"Donnerwetter"

Tämän päivän huippunäkymät. Kakkoskerroksesta näkee maisemia,

 joita Garmisch-Partenkirchenin baarista ei näe. Alpspitze ja Zugspitze.

 Valkoinen peitto ei ole lunta vaan pilviä.

Maanantain ohjelmaan kuului patikkareissu Meilerhüttelle Leutaschin kupeessa. Noin 1300 metrin nousu ja lasku ja reilun 20km pituinen kävely kävi liikunnasta eikä paikoin sumuisilla vuorilla ollut ruuhkaa. Näimme viiden tunnin reissun aikana kymmenkunta ihmistä ja kuusi gemssiä. Päivän hauskin tapahtuma oli palatessa, kun tapasimme kaksi saksalaista herraa, jotka olivat matkalla alas Meilerhütteltä, kun me olimme vielä menossa ylös. Paluumatkalla kuitenkin ohitimme herrat uudelleen ja he ihmettelivät kävimmekö lainkaan Meilerhüttellä. Vastasimme myöntävästi ja toinen  herroista puuskahti spontaanisti "Aber Donnerwetter!" Edellisen kerran "Donnerwetter" on luettu 1970-luvulla Ilmojen Korkeajännityksen sivuilta, kun saksalainen lentäjä-ässä menettää lentokoneensa siivet Lontoon yllä, mutta ilmoittaa kuitenkin selviävänsä koneellaan takaisin Berliiniin.

Alkumatka ei paljoa näkymien puolesta lupaillut.

Tuonne pilveen käveltiin.

Die Sonne scheint!

 Pienikin hetki oli vielä tuossa vaiheessa voitto!

Mustersteinhütte reilussa 2000 m:ssä oli tyhjä, mutta

tervetullut etappi kolmen tunnin ylämäkinousussa.

 Sumu hälvenee hiljalleen.

 

Pilvien päällä 

Jokainen hikipisara kannatti tämän vuoksi vuodattaa! 

 Joskus jäyhä suomalainenkin tuntee elävänsä.

 Tuo oli oikeasti hienoa.

Pilvet alla ja hienot vuoret ja sinitaivas yllä.

 

 Matka jatkui kohti Meilerhütteä

Suunnannäyttäjällä pitäisi olla oikealle käyrä keppi, jos

mielii näyttää kohteemme Meilerhütten. Matkaa on 

nimittäin vielä reippaasti. Ja hieman oikealle kaartaen.

Vielä viime silmäys Leutaschin laakson pilviin. 

Alhaalla olevaa sepelipolkua pitkin tultiin.

 Donnerwetter ukkelit kuvassa pienenä juuri ennen pilviä,

 kun olimme matkalla vielä ylös.

Meilerhütte sijaitsee Saksan ja Itävallan rajalla. Tulipahan

tänäänkin käytyä Saksassa parin askeleen verran.

Tämän päivän reitti oli majapaikan emäntämme suosittelema. Hieno reitti, mutta aika vaativa pituudeltaan, korkeuseroltaan ja maastoltaan. Raskaassa nousussa ja varsinkin laskussa polulla olleet kivet pyörivät vaarallisesti jalan alla. Laskussa sauvat pelastivat monta kertaa persuksien pyllähtämisen Tirolin kivikovaan vuoristoon. Kyltit antoivat nousuajan ennusteeksi 4½ h. Meillä kului 3h ylöspäin ja 2h alastullessa.

Pilvien ylle kohoavat Saksan korkeimmat huiput 

Zugspitze sekä Alpspitze. 

Aurinko palasi Tiroliin

 Ohhoh! Makuuhuoneen ikkunasta näkyy sinitaivasta.

Parin harmaan päivän jälkeen alppiseutu on esitellyt meille tänään parhaita puoliaan. Nämä on niitä päiviä, jotka saavat palaamaan tänne yhä uudelleen ja uudelleen.

Satulan säätö ja menoksi

Mainion majapaikkamme Landhaus Gemsenblickin hintaan kuuluu pari tuliterää Cuben maastopyörää ja otimme ne tänään käyttöömme. Yllättävän hyvät pyörät ja näissä pyöri jopa kaikki renkaatkin päinvastoin kuin viime vuonna Meranossa, jossa lisävastusta kertyi jatkuvasti päällä makaavista jarruista. Sehän onkin Italiaa. 

 Matkalla Mittenwaldiin Leutaschtalin pyörätietä pitkin.

 Teki mieli nauraa raklatella.

Saksan rajalla ja tästä alkaa 100 korkeusmetriä  alamäkeä kohti Mittenwaldia.

 Piti hetken aikaa odotella rajavartijaa, jotta K sai passiinsa ensimmäisen Saksan leiman.

Mukava oli lasketella kohti Saksan rajaa, sillä matkaa joudutti myötätuuli ja alamäki. Paluumatkan ajatus tosin hieman arvelutti: Samat metrit pitäisi ajaa ylämäkeen... Ja edessähän se oli: viiden kilometrin loppunousu 200 korkeusmetriä Scharnitzista Leutaschiin ei ollut mitenkään helppo. Pyörä meinasi hyytyä, ei pyöräilijä. Vai miten päin se olikaan..?

 Mittenwald on kaunis pikkukaupunki.

Karwendelvuoret kohoavat Mittenwaldin kupeessa

Päivän ohjelmaan kuului siis reissu Saksan puolelle Mittenwaldin kauniiseen kylään. Olemme olleet siellä muutama vuosi sitten yhdistetyllä patikointi/Oktoberfest-reissulla, joten paikka on tuttu. Aurinko paistoi sinitaivaalta ja jatkoimme vielä eteenpäin Mittenwaldista kohti Krün-nimistä kylää. Mittenwaldin ja Krünin välissä on Buckelwiesen-niminen alue, joka on uskomattoman kaunis ja sieltä on aivan mainiot näkymät mm. Zugspitzelle. Antaapa kuvien puhua puolestaan. 

 

 Ylläolevat kuvat ovat Mittenwaldin ja Krünin välillä sijaitsevalta Buckelwieseniltä.

 Täällä pääsee sunnuntaikävelijäkin tällaisiin maisemiin.

Täällä ihmisillä on upeat puitteet ulkoilmaliikuntaan ja kuntoiluun ja porukkaa olikin liikkeellä kiitettävästi. Ei mikään ihme, kun katsoo maisemia.

 Vasemmalla Wettersteinvuoristo ja suoraan edessä itse Zugspitze!

Edessä Alpspitze ja sen vasemmalla puolella Saksan korkein vuori Zugspitze

Päivän pyöräreissun pituudeksi tuli vähän reilut 50km. Nousua ja laskua tuli kuitenkin sen verran, että kai tuon kevyeksi kuntoiluksi voi laskea. Ennusteen mukaan sää saattaa jatkua suunnilleen tällaisena, joten huomenna palaamme varsinaisen pääharrastuksen pariin patikointiin.

 Baijerissa on perin erikoinen laki,

 joka velvoittaa yli viisi tuntia osavaltion alueella viipyvän henkilön nauttimaan

 Weissbierin tai Radlerin. Radler on Spritellä laimennettua olutta, joka

on saanut nimensä siitä, että on pyöräilijöiden suosima raikas juoma.

Paikallisen VPK:n juhlat mukavissa puitteissa

 Baijerilainen paloposti

Lämpötilat notkahtivat eilen lähelle kymmentä astetta ja tänäänkin aamulla etenkin varjossa pyöräillessä oli jopa vähän raittiin puoleista.  Kuitenkin iltapäiväkahvilla majapaikkamme pihalla lämpömittari näytti jo +30 astetta. Toivottavasti jatkuu tällaisena.

Isar-joki matkalla Müncheniin

Iltapäivällä palasimme kotikyläämme Leutaschiin.