"Donnerwetter"

Tämän päivän huippunäkymät. Kakkoskerroksesta näkee maisemia,

 joita Garmisch-Partenkirchenin baarista ei näe. Alpspitze ja Zugspitze.

 Valkoinen peitto ei ole lunta vaan pilviä.

Maanantain ohjelmaan kuului patikkareissu Meilerhüttelle Leutaschin kupeessa. Noin 1300 metrin nousu ja lasku ja reilun 20km pituinen kävely kävi liikunnasta eikä paikoin sumuisilla vuorilla ollut ruuhkaa. Näimme viiden tunnin reissun aikana kymmenkunta ihmistä ja kuusi gemssiä. Päivän hauskin tapahtuma oli palatessa, kun tapasimme kaksi saksalaista herraa, jotka olivat matkalla alas Meilerhütteltä, kun me olimme vielä menossa ylös. Paluumatkalla kuitenkin ohitimme herrat uudelleen ja he ihmettelivät kävimmekö lainkaan Meilerhüttellä. Vastasimme myöntävästi ja toinen  herroista puuskahti spontaanisti "Aber Donnerwetter!" Edellisen kerran "Donnerwetter" on luettu 1970-luvulla Ilmojen Korkeajännityksen sivuilta, kun saksalainen lentäjä-ässä menettää lentokoneensa siivet Lontoon yllä, mutta ilmoittaa kuitenkin selviävänsä koneellaan takaisin Berliiniin.

Alkumatka ei paljoa näkymien puolesta lupaillut.

Tuonne pilveen käveltiin.

Die Sonne scheint!

 Pienikin hetki oli vielä tuossa vaiheessa voitto!

Mustersteinhütte reilussa 2000 m:ssä oli tyhjä, mutta

tervetullut etappi kolmen tunnin ylämäkinousussa.

 Sumu hälvenee hiljalleen.

 

Pilvien päällä 

Jokainen hikipisara kannatti tämän vuoksi vuodattaa! 

 Joskus jäyhä suomalainenkin tuntee elävänsä.

 Tuo oli oikeasti hienoa.

Pilvet alla ja hienot vuoret ja sinitaivas yllä.

 

 Matka jatkui kohti Meilerhütteä

Suunnannäyttäjällä pitäisi olla oikealle käyrä keppi, jos

mielii näyttää kohteemme Meilerhütten. Matkaa on 

nimittäin vielä reippaasti. Ja hieman oikealle kaartaen.

Vielä viime silmäys Leutaschin laakson pilviin. 

Alhaalla olevaa sepelipolkua pitkin tultiin.

 Donnerwetter ukkelit kuvassa pienenä juuri ennen pilviä,

 kun olimme matkalla vielä ylös.

Meilerhütte sijaitsee Saksan ja Itävallan rajalla. Tulipahan

tänäänkin käytyä Saksassa parin askeleen verran.

Tämän päivän reitti oli majapaikan emäntämme suosittelema. Hieno reitti, mutta aika vaativa pituudeltaan, korkeuseroltaan ja maastoltaan. Raskaassa nousussa ja varsinkin laskussa polulla olleet kivet pyörivät vaarallisesti jalan alla. Laskussa sauvat pelastivat monta kertaa persuksien pyllähtämisen Tirolin kivikovaan vuoristoon. Kyltit antoivat nousuajan ennusteeksi 4½ h. Meillä kului 3h ylöspäin ja 2h alastullessa.

Pilvien ylle kohoavat Saksan korkeimmat huiput 

Zugspitze sekä Alpspitze. 

Aurinko palasi Tiroliin

 Ohhoh! Makuuhuoneen ikkunasta näkyy sinitaivasta.

Parin harmaan päivän jälkeen alppiseutu on esitellyt meille tänään parhaita puoliaan. Nämä on niitä päiviä, jotka saavat palaamaan tänne yhä uudelleen ja uudelleen.

Satulan säätö ja menoksi

Mainion majapaikkamme Landhaus Gemsenblickin hintaan kuuluu pari tuliterää Cuben maastopyörää ja otimme ne tänään käyttöömme. Yllättävän hyvät pyörät ja näissä pyöri jopa kaikki renkaatkin päinvastoin kuin viime vuonna Meranossa, jossa lisävastusta kertyi jatkuvasti päällä makaavista jarruista. Sehän onkin Italiaa. 

 Matkalla Mittenwaldiin Leutaschtalin pyörätietä pitkin.

 Teki mieli nauraa raklatella.

Saksan rajalla ja tästä alkaa 100 korkeusmetriä  alamäkeä kohti Mittenwaldia.

 Piti hetken aikaa odotella rajavartijaa, jotta K sai passiinsa ensimmäisen Saksan leiman.

Mukava oli lasketella kohti Saksan rajaa, sillä matkaa joudutti myötätuuli ja alamäki. Paluumatkan ajatus tosin hieman arvelutti: Samat metrit pitäisi ajaa ylämäkeen... Ja edessähän se oli: viiden kilometrin loppunousu 200 korkeusmetriä Scharnitzista Leutaschiin ei ollut mitenkään helppo. Pyörä meinasi hyytyä, ei pyöräilijä. Vai miten päin se olikaan..?

 Mittenwald on kaunis pikkukaupunki.

Karwendelvuoret kohoavat Mittenwaldin kupeessa

Päivän ohjelmaan kuului siis reissu Saksan puolelle Mittenwaldin kauniiseen kylään. Olemme olleet siellä muutama vuosi sitten yhdistetyllä patikointi/Oktoberfest-reissulla, joten paikka on tuttu. Aurinko paistoi sinitaivaalta ja jatkoimme vielä eteenpäin Mittenwaldista kohti Krün-nimistä kylää. Mittenwaldin ja Krünin välissä on Buckelwiesen-niminen alue, joka on uskomattoman kaunis ja sieltä on aivan mainiot näkymät mm. Zugspitzelle. Antaapa kuvien puhua puolestaan. 

 

 Ylläolevat kuvat ovat Mittenwaldin ja Krünin välillä sijaitsevalta Buckelwieseniltä.

 Täällä pääsee sunnuntaikävelijäkin tällaisiin maisemiin.

Täällä ihmisillä on upeat puitteet ulkoilmaliikuntaan ja kuntoiluun ja porukkaa olikin liikkeellä kiitettävästi. Ei mikään ihme, kun katsoo maisemia.

 Vasemmalla Wettersteinvuoristo ja suoraan edessä itse Zugspitze!

Edessä Alpspitze ja sen vasemmalla puolella Saksan korkein vuori Zugspitze

Päivän pyöräreissun pituudeksi tuli vähän reilut 50km. Nousua ja laskua tuli kuitenkin sen verran, että kai tuon kevyeksi kuntoiluksi voi laskea. Ennusteen mukaan sää saattaa jatkua suunnilleen tällaisena, joten huomenna palaamme varsinaisen pääharrastuksen pariin patikointiin.

 Baijerissa on perin erikoinen laki,

 joka velvoittaa yli viisi tuntia osavaltion alueella viipyvän henkilön nauttimaan

 Weissbierin tai Radlerin. Radler on Spritellä laimennettua olutta, joka

on saanut nimensä siitä, että on pyöräilijöiden suosima raikas juoma.

Paikallisen VPK:n juhlat mukavissa puitteissa

 Baijerilainen paloposti

Lämpötilat notkahtivat eilen lähelle kymmentä astetta ja tänäänkin aamulla etenkin varjossa pyöräillessä oli jopa vähän raittiin puoleista.  Kuitenkin iltapäiväkahvilla majapaikkamme pihalla lämpömittari näytti jo +30 astetta. Toivottavasti jatkuu tällaisena.

Isar-joki matkalla Müncheniin

Iltapäivällä palasimme kotikyläämme Leutaschiin.

Patikoinnin makuun

Verhot auki makuuhuoneesta aamulla. 

Gaistal, Salzbachin pysäköinti - Würzigsteig - Wangalm 1751m - Südwandsteig n. 2000m korkeudessa - Rotmoosalm - pysäköintipaikka  (5½h nousua ja laskua 1000m)

Torstai Leutaschissa on sujunut vähintäänkin mainiosti. Sikeiden yöunien jälkeen talon rouva toi aamiaisen meille huoneeseemme kahdeksalta. Sen jälkeen olimme täynnä virtaa valmiina lähtemään vuorille, jotka kyllä päivän aikana väsyttävät innokkaatkin vaeltajat. Majatalossamme on viisi normaalia zimmeriä eli huonetta ja kaksi lomahuoneistoa (ferienwohnung) keittiöllä, joista toista asumme me. Meillä on ruhtinaallisesti tilaa: makuuhuone ja iso kylppäri sekä keittiö/olohuone ja oma parveke. Säilytystilaa on yllin kyllin. Etenkin sisäänkäveltävä vaatekomero on luksusta. Näin lyhyellä lomalla ajattelimme hemmotella itseämme ja olemme ottaneet aamiaisen lisämaksusta, vaikka itsekin pystyttäisiin kokkailemaan. Talomme kaikki huoneet ovat asutettu ja alakerran ruokailuhuone on pieni. Sen vuoksi rouva tuo aamiaisemme meidän huoneistoomme omaan pöytään. Mikäpä siinä, järjestely sopii meille hyvin.

Pikku nöpönenä vakuuttaa isommilleen. "Vielä minä tästä kasvan!"

 Pienempi auto, mutta pidemmät patikkareitit.

Aamulla ajelimme pikkuFiatilla Gaistalin päätyyn ja parkkasimme menopelimme oikeiden autojen viereen. Lelultahan se siinä rivistössä näytti kuten majapaikkamme parkkipaikallakin kuuden suuren saksalaisen tila-auton vierellä. Ajoreitti oli onneksi tasamaata, joten kuskin pulssi ei kohonnut ennen kuin pääsimme itse asiaan ja mäkeen kävelemään.

Aamutunnelmointia

Internetin kuvatuin takaraivo ja kohtuullisen kokoinen kivenjärkäle Hohe Munde.

 Takaraivo vasemmalla.

Jane Wangalmilla

Wangalmilta reitti jatkui ylöspäin

Hauska episodi oli lammaslauman kokoaminen. Kuusi miestä ja yksi koira

 kokosivat valtavan lammaslauman tehokkaasti kasaan.
 Kuului muuten muutaman kerran "MÄÄÄÄ"

Oikealle vai vasemmalle? Ratkaisun paikka.

Vaikkapa vasemmalle. Tämän päivän patikkareissu oli Jaaskareiden  lemppareita.

 Pisteestä A ylös ja sen jälkeen vaakasuoraan maisemareitillä ja

 sitten suoraan pisteestä B alas. Huippureissu.

 Lounaspaikkamme Rotmoosalm tumman nyppylän kärjessä on

 tässä vielä yli tunnin kävelymatkan päässä.

 Kannattaisiko mennä, kun tuo sijaintikin on aika surkea?

Edessä Südwandsteig

Jane Südwandsteigilla

Gemssejä ei ole ihan helppo nähdä. Tämän lauman kanssa pidimme 5 minuutin tuijotuskilpailun, mutta luovutimme. Meillä oli vielä muita menoja myöhemmin illalla, mutta heillä ilmeisesti ei.

Tuloreittimme

Päivän patikkareissu kesti vajaat kuusi tuntia, joista tehokasta kävelyaikaa oli noin viisi tuntia. Hieno reitti komeilla maisemilla ja sääkin suosi. Sanotaan vielä kerran, että upeaa olla täällä Itävallassa. Tänne voisi vaikka muuttaa elakkeella.
.

Upouusi Rotmoos Alm

Viikonlopuksi on luvattu huonompaa säätä ja patikointiin tulee varmaan välipäivä tai kaksi. Olemme kuitenkin tehneet keskinäisen sopimuksen, että ilmoista ei valiteta vaikka ne huononevatkin. Päätöstä vahvistamaan on asetettu uhkasakko, joka on suuruudeltaan 1000 uscadoa ja se maksetaan heti Jaaskareiden matkatilille. Tiedä vaikka pääsisi joskus toistekin jollekin reissulle.

Lounasta nautimme Rotmoos Almilla. K taipui Tirolin Sydänliiton suositukseen ja

 nautti Leberkäsen paistetuilla perunoilla ja taisi siinä olla paistettu kanamunakin.

Ei tullut lakkoa

 Innsbruckin kentällä tuntee olevansa jo Alpeilla

Jaaskareiden syysloma Itävallan Tirolissa koki notkahduksen jo ennen alkuaan eilen kehä kolmosella matkalla Helsinki-Vantaan kentälle. Aina ajan tasalla olevat Ylen uutiset kertoivat Lufthansan matkustamohenkilökunnan aloittaneen veret seisauttavan lakon ja koko Saksan ja sitä rataa muunkin Euroopan lentoliikenne lamaantuu. Kahdet leuat loksahtivat alas ja mieleen palautui onneton kokemus helmikuulta, kun Iberian lakon vuoksi ajauduimme Buenos Airesin sijasta Montevideoon. Hotelli-iltaa varten varattu pullo punervoa menetti samalla hetkellä puolet viehättävyydestään. Onneksi lakkotoimet eivät ainakaan vielä koskeneet meidän lentojamme ja matka eteni suunnitellusti. Olemmekin siis onnistuneesti viettäneet helteistä iltapäivää Tirolin kylässä nimeltä Leutasch. Lufthansa pitää huolen omistaan.

 Hiivatti, että on pieni fiiatti. 

Pääasia, että tyyliä on!

Vuokra-automme on pienintä (ja halvinta) mahdollista kokoa eli Fiat 500. PikkuFiat mallia 2012. Todella nätti (!) ja mukava auto. On ihan kattoikkunakin. Innsbruckista Leutaschiin ajettaessa on sen verran suuria mäkiä, että pikkuFiatin (1,2l)  teho oli hyytyä ja kuski meinasi alkaa punoittamaan, kun taakse kerääntyi vähän suurempaa Bemaria ym. tehokkaampaa autoa. Onneksi mäessä eteen sattui tukkirekka, joka kulki vieläkin hitaammin ja kunnia säilyi. Matkaa lentokentältä oli vain 27 km, joten hitaasti kiiruhtamallakin olimme jo iltapäivällä kolmelta hotellilla.

 Lomakuljetus

Landhaus Gemsenblick, jonka ylimmän kerroksen

vasempaa puolta asumme. Tästä ei loma-asunto parane.

Auton hitaudesta huolimatta päivä on ollut hieno ja majoittumisen jälkeen kävimme jopa vähän patikoimassakin. Tosi vähän, mutta oli hyvä tekosyy kiivetä Leutaschin kylän lähimmälle hüttelle eli Katzenhüttelle.

"Miksi meitä laiskoja naurattaa,
 meillä oikeus on olla huoleton"

 

 Leutaschtal

 Myöhäiset vaeltajat. Kello lähenee jo viittä, mutta

hienoa, että päästiin Katzenhüttelle.

Juuri tällä hetkellä kuului terassin kaiuttimista 
Radio Tirol: Louis Armstrong 

esitti kappaleen What a wonderful  world.

Reissussa oppii aina uutta. Hütteisäntä kysyi K:lta, että tiedätkö mikä on vaimosi lemmikkieläin? 'Koira' oli liian yksinkertainen vastaus, sillä oikea vastaus kuului näin: "Ori sängyssä, minkki vaatekaapissa, jaguaari autotallissa ja aasi raha-asioissa". Tämä keskustelu käytiin sujuvalla saksalla.

Oli sen verran hätäinen lähtö, että kartta jäi kämpälle,

 joten tuon vuorijonon nimi on vielä arvoitus.

 Leutaschin laakso. Alla olevassa kylässä asumme.

Päivä on ollut pitkä, mutta maisemat ovat mahtavia. Hienoa olla Itävallassa. Nyt nukkumaan!