"Donnerwetter"

Tämän päivän huippunäkymät. Kakkoskerroksesta näkee maisemia,

 joita Garmisch-Partenkirchenin baarista ei näe. Alpspitze ja Zugspitze.

 Valkoinen peitto ei ole lunta vaan pilviä.

Maanantain ohjelmaan kuului patikkareissu Meilerhüttelle Leutaschin kupeessa. Noin 1300 metrin nousu ja lasku ja reilun 20km pituinen kävely kävi liikunnasta eikä paikoin sumuisilla vuorilla ollut ruuhkaa. Näimme viiden tunnin reissun aikana kymmenkunta ihmistä ja kuusi gemssiä. Päivän hauskin tapahtuma oli palatessa, kun tapasimme kaksi saksalaista herraa, jotka olivat matkalla alas Meilerhütteltä, kun me olimme vielä menossa ylös. Paluumatkalla kuitenkin ohitimme herrat uudelleen ja he ihmettelivät kävimmekö lainkaan Meilerhüttellä. Vastasimme myöntävästi ja toinen  herroista puuskahti spontaanisti "Aber Donnerwetter!" Edellisen kerran "Donnerwetter" on luettu 1970-luvulla Ilmojen Korkeajännityksen sivuilta, kun saksalainen lentäjä-ässä menettää lentokoneensa siivet Lontoon yllä, mutta ilmoittaa kuitenkin selviävänsä koneellaan takaisin Berliiniin.

Alkumatka ei paljoa näkymien puolesta lupaillut.

Tuonne pilveen käveltiin.

Die Sonne scheint!

 Pienikin hetki oli vielä tuossa vaiheessa voitto!

Mustersteinhütte reilussa 2000 m:ssä oli tyhjä, mutta

tervetullut etappi kolmen tunnin ylämäkinousussa.

 Sumu hälvenee hiljalleen.

 

Pilvien päällä 

Jokainen hikipisara kannatti tämän vuoksi vuodattaa! 

 Joskus jäyhä suomalainenkin tuntee elävänsä.

 Tuo oli oikeasti hienoa.

Pilvet alla ja hienot vuoret ja sinitaivas yllä.

 

 Matka jatkui kohti Meilerhütteä

Suunnannäyttäjällä pitäisi olla oikealle käyrä keppi, jos

mielii näyttää kohteemme Meilerhütten. Matkaa on 

nimittäin vielä reippaasti. Ja hieman oikealle kaartaen.

Vielä viime silmäys Leutaschin laakson pilviin. 

Alhaalla olevaa sepelipolkua pitkin tultiin.

 Donnerwetter ukkelit kuvassa pienenä juuri ennen pilviä,

 kun olimme matkalla vielä ylös.

Meilerhütte sijaitsee Saksan ja Itävallan rajalla. Tulipahan

tänäänkin käytyä Saksassa parin askeleen verran.

Tämän päivän reitti oli majapaikan emäntämme suosittelema. Hieno reitti, mutta aika vaativa pituudeltaan, korkeuseroltaan ja maastoltaan. Raskaassa nousussa ja varsinkin laskussa polulla olleet kivet pyörivät vaarallisesti jalan alla. Laskussa sauvat pelastivat monta kertaa persuksien pyllähtämisen Tirolin kivikovaan vuoristoon. Kyltit antoivat nousuajan ennusteeksi 4½ h. Meillä kului 3h ylöspäin ja 2h alastullessa.

Pilvien ylle kohoavat Saksan korkeimmat huiput 

Zugspitze sekä Alpspitze.