Upea Kalalau Trail ja Na Pali Coast
Kauain saarella viihtyvät ihmiset, jotka saavat elämykset hienoista näkymistä ja jotka jaksavat nähdä niiden eteen hieman vaivaakin. Saaren pohjoisrannikon Na Pali Coastin nähdäkseen pitää joko jalkautua muutaman kilometrin patikalle tai osallistua risteilylle, joka näyttää rannikon meren suunnalta. Me teimme molemmat, mutta tässä postaus patikkakeikasta. Awesome!
Olimme liikkeellä todistettavasti jo auringonnousun aikaan
Kalalau Traililla ei ole mitään palveluja, joten ruoat ja juomat pitää kantaa mukanaan.
K:n evässämpylä...
Hanakapiai Beachille saavuttaessa porukat kastelivat jalkansa
Lähdimme kohti Hanakapiai Fallsia
Putous oli ihan hieno
Hotellimme sijainnista Kapaa'sta tulee tunnin ajomatka tien päätyyn pohjoisrannikolle. Parkkipaikat tulevat täyteen nopeasti aamun kuluessa, joten halusimme varmistaa omamme ja olimme polun alussa aamukahdeksalta. Tuohon aikaan reitilläkin oli vielä varjoista ja viileää. Olimme liikkeellä varhain ja pääsimme polulle varmaan ensimmäisten joukossa. Iltapäivällä palatessamme parkkipaikat oli täynnä ja auton olisi joutunut jättämään matkojen päähän.
Putous on tuon laakson perällä
Takaisin Kalalau Traililla
Kalalau Trail on kokonaisuudessaan lähes 18km (yhteen suuntaan). Sen päätepiste on samanniminen laakso, jossa voi yöpyä campingmeiningillä. Koko matkan taittavat retkeilijät kantavat mukanaan siis teltat ja sapuskat. Normaalit päiväretkeilijät voivat edetä rannansuuntaista polkua alle 10km (6 mailia) ilman maksullista leiriytymislupaa. Hanakapiai Beachille polku on lyhyt ja ihan lastenkin kuljettavaa, mutta siitä eteenpäin traililla tulee kohtia, joiden vuoksi sitä pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista patikkareiteistä.
Meillä ei ollut tavoitteena päästä trailin päähän, mutta mieluustihan sitä hienoja merinäkymiä katselee. Kuljimme ensimmäiset 3km rantaa mukailevaa polkua Hanakapiai Beachille. Kulku oli helppoa, mutta toki joitakin ylä- ja alamäkiä sattui matkalle. Mahtavat tyrskyt paukkuivat alapuolella rantakallioihin ja turkoosi vesi velloi kuohuavana. Hanakapian rannalla eräs retkeilijä mainitsi, että kesäaikaan ranta on upea hiekkabiitsi ja meri kohtuullisen rauhallinen. Nyt hiekkarannasta ei ollut tietoakaan, kun armottomat aallot loiskuivat mustille pyöreille rantakiville. Ranta on saanut kohtalonomaisen kuuluisuuden yhtenä maailman vaarallisimmista uimarannoista emmekä ihmettele miksi.
Rannalta taitoimme sisämaahan, johon jokea seuraileva polku johdatti kohti putouksia. Kolmen kilometrin viidakkotaipaleen ja n. 200m korkeusmetrin jälkeen tultiin polun absoluttiseen päätteeseen. Tuli seinä eteen. Ja seinältä tippui upea valkoinen vesisuihku kirkkaaseen lammikkoon alapuolella. Näky oli kaunis ja huolimatta putouksen alla uiskentelevien amerikkalaisten hihkumisesta paikassa oli jotain alkukantaista voimaa.
Välillä oli aika jyrkät rinteet, jos olisi halunnut pudota
Hi there guys!
Itse polku kohti putousta ei ollut mitenkään erityisen elämyksellinen, jos ei satu olemaan viidakkokasvien intohimoinen tutkija. Reitti oli aamutuimaan varjoisa ja viileä, emmekä nähneet menomatkalla kuin muutaman ihmisen (paluumatkalla polku alkoi olla jo vilkkaampi). Viimeinen viidensadan metrin pätkä oli hieman haastavampaa reittiä. Joen ylityksiä kiviä pitkin sekä kalliolohkareille kipuamisia oli jonkin verran. Meidän mielipiteemme on, että putouskävelyn metrit voisi säästää edestakaiseen Kalalau Trail-patikkaan. Umpimetsässä voit kävellä Suomessakin.
Kalalau Trailin värimaailma
Palattuamme takaisin Hanakapiai Beachille tuli mieleen, että merenrantaa voisi katsastaa vielä hieman kauemmaksi. Jatkoimme siis rannansuuntaista reittiä eteenpäin aikomuksenamme saada vielä vähän enemmän näkymiä merelle ja Na Pali Coastille. Polku nousi siksakkina rannan yläpuolelle ja jo muutaman minuutin päästä avautui upeat näkymät. Kuljimme polkua pari kilometriä eteenpäin ja käännyimme takaisin. Vehreän vihreä kasvillisuus, punainen maaperä ja turkoosi meri ovat käsittämättömän hieno yhdistelmä.
Ei sitten menty uimaan Hanakapiai Beachilla
Näihin maastoihin ei kannata lähteä uusimmilla ja hienoimmilla lenkkareilla. Punainen savi sotkee kengät ja sukat kaikki tyynni. Sen verran askeltamista kivien ja juurien päälle tulee, ettei kevyet vaelluskengätkään ole liioittelua. Olimme tyytyväisiä jäykkäpohjaisiin "kevythaikkereihimme".
Polku näkyy hyvin vastapäisessä rinteessä
Parkkipaikka häämöttää rannan viereisessä metsikössä.
