Pieni viidakkovaellus

Ja heti kamera esille jo hotellin rannassa

Eilisessä lounaspaikassamme tapasimme "anttivirtasen" lisäksi myös reippaita rantakävelijöitä. Heiltä saimme vinkin käydä Nang Thong rantamme eteläpäässä sijaitsevassa Khao Lakin luonnonpuistossa. Tänä aamuna vesi oli sopivan matalalla ja rantahiekalla pystyi mukavasti kävelemään lenkkareillakin. Kyseiset jalkineet nimittäin osoittautuivat vähintäänkin tarpeellisiksi kun pääsimme viidakkopoluille..

Tämäkin kaunokainen bongattiin jo hotellialueella

Jos et halua vesiskoottereita, riippuliitäjiä tms härdelliä, on tämä sinun paikkasi.

Upeat rantakivet

Vieläkin näkyy tsunamin raunioita

Aluksi talsimme aivan upeaa rantakaistaletta kohti rannan päätyä, jonka niemen takana luonnopuisto on. Vesi oli niin rauhallista ja uskomattoman kirkasta. Rantahiekalla ei ole aurinkotuoleja, sillä joku paikallinen lainsäädäntö rajoittaa että ne on pidettävä hotellien tonteilla. Näin rantaviiva on kaunis ja levollinen. Aamutuimaan on hietikolla muutenkin uneliaan leppoisa tunnelma, kun useat Euroopan aikatauluun tottuneet vasta heräilevät päivään.

Tuolta niemen takaa löytyi viidakkopolkumme

Kirkasta, upeaa vettä

Rannan päädystä nousimme portaikkoa pitkin jonkin hotellialueen läpi niemen kärjelle nousevalle tielle. Siellä oli pintaan kihonnut jo ihan kiitettävä hiki, vaikka aurinko olikin puiden varjossa. Mitään opastetta luonnonpuistoon ei vielä ollut silmiin sattunut. Ilman satunnaisen suomalaistuttavan suositusta olisi Nature Park jäänyt ehkä löytämättä, mutta hetken aikaa tien vierustaa kuljettuamme saavuimme sisäänkäynnin kohdalle. Jonkinlaisen kartan ja suullisen opastuksen avulla pääsimme reitin alkuun.

Khao Lakin rantaviivaa tulosuuntaamme päin

Vihreää vettä viidakkoreitin varrelta

Puolitoista kilometriä kuljimme vaihtelevaaa viidakkopolkua pitkin ja kohteenamme oli Small Sandy Beach. Polku kulki rannan suuntaisesti ja toisella puolen oli jyrkästi nouseva viidakkorinne bambupuineen ja toisella pilkisti turkoosi meri ja sen ikuisesti hiomat kalliot. Välillä reitti oli niin jyrkkä, että sai taas oikein kunnolla kyykätä.

Karzan


Mini-dino

Jokunen kanssaturisti oli samalla polulla ja K ihmetteli, kuinka hän yksin voi olla viidakon hikisin mies. Kaikki muut näyttivät olevan niin viileitä. No, jos hän oli Karzan, viidakon hikisin mies, niin kyllä Ja-ne oli ihan samaa kastia.

Sandy Beachin Jane

Puolentoista kilometrin taipaleen jälkeen tulimme Small Sandy Beachille, jossa oli lisäksemme kaksi tai kolme ihmistä. Rannalla oli myös pieni kioski, jossa myytiin virvokkeita. Ehkä siellä olisi saanut tuoretta kanaruokaakin, sillä jo kauas kuului jatkuva "kukkokiekuu", jota mökkinsä ympäristöä nokkivat kanat/kukot huusivat. Melko varmasti niiden hätähuuto oli suomennettavissa: " SYÖKÄÄ POSSUA!" No, meidän nälältämme säästyivät tällä kertaa sekä kanat, että possut. Otimme vain kokikset ja lepuutimme silmiämme upean poukaman näkymillä.

Idylliä Sandy beachilla

Päivän ohjelmassa seurasi taas kuntosalituokio. Tällä kertaa sekä juoksumatto Janelle että stepperi K:lle tuntuivat olevan aika tahmeata. Vaikka salilla onkin tehokas ilmastointi, hiki irtoaa. Onneksi varusteisiin kuluu erikokoisia pyyhkeitä, joilla voi luututa sekä itseään että lattiaa. Ajattelimme, että kaikki pienikin kuntoilu on elämässä eteenpäin ja saatoimme luovuttaa jo ennen kuin tunti oli täynnä.

Merkkipäivämme kunniaksi söimme herroiksi ihan yhtä hyvän aterian kuin aiempinakin iltoina. Thairuokapläjäykseen kuului tällä kertaa taaskin lasinuudelisadaattia, phad thai katkaravuilla sekä paistettua nuudelia kanalla. (Toivottavasti ne ei olleet Sandy Beachin porukkaa!)

Meidän munamies

Aamiaskokkimme, Dome, munakkaan paistaja = paikallinen munamiehemme.
Huomaa pikantti huulipuna. (Tämä tiedoksi pumadamiehelle!)

Loma on jatkunut täällä aivan mainioissa merkeissä. Khao Lak tuntuu aina vaan mukavammalta paikalta mitä pidemmälle loma etenee. Täällä on aivan mahtavan rauhallista. Ruoka on hyvää ja kevyttä ja kuntoiltukin on lähes päivittäin, joten liiallinen lomapöhö on pysynyt toivottavasti loitolla. So, alles gut!

Kuten Thaimaan matkaajat tietävät, ei hotelliaamiaisten suhteen täällä yleensä tarvitse pettyä. Repertuaaria on laidasta laitaan aina paistetuista nuudeleista jugurttiin ja väliin mahtuu ikuiset pekonit ja paahtoleivät. Tuoreet melonit, ananakset ja muut hedelmät saavat aamiaisen tuntumaan "kevyeltä", vaikka ihanuuksia tulee tankattua normaali arkiaamiaiseen verrattuna kolminkertaisesti.

Yleisnäkymää aamiasalueelta




Ihanat tuoreet vihannekset. Superhyvää!


Ja lopuksi pikku kakkunen

Tänne sattui muutama tuttavapariskunta osittain samaan aikaan ja keskiviikkona isännät lähtee kalareissulle! Pitkähäntävene kuljettajineen on vuokrattu ja ruokaa ja juomaakin löytyy kuulemma jossakin saaressa päivän aikana riippumatta mahdollisesta kalasaaliista. J. saa ansaitun vapaapäivän ja viettää laatuaikaa itsensä kanssa.

Tässä poukamassa asustaa ainakin kaksi pientä haita. Ne uiskentelevat rantavedessä ja turistit yrittävät ottaa niistä kuvia. Onkohan isi- ja äitihai jossain lähettyvillä?

Tänään muuten satoi iltapäivällä ja ukkosti ja salamatkin räiskyi, kun kävelimme rantaa pitkin hotlalle. Mutta täällä on sama kuin Itävallassa ja Saksassa. Sade ei jostakin syystä kastele lainkaan. Kuuma oli sateesta huolimatta.

Sitä kun pari viikkoa elää toisen kanssa 24/7 ihan iholla niin hyvätkään jutut ei ihan aina aiheuta ansaittuja "selkäkeikkanauruja". Tänään oltiin rannalla baarissa lounaalla ja samaan pöytään sattui suomalainen herrasmies tarinoimaan. Hän oli ollut joskus yksin pakettimatkalla ja joutunut jakamaan hotellihuoneen toisen tuntemattoman suomalaismiehen kanssa. Herrat oli olleet kirjautumassa sisään hotelliin, kun mies oli huomannut kämppäkaverin kirjoittavan kaavakkeeseen nimeä "Antti Virtanen" (nimi muutettu!). No tämähän kysyi, että miksi sinä kirjoitat lappua minulle ja toinen oli katsellut hölmistyneenä takaisin ja todennut olevansa Antti Virtanen. Siinäpä sitten 2 anttivirtasta jakoi huoneen keskenään. Loman lopussa huoneen lasku kuulemma oli nimellä Mr. and Mrs. Antti Virtanen, mutta tarina ei kerro kumpi oli kumpi. Lomalla ne siis naurattaa huonommatkin jutut.

Sade uhkaa, mutta ei haittaa. Hotelli häämöttää majakan toisella puolella.

Sadepilvet tekevät hienon valaistuksen.

Rillit huurussa

Aamupalapöydästä voi katsella Andamaanienmerelle.
Se on tuo vesistö uima-altaiden takana.

Aamupalalta ei tarvi poistua nälkäisenä

Tänään on otettu rennommin liikunnan kannalta, sillä Personal Trainer myönsi välipäivän pitkistä rantakävelyistä ja kuntoilusta. Tosin sillä ehdolla, että käydään museossa vaikkakin surullisessa sellaisessa, koska aamulla suuntasimme Khao Lakin Tsunami-museoon. Tämä alue tuhoutui täysin tsunamissa vuonna 2004 ja kuvat ja videot katastrofin jälkeen on karua katseltavaa.

Poliisivene 813 on jätetty tsunamin muistomerkiksi museon lähettyville.
Vesi kuljetti tuon suuren laivan mantereelle 2 kilometrin päähän meren rannasta.

Valokuva hotellimme kohdalta tsunamin jälkeen

Päivemmällä vätkyteltiin sitten ihan vaan rantakävelylle tavoitteena löytää mukava paikka auringonottoon ja ruokailuun. Löytyihän niitä vaikka kuinka ja yhteen sitten hinasimme itsemme muutamaksi tunniksi nauttimaan aivan upeasta ja kuumasta päivästä.

Tuon nyt ymmärtää tyhmempikin.

Lekotellessa napattu foto. Turku kuulemma -24.
Khao Lak 60 astetta lämpimämpää.
Mutta on se vaan lottovoitto syntyä Suomeen.

Kaverimme Iso M on opettanut kuvaamaan reissussa syödyt ruoka-annokset.
Tällä kertaa filmiä paloi Spicy Seafood-salaattiin. Oli muuten perhanan hyvää.

Lomalaisella on lomalaisen murheet. Ilmastoidusta huoneesta ulos tropiikin kuumuuteen ja kosteuteen astuttaessa rillit vetää ihan täysin huuruun moneksi minuutiksi. Onneksi katse on sitten kirkastunut päivän mittaan ainakin tähän saakka.

Siitä sitten vaan paljasta jalkaa toisen eteen ja takaisin kohti hotellia ja arkisia murheita.
Minnehän kiiruhtaisi illalla syömään? Ja menisikö illalla baariin katsomaan Bundesliigan matsia Dortmund-St.Pauli?

Ouh aurinkoinen...= O Sole Mio

Hotellialueemme laguunivirityksiä

Eilisen pienet auringon säälimättömät täsmäiskut olivat vastoin toiveitamme vielä aamulla jäljellä. Aika vaikea on käsittää, miten aurinko meidät noin salakavalasti saalisti, mutta kokemuksen ja varovaisuuden yhdistelmästä huolimatta hieman epäonnistuimme. Pienet punaiset viipaleet ihosta piti piilottaa kun taas suunnistimme rantakävelylle. Onko lomalaisen suurempi ongelma se että ihosta on 1% vähän auringon polttama vai se, että 99% on ihan olminvalkoista? Jostain palmunlehvien välistä tuo säälimätön mollukka vain porasi ihoon arvaamatta liikaa säteilyä. Vaikka kuinka luulimme olevamme varjossa. Varovaisena pitää näemmä olla, edelleen.

Laskuvesi paljastaa kauniit kalliot

Aamu alkoi jo ennen seitsemää, jolloin kävimme aamu-uinnilla. Altaan vesi oli kuin linnunmaitoa ja varmaan joku avantouinninystävä olisi saanut ikävän yllätyksen. Aamiaisen jälkeen suunnistimme taas kävelylle rantaa pitkin. Nyt vesi oli aika korkealla ja tultuamme n. 40 minuutin kävelyn jälkeen eilen mainitulle "förille" ei huvittanut kahlata joen poikki sillä virta oli kova ja todennäköisesti olisi mennyt uimiseksi.

Kävelimme hieman eilistä kääntöpaikkaamme edemmäksi ja siellä vastaan tuli vieläkin leveämpi joki tai laguunin suu. Käännyimme ja palasimme hotellille takaisin. Rantakävelyä tuli parisen tuntia. Aikaan tosin sisältyi pieni tinkaussessio rantakauppiaiden kanssa. J osti perinteiset rannekorut, jotka jokaisella thai-matkaajalla tulee olla.

Rantakaupustelijoita täällä on todella vähän. Meidän hotellimme rannalla ei ole näkynyt yhtään ja kävelyreitillämme pitkin rantaa on heitä ollut vain muutama. Muutenkin kylällä saa kävellä ihan rauhassa tyrkyttäjiltä. Samuilla ärsytti kättelemään tuppaavat räätälit ja kaiken maailman sisäänheittäjät. Täällä saa kulkea illalla ihan rauhassa.

Rantakävelyjen jälkeen otimme taas kunnon hiki-irroituksen hotlan salilla.

Suokävelyn tyylinäyte

Vatsalihaksia muistutellaan olemassaolosta

Parvekekaffet, torakkamyrkky ja scrabble


Paikallinen hyvinvoiva kerjäläinen

Takuuvarmaa Thaimaata

Ensimmäisen aamupäivän kävelymme maisemia

Ensimmäinen täysi lomapäivä täällä alkaa olla takana. Istuskellaan parvekkeella kahvilla ja samalla nautitaan hienon päivän päätteksi lasilliset paikallista torakkamyrkkyä (jotain rommia). Tämä on sellainen loma, että ei hirveästi ole kerrottavaa kaikesta erilaisesta tekemisestä, mutta ei täällä ihan aurinkopedeissäkään vaan makailla. Tänään lähdettiin tutustumaan rantaan ja lähialueeseen ja tallusteltiin tunti rantsua yhteen suuntaan ja toinen tunti takaisin. Kuumaa, mutta mukavaa puuhaa.

Rannoilla ei ollut ruuhkaa

Turussa Föri on jäässä vielä puoli vuotta, mutta täällä lautta pelaa lihasvoimalla


Itävallasta niin kovin tuttu Steinmann

Pari tuntia siinä siis tuhraantui ja sen jälkeen mentiin hotellimme kuntosalille. Ihan oikeasti, täällä on sellainen ja eka kertaa reissuillamme se on nimensä mukainen! Pari juoksumattoa, kuntopyörä, sellainen stepperihässäkkä, jonka nimeä en tiedä ja erilaisia lihaskuntolaitteita lomalaiselle riittävästi. Käsipainojakin joku on jaksanut sinne raahata narukäsien puristeltavaksi.

Förin jälkeen ruuhka rannalla vähän lisääntyi

Treenin jälkeen oli kiva tallustella shortseissa ja avojaloin beachia pitkin läheiseen rantabaariin syömään hyvät thaikkukeitot. Ekat lomapäivät on tarjonnut juuri sitä mitä on haettu. Takuuvarmaa lämpöä ja aurinkoa, hienoja rantoja ja maistuvaa ruokaa, joka ei ole hinnan kiroissa. Täällähän nämä annokset maksaa pari kolme euroa, joten maksaminenkaan ei aiheuta hampaitten kiristelyä.

J:n keitto iltapäivällä. Kanaa kookoskermachilikastikkeessa.

Summa summarum, aivan mainiosti tässä pyyhkii ja pitänee alkaa valmistautua lähtemään kylälle illalliselle. Vuonna 1997 oltiin Thaimaassa ekaa kertaa ja ensimmäisenä iltana lähdin syömään farkut jalassa. Neljän metrin kävelyn jälkeen totesin, että housuvalinta oli väärä ja sen jälkeen täällä on iltaisinkin liikuttu t-paidassa ja shortseissa. Varmaan sama kuin Suomessakin tällä hetkellä.

Mikä on muuttunut?

Tiistai-iltapäivän näkymä työpaikan ikkunasta

No, oliskohan kaikki. Näin sitä singahdettiin singha-maahan. Paukkupakkasista oli vain kymmenen tunnin lennähdys itään ja näkymät ikkunasta muuttuivat. TUI:n lento toimi moitteettomasti ja keskiviikkona klo 14 paikallista aikaa olimme Phuketin kentällä. Vielä tässä samoilla silmillä lähes mennään ja laitan vain kokeeksi pari kuvaa, että tulee yhteys testatuksi. Välillä yhteys katkeaakin, joten peukut ylös. Perusteellisempia stooreja tulee sitten myöhemmin.

Ja tämä näkyy kahden metrin päästä parvekkeemme ulkopuolella nyt

Huoneessamme riittää tilaa. Neliöitä on arviolta n. 40.


Rantapyyhkeet odottavat


Eiköhän täällä pari viikkoa kulu
.

Blogin tuunausta ja uuden kauden alkutunnelmia

Kukkanen vaikkapa Ruuneperille tai sitten blogin uudistuneelle ulkoasulle

Tänään on täydellinen jalankulkukeli. Nimittäin blogin tuunaamiseen. Ulkona saa todella olla tarkkana, ettei tule otettua perstuntumaa maankamaraan. Viime päivien vesi- ja räntäsateet ovat tiivistämeet hanget ja upottaneet hiekoitushiekat jään uumeniin.

Blogi onkin saanut olla alkuperäisessä muotoilussaan koko bloggerissa oloaikansa. Miltäpä uusi ulkoasu nyt vaikuttaa lukijan silmään? Antakaa kommenttia, jos jotain pitää säätää mieleisemmäksi. Tekstin väriä tai kokoa esimerkiksi.

Sivupalkista löytyy nyt myös kommentointiohjeet niille, jotka ovat harmitelleet ettei viestiä saa läpi. Sivujen näyttölaskuri näyttää olevan niin kranttu, että näkyy ainakin toistaiseksi vain Google Chrome -selaimella, Mozilla ja Explorer ei näytä sitä. Niin, ja tervetuloa Tiina, uusi lukijamme!

Vuosi sitten blogin tekeminen jo orasti mielessä, mutta varsinaisesti täysi tykitys alkoi kesän Alppireissusta. Seitsemän viikon ajan tuli päivitykset vissiin paria päivää lukuun ottamatta joka päivältä.

Vuosi sitten hellettä "helpotti" Langkawin rantatyrskyt

Janoa sammutettiin Petronas-torneja ihaillen Kuala Lumpurissa

Seuraava reissuhan onkin jo tuossa ihan ovella. Thaimaan Khao Lak kutsuu lämpöönsä. Aikamme suunnittelimme omatoimista lomailua esim. Singaporessa ja siitä olisi jatkettu jonnekin rantakohteeseen. Rajoituksena oli taas sama ongelma eli loman ajoittaminen ainakin osittain Janen lomaan. Lennot eivät ihan ylihalpoja olleet ja varsinkin matkustusaika Keski-Euroopan vaihtoineen olisi tullut todella pitkäksi. Päädyimme sitten pakettimatkaan ja miellyttävänä bonuksena lennämme suoralla lennolla Phuketin kentälle - ilman Ahmadabadin välilaskua. Tähän tarjoaa TUI:n lennot mahdollisuuden laajarunkokoneellaan.

Näytä suurempi kartta

Phuketin kentältä on hotelliimme n. 90 km

Khao Lak sijaitsee Phuketin kentältä pohjoiseen n. 80 km:n päässä. Se on laaja aluea, sillä rantaviivaa on toistakymmentä kilometriä ja hotelleja on ripoteltu pitkin matkaa. Osa hotelleista on rauhallisilla rannoilla, joissa saa todella vetäytyä retriittiin. Tarkoittaa varmaan myös sitä, että jos haluaa jonnekin muualle lähteä illallisella, on otettava taksi tai syötävä hotellilla.

Hotellimme iltavalaistuksessaan (kuva Finnmatkat)

Käsittääksemme hotellimme Khao Lak Laguna sijaitsee Nang Thong -rannalla ja jonkunlaisen kylän lähistöllä. Muovituolipaikoista odotamme saavamme ahh tuota niin ihanaa thaisapuskaa. Lisäksi toivomme sään suosivan meitä ja varsinkin pitkiä rantakävelyjä odotamme hartaasti.

Allasalue (kuva Finnmatkat)

Meduusat ovat yleistyneet. Niihin ei olisi niin väliksi törmätä

Tsunami kohtasi Thaimaata pahiten juuri Khao Lakissa. Kaikki hotellit on rakennettu uudelleen ja varmaankin lisää tullut tuhoutuneille paikallisasukkaiden alueille.

Blogia rustataan, jos nettiyhteys on kohtalainen. Sellainen kuitenkin ennakkotietojen mukaan hotellissamme pitäisi olla.