Hintertux

 Nousu Sommerbergalmille oli mukavaa

Olemme olleet Zillertalissa pari kertaa aikaisemminkin emmekä ole patikoineet laakson päädyssä Hintertuxissa. Kerran ajelimme siellä autolla sadesäällä ja näkymä oli oikeastaan aika ankea. Hintertux on jo niin korkealla, että siellä on jäätikkö, jossa lasketellaan kesälläkin. Sääennusteista meille on syntynyt mielikuva, että vaikka muualla olisi hyvää säätä niin yli 3000 metrissä Tuxin jäätiköillä voi olla pilvistä ja sateista. Kulunut viikko on ilmojen puolesta ollut upea, joten torstaina päätimme lähteä patikoimaan Tuxiin. Kaipa sielläkin nyt sää olisi suosiollinen.

Näkymä Zillertaliin

 

Mukavaa maisemaa häiritsee hissilinja

  Varmaan kaikilla hissivuorilla on tuollainen vihreä tekojärvi.

 Emme tiedä onko niillä jotain käytännön merkitystä vai onko ne tehty vain silmän iloksi.

Otimme tietoisen riskin, sillä vihaamme patikointia laskettelurinteissä. Kartan tutkiminen näytti kuitenkin, että laskettelurinteet voisi osittain välttää. Auf geht's, sillä onhan siellä kuitenkin jäätiköt! Tosin nyt jälkeenpäin voi sanoa, että hienompia jäätiköitä näimme viime vuonna Virgentalissa ja Pitztalissa.

Kyllähän noiden maisemien pitäis kuitenkin ihimiselle kelevata?

 Tai näiden?

Mayrhofenista Hintertuxin päätepysäkille kestää bussilla vajaan tunnin. Bussi oli mennen tullen aivan tupaten täynnä laskettelijoita ja patikoitsijoita. Tämä kohde on se, missä suuri osa Zillertalin turisteista haluaa hyödyntää vajaa 60€ maksavan Active Cardinsa. Sillä pääsee hissiyhteyksillä yli kolmeen tonniin näköalapaikoille.

Siellä sitä lasketellaan

Päätepysäkiltä nousimme Sommerbergille mukavaa metsäreittiä pitkin.(Nousumetrejä 600m) Hissillä ensimmäisen pätkän nousevat eivät tiedä, kuinka hienon miljöön he menettävät. Vehreää metsää ja pikkuniittyjä sekä vesiputouksia löytyi tämän tunnin nousun aikana. Suoraan hissillä laskettelurinteeseen ei ole meidän käsityksemme patikoinnista.

Debytantista tuli viikossa kymmenen pisteen alppipatikoitsija!

Nousupolku vei hissiaseman viereen ja siellä hetken etsiskelimme suuntia. Ensimmäisenä kohteenamme oli Kaserer Schartl (2446m). Sinne paarusti paljon muutakin porukkaa. Teimme siis ihan paikallisen perusreissun erotuksena se, että hissiä ei käytetty. Frauenwandin jälkeen Tuxer Joch Haus oli jo kivenheiton päässä. Lounastimme siellä ja jatkoimme matkaamme Weitentaliin ja takaisin bussin päätepysäkille.

 Patikkapimut tuumailevat kartan kiemuroita

Weitental oli vaikuttavan kaunis vihreä laakso. Vuorien rinteiden poimutus toi mieleemme Havaijilla näkemämme tuliperäiset rinteet. Maastossa menevät oikopolut lievittivät meitä tiefoobikkoja ja loppumatka olikin polkua lähempänä Hintertuxia. Matkalla oli kauniita puroja ja upea vesiputous.

Paluumatkalla Weitentalissa

Paluumatkalla kuljettaja joutui hälyttämään paikalle toisen bussin, kun auton etu- ja takaikkunat olivat täynnä liian suuren ihmismäärän vuoksi litistyneitä väsyneiden alppiharrastajien naamoja. Taas yksi syy välttää suosittuja bussimatkan päässä olevia hissivuoria. Täytyy kuitenkin todeta, että hankkimamme Mayrhofen Mobility Ticket on hintansa haukkunut.

 

 Reitti käänsi meidät hiljalleen takaisin Hintertuxiin

 Kokonaisarvio Hintertuxin patikkareissusta? Ihan suhteellisen ok ja Weitental nostaa arvosanaa todella paljon. Ei mene kuitenkaan likikään tämän kesän top 5-patikoita, josta yhden teimme tänään lauantaina Schlegeisspeicher-nimisellä jäätikköjärvellä. Siitä lisää jatkossa!

Loppumatkalla bongasimme myös komean vesiputouksen.

Stilluptal ja Kasselerhütte

Postikortti Itävallasta lukijoillemme.

Keskiviikkona patikoimme Stilluptalissa, jonka perälle on Mayrhofenista noin 45min pituinen bussimatka. Tämä kohde ei sisälly ostamamme Mayrhofen Mobility Ticketin piiriin, vaan on yksityisten taksien aluetta. Päädyimme ottamaan bussikyydin Grüne Wand-nimiselle hüttelle, joka sijaitsee viimeisenä pysäkkinä laaksossa. Laaksoon liikennöi useampikin yrittäjä, mutta me päädyimme tähän ja ajoimme viimeiselle pysäkille saakka vaikka pois olisi voinut jäädä aiemminkin. Edestakainen kyyti päätepysäkille maksoi 12e/hlö.

Ennen nousua sai keventää vaatetusta ja ottaa vesihuikat

Valitsimme tällä kertaa kevyen puolipäiväpatikan, koska Mayrhofeniin saapui ystäviämme ja halusimme ehtiä takaisin kylään varhain iltapäivällä. Ilma oli aivan upea, näkyvyys hieno, joten patikastamme tuli mahtava!

Oli niin kaunis aamu ja hieno maisema, että Debytanttiakin tuppasi naurattamaan

 Vehreää maisemaa..

... ja vesiputouksia..

.. ja lunta, kalliota ja sinitaivasta.

 Joku voisi sanoa, että kaunista.

Debytantti on opetettu hyvin.

  "Hütte näkyy jo" kajahtaa komeasti: Kasselerhütte 2177m

Ensin nautimme hiukan omia eväitä.

Ja sen jälkeen siirryimme hütten terassille kahville ja struudelille.

 Aika kivaa terassitunnelmaa Stilluptalista!

Edestakainen pistäytyminen Kasselerhüttellä oli noin 11km pituinen korkeuseroa tuli vajaa 750m. Se on täydellinen puolipäiväpatikka hyvällä polulla ja kauniissa maisemissa. Laaksossa saa kyllä kulumaan koko päivänkin, kuten viime reissullamme koimme.  Tähän reissuun tuhrasimme vajaa neljä kallisarvoista lomatuntia.

Paluumatkalle oli kuitenkin lähdettävä. Reittejä olisi mennyt 
eteenpäinkin, mutta niitä ei suositeltu lumitilanteen vuoksi.

Stilluptal on käymisen arvoinen paikka!

"Joko ne palaavat? Vikkelää porukkaa."

Gamshütte

 Gamshüttelle patikoimme tiistaina

Tiistaina palasimme arkeen ja patikkarinteisiin. Menimme bussilla läheiseen Finkenbergin kylään, josta nousimme Herman Hecht Weg-nimistä polkua Gamshüttelle. Nousua Finkenbergistä tuli 1100 metriä, mutta Hermanin tie on niin mukava, että sitä käveli ihan ilokseen ylämäkeen. Joskus nuorina (4v sitten) tulimme saman reitin alaspäin, mutta nyt sitä oli todella miellyttävää nousta. Aiemmin käyttämämme Georg Herbolz Weg on huomattavasti jyrkempi nousu.

Ginzlingin suuntaan Gamshütteltä. Aika mukavat maisemat.

 Alppiruusuja 

Hienolla paikalla sijaitsevalta Gamshütteltä päätimme jatkaa eteenpäin kohti Elsalmia. Reitti oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi. Vähän huolehdimme debytantista, mutta aivan hienostihan tuo pärjää. Reitillä on muutama kapea kohta, jotka on varmistettu vaijereilla ja maisemat ovat aivan upeat. Hieno sää suosi tänään ja myös loppuviikolle on luvattu hyviä patikkailmoja.

Kapeimmat kohdat oli varmistettu vaijereilla

 Vielä silmäys taaksepäin

Itävalta esitteli debytantille tiistaina parhaita puoliaan.

Kapeaa, mutta mukavaa polkua kohti Elsamia, joka aukenee edessä

näkyvän solan jälkeen.

 Sitä ennen poristiin kuitenkin kiireimmät jutut.

Eihän tänne hättäilemmään ole tultu.

 Ja mikäs tuossa oli poristessa.

Elsalmilta laskeuduimme reittiä 534 Elsegg-nimiseen paikkaan.  Karttaamme oli merkitty bussipysäkki polun päähän Tuxin tielle. Ylläri, ylläri: ei pysäkistä tietoakaan. Kävelimme vilkasliikenteistä tietä pitkin viitisen minuuttia, kun samalle tieosuudelle sattui tulemaan nainen, joka avainnippu heiluen käveli jonnekin määrätietoisesti. K meni Korkeajännitys-lehdistä oppimallaan saksalla kysymään lähintä bussipysäkkiä ja nainen kertoi, että sinne on lähes 3 kilometriä.

 Ja Elsalm on alapuolellamme. Lammaslauma piiloilee varjossa

vasemmassa alareunassa.

 Ammut työssään kohtuullisssa maisemissa.

 Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä: Nainen heitti meidät omalla autollaan lähimmälle pysäkille ja kertoi matkalla, että karttaamme merkitty pysäkki on poistettu paikallistenkin harmiksi käytöstä jokin aika sitten. Hieno patikkapäivämme päättyi siis myös onnekkaasti! Olisi ollut surkeaa kävellä yli 17km pituisen patikan ja 1300 nousumetrin jälkeen helteistä ja kapeaa asfalttitietä monta kilometriä autojen vilistäessä ohitse.

Tuliko luvattua liikaa?

 Olemme saaneet vahvistuksen ja debytantti lähdössä ensimmäiselle alppipatikalleen

Pidämme matkustamisesta ja on aina hienoa, kun pääsee lähtemään ulkomaille kotoista arkea karkuun. Kaksi maata ovat kuitenkin jostakin syystä kaikkein mieluisimpia matkakohteita meille ja ne ovat Saksa ja Itävalta. Ei sitä oikein pysty selittämään, jossakin vaan viihtyy vielä paremmin kuin jossakin muualla. On hienoa olla taas Itävallassa ja Zillertalissa!

 Sunnuntaina piti sataa, mutta oli ihan mukava ilma.

 Ohitimme kauniin Brandbergin kylän reissullamme.

Zillergrundin näkymä oli utuinen

Brandberg

Kohteemme Kolmhaus, jonne tuli nousua 1200m.

 Ihan reipas reissu ja hiukan pelkäsimme,

 että tapoimmeko debytantin innostuksen alkuunsa?

Emme ehkä kuitenkaan.

 Zillertal näkyi mukavasti udun takaa ja oli lämmin.

Lauantaina matkustimme Mayrhofenin kylään ja saimme mieluisan vahvistuksen patikkaporukkaamme, kun kaverimme liittyi seuraamme viikoksi. Muuten päivä sujui normaalin kaavan mukaan eli asetuimme taloksi majapaikkaamme ja kaupassa piti käydä. Täällä on harvinaista kyllä kaupat auki sunnuntaisinkin, mutta emmehän me ehtineet sunnuntaina kaupoille.

 Kolmhausilta patikoimme Steinerkogelhasille mukavaa maisemareittiä

Sunnuntaina oli nimittäin patikkapäivän vuoro. Valitsimme kohteeksi Kolmhaus-nimisen hütten, jonne patikoimme Brandbergin kylän kautta. Korkeuseroa matkalle tuli 1200m, mutta pituutta emme tällä kertaa mittailleet. Tarpeeksi sitä kuitenkin oli, sillä lähdimme aamulla yhdeksältä ja palasimme iltapäivällä neljän jälkeen. Sää oli odotettua parempi emmekä saaneet sadetta niskaamme koko päivän aikana.

 Steinerkogelhaus sijaitsee mukavalla paikalla Mayrhofenin yllä

Majapaikkamme on nimeltään Apartments Mair Mayrhofenin keskustassa. Asunnossamme on yli 90 neliötä ja siinä on piiiiiitkä parveke kahdella seinustalla ja yksi pienempi parveke vielä erikseen varmuuden vuoksi, jos sovut särkyy. K laski askelmitalla, että meillä on parveketta mukavalla näköalalla noin 25 metriä. Tarvittaessa voi patikoida parveketta edestakaisin, jos ei jaksa lähteä rinteeseen.

 Terassilla oli mukava nauttia kahvit ja Kaiserschmarrln

Kolmhaus näkyy notkelmassa kuvan keskellä.

 Debytantti kyseli, että kävimmekö tosiaan tuolla?

Talon emäntä kysyi huoneistoa esitellessään, että voisimmeko kastella parvekkeen kukat tarvittaessa? Vastasimme joo, mutta emme olleet vielä nähneet parvekkeita. Tässäkin talossa on parvekekukkia itävaltalaiseen tyyliin eli paljon.

 Lupasimmeko liikaa? 25m kasteltavia kukkaistutuksia.

Mikä kruunasi hienon sunnuntain? Futiksen mm-finaali ja maailmanmestaruus Saksaan! Katsoimme matsin Mayrhofenin public viewingissä, jossa oli pääosin saksalaisia ja tunnelma oli katossa.

Maanantaina pidimme vapaapäivän patikoinnista ja lounastimme

 Zimmereben-nimisellä hüttellä Mayrhofenin yläpuolella. Taas oli luvattu sadetta,

 mutta aurinko paistoi kuumasti.

Päätimme siis lähteä Mayrhofenin maauimalaan.

 K ei unohtanut Deutschland-teemaa.