Iguazun putoukset

Paholaisen kurkku, Garganta del Diablo, versio 1

Tietoliikenneyhteydet pelaavat taas mainiossa Los Troncos hotelllissamme. Kymmenen huoneen pikkuhotelli on noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Puerto Iguazun keskustasta ja se on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Aamiainen oli tosin sitä croisantti+hillo linjaa, mutta se ei ole kai erikoista täällä.

Kuuden kilometrin päässä putouksien alajuoksulla oli aika leppoisaa.
Tässä ollaan menossa veneeseen ja koskien halki kohti putouksia.

Vasemmalla näkyvät sumupilvet ovat suuren Paholaisen Kidan kuohuja.
Vesi pärskyy niin, ettei kameraa uskalla paljoa pitää näkyvillä.

Tänään lähdimme aamulla 09.00 bussilla keskustasta kohti Iguazun putouksia ja nimenomaan tälle Argentiinan puolelle. Bussi tuli täyteen ja sanomattakin on selvää, että oli kuuma, kun lämpöä oli heti aamusta yli +30. Täällä tarkenee. Vajaan puolen tunnin päästä saavuimme Puerto Iguazun kansallispuiston pääsisäänkäynnin eteen, joka oli bussin päätepysäkki. Porukkaa oli jo tuohon aikaan jonoksi saakka, mutta nopeasti selvisimme sisälle itse puistoalueelle. Sisäänpääsymaksu alueelle oli 100 Argentinan pesoa eli vähän reilu 17 euroa nykykurssilla.

Tuollaiseen suihkuun meidänkin veneemme ajoi

Pitkän pohdinnan jälkeen olimme buukanneet itsemme Great Adventure-nimiselle retkelle, jossa asiakkaat viedään ensin kuorma-auton lavalla viidakon läpi Iguazu-joen rantaan ja sieltä ajellaan moottoriveneillä vastavirtaan monta kilometriä itse putousten alle. Tuo automatka ei ollut kovin mielenkiintoinen nähtävyyksiltään, mutta oppaan kertoma info antoi kivaa taustatietoa itse putouksista ja niitä ympäröivistä sademetsistä. Venematka taas oli mukava ja huippukohta on tietysti itse putosten näkeminen ja suora fyysinen kokeminen, kun vene ajetaan ihan putousten alle. Porukat kastuvat takuuvarmasti totaalisesti ja meille annettinkin firman puolesta vedenpitävät säkit, johon sai pakata arvotavaransa.

Ylemmältä kävelyreitiltä

Oppaamme kertoi meille mm., että putoukset käsittävät 275 eri vesiputousta. Hän myös selitti kuinka paljon vettä virtaa putouksissa, mutta se ylitti jo käsityskykymme hänen käyttämiensä eri mittayksiköiden vuoksi. Ilman hänen infoaankin totesimme päivän aikana omin silmin, että paljon sitä vettä virtaa. Oppaan mukaan täällä on viime viikkoina satanut paljon ja vettä virtaa tavallista enemmän. Pari viikkoa sitten kuulemma suurimmalle putoukselle, Garganta del Diablolle, johtava reilun kilometrin pituinen kävelyreitti oli jouduttu sulkemaan, kun vesi oli noussut reitille. Reitti kulkee lähes kokonaan vesistön päälle rakennettua kävelysiltaa pitkin.


Itse putousten alle ajaminen oli mahtavaa! Tai ei siinä suoraan sen putoavan vesimassan alle ajeta, mutta niin lähelle, että jokainen kastui taatusti läpimäräksi. Matkustajia oli noin 30 ja kaikki olivat innoissaan kuin pikkulapset. Porukka huusi ja taputti käsiään ja pyysi kapteenia ajamaan aina uudelleen suihkun alle. Meidän veneemme kävi molempien pääputousten alla kastattamassa matkustajansa. Todella hauskaa ja on mukava vielä joskus innostua jostakin!

Surkeammissakin paikoissa on otettu valokuvia

Iguazu = Iso Vesi

Vene jätti meidät vettä valuvana putousten alemman kävelyreitin varrelle. Argentiinan kesä kuivaa sen minkä kastelee. Siitä jatkoimme matkaamme kävellen. Alueella kulkee kolme pääreittiä eli alempi reitti, ylempi reitti ja sitten junamatkan päässä on reitti, jota pitkin pääsee Garganta del Diablon kohdalle ihastelemaan lähietäisyydeltä Paholaisen Kitaa!

275 putousta ei mahdu yhteen kuvaan

Kaikki kolme reittiä mekin ehdimme päivän aikana tassutella läpi ja Puerto Iguazuun palasimme iltapäivällä jälleen bussilla. Eilen taisi tulla vähäteltyä tämän kylän suuruutta, kun tänään tarkemmissa tutkimuksissa ilmeni, että täällä on kahdet liikennevalotkin!

Iguazun luonnonpuiston alue on laaja ja suunniteltu kävelemiseen ja putosten ihailemiseen. Hyvät kävelyreitit kulkevat alueella ja junalla pääsee myös kulkemaan tarvittaessa. Kruununa on tietysti mahtavat putoukset, joita ei valokuvilla pysty tarpeeksi hyvin kuvaamaan. Kuvista jää puuttumaan se leveys, syvyys ja se aivan valtava pauhu, jonka putoavat vesimassat aiheuttavat. Jokainen yleensä kehuu omia matkakohteitaan, mutta kyllä Iguazun putoukset ovat upea paikka. Viime vuoden lopulla oli internetissä joku matkailuäänestys, jossa sai äänestää muistaaksemme maailman uutta seitsemää ihmettä. Iguazun putoukset pääsivät tälle listalle. Joku muukin oli lukenut nuo tulokset, sillä porukkaa on alueella todella paljon. Tosin puistoalue on niin laaja, että sinne myös mahtuu väkeä. Suosituissa valokuvauspaikoissa tosin joutuu hetken jonottamaan, että pääsee itse nappaamaan sen reissun hienoimman valokuvan.

20v hääpäivä Iguazun putouksilla

Huomenna turnee jatkuu ja olemme jo ostaneet bussiliput putouksille, mutta tällä kertaa matkustamme Brasilian puolelle. Tietojemme mukaan se on aika erilainen paikka ja kai maisemiltaan rajoitetumpi. Bussimatka kestää kuulemma noin tunnin ja itse alue on tietojemme mukaan huomattavasti pienempi kuin Argentiinan puolella. Totta vai tarua? Selvinnee huomenna.

Paholaisen kurkku, Garganta del Diablo, versio 2.
Takana on 8 tuntia kävelyä 36 asteen kuumuudessa.

Maisema vaihtui

Sunnuntaina kävimme vielä Buenos Airesissa San Telmon markkinoilla

Maisema on vaihtunut aika totaalisesti tämän päivän aikana. Buenos Airesin miljoonametropoli on vaihtunut Puerto de Iguazun pikkukaupungin katuihin. Matka sujui tälle reissulle ominaisesti eli lento oli tunnin myöhässä. Perillä kuitenkin ollaan ja huomenna on tarkoitus lähteä itse Iguazun putouksille ja tälle Argentiinan puolelle. Hotellimme täällä on aika erikoinen, mutta onneksi positiivisessa mielessä. Nettiyhteys on pätkivä ja sen vuoksi bloggaukset ovat tavallista lyhyempiä, mutta se on varmaankin vain hyvä juttu. Tämän bloggauksen osalta ongelmana on vielä akun loppuminen eikä adapteria ole löytynyt.

Sunnuntaina illastimme Don Julio-nimisessä erittäin viihtyisässä ravintolassa

Näkymä Don Julion avotuligrilliin.
Suomi on karppauksen kehitysmaa.

Näkymä lentokoneesta ennen laskeutumista Puerto Iguazuun.

Taksin kyydissä lentokentältä Puerto Iguazun kylään totesimme,
että argentiinalaisetkin ovat rallikansaa.
Lisäksi täällä mitä ilmeisemmin ei ole tolppavalvontaa ylinopeuksille.

Viidakkohotellimme Los Troncos.
Huoneemme kuvassa ylempänä.

Leveät ruuhkaiset kadut ovat muisto vain

Puerto Iguazun keskustan tunnelmia

Täältä rahanvaihtoliikkeestä löytyy vielä niitä nykyään
niin kovin kaivattuja markkoja.
Paavo Suuri arvoistensa joukossa.

Kylän keskustasta kävelimme kolmen maan rajan risteykseen.
Joen takana vasemmalla Paraguay ja oikealla Brasilia.
Keskellä näkyvä joki on Rio Parana ja oikealta tuleva Rio Iguazu.

Maamerkiltä kylään johtaa hieno paseo. Taustalla Brasiliaan menevä silta,
joka on varmasti maailman rumin.

Nyt taitaa loppua ak

Tango is Feeling!

Taksikuski sen tiesi

Uusi päivä koitti taas aamuvarhaisille kukkujille ennen aamuseiskaa. Takana oli eilisen päivän lepo ja poteminen. Joku argentiinalainen pöpö yritteli lannistaa pohjoisen asukit, mutta ehkäpä se saatiin kukistettua, sillä tänään olo on ollut hyvä. Eilen kävimme visiitillä paikallisessa "turistipoliklinikalla" ja myrkyt purevat. Kokemusta rikkaampana ja 3o € köyhempänä käymme uusiin koitoksiin.

Jardin Japonese

Ilahduttava aamuhavainto siitä, että kunnossa ollaan, sai meidät suunnittelemaan tutustumista tangon tyyssijaan San Telmon ja La Bocan kaupunginosiin. Koska yksi päivä menetettiin potemiseen, oli paineita vähän ottaa takaisin. Lähdimme huoneistoltamme kävellen kohti läheisiä puistoja. Buenos Airesissa on lukuisia puistoja, jotka ovat varjoisia keitaita helteen keskellä. Lenkkeilijät, koiran ulkoiluttajat ja penkeillä varjosta nauttivat kansoittavat puistot. Osa puistoista on aidoilla ympäröityjä omine sisäänkäynteineen. Piipahdimme japanilaisessa puutarhassa, joka keskellä kymmenkaistaisia liikenneväyliä oli rauhan tyyssija. Portilla oli pieni pääsymaksu, jossa virkailija ystävällisesti tähysteli luukun läpi ja kysyi: "Are you seniors?" . No vaikka hiukka eläkeläiseksi itsemme tunnettiinkin eilisen notkahduksen jälkeen, maksettiin silti täysi hinta. Jäi kuitenkin vähän hiertämään... että miksi se kysyi...?

Recoletan alueella asuu vaurasta väkeä.
Jalkakäytävät ovat leveät eikä koirankakkaa juurikaan löydy kengänpohjasta.

Tossu alkoi kulkemaan, joten marssimme Palermon kaupunginosasta Recoletaan ja sen suosittuun nähtävyyspaikkaan hautausmaalle. Recoletan hautausmaa herättää luterilaisen ilmapiirin keskellä kasvaneessa ristiriitaiset tunnelmat. Me hautaamme omaisemme syvälle maahan tai tuhkaamme, mutta katolisen kulttuurin tapa täällä on erilainen. Hautausmaa oli kuin pienoiskokoinen kaupunki täynnä hienoja "kirkkoja" tai muistomerkkejä. Jokainen niistä kuuluu jollekin suvulle tai perheelle. Monumenttien sisällä on komeita jalopuuarkkuja hopeaheloineen. Kuin näyteikkunoissa. Joissakin johtaa jyrkät portaat alas maan uumeniin, jonne arkut kai on viety. Poismenneiden omaisten valokuvia ja muistoesineitä on aseteltu hyllyille. Ja kaikki on lasiovien takana näkyvillä. Meille hieman makaaberin kokemuksen toinen puoli lienee se, että näin vainajat ovat vielä ikäänkuin edelleen läsnä.

Evitan haudalla on aina kukkia.

Recoletan hautausmaalla kävijöitä kiinnostaa useimmiten vierailla presidentin puolison Eva Perónin haudalla. Eva nousi argentiinalaisten suosikiksi, sillä hän nousi vaikuttavaan asemaan köyhästä syntyperästä. Evita eli elämänsä Argentiinalle ja kuoli vain 33-vuotiaana syöpään. Hänet haudattiin Duarten perhehautaan sen jälkeen kun hänen palsamoitu ruumiinsa oli lennätetty sotilasvallankaappauksen alta välillä Eurooppaan.

Recoletan hautausmaa on jotain muuta, mihin olemme tottuneet

Recoletasta ajelimme metrolla Microcentroon, eli ydinkeskustaan. Se vaikutti tänään suorastaan hiljaiselta, sillä nyt on paikallisten miniloma. Porukat ovat lähteneet kaupungista juhlimaan karnevaalia, ja ruuhkauttavat ulosmenotiet kohti rantakohteita. Lomaa piisaa täällä tiistaihin saakka. Sen huomasi metrossakin, jossa oli lähes autiota.

San Telmo on Buenos Airesin vanhaa kaupunkia.

Kävelimme Plaza de Mayolta (nk. keskusta) San Telmon kaupunginosaan. Muutaman tylsän näköisen korttelin jälkeen alkoi erottua hieman viihtyisämmän näköisiä kadunpätkiä. Mukulakivikadut ja matalat siirtomaatyyliset rakennukset näyttävät ankeiden peruskorttelien jälkeen mukavilta. Käytössämme olevat englanninkieliset opaskirjat käyttävät San Telmon näkymistä nimitystä "romantic".

Plaza Dorrego on pieni puistikko, jossa tangotanssijat esiintyvät
ja torimyyjät kaupittelevat tuotteitaan. Sisäänheittäjiä ruokapaikkoihin riittää.

Välimatkat ovat täällä sen verran pitkät, että siirtymiset kävellen paikasta toiseen kannattaa miettiä. Täällä nimittäin piisaa korttelia poikineen. Lisäksi pitää harkita, minkä alueen läpi on vähempi turvallista kävellä. Seuraava kohteemme La Bocan kaupunginosan pieni kortteli El Caminito sijaitsee köyhän kaupunginosan etelälaidalla. Kävelyetäisyys ei kilometreissä olisi ollut mahdoton, mutta turha ottaa riskiä kävellä köyhän korttelin läpi. Saimme muistutuksen asiasta majoituksemme isännältä ja toinen muistuttelija oli taksikuskimme, joka meidät San Telmon kaupunginosasta vei La Bocan ainoaan nähtävyyteen El Caminitoon.

Värikästä ja elinvoimaista. Sitä löytyy El Caminitolta.

Tämä kuskimme olikin varsin puhelias poikkeus aiemmista. Ensi töikseen hän lykkäsi käteemme karttoja, jotta tiesimme missä ajelimme. Sitten hän kysyi mistä olimme kotoisin. Kuultuaan että olimme Suomesta hän alkoi kaivella keskikonsolinsa säilytystilasta lukuisia valokuva-albumeita. (Samalla ajaen autoa). Viimein oikean kansion löydettyään hän näytti kuvan suomalaisesta Mikasta, joka oli ollut hänen kyydissään. Hänellä oli luulo, että Mika oli formulakuski, mutta meidän silmiimme ei kyllä samaa näköä kuuluisan kuskin kanssa löytynyt. No, emmehän me niin hyvin kaikkia suomalaisia tunne.

Caminitossa porukat on juosseet tarjousmaalien perässä

Taksikuskin seuraava paasaus koski paikkaa jonne olimme menossa: "Se on täynnä tangoa ja tunnelmaa". "Tänään kaikki iloitsevat ja juhlivat, vaikka ollaan köyhiä", hän sanoi englannin ja espanjan sekoituksella. Hän ehkä viittasi karnevaalijuhlaan. "Tango is feeling!", hän toisteli kerta toisensa perään katsellen meitä takapenkillä. Teki mieli sanoa, että asia selvä ja katso eteenpäin, mutta emme osanneet espanjaksi. Aina sopivin välein hän kehoitti meitä olemaan tarkkana ja seuraamaan, ettei meiltä varasteta mitään. Matkamme pituus ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta sen aikana hän ehti kehoittaa meitä tarkkaavaisuuteen ainakin kymmenen kertaa. Hän kertoi, että kaupunginosa on köyhä, mutta ihmiset ovat ystävällisiä. Meni perille. Reppuja ja laukkuja halattiin kiihkeästi.

El Caminito on Buenos Airesin turistien vetonaula.Tuohon kulmabaariin olisi vaikka voinut istahtaa kiireemmäksi aikaa

Caminiton kiertäminen ei vienyt kuin hetken. Sen verran pieni alue oli. Värikkäät talot ja pikkukaupat olivat varsin kuvauksellisia, mutta valitettavasti kuvaajan taito ei riitä tunnelman välittämiseen. Päädyimme lounaalle yhteen tangopaikkaan. Siellä upea tanssipari sekä pieni orkesteri viihdytti meitä varjon alla istuskelevia. Välillä tanssipari otti yleisöstä tangoposeerausasentoihin miehiä ja naisia. Pientä korvausta vastaan sai itsestään ottaa kuvan tangotanssijan kanssa.

Kuvan keskellä oleva haitarin soittaja kysyi meiltä, että mistä te olette kotoisin. Vastauksen kuultuaan herra silminnähden ilahtui ja
totesi suureen ääneen, että "Aaa, Keijo Rosberg!".

Muualla oli tänään rauhallista, mutta Boca kuhisi.
Syykin selvisi.

Kuuma Buenos Aires

Paikalliset elivät oikeassa ajassa ja Calle Uriarte oli aamulla hiljainen

Ei se ole pelkkää legendaa! Nimittäin se argentiinalainen pihvi. Eilen illalla menimme isäntämme suosituksesta La Dorita-nimiseen ravintolaan tässä Palermon kaupunginosassa. Todella viihtyisä ravintola ja tapamme mukaan olimme jälleen liian aikaisessa. Ravintola täyttyi kunnolla vasta, kun me jo lähdimme. Jane etenkin sai todella onnistuneen annoksen suurella grillatulla broilerin rintafileellä ja aivan älyttömän maukkailla grillatuilla vihanneksilla. K:n 200 gramman grillattu pihvi oli niin hyvä, että se mureni jo katseesta ja makukin oli erinomainen. Pihvi oli varmaan paikallisten mielestä lasten annos, koska tarjolla oli vastaava pihvi 400 gramman kokoisena. Ehkäpä sitten loppulomasta. Lisukkeena olleet espanjalaiset perunat eivät sitten olleet mitenkään erikoisia, joten kokonaisuus ei huudattanut ihan hirveätä hurraata. Hintaa lystille tuli argentiinalaisen punaviinipullon kanssa noin 36 euroa, joten ei ollut kovin pahasti hinnan kiroissa.

Aamulla meille kävi vanhanaikaisesti. Uni loppui ja ihmettelimme, että onpa vielä hiljaista. Lähdimme kävelylle tähän Palermon kaupunginosaan ennen aamupalaa. No pian huomasimme, että olimme unohtaneet siirtää kellot Argentiinan aikaan Uruguaysta tullessa, joten olimme tuntia edellä oikeaa aikaa. Vaan eipä se enää olisi nukuttanutkaan.

Täällä on palkattuja koiranulkoiluttajia. Mukavia näkyjä,
mutta varjopuolena jalkakäytävät on tosi pahasti "miinoitettuja"

Olemme näin ensituntumalta erittäin tyytyväisiä tähän majapaikkamme sijaintiin. Palermo on viihtyisän oloinen ja rauhallisen tuntuinen alue. Matalat värikkäät rakennukset puiden reunustamilla kaduilla näyttävät mukavilta. Kauppoja ja ravintoloita näyttää olevan paljon eikä tämä taida olla kaikkein pahinta hotellikeskittymää. Tuntuu olevan siis tosi mukava "barrios" eli lähiö. Asuinkatumme nimi on Calle Uriarte ja vastapäinen kadun toisella puolella oleva asuinrakennus parvekkeineen on varmaan vain noin 15 metrin päässä. Eilen illalla saimme parvekkella istuessamme seurata naapurin isännän pesukoneen korjaamista parvekkeella. Tänään iltapäiväkahvilla avecin kera meille aiheutti huonoa omatuntoa omalla parvekkeellaan kuntopyöräillyt naishenkilö. Tehokkuus oli huipussaan, kun rouva pyöräillessään teki samalla ompelushommia. Kuluuhan tuossa aika mukavasti naapuruston tapahtumia seuraillessa.

Tänään ostimme metrokortin ja lähdimme sitten Buenos Airesin kuumaan sydämeen. Kymmenen matkan kortti maksoi reilut neljä euroa. Isäntämme varoitteli vielä lähtiessämme metron taskuvarkaista ja pidimme tämän vakaasti mielessä. Ajoimme linjamme päätepysäkille noin vartissa ja olimme kirjaimellisesti Buenos Airesin kuumassa ytimessä. Yleensä emme käytä kohteissamme julkisia vaan kävellä lompustamme pitkiäkin päiväreissuja. Täällä on vaan niin pitkät välimatkat ja pirun kuuma, että ei tuollaisia reissuja kävele täällä erkkikään.

Aukion nimi on Plaza de Mayo ja punertava rakennus on Casa Rosada,
jossa Argentiinan presidentti työskentelee

Plaza de Mayolta toiseen suuntaan

Plaza San Martin. K on monta kuukautta netissä
ihaillut noita punakukkaisia puita
ja nyt se saa katsella niitä "himmoonsa".

Hellettä oli 36 astetta ja ihmisiä aivan järjetön määrä etenkin Calle Floridalla, joka on ydinkeskustan Microcentron kävely- ja ostoskatu. Siellä sitä kuitenkin tuli pyörittyä muutama tunti reppu selässä tai oikeastaan edessä varkaiden pelossa. Kyllä tarkeni meinaan, mutta juuri noiden asioiden vuoksi tänne on matkustettu, joten olemme hyvin tyytyväisiä ensimmäiseen kunnon päiväämme tässä kolmen ja puolen miljoonan asukkaan metropolissa.

El Obelisco Plaza de Republicalla.
Kaksi ilmeisesti paikallista rouvaa tuli varoittelemaan,
että täällä ei kannattaisi kuvata kamera esillä. Miten se muuten onnistuu?

Avenida 9 de Julio on oiva paikka rauhoittavalle autoajelulle.
Jostakin luimme, että neljätoistakaistainen Avenida olisi
Etelä-Amerikan levein ajoväylä.
Saa korjata jos ollaan väärässä.

Rauhallinen hetki Calle Floridalla, joka on keskustan Microcentron kävelykatu

Ihan keskustasta löytyy kuitenkin myös mukavan rauhallisia varjoisia puistoja

Tänään saimme kokemuksen myös asioinnista paikallisessa apteekissa. Janella on ollut silmissä jotain allergista reaktiota ja menimme kyselemään jotain lääkettä siihen vaivaan. Homma sujui muuten kaikin puolin mallikkaasti, mutta tulimme huomaamaan, että suomalainen tehokkuus- ja nopeusajattelu ei ole vielä ehtinyt tänne saakka ainakaan kyseiseen apteekkiin. Työvuorossa olleet pari farmaseuttia eivät olleet lähteneet tähän maailmaan "hättäilemmään". Onneksi ilmastointi pelasi ja oli mukavat tuolit.

Sataman aluetta eli Puerto Madero.
Erikoisen sillan nimi on Puente de la Mujer.

Iltapäivällä palasimme taas metrolla takaisin Palermoon ja oli aika kiva vaihteeksi tallustella Palermon rauhallisia katuja ydinkeskustan hulinan jälkeen. Nyt on edessä ne lomalaisen normaalit murheet. Lähtisikö vielä johonkin baariin iltapäiväkahville? Menisikö syömään tänään vähän eilistä myöhemmin? Ja ennen kaikkea se suurin kysymys, että mihin kaikista noista viihtyisän näköisistä ravintoloista illalla menisi syömään?

Hyvää tuulta - Buenos Aires

Montevideon rannassa riittää rantapaseota tallattavaksi

Montevideon päiväkävely taisi olla aika rasittava, sillä porukat väsähtivät aika totaalisesti illan pimetessä. Vai mahtoiko aikaero vaikuttaa osaltaan? Hotellihuoneemme rauhallisuuden takasi näkymä takapihan pensaiden joukkoon. Paluumatkan kynnyksellä palaamme samaan hotelliin ja pyysimme jo etukäteen huonetta vähän ylemmästä kerroksesta.

Playa Pocitos

Ennen aamupalaa lähdimme pienelle aamukävelylle Montevideon Ramblalle rantaan. Rantaviivaa kaupungissa riittää ja rantapaseolla liikkuminen näkyi olevan suuressa suosiossa aamutuimaan. Eri-ikäisiä vastaantulijoita leimasi yksi yhteinen piirre. Kaikki olivat lähteneet liikkeelle kuntoilumielessä. Kuka kävellen, kuka ihan tosissaan tossua toisensa eteen juoksuvauhtia pistellen. Ennen kahdeksaa lämpötilakin oli mukavasti 25 asteen kieppeillä ja tuuli puhalteli Atlantilta mukavasti. Kävelimme kohti Pocitos-rantaa, jonka alkuun hotelliltamme kävelee vartin verran. Siellä ranta oli kolattu puhtaaksi pullopostista ja ajopuista, jotta auringonottotyöläiset saivat aloittaa arpeetinsa. Tai-chi -voimistelijoiden porukka selvitteli hitaasti raajojaan eikä vasen ja oikea tuntuneet selviävän vielä tänäänkään. No, manjaana! Me suunnistimme takaisin hotlalle ja aamupalalle.

Montevideon Motivus kokoontuu aamujumpalle

Aamiaisesta voi mainita sen verran, että oli hyvä. Sitä emme osanneet odottaa, emmekä edes toivoa, sillä täkäläisten aamiainen mahtaa olla luokkaa rasvainen croisantti. Me sen sijaan nautimme munakokkelia, pekonia, tomaattia, juustoja ja leikkeleitä sekä jugurttia ja muroja hedelmäsalaatin kera. Makeannälkäisille croisantin mutustelijoille oli muikeaa pähkinätorttua ja niin - niitä voisarvia. Hillojen kera, tietty. Kahvihan täällä on lämpimän maidon kera aivan mahtavaa. Sitä pitää hörpätä heti useampi kuppi.

Ennen puoltapäivää lähdimme taksilla kohti satamaa ja lauttaterminaalia. Olimme eilen buukanneet ensimmäisen luokan laivaliput kohti Buenos Airesia. Satamamuodollisuudet menivät mukavasti ja muistuttivat check-in ja matkatavaranluovutuksineen ihan lentomatkustamista. Rinkat menivät ruumaan ja meikäläiset siirtyivät kohti passintarkastusta. Passimme saivat uudet leimat. Poistuimme Uruguaysta ja samantien saavuimme Argentiinaan, vaikkei vielä oltu edes laivassa! Nainen iski passiin Uruguayn leiman ja puolen metrin päässä viereisellä penkillä istunut herra löi Argentiinan tuloleiman. Laivassakin lentokoneteema jatkui. Turistiluokan matkustajat istuivat hieman tiiviimmin kuin me ekaluokan asiakkaat. Meillä oli loihakkaat nahkapenkit ja jalkatilaa yllin kyllin. Isoista ikkunoista näkyi ensin Uruguayn rantaa ja sittemmin pelkkää ruskeaa vettä ihan kuin Aurajoessa ja jossain horisontissa joku alus. Vesialue, jonka nyt lautalla ylitimme on siis itse asiassa mahtava jokisuu Rio de la Plata. 200 kilometriä vesireittiä taittui kolmessa tunnissa.

Saavumme Buenos Airesin satamaan

Buenos Aires horisontissa.
Etualalla olevalla laiturilla oli porukkaa kalassa.

Buenos Airesissa meitä odotti taksijono, jossa saimme viettää reilun vartin. Jonotus tapahtui aika tappavassa auringon porotuksessa, joten lippikset pääsivät heti hommiin. Taksissa laitoimme Nokialaisen navigaattorin päälle ja se löysi suomeksi perille ennen kuin taksin kuljettaja äkkäsi missä rakennuksemme on. Perillä meitä odotti iso huoneisto paikallisen asuinalueen keskellä. Nyt lähdemme tutkimaan onko se argentiinalainen pihvi pelkkää legendaa.

Meillä on aika iso parvekkeellinen huoneisto Palermon kaupunginosassa

Näkymä parvekkeelta. Naapurusto tuntuu olevan ihan paikallisasutusta.
Eipä puoli vuotta sitten ollut mielessäkään, että sitä joskus kävisi Buenos Airesissa.