Upea Kalalau Trail ja Na Pali Coast
Kauain saarella viihtyvät ihmiset, jotka saavat elämykset hienoista näkymistä ja jotka jaksavat nähdä niiden eteen hieman vaivaakin. Saaren pohjoisrannikon Na Pali Coastin nähdäkseen pitää joko jalkautua muutaman kilometrin patikalle tai osallistua risteilylle, joka näyttää rannikon meren suunnalta. Me teimme molemmat, mutta tässä postaus patikkakeikasta. Awesome!
Olimme liikkeellä todistettavasti jo auringonnousun aikaan
Kalalau Traililla ei ole mitään palveluja, joten ruoat ja juomat pitää kantaa mukanaan.
K:n evässämpylä...
Hanakapiai Beachille saavuttaessa porukat kastelivat jalkansa
Lähdimme kohti Hanakapiai Fallsia
Putous oli ihan hieno
Hotellimme sijainnista Kapaa'sta tulee tunnin ajomatka tien päätyyn pohjoisrannikolle. Parkkipaikat tulevat täyteen nopeasti aamun kuluessa, joten halusimme varmistaa omamme ja olimme polun alussa aamukahdeksalta. Tuohon aikaan reitilläkin oli vielä varjoista ja viileää. Olimme liikkeellä varhain ja pääsimme polulle varmaan ensimmäisten joukossa. Iltapäivällä palatessamme parkkipaikat oli täynnä ja auton olisi joutunut jättämään matkojen päähän.
Putous on tuon laakson perällä
Takaisin Kalalau Traililla
Kalalau Trail on kokonaisuudessaan lähes 18km (yhteen suuntaan). Sen päätepiste on samanniminen laakso, jossa voi yöpyä campingmeiningillä. Koko matkan taittavat retkeilijät kantavat mukanaan siis teltat ja sapuskat. Normaalit päiväretkeilijät voivat edetä rannansuuntaista polkua alle 10km (6 mailia) ilman maksullista leiriytymislupaa. Hanakapiai Beachille polku on lyhyt ja ihan lastenkin kuljettavaa, mutta siitä eteenpäin traililla tulee kohtia, joiden vuoksi sitä pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista patikkareiteistä.
Meillä ei ollut tavoitteena päästä trailin päähän, mutta mieluustihan sitä hienoja merinäkymiä katselee. Kuljimme ensimmäiset 3km rantaa mukailevaa polkua Hanakapiai Beachille. Kulku oli helppoa, mutta toki joitakin ylä- ja alamäkiä sattui matkalle. Mahtavat tyrskyt paukkuivat alapuolella rantakallioihin ja turkoosi vesi velloi kuohuavana. Hanakapian rannalla eräs retkeilijä mainitsi, että kesäaikaan ranta on upea hiekkabiitsi ja meri kohtuullisen rauhallinen. Nyt hiekkarannasta ei ollut tietoakaan, kun armottomat aallot loiskuivat mustille pyöreille rantakiville. Ranta on saanut kohtalonomaisen kuuluisuuden yhtenä maailman vaarallisimmista uimarannoista emmekä ihmettele miksi.
Rannalta taitoimme sisämaahan, johon jokea seuraileva polku johdatti kohti putouksia. Kolmen kilometrin viidakkotaipaleen ja n. 200m korkeusmetrin jälkeen tultiin polun absoluttiseen päätteeseen. Tuli seinä eteen. Ja seinältä tippui upea valkoinen vesisuihku kirkkaaseen lammikkoon alapuolella. Näky oli kaunis ja huolimatta putouksen alla uiskentelevien amerikkalaisten hihkumisesta paikassa oli jotain alkukantaista voimaa.
Välillä oli aika jyrkät rinteet, jos olisi halunnut pudota
Hi there guys!
Itse polku kohti putousta ei ollut mitenkään erityisen elämyksellinen, jos ei satu olemaan viidakkokasvien intohimoinen tutkija. Reitti oli aamutuimaan varjoisa ja viileä, emmekä nähneet menomatkalla kuin muutaman ihmisen (paluumatkalla polku alkoi olla jo vilkkaampi). Viimeinen viidensadan metrin pätkä oli hieman haastavampaa reittiä. Joen ylityksiä kiviä pitkin sekä kalliolohkareille kipuamisia oli jonkin verran. Meidän mielipiteemme on, että putouskävelyn metrit voisi säästää edestakaiseen Kalalau Trail-patikkaan. Umpimetsässä voit kävellä Suomessakin.
Kalalau Trailin värimaailma
Palattuamme takaisin Hanakapiai Beachille tuli mieleen, että merenrantaa voisi katsastaa vielä hieman kauemmaksi. Jatkoimme siis rannansuuntaista reittiä eteenpäin aikomuksenamme saada vielä vähän enemmän näkymiä merelle ja Na Pali Coastille. Polku nousi siksakkina rannan yläpuolelle ja jo muutaman minuutin päästä avautui upeat näkymät. Kuljimme polkua pari kilometriä eteenpäin ja käännyimme takaisin. Vehreän vihreä kasvillisuus, punainen maaperä ja turkoosi meri ovat käsittämättömän hieno yhdistelmä.
Ei sitten menty uimaan Hanakapiai Beachilla
Näihin maastoihin ei kannata lähteä uusimmilla ja hienoimmilla lenkkareilla. Punainen savi sotkee kengät ja sukat kaikki tyynni. Sen verran askeltamista kivien ja juurien päälle tulee, ettei kevyet vaelluskengätkään ole liioittelua. Olimme tyytyväisiä jäykkäpohjaisiin "kevythaikkereihimme".
Polku näkyy hyvin vastapäisessä rinteessä
Parkkipaikka häämöttää rannan viereisessä metsikössä.
10 kommenttia:
On se kivaa, kun pääsee uusintakierrokselle hienoihin maisemiin! Upeat kelit teille sattuneet, noissa maisemissa ja lämpötilalukemissa kelpaa tallustaa (tosin se putouspätkä, kuten kirjoititte, oli turhan puskaisaa...). Näkyikö kissanpentuja rannalla tai putouksilla? Täällä eletään innolla mukana teidän reissua arjen vastapainoksi: Minä hoidan juuri sähköpostivaihtoa ja T tankkaa japanin verbintaivutuksia.
Kiva kun olette hengessä mukana. Oli tosi kiva tavata! Putouksella näimme yhden kissan, mutta ei niitä muuten ole näkynyt. Yksi jalkansa loukannut koira käppäili omistajaansa etsien Hanakapiailla ja sai meidät tietenkin huolestuneeksi..Pysykää kanavalla:)
Upeeta! Mielettömät värit.
Ja 760 m on jo ihan hyvä "pyrstöjumppa" :)
Luettu ja katsottu!
Olen ollut sanaton vaikka ahkerasti päivittäin postauksia käyn huokailemassa. Likkakalikka'ka nyökyttelee vieressä ja lähettää terkkuja, ettei sovi mennä niille vaarallisille rannoille ja kinkkisille poluille. Mutta K:n evässämpylä olisi vienyt huomion kaikelta muulta kauneudelta. Kyllä noi mestat siltä näyttää, ettei mikään voi tuntua niiden jälkeen yhtä vaikuttavalta. Vaikka kyähän ne Roineen armaiset aallokki iha komeita o ;) Maxilla alkaa tänään loma ja mä puurran vielä muutaman päivän. Pitäkää hiolta toisistanne <3
Moi Tiina,
Kyllä tuolla kelpaa paseerata:) Ihan kelvollinen päiväpatikka siitä tuli tässä lämmössä!
Tänne patikoimaan seinäjokiset!!
Kyllä tuosta sämppäristä olisi riittänyt pikkumuru Likksonillekin:) Olisi ainakin tassutellut kevyesti rinnalla, mutta maisemat olisi jäänyt varmaan näkemättä hänellä. Terkut Maxille ja lempparihauvallemme!!
Vautsi, onpa hienoja maisemia! Me tehtiin kolme viikkoa sitten ensimmäinen etappi Kalalau Trailiä Hanakapiai Beachille. Tarkoitus oli jatkaa tuonne vesiputouksille asti, mutta satoi vettä kaatamalla, joten jouduttiin lyhentämään reittiä. Näyttääpä reitti erilaiselta auringonpaisteessa! Ja ihmettelen tuota kuvaa tuon joen ylittämisestä juuri ennen Hanakapiai Beachia: silloin kun me olimme siellä, vettä oli lantioon asti, ja joen yli kahlaaminen oli aika jännittävä kokemus! Tästä voi vain päätellä sen, että myös sääolosuhteet vaikuttaa siihen, miten vaarallinen tuo reitti on.
Hei Riikka ja kiitos kommentista. Meillä oli tuuria sään suhteen. Sateettomallakin säällä polun pinnat olivat paikoin liukkaat saatikka sitten kun ne ovat mutavelliä. Hanakapiain putoukselle menevä reitti ylittelee jokea useassa kohdassa, joten noin korkean veden vallitessa oli viisainta olla jatkamatta. Ensi kerralla sitten ;-)
J
Lähetä kommentti