Vaappu ja Viippu Lienzissä

Stadlerin nuori perhe asuu yläkerrassa.

Alakerrassa on 70 neliön lomahuoneistomme.

Tiistaina maksoimme hintaa Virgentalin loman ensimmäisistä upeista päivistä, jotka houkuttelivat meidät vaativiin alppirinteisiin. Kilometreittäin nousuja ja laskuja saivat tottumattomat reidet niin hapoille, että kauniista päivästä huolimatta hyppäsimme vaelluskenkien sijasta autoon ja ajoimme vajaan 40 km päähän Lienzin kaupunkiin. Autolla on muuten paljon helpompi nousta ja laskeutua rinteitä kuin kävelemällä.

Hauptplatz

Kävelykatua. Oli mukavampi mennä hiljaista pätkää,

 kun baarissa ei ollut porukka nauramassa.

Lienzissä "kävelimme" kolmisen tuntia shoppaillen ja lounastaen. Oletko koskaan yrittänyt kävellä käyttämättä lainkaan reisilihaksia? Kokeilepa joskus. Lienzin kauniissa keskustassa vaapuimme polvet mahdollisimman lukittuina, jotta reisiin ei sattuisi. Nauroimme, että paikalliset varmaan ihmettelevät kahviloistaan kävelytyylejämme ja naureskelevat, kun "Vaappu ja Viippu kallistelevat hitaasti eteenpäin kuin olisi molemmilla kilo tavaraa housuissa". Tietysti poikkesimme myös Bipaan. Onko nyt aivan tosi, että kukaan ei halua todella halpoja Twin Plackerseja?

"Miksi sinä nuori mies kävelet noin vaikeasti?"

 "Onko tavaramarkkinat capreissa?" 

Mitä noihinkin nyt vastaisi?

Nousu Johannishüttelle seurasi Dorferbachin jokiuomaa.

Jonkun tohtorin kunniaksi pystytetty

risti oli välietappi nousun puolivälissä

K tekee ristin. Aika hyvin näkyy vai mitä?

Pohjalta on vain yksi tie ja keskiviikkona palasimme rinteeseen. Tosin kevyesti, mutta se johtui myös sääennusteesta, jonka mukaan jo puoliltapäivin alkaa sataa. Ennuste piti paikkaansa. Kävelimme Virgentalin perältä Johannishüttelle ja samaa reittiä takaisin.  Nousu oli helppoa. Paikoin käveltiin tietä pitkin ja paikoin vaelluspolku oikaisi kurveja metsän kautta. Välillä oli pieni kivilouhos, joka oli runnellut maiseman aika perusteellisesti. Mutta jostain kai ne hienot kivetkin pitää louhia.

Louhos

Kevyt patikka oli pituudeltaan noin 12 km ja nousua 700m, mutta ihan sopiva tälle aamupäivälle ja nyt mennään taas hyvään suuntaan. Ilmeisesti myös sään puolesta, sillä jatkossa pitäisi taas tulla parempaa. Näyttää siltä, että voimme suunnitella tuleville päiville haastavampia reittejä sekä kuntomme että ilman puolesta. Magnesiumtabletit tekevät ihmeitä. Toivottavasti.

Johannishüttellä ei vähään aikaan vieraat ole vaihtuneet?

 Totta puhuen kuva on vuodelta 1909.

 Ei siis meidän silloin ottama vaan valokuva majan seinältä.

 Meillä ei ollut tuolloin kamera mukana, sillä se oli unohtunut autoon.

Olot ovat hieman ehkä muuttuneet. Otimme kuvan itselaukaisijalla,

 mutta jalat olivat niin "hitaalla" yhä, että emme kumpikaan ehtineet kuvaan.

Tirolin hütteillä vihanneksia näkyy vain telkkarimainoksissa.

 Anteeksi, olihan tuossa kolme viipaletta paprikaa ja neljä viinirypälettä.

 Retiisiä ei lasketa vihannekseksi, retiisi on retiisi.

Juustoleipä on tämän annoksen nimi.

Leipääkin löytyy juustokasan alta.

Seuraava kappale avautuu niille, joille Solsidan on tuttu: Reilun kuukauden reissulla on aina välillä hiljaisiakin hetkiä. Etenkin ylämäkeä kipeillä reisillä punnertaessa. Pohdimme, että olisi hyvä olla Ove Sundberg mukana reissussa. Ove voisi ajan kuluksi täyttää hiljaiset hetket vaikkapa muistelemalla olivatko he rouvansa kanssa Kanarialla vuonna 1998 marraskuun toisen vai kolmannen viikon. Vai oliko se sittenkin vuonna -99? Sitten huomasimme, että ei se ehkä olisikaan hyvä idea. Olisi suuri vaara, että Oven lompakko olisi unohtunut alas laaksoon ja reppu hiertäisi olkapäät siihen kuntoon, että naapurilta kaivattaisiin kantoapua. Parempi turvautua tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon.

K nousee törmälle

Johannishütte 2121m ja Jane.

Jotain tässä Tirolissa on, koska monet muutkin huippu-urheilijat (heh, heh) leireilevät täällä paljon. Joka kesä kanssamme yhtä aikaa täällä on ollut useita futiksen huippuseuroja. Mm. tänään Kitzbühelin lähelle Kirchbergiin saapui monivuotiseen tapaansa K:n suosikki Borussia Dortmund hakemaan reisiin ruutia tulevaan kauteen. Juuri tässä meidän loma-asunnossamme (!) on puolestaan vieraskirjan mukaan asunut viimeksi ihan eri lajin mestari. Naisten nyrkkeilyn maailmanmestari Christina Hammer on hakenut iskuihinsa lisää painoa täältä Virgentalin rinteiltä. Tirolissa voi hoitaa itsensä huippukuntoon ja sinne mekin ehkä olemme matkalla!

Johannishütten kohdalla joki virtaa

syvällä rotkossa.

Mehän emme pidä mistään tilastoa kuten esim tämänkin blogin matkailuhistoriasta näkyy. Silti ihan vahingossa olemme laskeneet, että tällä lomalla olemme kävelleet korkeusmetrejä tähän mennessä noin 2600m ja pituussuunnassa 53,5 patikkakilometriä. Mutta pitäisikö sisällä hütteillä kävellyt metrit laskea myös? Hmm....

Lienz, Innichen ja Haunoldköpfl

Alamäkeen pyöräillessä oli aikaa pysähtyä poseeraamaan kuvaajalle

Kahden kovan patikkapäivän jälkeen on pitänyt taas vähän rytmittää tätä olemista täällä ja vuorossa on ollut rauhallisempaa ohjelmaa. Tiistaina otimme polkupyörät allemme ja lähdimme käymään pyöräreissulla Itävallan puolella Lienzin kaupungissa. Tästä on matkaa Lienziin 44 kilometriä, mutta Lienz sijaitsee 500 metriä alempana kuin Innichen, joten reissu oli helppo. Etenkin kun luovutimme pyörät vielä Lienzissä palautuspisteeseen ja palasimme kotiin junalla. Turisti-infossa reittiä luonnehditaan helpoksi ja kauniiksi ja molemmat tiedot pitivät paikkansa. Alamäkeen kaunista Pustertalia ja reitin varrella ehkä kymmenkunta toinen toistaan idyllisempää pikkukylää. Turkoosiin vivahtava Drau-joki virtasi vuolaana pyörätien vieressä ja päivä oli kaunis.

Tällaisia kyliä oli reitin varrella

Lienzer Dolomiten ja Drau-joki, joka yhtyy 700km päässä Tonavaan

Lienzin keskustassa

Reitin helppous näkyi siinä, että porukkaa oli pyöräilemassä todella paljon. Ihan pienet lapsetkin olivat pyörillään liikkeellä vanhempiensa valvonnassa. Paluumatkalla juna oli aivan täynnä eikä kaikille ollut istumapaikkoja ja junia kulkee tuolla välillä tiuhaan. Tuumailimme, että emme haluaisi olla tällä reitillä sesonkiaikaan, kun nyt hiljaisena aikanakin väkeä riitti noin paljon.

Innichenin kirkon kuvaa on varmasti monessa
paikassa odotettu kuumeisesti. Siinä se on!

Täällä Innichenissä näkyy hyvin, että kesä etenee ja ilmeisesti ihmiset ovat yhä enemmän lomalla. Pari viikkoa sitten kylän raitti oli hyvinkin hiljainen, mutta nyt on päivisin jo aika vilkasta. Vaan tuskin tähän pikkukylään nyt mitään karnevaalimeininkiä kuitenkaan syntyy. Mukavan rauhallista edelleen.

Tällaisia pikkukujia täällä on

Eilen käväisimme Haunoldköpflillä

Eiliselle oli luvattu kaunista aamua, mutta sadetta iltapäivästä alkaen. Tämän vuoksi päätimme lähteä liikkeelle jo varhain ja käväistä kotivuorellamme Haunoldilla kohteessa nimeltä Haunoldköpfl. Se on jonkinlainen näköalanyppylä ja hyvät näkymäthän sieltä olikin. Haunoldköpfl on tasan 1km korkeammalla kuin kylämme ja nousimme sinne kyllä aika reipaalla tempolla, kun tiedossa oli sadetta iltapäiväksi ja halusimme välttää sen. Juuri tuolla asenteellahan sitä kannattaa vuorelle lähteä. No, hyvin meni kuitenkin. Nousu kesti 2 tuntia, ruokailimme ylhäällä ja nautimme maisemista. Emmekä kastuneet. Tänään ja huomenna perjantaina huilataan ja sen jälkeen tänne on luvattu upeita ilmoja, joten oikein kunnon patikkapoluille palataan viikonloppuna.

Reppu ja reissumies.
Siellä kaukana ne siintää taas: Die Drei Zinne.

K tiirailee kotikylään.
"Jane, Haunoldhüttellä on hanassa Forstia ja Jorahüttellä Gösseriä.
Päätetään patikkamme Jorahüttelle, jooko?"

Mut mitä reppu sisältää?
Kuvaan pöllähtänyt naakka nimeltään Horst
oli satunnainen tuttavuus eikä kuulu porukkaamme vakituisesti.

Niin, repuissa kulkee päivittäin mukana 2 x 1,5l vesipulloa, 1l keittoa termoksessa, sämpylöitä (RUNSAASTI täytteitä), banaaneja, suklaata, puhelimet, leatherman, ensiaputarvikkeet, kiikari, kamera, vaihto- ja sadevaatteita, hanskat, istuinalusta, aurinkolasit, särkylääkkeitä, kyypakkaus ja kartat. Niin ja kuulemma vielä huulipuna. Terveisiä Paulille! Joka tapauksessa muutaman kilon kantamus on molemmilla selässään, jotta nousut eivät tunnu liian kevyiltä.

Tätä se oli sitten illalla.
Otos näpättiin parvekkeeltamme.