Aurinko palasi Tiroliin

 Ohhoh! Makuuhuoneen ikkunasta näkyy sinitaivasta.

Parin harmaan päivän jälkeen alppiseutu on esitellyt meille tänään parhaita puoliaan. Nämä on niitä päiviä, jotka saavat palaamaan tänne yhä uudelleen ja uudelleen.

Satulan säätö ja menoksi

Mainion majapaikkamme Landhaus Gemsenblickin hintaan kuuluu pari tuliterää Cuben maastopyörää ja otimme ne tänään käyttöömme. Yllättävän hyvät pyörät ja näissä pyöri jopa kaikki renkaatkin päinvastoin kuin viime vuonna Meranossa, jossa lisävastusta kertyi jatkuvasti päällä makaavista jarruista. Sehän onkin Italiaa. 

 Matkalla Mittenwaldiin Leutaschtalin pyörätietä pitkin.

 Teki mieli nauraa raklatella.

Saksan rajalla ja tästä alkaa 100 korkeusmetriä  alamäkeä kohti Mittenwaldia.

 Piti hetken aikaa odotella rajavartijaa, jotta K sai passiinsa ensimmäisen Saksan leiman.

Mukava oli lasketella kohti Saksan rajaa, sillä matkaa joudutti myötätuuli ja alamäki. Paluumatkan ajatus tosin hieman arvelutti: Samat metrit pitäisi ajaa ylämäkeen... Ja edessähän se oli: viiden kilometrin loppunousu 200 korkeusmetriä Scharnitzista Leutaschiin ei ollut mitenkään helppo. Pyörä meinasi hyytyä, ei pyöräilijä. Vai miten päin se olikaan..?

 Mittenwald on kaunis pikkukaupunki.

Karwendelvuoret kohoavat Mittenwaldin kupeessa

Päivän ohjelmaan kuului siis reissu Saksan puolelle Mittenwaldin kauniiseen kylään. Olemme olleet siellä muutama vuosi sitten yhdistetyllä patikointi/Oktoberfest-reissulla, joten paikka on tuttu. Aurinko paistoi sinitaivaalta ja jatkoimme vielä eteenpäin Mittenwaldista kohti Krün-nimistä kylää. Mittenwaldin ja Krünin välissä on Buckelwiesen-niminen alue, joka on uskomattoman kaunis ja sieltä on aivan mainiot näkymät mm. Zugspitzelle. Antaapa kuvien puhua puolestaan. 

 

 Ylläolevat kuvat ovat Mittenwaldin ja Krünin välillä sijaitsevalta Buckelwieseniltä.

 Täällä pääsee sunnuntaikävelijäkin tällaisiin maisemiin.

Täällä ihmisillä on upeat puitteet ulkoilmaliikuntaan ja kuntoiluun ja porukkaa olikin liikkeellä kiitettävästi. Ei mikään ihme, kun katsoo maisemia.

 Vasemmalla Wettersteinvuoristo ja suoraan edessä itse Zugspitze!

Edessä Alpspitze ja sen vasemmalla puolella Saksan korkein vuori Zugspitze

Päivän pyöräreissun pituudeksi tuli vähän reilut 50km. Nousua ja laskua tuli kuitenkin sen verran, että kai tuon kevyeksi kuntoiluksi voi laskea. Ennusteen mukaan sää saattaa jatkua suunnilleen tällaisena, joten huomenna palaamme varsinaisen pääharrastuksen pariin patikointiin.

 Baijerissa on perin erikoinen laki,

 joka velvoittaa yli viisi tuntia osavaltion alueella viipyvän henkilön nauttimaan

 Weissbierin tai Radlerin. Radler on Spritellä laimennettua olutta, joka

on saanut nimensä siitä, että on pyöräilijöiden suosima raikas juoma.

Paikallisen VPK:n juhlat mukavissa puitteissa

 Baijerilainen paloposti

Lämpötilat notkahtivat eilen lähelle kymmentä astetta ja tänäänkin aamulla etenkin varjossa pyöräillessä oli jopa vähän raittiin puoleista.  Kuitenkin iltapäiväkahvilla majapaikkamme pihalla lämpömittari näytti jo +30 astetta. Toivottavasti jatkuu tällaisena.

Isar-joki matkalla Müncheniin

Iltapäivällä palasimme kotikyläämme Leutaschiin.

Ei tullut lakkoa

 Innsbruckin kentällä tuntee olevansa jo Alpeilla

Jaaskareiden syysloma Itävallan Tirolissa koki notkahduksen jo ennen alkuaan eilen kehä kolmosella matkalla Helsinki-Vantaan kentälle. Aina ajan tasalla olevat Ylen uutiset kertoivat Lufthansan matkustamohenkilökunnan aloittaneen veret seisauttavan lakon ja koko Saksan ja sitä rataa muunkin Euroopan lentoliikenne lamaantuu. Kahdet leuat loksahtivat alas ja mieleen palautui onneton kokemus helmikuulta, kun Iberian lakon vuoksi ajauduimme Buenos Airesin sijasta Montevideoon. Hotelli-iltaa varten varattu pullo punervoa menetti samalla hetkellä puolet viehättävyydestään. Onneksi lakkotoimet eivät ainakaan vielä koskeneet meidän lentojamme ja matka eteni suunnitellusti. Olemmekin siis onnistuneesti viettäneet helteistä iltapäivää Tirolin kylässä nimeltä Leutasch. Lufthansa pitää huolen omistaan.

 Hiivatti, että on pieni fiiatti. 

Pääasia, että tyyliä on!

Vuokra-automme on pienintä (ja halvinta) mahdollista kokoa eli Fiat 500. PikkuFiat mallia 2012. Todella nätti (!) ja mukava auto. On ihan kattoikkunakin. Innsbruckista Leutaschiin ajettaessa on sen verran suuria mäkiä, että pikkuFiatin (1,2l)  teho oli hyytyä ja kuski meinasi alkaa punoittamaan, kun taakse kerääntyi vähän suurempaa Bemaria ym. tehokkaampaa autoa. Onneksi mäessä eteen sattui tukkirekka, joka kulki vieläkin hitaammin ja kunnia säilyi. Matkaa lentokentältä oli vain 27 km, joten hitaasti kiiruhtamallakin olimme jo iltapäivällä kolmelta hotellilla.

 Lomakuljetus

Landhaus Gemsenblick, jonka ylimmän kerroksen

vasempaa puolta asumme. Tästä ei loma-asunto parane.

Auton hitaudesta huolimatta päivä on ollut hieno ja majoittumisen jälkeen kävimme jopa vähän patikoimassakin. Tosi vähän, mutta oli hyvä tekosyy kiivetä Leutaschin kylän lähimmälle hüttelle eli Katzenhüttelle.

"Miksi meitä laiskoja naurattaa,
 meillä oikeus on olla huoleton"

 

 Leutaschtal

 Myöhäiset vaeltajat. Kello lähenee jo viittä, mutta

hienoa, että päästiin Katzenhüttelle.

Juuri tällä hetkellä kuului terassin kaiuttimista 
Radio Tirol: Louis Armstrong 

esitti kappaleen What a wonderful  world.

Reissussa oppii aina uutta. Hütteisäntä kysyi K:lta, että tiedätkö mikä on vaimosi lemmikkieläin? 'Koira' oli liian yksinkertainen vastaus, sillä oikea vastaus kuului näin: "Ori sängyssä, minkki vaatekaapissa, jaguaari autotallissa ja aasi raha-asioissa". Tämä keskustelu käytiin sujuvalla saksalla.

Oli sen verran hätäinen lähtö, että kartta jäi kämpälle,

 joten tuon vuorijonon nimi on vielä arvoitus.

 Leutaschin laakso. Alla olevassa kylässä asumme.

Päivä on ollut pitkä, mutta maisemat ovat mahtavia. Hienoa olla Itävallassa. Nyt nukkumaan!