Lähdössä tällä kertaa viimeiselle Hohe Tauern-patikalle Umbaltaliin.
Viimeiselle lomapäivällemme Virgentalissa olimme säästäneet helpon jaloittelureissun, koska tänään oli vielä paljon muutakin puuhaa. Autolla ajelimme tutulle Ströderin parkkipaikalle ja sitten Umbaltaliin ihmettelemään alaspäin virtaavaa vettä. Umbaltalissa ovat Euroopan viimeiset täysin valjastamattomat sulavien jäätikkövesien vesiputoukset ja ne tunnetaan nimellä Umbalfälle.
"Minne tuo kaikki vesi menee? "Onkohan kukaan koskaan tutkinut
missä kaikssa maailman paikoissa pisara vettä käy?"
"Kuoleeko vesipisara koskaan?"
Laakso oli myös muuten kaunis. Reissun olisi voinut heittää vaikka lenkkareissa, koska yhteensä 18 km pituisella matkalla nousua tuli vain 600m. Tänään oli fyysinen vapaapäivä pakkaamisen ja muuton vuoksi.
Taisi saada jostakin vastaukset, kun jatkoi sitten eteenpäin
Virgental on vaeltajan paratiisi. Löysimme laakson talvella ihan sattumalla Google Earthia selatessa. Virgental heilahti kerralla kärkikolmikkoon meidän kokemistamme vaelluspaikoista.
Vesi on täällä ihanan väristä
Jos olemme oikein ymmärtäneet niin täällä kansanliike
vastustaa näiden kauniiden putousten valjastamista
Tänään emme kiirehtineet
Hüttetarjontaa on kiitettävästi ja se on tärkeä juttu, jos et halua olla omissa eväissä. Huomasimme sen viime vuonna muuten erittäin mukavassa vaelluspaikassa Kärntenin Mallnitzissa. Siellä maisemiltaan kauniiden patikkareittien suunnitteleminen ja toteuttaminen oli vaikeampaa, kun viihtyisiä hüttejä ja almeja oli paljon vähemmän kuin täällä. "Pittäähän sitä ihimisen syyä".
Pian reitti nousi kauemmas putouksista.
Ei tarvitse ihmetellä mistä vesi tulee?
Jos heikkouksia hakee niin täällä ei ole hissejä niitä tarvitseville. Joillekin hütteille ja reittien alkuun vievät hüttetaksit, jotka näin toimittavat hissien virkaa. Taksit näyttivät olevan normaalien rinnehissien hinnoissa ja ehkä tuollaisen taksin käyttäminen ei ole yhtä vaivatonta kuin nonstoppina pyörivän hissin. Myöskään vaellusbussit eivät mielestämme kulje yhtä tiheästi kuin jossakin muualla.
Wunderschönes Umbaltal
Ei sille mitään voi, mutta ilmat vaikuttavat aina vaellusloman onnistumiseen. Ne ovat olleet täällä loistavat. Ensimmäisellä viikolla oli pari pilvistä päivää, mutta muuten aurinko on porottanut. Majoitusemäntämme mukaan täällä on ollut jopa poikkeuksellisen kuuma. Olemme yrittäneet paeta kylän kuumutta kiipeämällä vuorelle.
Clarahütte vaurioitui pahoin lumivyöryssä 2012.
Nyt oli kovat remontit käynnissä ja uusi hütte pitäisi olla valmis vuonna 2016.
Clarahütte on yksi alppialueen vanhimpia hüttejä.
Pientä purtavaa ehtivät kuitenkin tarjota patikoitsijoille.
Juustoraasteen näköinen juttu oli muuten piparjuurta, huomattiin liian myöhään.
K:lla on tukka vieläkin pystyssä.
Paluumatkalla tervehdimme vielä tuttavaamme Grossglockneria kaukaa
Tämä rakennus oli rakennettu turvaan lumivyöryiltä.
Huomenna siirrymme läntiseen Tiroliin ja Pitztaliin. Auto pitää palauttaa Innsbruckiin ja juuri nyt se vähän harmittaa. Päivän eräitä kohokohtia ovat olleet onnistuneen patikkareitin päättäminen autolle ja ajomatka asunnolle kauniissa Virgentalissa. Radio Tirol soittaa mukavaa poppia ja volumet ovat kaakossa. No, olemme tottuneita julkisten käyttäjiä täällä ja Pitztalissa pitäisi olla toimiva vaellusbussi, joten eiköhän me pärjätä. Blogitoimitus palaa asiaan aikanaan Pitztalista!
Puolimatkan krouvissa olemme patikoineet 188 km ja 11250 korkeusmetriä.
Kuvan jälkeen teimme patikkahistoriaa kohdallamme.
Bootsit, sukat ja paidat pois ja otimme aurinkoa!
Tasasimme kuuluisaa vaeltajan rusketusta upeassa paikassa.
Vielä iltapäiväkahvit Islitzer Almilla ennen automatkaa ja radio Tirolia.
Auf Wiedersehen Virgental!
