Vuoren valloitusta: Zupalsee ja Wetterkreuz Hütte

Tänne kannatti pinnistää.

Zupalseehütte 2346m

Maanantaiaamukin valkeni sinitaivaan alla. Koska tässä majoituksessa aamiaistarjoilu on kokonaan omalla kontolla, piti heti ensimmäiseksi käydä täydentämässä lauantaisia ostoksia Adeg-kaupassa, jonne kämpiltä kävelee viidessä minuutissa. Kotoisen kaurapuuron korvaa tämän reissun aikana mysli ja jogurtti sekä sämpylä täytteineen. Huoneistossamme voisi kyllä kokkailla mitä vaan, mutta yksinkertaisella linjalla aiotaan edetä.

Lähtönäkymät. Kotikylämme Virgen vastapäätä.

Kohteemme oli Zupalseehütte, jonne lähtöpaikan kyltti arvioi kulkijalta kuluvan 5 tuntia. Korkeuseroa lähtöpaikkaan tuli 1250m. Ensimmäinen pikkupätkä noustiin metsässä ja sen jälkeen tuli kolmen kilometrin lähes tasamaan tieosuus. Loppunousu n. 600m alkoi olla jo avointa maastoa.

Voitteko uskoa, että tällä tyytyväisellä

vaeltajalla on puoli kiloa lehmänsontaa

saappaan pohjassa?

Jokiuoma on vielä paksun jään peitossa.

Vesi virtasi jääkannen alla vuolaana.

Ei olisi ollut kiva humpsahtaa lumen läpi!

Wassbergilla tullaan, vaikka on kesäkeli.

Lumiosuus hoituu näköjään perinteisellä diagonaalilla.

Lemmikit ja alppiruusut reunustivat polkua.

"Hütte näkyy jo!" -huuto on lempilauseemme. Siihen sisältyy kuitenkin paljolti ironiaa, sillä useimmiten ensimmäisestä näköhavainnosta on vielä pitkä, hikinen pinnistys itse majan pihaan. Onneksi kokemus on opettanut, että ne struudelikaffet täytyy todella ansaita.

Siellähän se hütte näkyy!

Tästä vielä 25 min ja perillä ollaan.

Astellessamme majaan sisälle koimme pienen hämmennyksen. Nimittäin laaksosta lähtiessämme oli parkkipaikalla kahden senioripariskunnan porukka myös valmistautumassa patikalle. Ehdimme polulle kuitenkin ennen heitä. Yllätys oli suuri, kun tämä sama porukka istui jo Zupalseehüttellä pöydässä juomat edessään, kun me saapastelimme sisään. Siis mitä!? Miten he olivat paikalla ennen meitä? Oliko olemassa joku lyhyempi tie vai lentäneetkö he olivat? Toinenkin reitti kyllä oli, mutta se oli saman pituinen ja samat nousumetrit sielläkin piti nousta. Ja kun rouvilla oli huivitkin vielä yhtä sileät kuin suoraan pinkasta otettu. Meillä hikipyyhe oli pitänyt vääntää useaan kertaan. Nämä olivat näköjään todella nopeita harmaita panttereita!

Nousu Zupalseehüttelle kesti vajaat 3 hikistä tuntia.

Kahvikuppi 2,5 dl eikä torttuannoskaan mikään pieni ole.

Itävallan neljänneksi korkein huippu

Grossvenediger näkyi hienosti.

Hütten emännän kysyessä olimmeko tulleet kävellen laaksosta ihmettelimme kahdestaan hieman, että pääseekö tänne muutenkin kuin kävellen. Kertoessamme että jatkamme tästä eteenpäin Wetterkreuz hüttelle hän arvaili, että kai te sieltä sitten otatte taksin alas. Minkä taksin? Nyt alkoi "mysteeri" valjeta. Ihme-eläkeläiset olivatkin tulleet naapurihüttelle taksilla ja kävelleet sitten tuntisen verran lähes tasamaata tänne Zupalseelle. Ei siis tarvinnut ripotella tuhkaa päällemme sen vuoksi että pirteät harmaat pantterit olivat meitä sähäkämpiä. Takuulla olivat sitä ainakin maanantai-iltana, jolloin me yritimme toipua vaelluksen vaivoista!

Näköalapolku Lasörling höhenweg kohti Wetterkreuzhüttea oli upea.

Näkymiä tulosuuntaan.

Zupalseehüttekin näkyy, jos tarkkaan katsoo.

Laakson perällä näkyvät Venedigergruppen

hulppeat jäätiköt yli kolmen kilometrin korkeudessa.

Grossglocknerin huippu piiloilee pilven takana.

Tältä penkiltä saatoimme katsella sunnuntaisen

reittimme yhdellä silmäyksellä kokonaan.

Wetterkreuzhütten 2106m aluelle pääsi

näin komeasta portista.

Viimeinen alamäki kilometrin korkeuseron päähän oli aika vaivalloista. Edellisen päivän alamäen kipeyttämät reidet tutisten tulimme kuitenkin aika reippaasti lähtöpisteeseemme. Jos jalat eivät olisi olleet niin vaivaiset, olisi alasmenoreitti ollut jopa ihan mukava. 

Kilometrejä kertyi tänään 16,5 ja aikaa kävelyihin meni 5½h plus paussit päälle.