Kaunergrathütte 2817m

 Jerzensin kirkko aamuauringossa. Jos haluat kesälomaltasi riehakasta iltaelämää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin Itävallan pikkukylät eivät ehkä ole juuri sinun paikkasi.

Kun kotivuori Hochzeiger tuli eilen jo rampattua ylhäältä alas sekä sivulta toiselle, oli aika siirtyä laaksossa pitemmälle. Pitztaliin majoittuneet saavat käyttöönsä kortin, jolla busseilla voi matkustaa mielin määrin koko pitkän laakson mitan. Aina Imstistä laakson korkeimpaan kohtaan Mittelbergin jäätikköjunan asemalle. Pitz-laakso on todella pitkä, reilusti yli 30 km. Suurimpia kyliä ovat alkupään Wenns ja tämä meidän Jerzens. Muut nk. kylät tien varrella voivat olla vain muutaman talon ryppäitä.

Ajattelimme tänään, että ei ole syytä kiirehtiä kovin aikaiseen bussiin, sillä koko päiväksi oli luvassa hyvää säätä, eikä ukkosen vaaraa ollut. Vaellusbussin aikataulu on kuitenkin mielestämme hiukan huono. Tälle aamulle klo 7.40 lähtö oli meille liian varhainen, mutta seuraava vuoro klo 9.13 taas liian myöhäinen.

Plangerossin kylästä pääsi monelle reitille

Bussi oli jo aivan täynnä Wennsistä nousseita kyytiläisiä, kun ahtauduimme reppuinemme sisään. Aamun raikkaina läheinen seisoskelu matkakumppanien kanssa ei niin paljon vielä ottanut päähän. Matka kesti kuitenkin yli puoli tuntia ja lähes joka pysäkiltä tuli vielä lisää matkustajia. Jotenkin vaan mahduttiin. 99% porukasta oli menossa päätepysäkille jäätikköjunan asemalle, joten pääsimme jättämään heidät jatkamaan matkaansa vielä parin pysäkin verran, kun hyppäsimme pois bussista Plangeross-nimisessä taajamassa.

Alkumatka noustiin vesiputouksen reunaa pitkin.

Reittimme johti jyrkän alkunousun jälkeen alppilaitumelle, joka johdatteli loivasti nousten seuraaviin jyrkkiin siksakkeihin. Niiden jälkeen olimme jo n. 2400m:n korkeudessa ja karulla jäätikköseudulla.

Tämä oli leppoisaa kävelymaastoa.

Lussbach virtaili polun vieressä.

 Ratkeaisiko vesipisaroiden eliniän arvoitus viimein tänään?

Kaunergrathütte näyttäytyi jo melkein tuntia ennen kuin sinne viimein päästiin. Tämä oli taas niitä hüttelähestymisiä, jolloin kohde tuntuu lähes pakenevan sitä mukaa kun sinne paarustaa. Aikaennuste 3½ tuntia silti alitettiin tunnilla, mutta viimeisillä sorapohjaisilla siksakeilla alkoi sorahdella jotain ärräpohjaista vähän suustakin.

 Jane tunnin päässä hüttestä.

 Taustalla näkyy ihan oikeita jäätiköitä.

K taustallaan jäätiköt ja Watzespitze 3532m

Kummelimaisesti voisi todeta että purrrissta prs--sllä.

Nälkä kurni majalle saavuttaessa. Pitztalin korkeimmalla sijaitsevalla hüttella oli kuitenkin porukkaa ihan mustanaan ja kaikki olivat ruokaa tilaamassa. Kävi ilmi, että Mainzin alueen alppiyhdistykseen kuuluvalla majalla oli menossa kiipeilykurssit ja opiskelijat pitivät lounastaukoaan parhaillaan. Tarjoilu oli kuitenkin tehokasta ja leberkäset pottumuusilla tarjoiltiin pikaisesti. Terassilla olisi ollut kiva ruokailla, mutta tilaa ei ollut. Tyydyimme sisätiloihin, vaikka vähän potuttikin. Hütten tervetuliassnapsit toki lievittivät hieman.

Kaunergrathütte on Pitztalin korkein alppimaja 2817m. Mainzin alppikurssilaiset olivat jo täyttäneet ulkopöydät. Olemme aiemminkin vierailleet näillä "legendoja" vilisevillä koulutushütteillä ja ne häviävät tunnelmaltaan tavisten hütteille. Legendoista voit lukea enemmän tästä.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Ei enää potuta, kun oli niin hyvät muussit

 ja alppiaurinko porotti kuumasti

K totesi, että hüttelegendat pitävät aurinkolasejaan lippiksen päällä.

 Eihän se muuta tarvinnut.

Hetken aikaa syönnin jälkeen istuskelimme lampaantaljoilla aurinkoisella terassilla ja seurasimme kurssilaisten valmistautumista iltapäivän oppituntiin. Päälle puettiin lahkeiden päälle lumisuojia ja kalliit, uudenkarheat kuoritakit vedettiin huppua myöten ylle. Päähän vielä kypärä ja sitten oltiin valmiina matkaan.

Kurssilaiset matkalla harjoituksiin. Viikon kun möyrii rinteissä, asuu hüttellä ilman pesukonetta ja nukkuu siskonpetissä 20 ihmisen kanssa niin on varmaan timanttiset sukkamehut pirtissä.

Lounaan jälkeen nousimme vielä hütten yläpuolen näköalapaikalle,

jota reunustivat joka puolelta yli kolmitonniset huiput

 Näkymä alas laaksoon

Paluumatka sujui samaa reittiä ja nyt näkymät olivat kohti Hohe Geigea (3393m) vastapäisellä vuorella. Periaatteen vuoksi kelloa ei kannata katsoa ennen kuin lähempänä kylää, jos aikoo ottaa bussikyydin kämpille. Kovin pitkää matkaa alarinteessä ei viitsi koheltaa kiireessä, jotta ehtisi bussiin. Bussi oli taas niin täynnä, että puristimme itsemme juuri ja juuri sisään. Alkumatkan matkustimme lähes tuulilasiin nojaten.

Päivän lukemat olivat: kävelyä 14km ja korkeusmetrejä 1250m.