Bensan hinta Itävallassa

Aamiainen terassilla. Kuulostaa ja näyttää lomalta!

Edellisen patikkabloggauksen jälkeen olemme ottaneet rauhallisemmin sunnuntain ja maanantain. Pari lepopäivää on käytetty huoltohommiin ja pikkuvaivojen hoitamiseen. Compeedin laastariporho on taas pariakymppiä äveriäämpi, kun kävimme Matrein Bibassa ostoksilla. Ei, ei ostettu enää Twin Plackerseja.

 Kuva kertoo kaiken sunnuntaiaamumme rattoisuudesta.

Immer wieder Sonntags ja K:n supersuosikki Hansi Hinterseer.

Sunnuntaina soimme itsellemme todellisen loma-aamun ja katselimme Immer wieder Sonntags-nimisen musiikkiohjelman Saksan telkusta. Todellista saksahumppaa ja Stimmungia Freiburgin lähellä sijaitsevasta Europa Parkista, jossa aurinko paistaa näköjään aina.

Niittykukkia Gotschaunalmilla

Ei sitä sunnuntaina kuitenkaan ihan jouten oltu. Musaohjelman jälkeen lähdimme käymään välipalalla tutulla Gotschaunalmilla. Matkaa sinne tulee edestakaisin 10 km ja nousumetrejä 700. Sama kuin kävisi Turussa Denniksessä pizzalla pyhänä?

Stimmung und Ruhe. Viilistä ja lekottelua.

Snäkäriä tirolilaisittain. Juusto- ja kinkkuleivät.

Almilla oli kiva tunnelma. Juuri saapuessamme joku poislähtevä seurue viritteli moniääniset alppiserenaadit kiitokseksi tarjoilusta. Paikalliset näkyvät tietysti tuntevan kaikki toisensa ja pöydissä oli runsaasti porukkaa. Sen verran helppokulkuinen reitti almille on tietä pitkin, että jostakin pöydistä vähän väliä kajahdelleet selkäkeikkanaurut saivat selityksensä, kun näimme tarjottimella olleiden tyhjien snapsilasien määrän.

 Tämä saksalaisporukka piti hauskaa ja sai vielä

paluumatkallaankin rinteen kajahtelemaan naurusta.

Maanantaina kävimme autoilemassa vuorten toisella puolella Defereggentalissa. Ajoimme laakson päähän saakka lounaalle ja paluumatkalla joimme kakkukahvit kauniissa St. Jakobin kylässä. Ihan hieno laakso, mutta mielestämme Virgental näyttää vielä paremmalta.

Maistuvaa paakkelsia St Jakob in Defereggentalissa.

St Veit on muutaman pihan kokoinen kylä.

Asuintalomme sijaitsee BP:n bensa-asemaa vastapäätä ylhäällä rinteessä. Loman alkupäivinä ihmettelimme usein, kun naapurit tässä vieressä viettävät niin runsaasti aikaa parvekkeillaan huoltsikalle katsellen. Syy siihenkin selvisi, sillä huoltoasema on kylän vilkkain keskus. Voi tarkkailla kuka tankkaa ja kuinka paljon? Kuka tulee traktorilla ja kuka henkilöautolla?

Sunnuntaiaamuna oli huoltsikalla museotraktoreiden

kokoontumisajojen startti.

Meihin tämä huoltoaseman tarkkailuharrastus ei onneksi ole tarttunut. Se nyt vielä puuttuisi! Aikuiset ihmiset tiirailevat huoltsikalla kävijöitä! Tänään hinnat ovat muuten vaihtuneet klo 17.30 mennessä kolme kertaa. Aamulla tavallinen Super maksoi 1,469e/l, keskipäivällä 1,419e/l ja nyt iltapäivällä 1,439e/l. UltimateSuper on 10centtiä/l kalliimpaa ja sillä pääsee nopeammin, korkeammalle ja pitemmälle. Olemme lomalla ja meille riittää tavallinen Super. Diesel on maksanut oikeastaan koko ajan 1,399e/l.

Pihalla on neljä bensamittaria ja yllättävän usein syntyy tankkausjonoa. Oikeastaan ihan turhaan, sillä monesti kaksi vasemmanpuoleista mittaria olisivat vapaana, mutta autoissa on tankit oikealla. Eivät viitsi näköjään ajaa pihaan toisesta liittymästä ja tulla keula päinvastaisesta suunnasta vapaille mittareille. Ei kylän väellä näy kai sitten täällä kiire olevan ja kivahan se on jutella kavereiden kanssa tankkausvuoroa odotellessa.

"Jaa, Günther kävi tänään BP:llä näköjään rattorilla"

BP:lla on kaksi eri myyjää. Nuorehko tyttö ja vähän vanhempi mies. Voisivat olla ehkä myös sisaruksia vaikka on vähän ikäeroa. Jotenkin tuntuu, että pitää olla kolmaskin myyjä, mutta hän on ehkä lomalla. Ei tuo voi kahdella pyöriä läpi vuoden. Omistaja asuu naapuritalossa ja pyörii huoltamon pihassa aamusta alkaen, mutta ei itse ole kassan takana. Aina lippis päässä. Pihalla on sini-valkoisessa pakastimessa myynnissä jäätelöä ja muita kylmätuotteita. Pakastin jää yöksi pihalle, mutta suljetaan kylläkin Abloyn riippulukolla iltaisin klo 22.00. Pyydettäessä voimme toimittaa normaalin 95Superin päiväkohtaiset hinnat reilun viikon ajalta. Huomenna paluu arkeen. Ohjelmassa patikkaretki Kals am Grossglocknerille.

Viele Sonne in Virgental

Tästä se alkaa. Patikkavuosi 2013.

Otsikko kertoo kaiken eli Virgentalissa on ollut kaunis ja aurinkoinen lähes hellepäivä. Ensimmäisellä patikallamme olemme kuitenkin liikkuneet sen verran korkealla, että tuuli on viilentänyt kuumuutta tehokkaasti. Valitsimme päivän reittimme sillä ajatuksella, että otetaan rauhallisesti ja totutellaan taas alppipatikointiin. Ei vaan meinannut siltikään ruuti reisissä riittää. On se niin erilaista täällä. Olemme tänään kävelleet ihan lapsellisen vähän eli pituussunnassa vain 13km ja 900 korkeusmetriä ylös ja sama alas ja silti pisti puhalluttamaan. Onhan tässä onneksi kuitenkin kuukausi aikaa treenata!

Virgenin "keskusta" aamutunnelmissa.

Lähdimme liikkeelle aamulla vasta klo 10 aikoihin ja kolistelimme vaelluskengillämme Virgenin kirkon ohi samalla, kun paikalliset palasivat pyhäpuvuissaan sanaa kuulemasta. Toisille hengen ja toisille ruumiin ravintoa.

Patikkareissun viralliset valvojat. Näillä on enemmän

 katu-uskottavuutta kuin Poliisihallituksen lottovalvojilla.

 

Nyt sekin on sitten nähty.

 Puusta tulee vettä hanasta.

 Kaverikuvassa pisti ihan tuulettamaan. Itävalta on se kaikista mieluisin

 matkakohteemme ja syy selviää taustalta.

Nousu ensimmäiselle Gotschaunalmille (1943m) oli aika jyrkkä, mutta olihan hieno paikka.Ymmärsimme kunnolla ensimmäisen kerran minne olemme taas tulleet. Jos ihminen ei näissä maisemissa viihdy niin täytyy olla jokin rakenteellinen vika.

Vaikein ylämäki on voitettu. Nyt voi jo hymyillä.

 Ihan peruserkin lomakuva. Täällä hymytön

 vastaantulija on yhtä harvinainen kuin viiksetön turkkilainen.

Gotschaunalm on kaunis paikka.

Viinimarjamehua odotellessa

Hyvää oli ja tuli tarpeeseen.

Gotschaunalmilta matka jatkui Nilljochhüttelle, jonne johdatteli helppo lähes tasamaan polku. Korkeimmalla kohdalla käytiin juuri ennen hütteä, jolloin olimme 2100m:n korkeudessa.

"Nilljoch Hüttellä syön salaatin". Just joo.

Nilljoch Hütte näkyy, mutta suorinkin tie

tuonne vie vajaan tunnin.

Nilljoch Hüttellä henkilökunta oli jo portilla vastassa.

 "Grüss Gott, Möchten Sie Speisekarte, 

oder nur trinken, bitte?"

Hüttellä nautimme lounaan. Tänään olisimme syöneet aivan satavarmasti salaattia tms. terveellistä, mutta eipä ollut tarjolla! Valittavana oli nuudelikeitto makkaralla tai ilman makkaraa. Sen verran oli nälkä, että otimme keitot makkaralla. Isäntä kertoi, että koko Tiroli on lamaannuksissa Felbertrauenstrassen ollessa pois käytöstä maanvyörymän vuoksi. Ei tule ihmisiä niin ei kuulemma kannata kokata monenlaisia ruokia. Vähille kävijöille riittää sitten näköjään nuudelikeitto makkaralla, mutta eihän se huonoa ollut. Ja maisemat olivat sitten sitäkin hienommat!

Virgentalin pohjukka ja Prägratenin kylä. 

Ihan jännittää, tuleeko nuudelikeitto ison vai pienen Würstin kanssa.

 Toisinaan on syöty ravintoloissa, joissa on ollut vaatimattomatkin maisemat.

Hütteisännän kanssa tuli juttua siitä, että olemme Suomesta. Hän ihmetteli, että kylläpä nyt suomalaisia näkyy tiheään. Pari viikkoa sitten blogituttavamme Tiina oli ystävänsä kanssa samalla hüttellä. Kysyimme isännältä muistaako hän kaksi suomalaista rouvaa, jotka vierailivat majalla aiemmin. Hän paitsi muisti tytöt, myös korjasi että oli muuten nuoria naisia ja vieläpä oikein kauniita "very beautiful ladies". Ihminen muistaa tärkeimmät asiat! Tiinan blogiin ja vaellusjuttuihin pääset tästä.

Kamerasta löytyi "taidekuva"-toiminto.

Tässä koepala. Mitäs pidätte Virgentalista?

Obermauernin kylä on vartin kävelymatkan päässä

Virgenistä. Sielläkin on uskomattoman kauniita

vanhoja rakennuksia.

Tästä nyt kuitenkin aloitettiin ja patikkareissun jälkeen hemmottelimme itseämme ja poikkesimme Virgenin kirkon viereen Biergarteniin. Oli harvinaisen ansaittu Gösser.

Gut, Besser, Gösser!

Ei ollut ruuhkaa täälläkään.

Felbertauernin tien katkos saattaa olla

kohtalokasta monille Hohe Tauernin eteläpuolisille yrittäjille.

Kotimatkallamme näimme senkin ihmeen, että poliisipartio piti ratsiaa kylän pääraitilla! Ja ainoalla tiellä. Eipä olla tuohonkaan näissä pikkukylissä törmätty ennen. Ilmeisesti paikallisillekin se oli erikoista, sillä sen verran tiiviisti ihmiset seurasivat virkavallan touhuja parvekkeiltaan.

Millainen on sitten Virgental? Upea.