5.8.2011

Tyylikäs finaali Rotspitzlen yli

Tämän päivän korkein piikki Rotspitzl 2379m

Reittimme tänään:
Gasteig (1100m)- Misbachalm(1848m)-Rotspitzl (2379m)- Bacherwandalm (1620m) - Doadleralm (1200m)

Jos milloinkaan, niin tällä reissulla on sääennustuksia luettu kuin piru raamattua. Kaikenmaailman nettisivut on tutkittu ja surffailtu sekä television ylimalkaiset sääennusteet noteerattu. Ja koko ahkeruus on kyllä ollut tarpeen! Nimittäin olemme saaneet superhienoja vaellusilmoja (tosin välillä auringosta huolimatta koleita). Sen sijaan tarpeelliset lepopäivät ovat sitten olleetkin enempi sateisia ja epävakaisia. Tälle viimeiselle viikolle lupailtiin kesäisten lämpötilojen paluuta ja näin on käynytkin. Sen sijaan vakaasta aurinkoisesta säästä saimme nauttia vain pari päivää.

Tälle meidän viimeiselle Stubaitalin päivälle ennustettiin aamupäivästä kuivaa, mutta iltapäivälle mahdollisesti ukkosia ja sateita. Aamun parvekenäkymät eivät olleet sinitaivaita lupaavia, mutta eipä satanutkaan ja pilvet olivat ylhäällä. Näköalat olisivat siis hyvät, jos vain nopeaa muutosta ei tapahtuisi.
Ensimmäinen etappimme Mischbachalm näkyy kuvan keskellä viheralueella.
Niin pieni ja korsumainen pöksä se on, että tuskin näkyy.

Bussipysäkkimme oli laakson perukan suunnassa oleva Neugasteig. Sieltä asuntoalueen takaa lähti nousemaan reitti kohti Mischbachalmia. Se oli ensimmäinen etappimme ja totuttuun tapaan n. 700m sujui reilussa tunnissa. Mischbachalm oli korsua muistuttava pöksä keskellä rinnettä. Pihalla oli muutama pöytä ja penkki. Kouluikäinen pojankloppi pesi hiuksiansa almin pihalla vesiämpärissä. Kauniilla säällä paikka olisi ollut varmaankin pittoreski pysäkki. Sää oli kuitenkin pilvinen ja sääennusteissa mainittu ukkonen kummitteli mielessämme. Jatkoimme siis vauhdilla matkaamme ylämäkeen. Onneksi ukkosenkaltainen kumina oli vain lentokonemelua.

Edessä oli vielä n. 500 metrin nousu Rotspitzelle. Kevyt vesisade pisaroi, mutta ei ollut tarvetta kaivaa sadevarusteita repusta. Reitin korkein kohta oli Rotspitzl (2380m) ja sieltä näimmekin laskeutumispolun kohti Falbesonia. Kuin ihmeen oikusta, meillekin sattui tuuri. Ollessamme huipulla ristin äärellä, aurinko näyttäytyi ja valaisi kaikki lähivuoret. Näimme tuttuja kohteita mm. Neue Regensburgerhütten vastapäätä.

Nuoli osoittaa Neue Regensburgerhüttea, jolla pistäydyimmme
17.7. ja tuntuu kuin siitä olisi vain ihan vähän aikaa!

Jäätikköseudut näkyivät upeasti ja täytyy nyt tällä vähäisellä kokemuksella sanoa mielipiteensä: Jäätikköalueiden vaellusreitit eivät välttämättä ole niin upeita. Alueet ovat laskettelijoiden paratiiseja talvella ja keväällä, mutta lumien sulamisen jälkeen karut moreenirinteet ja huoltotiet eivät ole ilo silmälle. No, nyt näimme rinteet onneksi vain kaukaa ja upealta näytti.

K nauttii tyytyväisenä patikan palkinnosta Rotspitzlellä.

Jäätikkö näkyi hyvin pilvistä huolimatta

Päkäpäät ovat varsin kiinnostuneita eväistäsi

Laskeutuminen Rotspitzleltä oli aika jyrkkää ja vaati tarkkaavaisuutta. Reitillä oli musta tunnistemerkintä, vaikka mitään vaijeriosuuksia tai kiipelyä ei ollutkaan. Liejuiset kengänpohjat liukastelivat kivien päällä ja jokainen askel piti tarkkailla. Aikamoisia akrobaattiliikkeitä nähtiin, kun kompuroinnin jälkeen yritettiin saavuttaa tasapainoa. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Tuli taas mieleen, olisivatko ne sauvat kuitenkin ihan kätevät.

Bacherwandalm 1620m

Bacherwandalmilla nautimme virvokkeet. Hütteisäntä asui rakennuksessa koiransa kanssa. Hauveli osasi aukoa kaikki mahdolliset ovet ulos ja sisäänpäin ja mielellään esitteli taitojansa. Almin vuohet ottivat meidän uteliaasti vastaan jo ylämäessä ennen saapumistamme.

Falbesonin laakso

Vielä 400m:n laskeutuminen alas laaksoon ja saimme suunnistaa kohti lounaspaikkaamme Doadleralmia. Se sijaitsee Falbesonin kylässä, jossa jäätiköltä tuleva joki lepää hetken suvantovaiheessa. Joki muodostaa lampia, joiden ääressä on mukava lekotella, jos ei ole tarpeeksi hullu lähteäkseen ylämäkikiipeilyyn.

Falbesonin See

Doadler Alm bussipysäkin lähellä

Leberkäse mit bratkartoffel.
Reissumme viimeinen annos almilla tai hüttellä. Nyyh...

6 kommenttia:

Sahe kirjoitti...

Nyyh tosiaan :) Nyt meidän lukijoidenkin täytyy luopua näistä upeista maisemista. Tervetuloa kotiin kuitenkin, kyllä se elämä täällä tasamaallakin on ihan mukavaa. Ja ikävä kyllä nyt tuo kalenteri näytti niin pahalta, etten tuonne juhliinne ehtinyt, vaikka tiedättekin, että ilmainen juomatarjoilu olisi yleensä houkutellut minut paikalle:)

Jaaskarit kirjoitti...

Ollaan varauduttu vielä sunnuntaina Innsbruckissa patikoimaan, mutta sääennuste näyttää huonolta.Voi siis olla, että uusia vuoren kuvia ei enää saada. Harmi, sillä niitä on tässä blogissa niin vähän, mutta jos se kuitenkin huomenna paistaisi? Kovin on porukka kiireistä, sillä kukaan muukaan ei ehtinyt buffet-pöytään! Otetaan kotona uusiksi!

Ville kirjoitti...

Tosiaan reissunne on aivan lopussa. Tervetuloa takaisin Suomeen. Tämä blogi on ollut kyllä teiltä mainio suoritus, jossa on kaikki hyvän blogin ominaisuudet. Uskon, että moni lukija on saanut näistä kirjoituksista ja kuvista kipinän lähteä samantapaisille "lomamatkoille".

Jaaskarit kirjoitti...

Terve Ville ja kiitos mukavasta kommentistasi! Toivottavasti joku saa kipinän alppilomailuun tai vaikka vinkkejä omiksi kohteikseen. Ollaan nyt Innsbruckissa ja arvaa mitä? Käytiin tänään patikalla, kun oli niin hieno ilma. Vaikka oli jo puolipäivä, kun saatiin huone, niin silti lähdettiin vuorelle. Tämän tapaisen loman hyvä puoli on, että reidet ja pohkeet on takuuvarmasti teräskunnossa kotiin palatessa! Keskivartalossa huomaa kuitenkin nuo leberkäset ja gröstlit...vaikka varmaan niin kuuluukin lomalla.

Anonyymi kirjoitti...

Saanan kaa luettiin blogi, Saana etsi murmelin kuvia, mutta ei löytänyt. Mummo väitti, että on siellä!
Tuo on kyllä pötyä tuo vartaloleberkäset!!! Se taas on tosiasia, että Roissa se näkyy jo kahdessa päivässä! Kiva kuitenkin, kun kotimatkanne lähestyy. Täällä on ollut UPEA kesäsää, uitu Saanan kaa Kemijoessa, +20 astetta.....
T. Leena ja Saana

Jaaskarit kirjoitti...

Terve tytöt! Kesän ainoa murmelin kuva on 27.kesäkuuta blogatussa Wilder Pragserseen jutussa. Ne on niin perhanan nopeita, että ei tahdo ehti kuvata!Nähty on kuitenkin paljon murmeleita. No ei sitä kovin pahasti nuo käset ym. ole ehtineet vartaloon, kun on ollut vähän kulutustakin. Ollaan Innsbruckissa ja sataa, joten on vähän pirttipäivä. Pitää valmistautua huomiseen lähtöön ja kai sitä jäähyväisbloggauskin tälle kesälle tehdään.