Pykälää korkeammalle

 Tänään palasimme takaisin korkealle.

 Pitztaler Jöchlillä oli ajoittain trittsicherheit eli askevarmuus tarpeen.

Otsikko ei ikävä kyllä koske blogimme tekstillistä tasoa vaan patikkareittiemme korkeutta täällä Pitztalissa. Parin hiukan matalamman almipäivän jälkeen palasimme takaisin korkealle jäätikkötasolle.

Aamulla saimme vielä taapertaa varjossa.

 Aurinko jäi pienten vuorien taakse.

Hiljalleen valo rupesi kajastamaan

Normaalin lauantain tapaan bussitimme itsemme jo aamulla kahdeksan aikaan Pitztalin päätyyn. Mittelbergin päätypysäkiltä aloitimme nousimme Braunschweigerhüttelle (2758m). Nousu kesti reilun parituntisen ja korkeutta lisääntyi lähtöpysäkiltä reilu 1000m. Koko alkumatkan aurinko jäi saman vuoren taakse, jonka rinnettä nousimme. Hütteä lähestyttäessä saavuttiin viimein niin korkealle, että aurinkokin mahtui porottamaan.

Tuolta saavuimme oikeanpuoleista rinnettä myöten

Sitten pukkasi jäätikköä esille. Kuvan suurin piirtein

keskellä on Wildspitze, jonka korkeus on yli 3700m

Tasankomaisen jäätikköalueen halki on mahdollista kävellä,
jos haluaa talsia lumessa. Pitänee myös muistaa jäätiköllä kävelyn vaarat.

Hütteltä jatkoimme vielä reilut pari sataa metriä ylöspäin Pitztaler Jöchlille, joka jäi harmittavasti neljä metriä alle 3000 metrin maagisen rajan. Olisiko hyväksytty Dreitausenderiksi, jos olisi kasannut yksinäisen näköisiä vuorikiviä neljän metrin kasaksi ja kiivennyt niiden päälle? Loppui vuori harmittavasti kesken perhana.

Braunschweigerhütte 2758 metrissä. Useat hüttet, joilla olemme
viime kesinä vierailleet, ovat vastikään uudistettu ja tiloiltaan viimeisen päälle.
Tämäkin alunperin v.1892 rakennettu alppimaja oli sisätiloiltaan
hotellitasoa.

Terassilla nautimme nuudelikeitot ja mehut.

Hüttellä lukitsimme tähtäimeemme seuraavan kohteemme Pitztaler Jöchlin.

 Korkeuseroa 200m ja arvioitu kävelyaika 1h. Meni puolet siitä.
Tuon solan läpi pääsi naapurilaaksoon Ötztaliin ja Söldeniin.

Matkalla Jöchlille

Taas ihmettelimme ryhmäetenemistä jäätiköllä.

 Mutta oikeasti, miksi jäätikölle yleensä pitää mennä kävelemään?

Muutama kimurantti askellus ja kohta ollaan harjanteella.

Pitztaler Jöchl 2996m. Jäätiköiden yläpuolella eväs maistuu.

Paluumatkalla bongasimme vielä vanhan kohteemme Riffelseen, jonka ääreltä
lähdimme aiemmin Fuldaer Höhenwegille. Zoomia on tässä käytetty rankasti,
sillä etäisyyttä on viitisen kilometriä.

Braunschweigerhütte on Pitztalin ykköskohde niille, jotka haluavat jäätiköiden äärelle kohtuullisella tai vähän kovemmallakin rasituksella. Sinne pääsee kahta reittiä: Jägersteig on polveilevampi ja mielenkiintoisempi nousu, jossa on mukavia vaijeriosuuksia. Vesiputouksen kautta vievä reitti on ehkä hieman kevyempi. Aikaisen nousumme aikana muita liikkujia oli vain muutamia. Sen sijaan iltapäivällä paluumatkalla polulla sai väistellä vastaantulijoita. Ylitys Pitztalin solan kautta viereiseen laaksoon Ötztaliin houkuttelee reitille myös pitkänmatkan vaeltajia.