Tulkkausvirhe vai kulttuurieroja?

Joululomamme Barbadoksella vetelee viimeisiään, valitettavasti. Mielestämme olemme onnistuneet aika mukavasti rentoutumaan tällä saarella, joka on siihen omiaan. Aivan mainion rennon letkeä meininki. Niska/hartiaseudun pahimmat jännitystilat on laukaistu reggaen nyökyttelyn tahdissa ja on saanut nauraa paljon. Lomaa parhaimmillaan. Tuttu kotomainen synkkä jurotus on kuitenkin jo parin päivän päässä ja viimeistään bussimatkalla lentokentältä kotiin palaamme taas talviseen ja pimeimpään arkeen. Ihan odotamme Vainion Liikenteen bussikuskin monotonista kuulutusta seuraavasta pysäkistä talven pimeydessä: "Vanha Hautausmaa".

"Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen"? Sitä kysyi jo Jope Ruonansuu.

 Se on nyt sitten perusteellisesti tutkittu.

 Oikea vastaus on parikymmentä  sekä kuskin parhaat kaverit.

Barbados eroaa mielestämme esim. käymistämme Thaimaan kohteissa siinä, että täällä on suoraan sanottuna hauskempaa. Paikalliset elävät rentoa elämää muiden mukana eivätkä tunnu olevan ainoastaan palvelemassa turisteja. Elintaso on täällä Karibian alueen huippua ja sen vuoksi hintataso on tietysti ihan eri luokkaa kuin Thaimaassa. Meidän iltaruokailumme ovat maksaneet suunnilleen noin 25-40 Barbadoksen dollaria per henkilö eli noin 9,5 - 15 euroa. Välipalaa ja snäkäriä saa halvemmalla.

Uuden vuoden illallinen kahdelle hengelle. Pari wrappia ranskalaisilla ja tueksi

 grillatut vihannekset ja makaroonilaatikko. Hinta mikrobanksien kanssa noin 30 euroa.

Ruoka on ollut täällä kauttaaltaan hyvää ja jopa herkullista. Kalaa olemme syöneet paljon. Sitten on tietysti niitä paikkoja, joissa ruoka maksaa sen verran, että kiharimmatkin rastat suorenevat hetkessä. Vaatteita emme ole juuri shopanneet, mutta ne maksavat saman verran kuin Suomessa. Legginsien hinta on liikesalaisuus emmekä voi sitä paljastaa. Mikrokokoinen (275ml) Banks-olut maksaa baarissa 5 dollaria eli hiukan alle pari euroa.

Matkalla Silver Sands -rannalle ohitettiin South Pointin majakka.

Rantapyyhkeelleen saattaa joskus saada yllättävän märän ja hiekkaisen kaverin.

Uuden vuoden aattona lähdimme aamulla katamaraaniristeilylle. Normiristeily, jossa sukellettiin merikilpikonnien kanssa, syötiin lounasta ja juotiin pari litraa suolaista merivettä per henkilö snorklatessa. Mereen jäi silti tarpeeksi vettä.

 Tuollaisella katamaraanilla menimme

 Is that really a Sea Turtle?

 Rannan tuntumassa huilanneelle surffarille RESPECTIÄ!

Mukava reissu ja juttelimme erään englantilaisen pariskunnan kanssa, jotka ovat omistaneet pitkään lomaosakkeen täällä. Kertoivat, että yhden kerran he olivat viettäneet lomansa Barbadoksen länsirannalla, mutta todenneet että etelärannikolla on "enemmän luonnetta" ja olivat hankkineet lomaosakkeen Rockleyn rannan tuntumasta. Vastaa myös meidän käsitystämme, sillä täällä on enemmän paikallista meininkiä kuin länsirannan hotellikeskittymissä.

Nähtiin muuten merikilpikonniakin. Pari silloin, kun snorklasimme ja joimme merivettä sekä yhden bongasimme meren pinnalta paluumatkalla ihan itseksemme. Eikä muuten johtunut aluksen rommitarjoilusta, joka sekin oli kyllä ihan kiitettävää tasoa! Tiami-yhtiön katamaraani oli uusi ja huippuhieno. Oleskelutilaa löytyi ulkokansilta, ja sisältä. Lounastarjoilu oli maistuva ja runsas.

 Uuden vuoden aattoiltana rannaltamme laskettiin liikenteeseen 200 merikilpikonnan poikasta. Kuulemamme mukaan vain 10 prosenttia niistä pääsee kiinni elämän laitaan.

Uuden vuoden iltana täällä oli tietysti kovat juhlat. Jaksoimme jopa katsoa ilotulituksen, mutta sen jälkeen Turtlejen kanssa sukeltelu aiemmin päivällä alkoi väsyttää ja peti kutsui. Väki laimasi ja porukka oli pukeutunut bling-bling tyyliin. Oli panostettu iltaan. Taas saimme yhden hymyilyn aiheen, kun joku paikallinen rastafari tuli ihan innoissaan kättelemään K:ta ja kertoi nähneeensä K:n jo kolme kertaa saman päivän aikana! Käsipäivät lopsittiin ja Respectiä vakuutettiin. Taidamme liikkua paljon? Mitähän perusturkulainen tuumaa, jos menemme ilmoittamaan hänelle, että olemme muuten nähneet sinut tänään jo kolmesti?

Mitä otsikko tarkoittaa? Yllä olevan kyltin bongasimme yhdestä rantabaarista. Varmuudella supisuomalainen sananlasku "Räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjän naurajasta" on matkalla Karibialle muuttunut yllä näkyvään muotoon. Onko kyseessä tulkkausvirhe täällä päässä vai häivähdyksenomainen ero kulttuureissa? Bloggauksemme ihanalta Barbadoksen saarelta päätyvät tähän. Seuraavaksi matkaamme itään Singaporeen ja Malesiaan ja se on varmasti ainakin taas erilainen reissu.

The Jaaskarit has left the Island!

Aurinkoisia päiviä

Loma jatkuu loistavan sään vallitessa. Aurinko lämmittää, tuuli viilentää ja muutama nopea sadekuuro tuo elämään jännitystä. Unohtuu nimittäin aina se kameran suojapussi kämpille, kun jostain kirkkaan taivaan lomasta pirauttaa pikaisen kuuron. Tähän asti on selvitty aina jonnekin katon alle, mutta sitten kun blogissa ei enää näy kuvia, tiedätte että huonosti kävi. Tuppaa vaan tekstiä.

Bussin ikkunasta näpättyjä

Hieman tässä on yritetty lomalaisten tunnolliseen tapaan selvittää, mitä kaikkea täällä olisi nähtävää. Ja olisi kai vaikka mitä. Koska kiinnostavinta on nähdä luonnonkauniita maisemia, menimme tarkastamaan saaren itärannikolla sijaitsevan Bathsheban. Atlantin aallokossa muotoilunsa saaneet kallionlohkareet sekä lakkaamaton aaltojen vyöry pitkille hiekkarannoille on tämän paikan viehätyksen ydin. Koska aallot ovat usein liian hillittömiä normaaliuimareille, ovat ne tietysti edistyneiden surffaajien mieleen.

Bathsheban rantaa

Bathsheban ranta on saanut raamatullisen nimensä kylpevän naisen mukaan, jonka kuningas Daavid vietteli. Rannan kuohujen perusteella Bathsheban kylpy oli vaahtokylpy. Kävelimme rantaa pitkin yli pienen kivisen niemekkeen ja saavuimme Cattlewashin rannalle. Täällä on siis pesty kuningattaren sijasta karjaa...

 Aaltojen moukaroimat kivet uhmaavat tyrskyjä.

Ostimme muuten pienen merenrantatalon Barbadokselta.

 Air conditioned and for rent! Toistaiseksi vielä maalattu suomalaiseen tapaan,

 mutta huomenna menemme maaliostoksille Bridgetowniin.

Kävimme pienellä välipalalla rannan päädyssä olevassa ravintolassa, josta oli hienot näköalat ja tuuli puhalteli vilvoittavasti. Muita palveluita rannalla ei juuri ollutkaan, joten viisasta olisi ollut ottaa hieman omaakin evästä mukaan, sillä kuulimme että jälkeemme paikalla käyneille suomalaisille oli myyty ei oota.

Bussikyyti saaren halki takaisin Bridgetowniin kesti nelisenkymmentä minuuttia. Tämänkertainen bussimme oli parhaat päivänsä nähnyt ajat sitten, mutta sitkeästi se kiipesi mäet ylös ja kiihtyi kuolemaa halveksivaan haipakkaan käytävillä heiluvasta ihmismäärästä huolimatta. Bridgetownin terminaaliin saavuttaessa oli vaihtomme kotirannalle menevään pakettiautoon vähintäänkin sujuva. Emme nimittäin olleet vielä edes päättäneet menemmekö jo kohti hotellia vai jäämmekö kaupungille katselemaan, mutta pakun väki oli päättänyt, että kyytiinhän te tulette! On se helppoa, kun joku päättää joskus omasta puolesta eikä tennarimme ehtineet jättäneet varmaan jälkeäkään Bridgetownin kuumaan asfalttiin.

Täällä tahdistui sydämen syke uusiksi reggaen beattiin.

 Kuvassa edessä vasemmalla K:n takaraivo.
 Lämmin ilma ja reggae tekevät ihmeitä jo parissa viikossa.

Näillä bussimatkoilla tapahtuu muutenkin aina jotain, joka tuppaa meitä naurattamaan. Matkalla Bathshebaan kuljettaja jarrutti yhtäkkiä hetkessä noin 100 km/h vauhdista puhtaaseen nollaan ja olimme ihan ihmeissämme, että mitähän nyt sitten tapahtuu? Kuljettaja ja muut matkustajat alkoivat aika vihaisen kovaäänisesti puhutella yhtä kaveria, jonka huomasimme puhuvan kännykkään. Ymmärsimme, että bussissa oli kännykkään puhuminen kielletty eikä meno jatkunut ennen kuin mies lopetti. Merkillistä touhua. Toisessa bussissa musiikki pauhaa yli sadan desibelin voimalla, että järki meinaa lähteä ja toisessa on kännykkään puhuminen kielletty. Eikä kielto voi johtua siitä, että auton ajotietokone sekoaisi. Siitä ei todellakaan ole vaaraa näitä busseja katseltuamme.

 Oistins perjantaina

Perjantaina kävimme illalla Oistinsin Fish Fry-illassa, joka on saaren tunnetuimpia tapahtumia joka perjantai. Pienessä kylässä on paikallisia ja turisteja ja tunnelma on barbadosmaisen letkeä. Hienot juhlat. Grillattu ruoka tuoksuu, ihmiset ovat hyvällä tuulella ja karibialaiset musiikkirytmit kaikuvat. Kalaa eri lajisina ja eri tavoin valmistettuna oli tarjolla lisukkeineen makuun kuin makuun. Suosituimman Uncle Georgen tiskille oli pitkä jono ja kuulimme erään pariskunnan jonottaneen kaksi tuntia ruokaansa Jori-sedällä. Meillä ei niin eksklusiivinen nälkä ollut, joten saimme ruokamme normaaliin tahtiin eri kojulla.

 Täkäläiset lavatanssit. Turkulaisten Ruohosen veljesten

 läpimurto odottaa täällä vielä tuloaan.

Paikallinen nuoriso esitteli erilaisia taitojaan päälavalla, mutta me ikääntyneemmät keräännyimme yhden pienen ravintolan tuntumaan kuuntelemaan mainiota musiikkia lämpimässä illassa. Tanssipaikka näytti olevan suuressa suosiossa myös paikallisten keskuudessa ja oli mukavaa nähdä ihmisten tanssivan ja pitävän hauskaa. Rytmi sykki kaikkien olemuksessa. Täällä ihmiset näyttävät todellakin nauttivan "laimaamisesta"! Emme kiireiltämme ehtineet ihan tanssilavalla saakka, mutta rytmi meni kyllä muuten väkisin kengän alle ja lanne vipatti. Ei muuten ollut 20 euron tai pienempääkään pääsymaksua tähän tanssiravintolaan.

Lauantaina "laimasimme" calypsomusiikkia kuunnellen Bridgetownin sillan vieressä. 

 Kansi oli ylhäällä meidän aikanamme puoli tuntia ja alta kulki kaksi pientä kumivenettä.

Lauantaina päätimme ilahduttaa itseämme ja lähdimme jälleen Bridgetowniin. Täydellisen varma tapa, jos haluaa elämäänsä hiukan väriä ja rentoa mieltä. Pari tuntia suu auki kuljeskelua ja kaupoissa pistäytymisiä.

 Legginsit loppuivat, mutta muutama toppi jäi vielä tarjolle

Yhdet tilatut legginsit on nyt sitten hankittu. Kotiinkuljetus on aloittamista vaille valmis. Aiemmassa bloggauksessamme esitellyt barbadoslaiset peruslegginsit eivät vielä ole aiheuttaneet ihan hirveää tilauspiikkiä. Vielä on huomautettava, että ostoksemme jälkeen legginsit loppuivat kyseisestä kojusta. No siellä Suomessahan on nyt olleet pyhät ja meillä on ollut nettiyhteyskin poikki hotellissamme. Onneksi naapurissa on hampparibaari ja matkatoimisto, joten voi ihan valita kumman wifillä surffailee.

 Barbadoksen Poliisisoittokunta viihdytti lauantaina boardwalkilla runsasta yleisöä.

 Olisikohan siellä joku yksinkertainen lyömäsoitin vapaana?

Iltarukouksen aika 

Reggaeta ja Respectiä

Bridgetownissa on hauskoja baareja suoraan ajoradan ja jalkakäytävän yläpuolella.

 Sieltä tuntuu olevan mukava huudella herjoja tutuille ja tuntemattomille.

Blogitoimituksen jouluvapaat ovat takana. Jouluaattona oli ihan normaalin oloinen päivä ja useimmat kaupat olivat auki iltaan saakka. Kävimme katsastamassa Bridgetownin aattohulinoita. Teemana täälläkin näkyi olevan kaupanteko ja shoppailu. Useat näkyivät myös siirtyneet nauttimaan joulutunnelmasta suoraan olut- tai rommipullosta.

 Joulun ehdoton hittituote Bridgetownissa ovat vessamatot!

 Täällä on ilmeisesti tapana vaihtaa vessamatot aina jouluna.

Tässä liikkeessä oli varmaan huipputarjous, sillä jono ulottui kadulle saakka.

Joulupäivänä lähes kaikki kaupat ja ravintolat oli suljettu. Hotellimme tarjosi vierailleen joulupäivän brunchin. Buffetpöytä oli runsas ja tarjolla oli kalkkunan ohella myös kinkkua. Sorrel on paikallista joulujuomaa, joka maistui kylmältä glögiltä. Tänään tapanina on selvästi vilkastunut ja tuntuu, että porukkaa on nyt enemmän kuin ennen joulua.Tunnelma on ollut joulumaisen mukava ja rento. Porukat ovat "laimanneet" rannalla ja monet ovat pukeutuneet tonttulakkeihin. Aurikovarjoihin on ripustettu kuusenkoristeita ja kimallenauhoja.

 

Santa Himself. 

Emme  ole ilmeisesti "laimanneet" liikaa tai ainakaan aiheuttaneet pahennusta,

 koska Santa antoi meille joulukarkit.

 Joulumuori oli pukeutunut kevyehkösti

Lomamme alkaa olla puolivälissä ja Barbados on sulattanut ehkä hieman epäluuloiset sydämemme. Kaunis saari ja ilmasto on mainio. Täällä ei ole niin tukahduttavan kostean kuuma kuin Aasiassa. Emmekä ole missään aiemmin nähneet näin kauniin turkoosia merta. Se on ihan häkellyttävä. Täällä on siistiä ja turvallisen tuntuista. Ihmiset hymyilevät ja kehottavat nauttimaan lomastamme Barbadoksella. Julkisilla paikoilla on tupakointi kielletty ja on mukavaa, kun joku ei kadulla koko ajan kärytä edessä tai takana kuten Suomessa.

 Hotellimme Pirate's Inn tarjosi asiakkailleen ilmaisen joulubrunssin

 J brunssilla

Tapanina kävimme saaren länsirannalla ja totesimme olevamme tyytyväisiä, kun valitsimme kohteeksi saaren etelärannikon. Bussimatkat Speightstownin lähistöllä oleville Mullins Beachille ja Gibbes Beachille olivat jo tutuksi tullutta barbadoslaista peruskamaa. Reggaeta ja Respectiä. Täällä on bussin radion volumenapissa tasan tarkkaan yksi asento ja kuskit ajelevat periaatteella "linjuriauto on maantien ässä". Nyrkin rystysiä painetaan kevyesti vastakkain ja vakuutetaan Respectiä. Pyydämme tutuilta ymmärrystä jos kotiin palattuamme niskamme nyökkyvät vielä pari viikkoa pään sisällä pauhaavan reggaen tahtiin. Respectiä, please!

 Tapaninpäivän maisemia

Mullins Beach länsirannikolla lähellä Speightstownia

"Linja-autossa on myös tunnelmaa" ja reggae soi KOVAA!

Täällä on seurattu muuten paikallisia uutisiakin. Pop-tähti Rihannan asunnolle oli joku turisti yrittänyt tunkeutua. Paikallinen virkavalta etsii herraa, jonka epäillään olevan saksalainen. Laulaja asuu kuulemma täällä ja varmaan jossain lähiössä kerrostaloyksiössä.

Bussimatkan jälkeen menimme odottamaan kuulomme palautumista Bridgetownin satamaan

 

 Auringonlasku Karibianmerellä

Värikäs Barbados

 Amarit sen tekevät. Ryhdymme tuomaan Suomeen kuvassa näkyviä sukkahousuja.

 Ennakkotilaajille kaupan päälle henkilökohtainen kotiinkuljetus ja

 samanlainen keltainen paita kuin rouvalla.

Pari viimeistä päivää olemme tutustuneet Barbadoksen etelärannikolle. Lauantaina kävelimme saaren pääkaupunkiin Bridgetowniin, minne tulee matkaa hotelliltamme noin 5km. Olipa muuten paikka! Varmasti värikkäin kaupunki missä olemme olleet koskaan. Buenos Airesin kävelykatu Calle Floridakin kalpenee Brigetownin kävelykadun väri-ilotulituksessa!

 Jokanaisen perusnuttura

Kävelykadulla tuli tunne "kuka ei kuulu joukkoon"?

Lisätkää tähän vielä äänet mielikuvistanne

Täällä on varmaan kiellettyä pukeutua harmaaseen eikä kaupoista kuuluva reggae-rytmi huononna fiilistä. Uskomaton paikka. Meille Bridgetown oli jopa pieni shokki rauhallisten päivien jälkeen, joita olemme viettäneet täällä pienen matkan päässä. No, äkkiä sopeuduimme ja pian olimme kuin kanat vedessä.

The Bridge

The Bridgehouse

Barbadoksen kansalainen ja parlamenttitalo

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä saaren kaakkoiskulmalle Crane Beachille, joka kuulemma jokaisen Barbadoskävijän kuuluu nähdä. Suunnitelmaan tuli kuitenkin ylipääsemättömiä esteitä. Cranelle ei päässytkään bussilla ongelmitta etenkään näin pyhänä ja hotelivirkailijalta oli pudota tekarit, kun kysyimme, että missä on lähin pyörävuokraamo? Ei ole kuulemma kukaan koskaan aiemmin halunnut vuokrata pyörää. Joku vuokraamo tiedettiin olleen kulmilla joskus, mutta respan tyttö arveli sen lopettaneen vähäisen kysynnän vuoksi. Ei sitten vuokrattu pyöriä mekään.

 "Don' be shy" kalanperkaaja kutsui meidät juttusille

 

Pakaralihas juntturassa?

 

Matkalla Silver Sandsille

Muutimme suunnitelmaa ja menimme paikallisbussilla Oistinsiin, josta kävelimme Silver Sands-nimiselle leijasurffareiden suosimalle rannalla. Kävelyä kesti sen verran pitkään, että välillä epäilytti päädytäänkö tässä minnekään. Tiekin loppui, mutta rantaa myötäilevä kävelypolku johti viimein kohteeseemme. Reilun tunnin kävelymatka tuli Oistinsista. Viimein päädyimme kauniille rannalle ja matkalla näkyi hienoja rantanäkymiä.

 Perillä

 Silver Sands on surffaajien suosiossa

 Täällä paikallisetkin leikkivät rannalla. Hiekkasota näyttää olevan kivaa.

Paikallinen bussikulttuuri ansaitsee oman kappaleensa blogissamme. Täällä kulkee virallisia busseja ja sitten jotain vähemmän virallisia pakettiautoja, jotka ovat myös tunnettuja julkisia liikennevälineitä. Näissä pakuisssa on sen verran aktiiviset sisäänheittäjät, että jos kävelee ajatuksissaan niin saattaa tulla heitetyksi sisään vaikka ei olisi menossa mihinkään. Toisaalta kyyti maksaa 2 Barbadoksen dollaria eli noin 75 centtiä matkasta riippumatta, joten sillä kyydillä voi ajella vaikka ei olisi menossakaan mihinkään. Lisäbonuksena tulee tajunnanräjäyttävää reggaeta ämyrit kaakossa ja rastatukkien heilumista rytmin tahtiin pakettiauton täydeltä. Jos et silloin tajua olevasi Karibialla niin et koskaan!

 

Barbadoslaiset piilolinssit. Jouluhassuttelua näkyy kaupan kassallakin.

Siinä on ihan perusrastaa. Dreadlocksit ovat kuulemma helppohoitoset.

 Täällä herrat eivät ilmeisesti kärsi kaljuuntumisesta kovin suuresti.

Pyörän vuokraamisen lisäksi toinen takaisku tuli auton vuokraamisesta. Seuraavat vapaat vuokra-autot saarellamme on saatavilla kuulemma tammikuussa! Silloin me jurnutetaan jo Yariksella Suomessa. Joko täällä on liikaa turisteja tai liian vähän vuokra-autoja. Eli lystikkäät bussikyytimme reggaen ja rastojen seurassa saavat jatkoa. Ei siinä mitään, sillä se on oikeasti mukavaa. Olisipa vaan rastat.

Jaa, että olemmeko muistaneet "laimata"? To lime tarkoittaa siis chillailua, rentoilua, hyvää ruokaa ja juomaa, naureskelua, hauskaa elämää. Don't worry, olemme!

"Laimausta" parhaimmillaan.

Hyvää joulua!