Tiistaina eivät pilvet olleet maisemien esteenä edes Serles-vuoren huipullaViimeisellä lomaviikollamme olemme pohtineet, että mikä on se paikka, josta on kaikkein parhaimmat maisemat Stubaitaliin ja ympäristöön. Olimme yksimielisiä, että Serles-vuoren huipulta on varmaan parhaimmat maisemat lähelle ja myös todella kauas. Reitti oli meille tuttu ja siitä on jo aiemmin blogattu eikä itse reitistä enää sen enempää. Todetaan vaan, että ennen Serlesjöchliä on aivan jumalattoman jyrkkä nousu ja kun vielä kaupan päälle pieni irtosora pyörii vaelluskengänpohjan alla, niin siinä oli rakkaus tähän harrastukseen hiukan koetuksella. Mutta onneksi vaan hiukan. Teki kuitenkin mieli huutaa se perinteinen suomalainen "havuja perkele", mutta tuskin meille ennestään tuttu gemssilauma niitä olisi tuonut.
Kalkkögelin vuoretkin näkyivät komeastiEdellisellä kerralla pilvien herra leikitteli kanssamme ja esitteli vaan siivun sieltä ja toisen täältä, joten vähän jäi hampaankoloon. Tällä kertaa taivas oli sininen ja lähes pilvetön ja maisemat mainioita. Patikkareissu oli todella rankka fyysisesti, mutta maisemat palkitsivat taas kerran. Patikointi on hieno harrastus, mutta kyllä ne maisemat ovat homman kruunu!
Alhaalla Stubain laaksossa oleva Neustift on ollutkotikylämme neljä viikkoa.
Inntal ja Innsbruck, jossa vietämme lomamme kaksiviimeistä päivää lauantaista maanantaihin
Takana on yksi kesän rankimpia patikkareissuja ja paluumatkalla Wildebeninterassilla oli aika potkaista kengät hetkeksi pois jalasta ja rentoutua!
Niin raaka oli tuo tiistain reissu nousuineen ja jyrkkine laskuineen, että tänään keskiviikkona päätimme vaan nautiskella patikoinnista ja nousta Elferin vuorelle hissillä. Kyllä, luit oikein. Nousimme ylös hissillä ja kuljimme alempaa maisemareittiä Pinnistalin päätyyn, jossa laskeuduimme laakson pohjalle. Palasimme takaisin kotiin ensin Pinnistalin pohjukkaa ja sen jälkeen Stubaitalin laaksotietä pitkin.
Pinnistalin maisemareitti sai raadiltamme täydet 10 pistettä.Kauniit maisemat ja helppo kulkea, kun tuli ylös Elferhissillä.
Keskiviikon reissu oli 'vaeltelua' sillä reitti oli lyhyt ja helppo.
Karalmilla tapasimme tutun kolmikon, joka pari viikkoa sitten
tuli metsätiellä vastaan karkumatkalla.
Tällä kertaa sankarit pysyttelivät karsinassaan.
tuli metsätiellä vastaan karkumatkalla.
Tällä kertaa sankarit pysyttelivät karsinassaan.
Lounasta nautittiin Pinnisalmilla
Kyllä täällä muistetaan välillä ihan vain ollakin. Lomalla.
Kahden viimeisen Stubaital-päivämme kunniaksi tirolilainen After Work Buffeton tarjolla parvekkeellamme torstaina ja perjantaina klo 16-18.
ILMAINEN JUOMATARJOILU!
4 kommenttia:
Jippii! Yritämmä keritä perjantain puhvettiin!! Ai niin, mähän oonki Rovaniemen junas Suomen VR:n turvallisessa kyydissä (jos löytyy kondyktööriä)!
Olipa taas upeeta (ja mun mieleinen vaellus, paapeesta en sano mitään)
Mutta niinpä: kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan...
On teillä taas muisteltavaa soutulavittas!
-L&P-
Kiirehdittiin jopa lenkkarikävelyltä laaksonpohjaa pitkin kotiin, kun arvelemme, että varmasti porukkaa tulee. Luulisi ilmaisen buffetpöydän ja juoman kelpaavan tai sitten olemme arvioineet tuttumme väärin. Tekstistä unohtui vain yksi lause, joten laitetaan se tähän: Herzlich Willkommen!
Kyllä tuollaisesta Serleksen noususta on palkinto ansaittu! Komeat on näkymät joka suuntaan.
Onko teillä vaellussauvoja ollut koskaan käytössä? Monet näyttävät niitä käyttävän ja pariskunnilla olen huomannut yhdet sauvat, joita yleensä rouva ulkoiluttaa ylöspäin ja alaspäin tullessa molemmilla on yksi sauva. Itse olen niitä kaivannut lähinnä muutamassa laskussa, missä tuota mainittua irtosoraa pyörii jalan alla, mutta kun yleensä oikeassa kädessä kulkee kamera niin mihis ne sauvat sitten laitetaan? Toistaiseksi siis kuljen ilman sauvoja, mutta jahka aviomies saa joskus lomaa ja pääsee/joutuu mukaan alpeille patikoimaan niin varmaan sauvat hankitaan ainakin koekäyttöön.
Mukavia viimeisiä lomapäiviä!
Terve Tiina! Kysyit täyttä asiaa ja tälläkin lomalla olemme asiasta puhuneet useita kertoja. Olemme kulkeneet ilman sauvoja vaikka usein tuntuu siltä, että sauvat olisivat hyvät. Juuri todella jyrkissä nousuissa (esim Serles) tuntuu,että sauvoilla voisi saada apua jaloille nousuun. Vielä enemmän luulemme, että niistä voisi olla apua jyrkissä laskuissa, kun saisi useamman tukipisteen kropalle eikä olisi pelkästään jalkojen ja kengänpohjien pitämisen varassa. Samalla ne varmaan säästäisivät polvia, jotka joskus vähän oireilevat pitkien jyrkien laskujen jälkeen.
No miksi niitä ei sitten meillä ole? Laiskuus ja saamattomuus ja jotenkin tuntuu siltä, että niiden kanssa saisi sitten värkätä tuolla vuorella, kun pitäisi sitoa ne reppuun ja taas pois repusta. Monissa kohdissa, esim. vaijerit, tai muut vähän kiipeilyä vaativat kivikot vaativat käsiä ja silloin sauvat pitäisi sitoa reppuun. Mutta varmaan niistä olisi apua jos jaksaa niitä sitoa ja irrottaa repun nyöreistä. Harkinnassa on ja varmasti vielä joku päivä hankitaan!
Lähetä kommentti