Aurinkoisia päiviä

Loma jatkuu loistavan sään vallitessa. Aurinko lämmittää, tuuli viilentää ja muutama nopea sadekuuro tuo elämään jännitystä. Unohtuu nimittäin aina se kameran suojapussi kämpille, kun jostain kirkkaan taivaan lomasta pirauttaa pikaisen kuuron. Tähän asti on selvitty aina jonnekin katon alle, mutta sitten kun blogissa ei enää näy kuvia, tiedätte että huonosti kävi. Tuppaa vaan tekstiä.

Bussin ikkunasta näpättyjä

Hieman tässä on yritetty lomalaisten tunnolliseen tapaan selvittää, mitä kaikkea täällä olisi nähtävää. Ja olisi kai vaikka mitä. Koska kiinnostavinta on nähdä luonnonkauniita maisemia, menimme tarkastamaan saaren itärannikolla sijaitsevan Bathsheban. Atlantin aallokossa muotoilunsa saaneet kallionlohkareet sekä lakkaamaton aaltojen vyöry pitkille hiekkarannoille on tämän paikan viehätyksen ydin. Koska aallot ovat usein liian hillittömiä normaaliuimareille, ovat ne tietysti edistyneiden surffaajien mieleen.

Bathsheban rantaa

Bathsheban ranta on saanut raamatullisen nimensä kylpevän naisen mukaan, jonka kuningas Daavid vietteli. Rannan kuohujen perusteella Bathsheban kylpy oli vaahtokylpy. Kävelimme rantaa pitkin yli pienen kivisen niemekkeen ja saavuimme Cattlewashin rannalle. Täällä on siis pesty kuningattaren sijasta karjaa...

 Aaltojen moukaroimat kivet uhmaavat tyrskyjä.

Ostimme muuten pienen merenrantatalon Barbadokselta.

 Air conditioned and for rent! Toistaiseksi vielä maalattu suomalaiseen tapaan,

 mutta huomenna menemme maaliostoksille Bridgetowniin.

Kävimme pienellä välipalalla rannan päädyssä olevassa ravintolassa, josta oli hienot näköalat ja tuuli puhalteli vilvoittavasti. Muita palveluita rannalla ei juuri ollutkaan, joten viisasta olisi ollut ottaa hieman omaakin evästä mukaan, sillä kuulimme että jälkeemme paikalla käyneille suomalaisille oli myyty ei oota.

Bussikyyti saaren halki takaisin Bridgetowniin kesti nelisenkymmentä minuuttia. Tämänkertainen bussimme oli parhaat päivänsä nähnyt ajat sitten, mutta sitkeästi se kiipesi mäet ylös ja kiihtyi kuolemaa halveksivaan haipakkaan käytävillä heiluvasta ihmismäärästä huolimatta. Bridgetownin terminaaliin saavuttaessa oli vaihtomme kotirannalle menevään pakettiautoon vähintäänkin sujuva. Emme nimittäin olleet vielä edes päättäneet menemmekö jo kohti hotellia vai jäämmekö kaupungille katselemaan, mutta pakun väki oli päättänyt, että kyytiinhän te tulette! On se helppoa, kun joku päättää joskus omasta puolesta eikä tennarimme ehtineet jättäneet varmaan jälkeäkään Bridgetownin kuumaan asfalttiin.

Täällä tahdistui sydämen syke uusiksi reggaen beattiin.

 Kuvassa edessä vasemmalla K:n takaraivo.
 Lämmin ilma ja reggae tekevät ihmeitä jo parissa viikossa.

Näillä bussimatkoilla tapahtuu muutenkin aina jotain, joka tuppaa meitä naurattamaan. Matkalla Bathshebaan kuljettaja jarrutti yhtäkkiä hetkessä noin 100 km/h vauhdista puhtaaseen nollaan ja olimme ihan ihmeissämme, että mitähän nyt sitten tapahtuu? Kuljettaja ja muut matkustajat alkoivat aika vihaisen kovaäänisesti puhutella yhtä kaveria, jonka huomasimme puhuvan kännykkään. Ymmärsimme, että bussissa oli kännykkään puhuminen kielletty eikä meno jatkunut ennen kuin mies lopetti. Merkillistä touhua. Toisessa bussissa musiikki pauhaa yli sadan desibelin voimalla, että järki meinaa lähteä ja toisessa on kännykkään puhuminen kielletty. Eikä kielto voi johtua siitä, että auton ajotietokone sekoaisi. Siitä ei todellakaan ole vaaraa näitä busseja katseltuamme.

 Oistins perjantaina

Perjantaina kävimme illalla Oistinsin Fish Fry-illassa, joka on saaren tunnetuimpia tapahtumia joka perjantai. Pienessä kylässä on paikallisia ja turisteja ja tunnelma on barbadosmaisen letkeä. Hienot juhlat. Grillattu ruoka tuoksuu, ihmiset ovat hyvällä tuulella ja karibialaiset musiikkirytmit kaikuvat. Kalaa eri lajisina ja eri tavoin valmistettuna oli tarjolla lisukkeineen makuun kuin makuun. Suosituimman Uncle Georgen tiskille oli pitkä jono ja kuulimme erään pariskunnan jonottaneen kaksi tuntia ruokaansa Jori-sedällä. Meillä ei niin eksklusiivinen nälkä ollut, joten saimme ruokamme normaaliin tahtiin eri kojulla.

 Täkäläiset lavatanssit. Turkulaisten Ruohosen veljesten

 läpimurto odottaa täällä vielä tuloaan.

Paikallinen nuoriso esitteli erilaisia taitojaan päälavalla, mutta me ikääntyneemmät keräännyimme yhden pienen ravintolan tuntumaan kuuntelemaan mainiota musiikkia lämpimässä illassa. Tanssipaikka näytti olevan suuressa suosiossa myös paikallisten keskuudessa ja oli mukavaa nähdä ihmisten tanssivan ja pitävän hauskaa. Rytmi sykki kaikkien olemuksessa. Täällä ihmiset näyttävät todellakin nauttivan "laimaamisesta"! Emme kiireiltämme ehtineet ihan tanssilavalla saakka, mutta rytmi meni kyllä muuten väkisin kengän alle ja lanne vipatti. Ei muuten ollut 20 euron tai pienempääkään pääsymaksua tähän tanssiravintolaan.

Lauantaina "laimasimme" calypsomusiikkia kuunnellen Bridgetownin sillan vieressä. 

 Kansi oli ylhäällä meidän aikanamme puoli tuntia ja alta kulki kaksi pientä kumivenettä.

Lauantaina päätimme ilahduttaa itseämme ja lähdimme jälleen Bridgetowniin. Täydellisen varma tapa, jos haluaa elämäänsä hiukan väriä ja rentoa mieltä. Pari tuntia suu auki kuljeskelua ja kaupoissa pistäytymisiä.

 Legginsit loppuivat, mutta muutama toppi jäi vielä tarjolle

Yhdet tilatut legginsit on nyt sitten hankittu. Kotiinkuljetus on aloittamista vaille valmis. Aiemmassa bloggauksessamme esitellyt barbadoslaiset peruslegginsit eivät vielä ole aiheuttaneet ihan hirveää tilauspiikkiä. Vielä on huomautettava, että ostoksemme jälkeen legginsit loppuivat kyseisestä kojusta. No siellä Suomessahan on nyt olleet pyhät ja meillä on ollut nettiyhteyskin poikki hotellissamme. Onneksi naapurissa on hampparibaari ja matkatoimisto, joten voi ihan valita kumman wifillä surffailee.

 Barbadoksen Poliisisoittokunta viihdytti lauantaina boardwalkilla runsasta yleisöä.

 Olisikohan siellä joku yksinkertainen lyömäsoitin vapaana?

Iltarukouksen aika