Na Pali Coast

 Na Pali  tarkoittaa kallioiden rannikkoa.

Kauain pohjoisrannikko on autoteiden saavuttamattomissa. Nähdäkseen nuo huikeat rantakalliot on lähdettävä merelle, taivaalle tai vaaralliselle patikkapolulle. Helikopterilennot pörräävät Kauain pohjoisrannikon yllä jatkuvalla menolla. Mekin harkitsimme helikopterilentoa, mutta säiden oikullisuus ja hinta pistivät miettimään. Viime tinkaan kotimaassa sääennusteita tarkkailtuamme päätimme varata katamaraaniristeilyn rannikkoa pitkin. Captain Andy's tarjosi nettivaraajalle 10$ alennuksen ja mahdollisuuden peruutukseeen, joten riskiä ei ollut. Meillä kävi tuuri, sillä aamu valkeni tyynenä ja seesteisenä.

Polihale Beach jää jo oikeaan alareunaan, kun Na Pali Coast alkaa.

Ja mikä päivä! Varhainen aamulähtö hotellilta ei ole enää mitään uutta. Aikainen lintu madon nappaa. Näitä aamukuuden lukemia olemme niin monesti kellosta alppivaelluksillakin katselleet. Captain Andy's lähtee matkaan klo 8.00.  Check-in on klo 7.15 ja niin olivat kaikki muutkin porukat paikalla jämptisti. Kyseisellä firmalla on useita erikokoisia aluksia, jotka ajavat suunnilleen samat reitit. Isoin katamaraani tarjoaa lämpimän BBQ-lounaan ja ylellisimmät tilat. Hintansa arvoinen reissu.

 Keli oli taas sen verran kohdallaan, että emme

 tarvinneet alumiiinifolioarkkia leuan alle auringonsäteitä voimistamaan.

Nämä luoksepääsemättömältä näyttävät rannat ovat itse asiassa

alkuperäisten asukkaiden asuinseutuja. 

Kauain osa lomastamme alkaa olla lopuillaan. Meillä on ollut hyvä tuuri ilmojen suhteen, sillä viime vuonna samaan aikaan täällä uutisoitiin olevan jatkuvia sateita. Niinpä olemme ehtineet tehdä paljon muutakin kuin soitella leit kaulassa rannalla ukulelea.

Captain Cook saapui Hawaiille 1700-luvulla.

Hän päätteli ettei näillä tyrskyisillä rannoilla elä ihmisiä. 

Pääsimme aluksellamme myös lähelle kallioluolia.

Merisumu ympäröi korkeita kallioita.

Silmiähiveleviä maisemia

 Kalalau Beach. Kalalau Trail päättyy tänne.

  Captain Andy's BBQ-sail kesti 5½ tuntia. Tunnelma aluksella oli miellyttävä. Kuin aikataulutettuna saimme heti Na Palin kallioiden jälkeen ihasteltavaksemme delfiiniparven.

 Pyöriäisdelfiinit saattelivat meitä. Ensimmäistä kertaa elämässämme näimme delfiineitä livenä! Kapteeni arvioi, että meitä ilahduttamaan tuli noin sadan delfiinin parvi.

Tuoreet burgerit valintasi mukaan maistui kohtuullisen kivoissa maisemissa.

Ja ne valaat! Tänne kun tullaan tähän aikaan vuodesta, ovat kaikkien vieraiden katseet meren äärellä enempi tai vähempi naulittuna pyyhkimään horisonttia. Näkyykö hengityspuhallus, vilahtiko tuolla selkä, oliko tuo vedenläiskäys vaahtopää vai valaan headsplash? Näin olemme mekin täällä kulkeneet. Ja paljon on myöskin nähty. Valasäiti poikasineen nähtiin tällä risteilyllä. Valasvauvan iäksi henkilökunta arvioi alle viikon. Satakiloinen vauva näkyi kerran pinnassa, mutta pääsi lipsahtamaan kameran ohi, mutta sitä saattelevan emon selkä nähtiin pitkään.

 Siellä näkyy ryhävalas!

Hang Loose guys!

Valaiden hypyt ovat harvinaista herkkua, mutta niitäkin olemme nähneet täällä ollessamme yli kymmenen kertaa. Harmi, että emme ehtineet napata kuvaa kuten viime vuonna Mauilla. Hypyt näkyy aika kaukana horisontissa eikä valaan pahukset kauheesti etukäteen huutele, että " nyt turistit kamerat valmiiksi täältä tullaan". Valokuvaajalle on luvattu iso Budweiser jokaisesta valokuvatusta valaanhypystä, mutta aika nihkeätä on ollut. No, ei sentään, emme ole kuitenkaan ihan hiihtojoukkueen leirillä.

 23. hääpäivä koettiin mitä hienoimmissa maisemissa.

Kalalau Traililla

 Upea Kalalau Trail ja Na Pali Coast

Kauain saarella viihtyvät ihmiset, jotka saavat elämykset hienoista näkymistä ja jotka jaksavat nähdä niiden eteen hieman vaivaakin. Saaren pohjoisrannikon Na Pali Coastin nähdäkseen pitää joko jalkautua muutaman kilometrin patikalle tai osallistua risteilylle, joka näyttää rannikon meren suunnalta. Me teimme molemmat, mutta tässä postaus patikkakeikasta. Awesome!

 Olimme liikkeellä todistettavasti jo auringonnousun aikaan

Kalalau Traililla ei ole mitään palveluja, joten ruoat ja juomat pitää kantaa mukanaan.

 K:n evässämpylä...

Hanakapiai Beachille saavuttaessa porukat kastelivat jalkansa

Lähdimme kohti Hanakapiai Fallsia

Putous oli ihan hieno

Hotellimme sijainnista Kapaa'sta tulee tunnin ajomatka tien päätyyn pohjoisrannikolle. Parkkipaikat tulevat täyteen nopeasti aamun kuluessa, joten halusimme varmistaa omamme ja olimme polun alussa aamukahdeksalta. Tuohon aikaan reitilläkin oli vielä varjoista ja viileää. Olimme liikkeellä varhain ja pääsimme polulle varmaan ensimmäisten joukossa. Iltapäivällä palatessamme parkkipaikat oli täynnä ja auton olisi joutunut jättämään matkojen päähän.

Putous on tuon laakson perällä

Takaisin Kalalau Traililla

Kalalau Trail on kokonaisuudessaan lähes 18km (yhteen suuntaan). Sen päätepiste on samanniminen laakso, jossa voi yöpyä campingmeiningillä. Koko matkan taittavat retkeilijät kantavat mukanaan siis teltat ja sapuskat. Normaalit päiväretkeilijät voivat edetä rannansuuntaista polkua alle 10km (6 mailia) ilman maksullista leiriytymislupaa. Hanakapiai Beachille polku on lyhyt ja ihan lastenkin kuljettavaa, mutta siitä eteenpäin traililla tulee kohtia, joiden vuoksi sitä pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista patikkareiteistä.

Meillä ei ollut tavoitteena päästä trailin päähän, mutta mieluustihan sitä hienoja merinäkymiä katselee. Kuljimme ensimmäiset 3km rantaa mukailevaa polkua Hanakapiai Beachille. Kulku oli helppoa, mutta toki joitakin ylä- ja alamäkiä sattui matkalle. Mahtavat tyrskyt paukkuivat alapuolella rantakallioihin ja turkoosi vesi velloi kuohuavana. Hanakapian rannalla eräs retkeilijä mainitsi, että kesäaikaan ranta on upea hiekkabiitsi ja meri kohtuullisen rauhallinen. Nyt hiekkarannasta ei ollut tietoakaan, kun armottomat aallot loiskuivat mustille pyöreille rantakiville. Ranta on saanut kohtalonomaisen kuuluisuuden yhtenä maailman vaarallisimmista uimarannoista emmekä ihmettele miksi.

Rannalta taitoimme sisämaahan, johon jokea seuraileva polku johdatti kohti putouksia. Kolmen kilometrin viidakkotaipaleen ja n. 200m korkeusmetrin jälkeen tultiin polun absoluttiseen päätteeseen. Tuli seinä eteen. Ja seinältä tippui upea valkoinen vesisuihku kirkkaaseen lammikkoon alapuolella. Näky oli kaunis ja huolimatta putouksen alla uiskentelevien amerikkalaisten hihkumisesta paikassa oli jotain alkukantaista voimaa.

 Välillä oli aika jyrkät rinteet, jos olisi halunnut pudota

Hi there guys!

Itse polku kohti putousta ei ollut mitenkään erityisen elämyksellinen, jos ei satu olemaan viidakkokasvien intohimoinen tutkija. Reitti oli aamutuimaan varjoisa ja viileä, emmekä nähneet menomatkalla kuin muutaman ihmisen (paluumatkalla polku alkoi olla jo vilkkaampi). Viimeinen viidensadan metrin pätkä oli hieman haastavampaa reittiä. Joen ylityksiä kiviä pitkin sekä kalliolohkareille kipuamisia oli jonkin verran. Meidän  mielipiteemme on, että putouskävelyn metrit voisi säästää edestakaiseen Kalalau Trail-patikkaan. Umpimetsässä voit kävellä Suomessakin.

 Kalalau Trailin värimaailma

Palattuamme takaisin Hanakapiai Beachille tuli mieleen, että merenrantaa voisi katsastaa vielä hieman kauemmaksi. Jatkoimme siis rannansuuntaista reittiä eteenpäin aikomuksenamme saada vielä vähän enemmän näkymiä merelle ja Na Pali Coastille. Polku nousi siksakkina rannan yläpuolelle ja jo muutaman minuutin päästä avautui upeat näkymät. Kuljimme polkua pari kilometriä eteenpäin ja käännyimme takaisin. Vehreän vihreä kasvillisuus, punainen maaperä ja turkoosi meri ovat käsittämättömän hieno yhdistelmä.

 Ei sitten menty uimaan Hanakapiai Beachilla

Näihin maastoihin ei kannata lähteä uusimmilla ja hienoimmilla lenkkareilla. Punainen savi sotkee kengät ja sukat kaikki tyynni. Sen verran askeltamista kivien ja juurien päälle tulee, ettei kevyet vaelluskengätkään ole liioittelua. Olimme tyytyväisiä jäykkäpohjaisiin "kevythaikkereihimme".

 Polku näkyy hyvin vastapäisessä rinteessä

Olemme siis olleet Kalalau Traililla vaikka emme legendaariseen päätepisteeseen telttailemaan menneetkään! Patikoimme päivän aikana 16km ja nousu- ja laskumetrejä tuli 760. Se on ihan kohtuullinen päiväpatikka Hawaiin lomalle, sillä päivä oli taas aurinkoinen ja jopa kuuma. Mahtava lomapäivä!

Parkkipaikka häämöttää rannan viereisessä metsikössä.

Aika lunastaa lupaus

Duke Kahanamokulle K lupasi, että palaamme talvella 2015

 Havaijin kahdeksan pääsaarta sijaitsevat Tyynen Valtameren keskellä.

Lennämme ensin Oahulle, josta lennämme Kaua'ille.

 Lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä Hawaiin matkastamme ja on tullut aika lunastaa K:n lupaus, jonka hän lähtöhaikeuksissaan antoi surffarilegenda Duke Kahanamokulle Waikikin rannalla. K lupasi legendalle, että todennäköisesti palaamme talvella 2015 ja nyt lähtö koputtelee ovella noin viikon päästä. Upea juttu, mutta onko edellisestä reissusta todellakin nyt jo vuosi? Onko kukaan oikeasti tarkastanut, että vuodessa on yhä yhtä paljon kuukausia, viikkoja ja päiviä kuin ennen?

 Waikiki Beachilla voi löhöillä tai opiskella surffauksen alkeita

Lennämme Lontoon ja Los Angelesin kautta ja kokonaismatka-aika on noin 26 tuntia. Siihen sisältyy tervetulleet välilaskut Lontoossa (3 tuntia) ja Losissa (4 tuntia). Helsingin aamulähdön jälkeen saattaisimme ehtiä saman vuorokauden aikana iltapalalle ja virvokkeelle Waikikin rantabaareihin yli 26 tunnin matkustuksen jälkeen. 12 tunnin aikaero tietää taas aamuöisiä heräämisiä ja aikaisia yöunia ainakin ensimmäisinä päivinä.

Näkymää Waikikille Diamond Headin rinteeltä.

 Hei tuota, missähän on Lidl..?

Tarjoustuotteiden hyödyntämisessä täytyy ehkä pitää paussia.

Tasoittelemme aikaeroa Honolulussa neljä täyttä päivää ja sitten lennämme viikoksi pohjoisimmalle ja vanhimmalle Hawaiin saarista eli Kauaille. Kauai on meille uusi kohde ja se on matkaoppaiden mukaan vähiten kaupallinen ja luonnoltaan kaunein Hawaiin neljästä pääsaaresta, joita ovat Oahu, Maui, Kauai ja Big Hawaii. Viimeiseksi viikoksi palaamme Oahulle, joten matkamme pituus on kolme viikkoa, joista kaksi vuorokautta menee matkoihin.

 Kauain saari. Hotellimme sijaitsee Kapaan alueella, jossa olemme ymmärtäneet

 olevan paikallisia ravintoloita ja muita palveluita eikä pelkästään hotellialuetta.

 Na Pali Coast ja Waimea Canyon ovat nähtävyyksistä pääkohteemme Kauailla.

 Reilun viikon päästä pitäisi pyöriä siellä täällä Honolulussa

Meillä on kovasti suunnitelmia ja ajatuksia kohteista ja tekemisistä ja aika näyttää mikä toteutuu ja mikä ei. Blogi päivittyy Jaaskareiden vireystilan ja nettiyhteyksien toimivuuden tahtiin. Viime talven matkan isoimpia ylläreitä oli hotellien huonot nettiyhteydet suuressa ja mahtavassa Amerikassa! Käväisepä kuitenkin aina välillä kurkkaamassa blogissamme!

 Se kuuluisa auringonlaskun "Green Flash" yritetään nyt bongata

Waikikin Circle hotellin parvekkeelta.