Patikoitsijan viisi kultaista sääntöä

Stoanalm Maurertalin alussa. Maurertal on laakso Virgentalin päädyssä

 ja ajoimme sen alkuun parkkipaikalle aamulla.

Tämänpäiväisen mainion patikkareissun vaiheet kerrotaan valokuvien kuvateksteissä.

Tällä kertaa panostamme kuitenkin bloggauksessa enemmän siihen miten maksimoida alppipatikoinnin ihanuus? Loppuun olemme koonneet viisi tärkeintä sääntöä, joita noudattamalla palaat näille ihanille vuorille aina uudelleen ja uudelleen. Vuosi vuoden jälkeen. Palaat kotiisi levänneenä ja mieli totaalisen rentoutuneena.

 Ystävillesi voit esitellä marraskuisena lauantai-iltana kotonasi valokuvia Alppien kauneudesta ja yllätät itsesi ja kaverisi kuinka ihanin sanakääntein osaat kuvailla sitä luonnon ja mielen täydellistä harmoniaa, joka täällä puhkeaa täyteen kukkaansa. Noin 2000 valokuvaa valtavan suurista kivistä eri kuvakulmista tekevät tehtävänsä. Näkyy myös lunta. Hei, siis kesällä lunta!

 Ystäväsi ovat ihastuksissaan, osa jopa liikuttuu. Aiemmin hiukan etäisenä pitämäsi serkun naapuri jopa halaa sinua neljän tunnin PowerPoint-esityksesi jälkeen. Ilmoittavat haluavansa lähteä kanssanne Alpeille ensi kesänä. Lupaat hoitaa matkajärjestelyt ja voit aivan vaivatta katsoa mukavat patikkareitit valmiiksi ehkä vähän pimeän, mutta niin kovin lyhyen talven aikana. "Ei toki, ei siitä ole mitään vaivaa. Kattelenhan nuita muutenkin".

 Ei kai joku tule takaa?

Päivän reitti oli yllättävän kaunis. Paljon parempi kuin edellispäivän.
 Ei aina tarvitse olla aurinkoa ja sinitaivasta.

Yksi hienoimmista laaksoista tähän saakka

Hütte näkyy jo!

Paluumatkalla autollemme ja Ove Sundbergin yhä puuttuessa seurastamme pohdimme siis miten maksimoida tämä alppivaellusten ihanuus? Täällähän ovat ulkoiset puitteet kunnossa. Ilma on puhdasta ja vesi kristallinkirkasta. Pienet kylät ovat kauniita ja rauhallisia.  Paljon alppivuoria on esitelty tämän blogin vain noin kahdeksassa tuhannessa aiemmassa vuorikuvassa. Vilkaise läpi ihan pikaisesti. Ihmiset ovat ystävällisiä ja täällä on turvallista. Kannattaa siis vielä panostaa itse patikointiin ja seuraavassa viisi kultaista ja tärkeintä sääntöä:

Joet virtaavat joka laaksossa.

Ne saavat alkunsa jäätiköiden sulamisvesistä.

 

 Ja lisää kristallinkirkasta vettä...

1. Tämä on myös se kaikista tärkein. Opasteviitoissa mainitaan lähes aina arvioitu aika kohteesta A kohteeseen B. Pyri AINA alittamaan tämä aika kaikin keinoin ja mielellään vielä mahdollisimman reilusti.

Ja sitä riittää...

2. Älä ikinä koskaan anna kenenkään ohittaa itseäsi patikkareitillä! Jos takaasi alkaa kuulua lähestyvää ääntä, lisää välittömästi vauhtia. Sulje portit ja veräjät, kaada kiviä polulle ja yllytä polun vieressä makaavat lehmät siirtymään keskelle polkua. Osoittele olemattomia nähtävyyksiä vuorten rinteillä ja yritä saada takaa-ajajasi reagoimaan niihin ja pysähtymään. Kun näköyhteys takaa-ajajaan katkeaa, juokse! Hidasta kaikin ihmismielen keksimin keinoin takaa-ajajan matkaa.

Tässä ollaan jo majan tuntumassa.

3. Pyri kaikin tavoin ohittamaan edelläsi etenevät patikoitsjat! Jos saat näkyviisi edellä menevän selän, ponnistele kaikin voimin kovempaan vauhtiin. Ota jokainen edellä olevasi ihminen henkilökohtaisena haasteena.

Essener-Rostocker Hütte 2208m.

4. Älä pidä taukoja. Mitään tekemätön ihminen turhautuu. Esim. kaikki valokuvaamisen arvoiset alppivuoret on jo pomminvarmasti aiemmin kuvattu ja valokuvat löytyvät internetistä. Panosta nettiyhteyksiin.

Vielä ylempänä matkalla jäätikön reunalle.

Simonysee oli vielä ihan pikkuisen jäässä. Päivän reitin pituus
 16km ja korkeusmetrejä aika tasan 1000. Homma alkaa taas kulkea.

5. Viimeinen, mutta tärkeä käytännön neuvo. Hüttellä ruokaillessasi tarkkaile muiden pöytien tilannetta. Jos näyttää siltä, että samaan aikaan ruokailuaan on lopettelemassa enemmän ihmisiä, pyri ensimmäiseksi! Syö nopeammin, jätä loppu Gröstl tai älä odota laskuasi pöydässä vaan mene tiskille maksamaan. Piilota eteiseen jätetyt naapuripöydän ihmisten kävelysauvat! Pääasia, että pääset ensimmäisenä neitseelliselle reitille!

Iltapäiväkahvilla Stoanalmilla isäntä innostui esiintymään kuultuaan,

 että kaukaiset vieraat ovat Suomesta.

 Tällä kertaa K:ta ei pyydetty lyömäsoittajaksi,

 mutta musiikki ei siltikään ollut ihan hanurista.

Nautinnollisia alppipatikointeja kaikille!

Jaaskareiden viittä kultaista patikkasääntöä noudattamalla tulee näin rennoksi.

Kesän 2013 saldo tämän päivän jälkeen: 3600 korkeusmetriä ja 63,5 pituuskilometriä.