toisaalta kaksi viikkoa kiersimme vuoria niin aktiivisesti, että ei ihme jos reittivaihtoehdot alkoivat lopussa vähetä. Mielestämme ihan peruseinarille riittää kuljettavaa pariksi viikoksi.

 Täällä on hütteillä todella ystävällistä porukkaa. Tarjoilijatytöillä

 oli tänään kuulemma trachtenpäivä.

Kuukauden aikana  olemme myös käveleskelleet jonkin verran. Jane tosin totesi tänään vuorelta palatessamme, että on ollut yli kuukauden tauko kuntoilussa ja hyvä että pääsee kotiiin treenaamaan?! Olemme pitäneet kuukauden aikana patikoinnista kuusi vapaapäivää, joista kaksi on ollut matkustuspäiviä. Aika tiuhaan on Tirolin rinteillä yritetty saada hanuria, reisiä ja pohkeita parempaan kuosiin.

Hanuriharjoitukset käynnissä. Aina ei tuosta hanurista

 kajahda Andreas Gabalierin tasoisia säveliä.

Ilmat ovat olleet aivan mahtavat. Kaksi ensimmäistä päivää Achenseellä satoi, mutta sen jälkeen on ollut vain muutama satunnainen pilvipäivä ja muuten aurinko paistaa. Paras kesämme täällä ilmoiltaan. Itäosassa Itävaltaa kärsitään jo kuulemma kuivuudesta, kun siellä ei ole tullut yö- ja iltasateita mitä alppialueella tulee enemmän.

 Viimeisestä patikkareissustamme huolimatta oli kiva fiilis

Monta mieltä askarruttanutta asiaa selvisi kesän aikana. Esim. bensan hinta Itävallassa, veden virtaussuunta Alpeilla ja Pitztalin bussikuskien kahvi- ja tupakkataukopaikat kesken ajon matkustajia täynnä olevassa bussissa ovat tarkassa tiedossa. Paljon on vielä kuitenkin epäselvää ja sen vuoksi palaamme Itävaltaan reilun kuukauden kuluttua, mutta emme Tiroliiin vaan Salzkammergutin Filzmoosiin.

Kesän 2013 viimeinen kaverikuva. Kesän saldo on noin 340 km pituutta ja 24200 korkeusmetriä. Laskua tuli noin 1km vähemmän yhden hissilaskun vuoksi. Jos se jotain suuresti häiritsee niin voimme käydä sen vielä erikseen kävelemässä. Ilmoita jos haittaa.

Kesän korkein vuoremme

Lupasimme postauksen alussa, että emme valita loman loppumista. Päinvastoin lopetamme tämän meille hauskaan juttuun. Illat täällä kuluvat säätiedotuksia ja musiikkiohjelmia seuraten. Pari viimeistä kesää Itävallan ykköstähti on ollut Andreas Gabalier. Kaverin keikoilla näyttää olevan meno kuin Münchenin Oktoberfesteillä. Huippuhitti on "I sing a Liad fûr di" ja me olemme kuulleet sen varmasti päivittäin parin kesän ajan radio Tirolista. Olemme luvanneet opetella kappaleen sanat ensi kesäksi ja hankkia nahkahousut ja dirndlen aidon tunnelman tavoittamiseksi. Klikkaa Itävallan suosikki tästä kuultavaksi ja palataan asiaan syyskuussa Filzmoosista!

Hyvää kesän jatkoa!

Tirol Heute

Virgental aamulla klo 07.00. Herätys. Aivan ihana aamu. Aurinko paistaa ja vuoret ympäröivät kauniina ja kirkkaina. Tänään voisi mennä kylän kivaan maauimalaan ja nauttia auringosta. Ehkä voisi jopa uida? Voisi pistäytyä uimalan kivassa Biergartenissa. Lounaalle voisi mennä toiseen kylän kahdesta ravintolasta. Ihan periaatteen vuoksi vaikka siihen, joka on auki. Sen jälkeen voisi ehkä pistäytyä kylän mukavassa Biergartenissa.

Iltapäivällä hyvä kirja asunnon aurinkoterassilla ja elämästä nautiskelua. Voisi vaikka pistäytyä jossakin välissä kylän Biergartenissa. Unohtaisi estot ja rupeaisi sosiaaliseksi . Kysyisi joltakin turistilta, että "Wie geht's" eli kuinka hurisee? Onko turistilla ollut kivaa? "Viel Spass"? Nyökkäilisi vastauksille ja naurahtaisi kohteliaasti välillä. Sitten voisi vielä ohimennen kysäistä, että alittaako turisti aina reittiopasteiden aika-arviot, mutta se on jo kielellisesti paljon haastavampaa. Pitääkö vaivata tarjoilijaa vielä kerran, jotta oikeat sanat löytyisivät? Pois lähtiessä kättelisi turistin ja kertoisi olevansa Suomesta. "Aus Finland". Tehoaa aina. Pieni, harmiton kansa, joka asuu tarpeeksi kaukana kaikesta tärkeästä. Joulupukki asuu siellä! Puhuvat hyvin saksaa. Elämä ja etenkin loma on ihanaa!

Todellisuus on toista: Viiden kilon reppu selkään ja

 22 km ja 1500 korkeusmetriä edessä.

 Bitte schön! Viel Spass!

Todellisuus on todellakin toista. Aamulla kahdeksalta kauppaan tekemään viikonlopun ruokaostokset, jotta nekin tulevat hoidettua ja sitten tuli persiissä vaellusmestoille. Kuinka moni kotimaassa on hoitanut viikonloppuostokset lauantaiaamuna klo 8.15. mennessä? Jääkaapituksen jälkeen äkkiä autolla Bichlin kylän parkkipaikalle (1400m), josta 09.00 lähtee päivän reisipeppujumppa käyntiin.

"Super! Olisi ollut aivan karmeaa

 mennä tänään sandaaleissa Biergarteniin!"

 Tauko. Janen oikealla puolella näkyvällä jäätiköllä

 kävimme eilen vähän käveleskelemässä.

Kohteena on Neue Sajathütte (2600m) ja etenkin sinne johtavat patikkareitit. Kartasta päätellen hienoja ja olivathan ne. Upeita. Nousureitin nimi oli Katinweg ja se kulki pientä alkupätkää lukuunottamatta avoimessa maastossa. Koko Virgental levisi allamme ja myös laakson perän korkeat huiput näkyivät koko ajan.

 "Hütte näkyy jo" Neue Sajathütte iskuetäisyydellä.

Pienen, kaukaisen ja harmittoman kansan edustaja punnertaa.

 " Ei nyt mun takia tarvi kameraa esille ottaa".

1200 metrin nousu vei aikaa 2h 10 min ja löimme reittiennusteen 50 minuutilla. Emme ole vielä päättäneet mihin käytämme sen ajan, mutta sen on punakynällä alleviivattuna henkisessä kirjanpidossa. Onhan tässä vielä lomaa.

 Näissä maisemissa tehdään varmaan patikkavaatteiden myyntikuvastot.

 Paita Budgetista 2 kpl kympillä. Housut vuonna 2007 Frankfurtista 60 euroa.

 Mitä nyt? Menikö joku pieleen? Joo, mannekiinilla on hiki! Sori!

 Neue Sajathütte 2600m. K:lla on varmaan viimeksi ollut lippis

 väärin päin päässä Kemissä Esson baarissa vuonna 1981.

Hieno päivä yllyttää hulluttelemaan aivan kuten olisi ollut vaarana Biergartenissa turistin aikaennätyksiä kysellessä. Jatkoimme Eissee Hüttelle toiseen laaksoon ja sinne kulki mukava panoraamamatie nimeltään Prägratener Höhenweg. Kiva reitti. Tuollaisista me tykätään kuin hullu puurosta. Aurinko vaan meni välillä pilveen ja aika kylmä tuuli puhalsi, joten piti vähän lisätä välillä vaatetta.

Eka hütte jää taakse. Nousureitin siksakki näkyy.

Nyt matkataan seuraavaan laaksoon Eisseehüttelle...

... joka jo siellä näkyykin.

Varmasti pisin matka kuljettiin "hütte näkyy jo" -huudosta.

Linnuntietä matka näytti lyhyeltä, mutta polut tekivät mutkia.

 "MITÄ HUUDAT SIELLÄ"?

 " No ei varmasti petä, siellä on alla ikiaikainen peruskallio!"

Näissä maisemissa vesiputoukset kohisevat sellaisella voimalla,

 että on parempi heittää pikku kivellä selkään kuin yrittää huutaa huomion saadakseen.

 Eissee Hüttellä söimme lättykeittoa. Totta, se oli varmasti lättykeittoa. Paluumatkalla parkkipaikallemme teimme vielä pienen mukavan pummin reittivalinnassa ja matka hiukan piteni. Ei ollut kyllä ihan meidän vika, koska reittiopasteet oli poistettu jonkin työmaan vuoksi. Harmitti vaan, kun sen vuoksi emme alittaneet tavoiteaikaa tarpeeksi paljon. Ei sentään, tänään on ollut hieno patikka ja olemme nauttineet siitä täysin palkein. On valokuvattu ja nautittu hienoista maisemista. Siinä ohessa tuli tassuteltua 22 km ja 1500 korkeusmetriä. Jospa vaikka huomenna sinne maauimalaan? Biergarteniin?

Jane Timmeltalissa ihailemassa 400m alempana

 Eisseehütten suunnasta putoavaa vettä.

 Täällä tuo vesi näköjään virtaa alaspäin.

Kesän 2013 saldo: 111,5 km ja 6350 korkeusmetriä. Terveisin Virgentalin Tilastokeskus. Naapurissamme on muuten vuohia ja muita tänne kuuluvia normaaleja päkäpäitä. Hauskoja, mutta pienenä harmina alamme jatkossa tilastoimaan myös asunnostamme tapettuja kärpäsiä. Eilen ja tänään yhteensä 12.

 Totaalinen Stau. Nuo ei muuten ihan oikeasti lotkauta sinulle korvaansakaan.

 Ei auta jäädä kanssamärehtimään vaan on väistettävä.

Päivän kaverikuva otettiin tietysti taas itsestäänlaukeavalla.

  Olemmeko viettäneet liikaa aikaa viime vuosina Alpeilla?