3.7.2014

Lago di Misurina

 Lago di Misurina torstaiaamuna. Upea aamu.

Torstai oli toivoa täynnä, sillä meteo oli luvannut meille tähän astisen reissumme parasta säätä. Piti muuten paikkansa ja mikä reissu tulikaan! Ajateltua reittiä jouduimme muuttamaan lumen ja jään vuoksi, mutta ei ollut maisemissa valittamista b-vaihtoehdollakaan. Aamulla kahdeksalta matkustimme bussilla puolisen tuntia Toblachista Lago di Misurina -järvelle. Se on kuvankaunis järvi ympärillään huimat vuoret! Muutkin olivat huomioineet luvatun hienon sään ja bussimme oli aivan täynnä. Olimme taas varmaan bussin nuorimpia, joten siitä voinee päätellä mitä ikäluokkaa vuorilla kulkeminen eniten puhuttelee.

 Tunnin nousun jälkeen tuli lähes tenkkapoo. Pari sataa metriä ylöspäin
 lunta ja etenkin jäätä. Was jetzt? Mitä nyt?

Tunnin nousu metsässä meni mukavasti, mutta sitten tulikin tiukka paikka, kun reittimme (118) viimeinen nousu korkeimpaan kohtaansa alkoi. Tarkoituksenamme oli ylittää sola nimeltään Forc. de la Neve 2470m. Reittimme nousi pohjoisen puolelta. Pohjoisrinne oli ehkä pari sataa metriä ylöspäin luminen ja etenkin jäinen. Ei lumi sinänsä mitään, mutta jyrkässä jäisessä rinteessä kaatuminen ja liukuminen alaspäin ei ole varmaan hauskaa. Päätimme kuitenkin jatkaa ylöspäin ja käytimme reitistä poiketen auringon pehmittämää lunta, jossa ei ollut niin suurta liukastumisen vaaraa. Varsinainen reitti kulki varjossa ja oli todella jäinen.

Loppuvaiheessa varjoisa rinne oli niin jäinen, että oli
 turvallisempaa tulla lumikinoksen ja kallion väliin

 "Miehet joukolla jäätä särkemään". Eka kuvassa K teki meille "oven" jään ja kallion väliin
 ja lopussa punnertamisen tyylinäytteitä. Tuo oli jo freestyle-patikointia.

Jäärinteessä tuli vastaamme kolme italialaista kaveria, jotka olivat laskeutumassa rinnettä. Laskeutuminen oli varmasti vielä vaikeampaa kuin nouseminen. Ohittaessamme toisemme päivittelimme lunta ja jäätä ja italialaiset sanoivat, että tämä ei ole enää normaalien patikoitsijoiden hommaa. Emme ruvenneet väittämään vastaan.  Eihän tuossa ole mitään erikoista sinällään, mutta nuo puitteet vaativat lumeen ja jäähän tarkoitetut varusteet. Jos olisi ollut kenkiin kiinnitettävät jääraudat, ei olisi ollut hätäpäivää.

Ylhäällä ja mitkä maisemat! Hintana olivat hiukan nuhraantuneet
vaatteet ja muutama pintanaarmu. 

Siitä sitten vaan alaspäin.

Ei ollut enää jäätä, mutta jyrkkä lasku kivikossa piti kielen keskellä suuta

Laskeutumisen jälkeen päätimme muuttaa alkuperäistä suunnitelmaamme. Meidän piti nousta uudelleen toiselle solalle, mutta olisimme joutuneet jälleen vuoren pohjoisrinteeseen, jotka ovat täällä nyt lumisia ja jäisiä. Muutimme suunnitelmaa ja laskettelimme todellista näköalareittiä takaisin Misurinan järvelle. Aivan huikeat maisemat ja näkyvyys oli erinomainen.

Piti alkujaan mennä vasemmassa yläkulmassa näkyvälle vuorelle, mutta sielläkin näkynyt jäätikkö pisti meidät muuttamaan suunnitelmaa. Ei viitsitty kokeilla onneamme enempää.

Waude, mitkä näköalat. Ja alasmeno oli helppoa.

 Emme olleet murheellisia vaikka suunnitelmat hiukan muuttuivat

Rifugio Città di Carpin terassilla oli mukava nauttia lounasta
Rifugion sympaattinen hütteisäntä piti tarkkaa lukua vieraista.
 Etenkin niistä joilla oli jotain syötävää edessään.

Vasemmalla Marmarole Gruppe ja oikeanpuolimmaiset korkeat huiput
ovat yli kolmetonniset Sorapiss-vuoret.

Paluumatka Misurinalle sujui mukavasti panoraamamaisemissa. Misurinalta pääsee muuten hissillä Rifugio Col de Vardalle, josta voi kulkea tuota hienoa maisemareittiä Rifugio Citta di Carpille 100m korkeuserolla. Reitti näkyi olevan erittäin suosittu ja sillä riitti kulkijoita - eikä mikään ihme.

Jostakin syystä emme enää havitelleet reittiennätyksiä. Tosin täällä ei muuten
 opasteisiin ole useimmiten merkitty aikoja, joita suomalaiset voisivat alittaa.
 Opasteet ovat muutenkin selkeästi heikompia kuin Itävallassa.

Mitä mies miettii? Olisiko se
 iltapäiväkahvin paikka Rifugio Col de Vardalla?

 Joo, oli se.

Takaisin Lago di Misurinalla. 22km ja 800 korkeusmetriä takana. 
Tänään tehtiin ajateltua lyhyempi, mutta hieno patikka. 
Näiden päivien vuoksi täällä aina jaksaa pari sateistakin päivää!

6 kommenttia:

Hannaliina kirjoitti...

Onpahan komean näköistä! Tuo kallion ja kinoksen välinen kanjoni ei kyllä näytä mielestäni paljoa turvallisemmalta...

Miksei te hae lähimmästä Intersportista cramponeja vuokralle? Ei maksa ihan maltaita, ja ne voi repusta pujottaa jalkaan tiukan paikan tullen. Tai vaikka omaksi ostaisitte. Luulis teillä olevan käyttöä :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi iasus teidän kanssa! Upeeta on maisemat! -L-

Tiina kirjoitti...

Hurjan hienoa! Mieluusti patikoisin itsekin noissa maisemissa :)

Jaaskarit kirjoitti...

Terve Hannaliina,

Se loppurinne oli niin jyrkkä ja varjossa täysin jäinen, että pähkäilimme olevamme paremmassa turvassa tuolla. Tiedä sitten :)

Olisi varmaan ihan OK idea hankkia vähän jäätikkövarustetta, kun sinne näköjään joskus päätyy vaikka ei ole aikonutkaan.

Jaaskarit kirjoitti...

Seinäjokiset,

Tuollaisia reittejä me ollaan tellekin suunniteltu Mayrhofeniin :)

Jaaskarit kirjoitti...

Hei Tiina,

Kyllä täällä kelpaa näissä maisemissa mennä. Ehkä joskus tänne kokeilemaan, kun ainakin itse patikointi tuntuu olevan teille hyvinkin mieluista :)